Neljän kuukauden mittainen kaakkois-aasian matka päättyi kuukauden etu ajassa. Pitkäaikainen tyttöystäväni/avopuolisoni puhalsi pelin poikki. Tuntui, että elämältä katosi pohja ja ostin kaljapäissäni, suutuksissani lipun takaisin Suomeen.
Tänne palattuani pysähdyin ensimmäistä kertaa elämäni aikana miettimään, että mitä oikein tapahtuu? Mikä on syy ja seuraus?
Aloin pohtimaan suhdettamme ja miksi tähän on tultu.
Yhdeksi suurimmista ruutivuorista alkaa osoittautua alkoholin käyttöni. Olen 24-vuotias ja viimeisen kymmenen vuoden aikana selviä viikonloppuja vuotta kohden on varmasti alle kymmenen. Se ajatus kun perjantai lähestyy saa suun napsamaan. Aina. Sitten käy tämä perinteinen, perjantai-lauantai. Täysin silmitöntä juomista mikä johtaa siihen että krapula ja väsymys kestää keskiviikkoon. Pää alkaa kirkastua ja taas on perjantai mielessä. Olen käyttänyt myös muita huumausaineta, mutta ne ovat olleet täysin seurasta riippuvaisia, joten ainakaan itse en tässä riippuvuus asteelle menevää ongelmaa näe. Käyttöni on äärimmäisen satunnaista. 2-3 kertaa vuodessa.
En yksinkertaisesti osaa juoda kohtuudella ja kun alkoholiannosten määrä alkaa lähennellä kymmentä, kontrolli karkaa käsistä aivan täysin. Sitten alkaa palaa rahaa ja käytökseni muuttuu ylimieliseksi, holtittomaksi sekä agressiiviseksi. Käytökseni on uhkaavaa mutta fyysistä väkivaltaa en ole koskaan harjoittanu, henkistä senkin edestä. Nyt alan ymmärtää kun exäni sanoo, että minusta tulee aivan toinen ihminen humalassa.
Tämä on ajanut minut sen päätöksen eteen, että vähennan juomista radikaalisti, haluan oppia käyttämään alkoholia kohtuudella. Lopetan kokonaan alkuun ainakin kuukaudeksi ja pyrin keksimään muita asioita tilalle mitkä saavat minun oloni tuntumaan oikeasti hyväksi. En tiedä mitä se vielä voisi olla mutta onhan tässä viikko aikaa pohtia.
Juomiseni hinta on osoittautunut kohtuuttoman suureksi. Miksi pitää tapahtua jotain tälläistä ennen kuin se kupla puhkeaa ja voi katsoa asiaa muidenkin näkökulmasta?
Näin se menee . kannattaa kellottaa oman juomisen esim. ei ennen klo18.00 ja ostaa vain sen määrän mistä ei tule krapulaa, se krapula ja krapula, se on ihan peestä kun noiden litkujen kanssa leikkii
Moi
Sitäkin mitä suuremmissakin määrin, Siihen auttaa päänhakkaaminen seinään ja pjkl , pjkl…
Krapulaan ei auta muutakuin se sama lääke joka sen aiheutti Mä vihaan krapuloita, siksi yritän ainakin pysyä niissä määrissä ettei sitä tulisi
Auttaa krapulaan aikakin! Yleensä sitä ei ole toisena päivänä juomisen jälkeen, ja jos silloin on, niin kolmantena ei sitten ainakaan. Saman tien voin tunnustaa, että minä en ole koskaan ymmärtänyt krapularyypyn pointtia, mulle tulee siitä vain huonompi olo. Niin kerta.
Moi
Juu. Aika parantaa krapulan, Joukossa yleensä tyhmyys tiivistyy ja karkaa mopo käsistä ja otettua niin ettei tiedä eilisestä mitään jne…En suosittele krapularyyppyjä koska ne saa yleensä ryyppyputken päälle, siksi pyrinkin siihen ettei aamulla krapulaa ole Krapula"ryyppy" ei auta, siihen tarvitaan enemmän
Itsekin olen tässä yrittänyt havahtua jo pitemmän aikaa. Välillä tuntuu, että olen voiton puolella ja saanut kohtuullistettua alkoholinkäyttöni, mutta aina jossain vaiheessa tulee taas ylilyönti - tai pohjanoteeraus. Tuntuu, että elämäni on aaltoliike, jossa seuraava kuoppa on aina edellistä hieman syvempi.
