Olen uusi täällä ja lukenut mielenkiinnolla kokemuksistanne. Kirjoituksistanne on ollut paljon apua. Eilen kuitenkin retkahdin 2,5 kk raittiuden jälkeen juomaan. En jaksanut enää olla kotona yksin ja lähdin kavereiden kanssa istumaan iltaa. Jollain tasolla halusin kai myös testata, onko minusta juomaan järkevästi. Juominen jatkuu tänäänkin tasoittavilla, mutta en aio juoda huomenna.
Tervehdys!
Onko sinulla tavoite jatkaa kuitenkin raittiutta? Minulla on ollut myös pidempiä hyviä jaksoja ja sitten niitä kompastuksia. Pidän itsestäni kun olen selvinpäin ja en enää voi edes yrittää kohtuukäyttöä, päätin että minun ja alkoholin yhteinen matka on nyt sinetöity päätökseensä. Itsesyyllisyys on ollut kerta kerralta pahempi retkahduksen jälkeen, se huomio etten ollutkaan tarpeeksi vahva. Luulin että pärjään yksin, mutta olen todennut että vertaistuki on aivan ehdoton oman matkani varrella. Liian aikaisin aina luullut että nyt ei asiaa tarvitse enää työstää, mutta niin kauan kunnes aikaa on kulunut riittävän kauan niin tarvitsen päätöksen tueksi jelppiä. Muutos lähtee toki itsestä ja aidosta halusta olla juomatta.
Tsemppiä huomiseen uuteen päivään ja päätökseen olla ottamatta!
Tiedän, että en osaa hallita juomistani. Olen kyllä pystynyt pitämään kulissia yllä, mutta syksyllä kaikki romahti. Ongelmani ei ole ollut jokapäiväinen tissuttelu vaan holtiton tuurijuopottelu, jolloin määrät ovat olleet suuria ja elämänhallinta lipsunut. Ehkä se kertoo jotain, että olen lukenut enemmän tätä lopettajien kuin vähentäjien puolta.
Kiitos sinulle kommentista.
Moikka! Kuinka paljon olet tänään juonut? Kirjoittelehan huomenna ensimmäisestä raittiista päivästäsi! Siitä se lähtee! Onnea hyvästä päätöksestä! 
Huomenna olisi yksi vapaamuotoinen ryhmä. Tänään suunnilleen 18 kaljaa, mikä minulle on vain tasoittelua eilisen retkahduksen jälkeen.
Ok. 
Tsemppiä lopetukseen!
Elämä jatkuu. Henkistä krapulaa pukkaa, mutta juominen jäi viikonloppuun. Pettymys tämä lankeaminen joka tapauksessa.
Ehti 2,5 kk aikanakin työstää asioita ja huomata, että ei siellä kapakoissa tarvitse jatkuvasti ravata tai juoda ylipäänsä. Pahinta itselleni on kuitenkin ollut juuri sosiaalisen elämän väheneminen. Osa siitä oli kyllä omaa tarvetta vetäytyä pohtimaan asioita. Ei myöskään halunnut altistaa itseään houkutuksille. No, on onneksi myös oikeita ystäviä, joiden kanssa ei tarvitse juopotella.
Tsemppiä!