KIITOS kaikille onnitteluista! 
Toki olen ollut aina perso alkolle, ja nyt ykkösprioriteettinani onkin taata lapselleni TURVALLINEN koti, johon ei kuulu alko. Piste.
Keinoja siihen on miettitävä kyllä. Mutta toisaalta nyt olen vapaampi niitä miettimään, kun olen vapaa menemään, kunhan järjestän lapsen hoidon. Esim AA -kerho, A-klinikka tms.
TÄMÄ TUNNE ON MAHTAVA! Kun on oma viihtyisäksi tulossa oleva asunto, vaikka tämä onkin yhtä sekasortoa (mietin juuri, että varmaan pitää lähteä ostamaan jostakin sukat, kun kaikki on hukassa 
)
Tilannetta varjostaa vain se, että mies soittaa koko ajan. Äskenkin minä hullu vastasin, samoin kuin eilen. Ja laittaa imeliä tekstiviestejä. Ja on niin raasuparka että! Ensinnäkään hän ei anna lapsen osoitteen siirtyä minun mukanani. Hän ei vaan ymmärrä, että miksi ihmeessä pitäisi. Eropaperia en ole jättänyt. Haluaisin antaa tilanteen nyt rauhoittua! Ja vaikka löytää alkkarini kaiken tavaran keskeltä!
Asiana hänellä on aina se, että kun meillä ei ikinä räyhätty ja riehuttu, niin miksi yhtäkkiä tällainen temppu, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän pyytää minua keväällä 2 viikon etelänlomalle kahdestaan, saisin käydä sen koulutuksen josta syksyllä luovun (vakilukijat tietävät), ihan mitä tahansa. Ja että miksi en ottanut asiaa kunnolla puheeksi aiemmin. Minun olisi pitänyt kuulemma sanoa Kunnolla että “nyt jätkä, jos asiat ei muutu niin minä lähden!”
Hän on saanut myös äitini puhuttua puolellensa. He puhuvat tuntukausia puhelimessa, ja äitinikin on aivan äimän käkenä että olenko hullu???
Minusta tuntuu, että vasta nyt viime päivinä olen aikuistunut lopullisesti. Ainakaan toistaiseksi en halua puhua äitini kanssa, soitan hänelle sitten kun on voimia.
Mutta nuo miehen ruikutuspuhelut jotka ovat pitkiä kuin nälkävuosi (äskenkin sekä eilen yli puoli tuntia) saavat minut aivan sekaisin. Hän ei taida tajuta, että mikä suhteessamme on kai lähtökohtaisesti ollut, hänhän taitaa olla ns. herrasmiesversio narsistista. Hän halusisi nyt pikaisella aikataululla pariterapiaan ja vaikka minne. Minä yritän hänelle sanoa, että yritetään nyt rauhoittaa tilanne, että meillä on täällä kaikki aivan sekaisin. Nytkin äsken se aika, mikä piti käyttää pävänäöllä muuttotavaroiden tutkailuun, meni miehen paatoksen kuunteluun. Mies on pyytänyt syvästi anteeksi viimeaikaista käytöstään.
Mutta olenkohan aivan väärässä, kun minusta tuntuu, että hän yrittää manipuloida minua jotenkin? Tosiaan, uin niin syvällä vieläkin etten tajua tätä. Olen onnistunut hommaamaan pari ystävää, ja mies on selvästi heistä mustasukkainen; “No hyvähän sulla on kun on niitä kavereita, mulla ei ketään”.
Ja joo, otin sen duunin, joka alkaa huomenna. Nyt täytyisi löytää täältä jostakin työvaatteet ja meikit
Mutta nuo miehen jutut saavat minut aivan ymmälleni, että teinkö nyt oikein vai väärin? Hän siellä höpöttää yhteisistä unelmista jotka vielä voitaisiin pelastaa, myöntää että juotiin liikaa, ja olihan meillä varsinainen unelmatalo unelmasijainnilla, mutta joku minua tässä nyt häiritsee…
. Kannattaisiko sun kuitenkin olla yhteyessä A-klinikkaan, käydä AA:ssa, kirjoitella Plinkkiin tmv., mikä sulle nyt sitten onkin sopiva apukeino alkoholiongelmasi käsittelyyn. Terapiassa muistaakseni jo kävitkin. Se on hyvä juttu ja saattaa riittää ihan yksinäänkin alkoholiongelman selättämiseen, mikäli puhut siitä rehellisesti terapeutillesi.