Tuntui aika tutulta tuo kuvauksesi: alkoholi muuttaa käyttäytymisen täysin, jossain vaiheessa, minulla ehkä vasta 15 annoksen jälkeen, kaikki riistäytyy käsistä ja juominen jatkuisi vaikka kuinka kauan jos sille ei tulisi mitään ulkoista estettä. Minäkin muutun todella ylimieliseksi, kuvittelen omistavani maailman ja tarjoan juomia kaikille. Viime aikoina olen huomannut muuttuvani myös hyvin aggressiiviseksi ja haluavani tapella humalassa. Tällaista ei joskus aiemmin tapahtunut, ja pelkään sen johtavan ennen pitkää johonkin vakavaan selkkaukseen.
Tältä pohjalta on taas pakko miettiä, että pitäisikö unohtaa kaikki kohtuullistamissuunnitelmat ja lopettaa kokonaan. Se vaan tuntuu niin mahdottomalta - en tiedä, millä täyttäisin elämääni jäävän tyhjän paikan.
Koska riippuvuus tekee ihmisen itsekkääksi. Juomisella satutetaan ja vahingoitetaan muita vaikka kuinka pitkään. Vasta kun itseltä vetäistään matto alta, on aika katsoa peiliin.
Elämä on liian lyhyt hukattavaksi juomalla. Kyllä se “tyhjä paikka” täyttyy itsestään ajan kanssa. Raittiina alkaa tehdä asioita joista oikeasti pitää, eikä sen tekemisen tarvitse tuottaa mitään hirveitä kiksejä ja jännitystä Minäkin pelkäsin miten tylsää ja yksinäistä elämästäni tulee kun lopetan. Turhaan pelkäsin.
Uskaltaisin veikata, että tähän kysymykseen kitetyy keskimääräistä huomattavasti enemmän käyttävän alkoholiongelmaisen dilemma -millä tyydyttää alkoholin jättämä tyhjiö.
Mulla mielihyväkeskuksen aktivoimiseksi riittää se, että on kiva sää (aurinko paistaa= pakko ottaa koska niin tekee muutkin, sataa = pakko ottaa koska sadepäivään kuuluu melankolinen röpöttely), duuni sujuu hyvin, lenkillä oli kivaa, ruoka oli hyvää, ohikävelevällä tytöllä oli mukavat tissit, vituttaa tai ei vituta. Maistuu se silti.
Tylsä arki menee omalla raskaalla painollaan, mutta entäs sen jälkeen? Joo, kiva on käydä teatterissa, bongaamassa lintuja tai mennä futismatsiin, mutta mitä vittua sen jälkeen? Oikeasti. Kohtuukäyttäjät menevät teatterin jälkeen snapseille, luontoillan jälkeen kärtsäämään makkaraa ja juomaan kaljaa ja futismatsista lähetään pubiin, mutta mitä tekee lopettaja? Pälyilee hatarasta sonnasta rakennetusta norsunluutornista vissylasiaan, jeesustelee räkäposkisia känniääliöitä ja korostaa sitä kuinka ja kuinka on nyt niin kivaa kun on selvinpäin.
Eikä edes ole kivaa!
Olen nyt dokannut astetta raskaammalla kädellä noin kymmenen vuotta. Virallista termistö en osaa käyttää, enkä edes tiedä, mutta olen varma siitä että runsas alkoholinkäyttö on vaurioittanut aivojeni hyvinvointia. Viunan vetämisen lopettaminen tietää palaamista vuoteen 0, ja eheytyminen tulee olemaan helvetin raskas prosessi. Se vaatii ajatusmaailman täydellistä muuttamista. Se vaatii impulssien hallitsemista. Se vaatii sitä ja tätä.