Huomenta. pitkästä aikaa kirjoittelen. Elämä on oikeastaan nyt helpompaa kun en niin ole enää “huolta ja murhetta kantava”, totta se on että on pidettävä omista rajoista kiinni, ei saa sietää mitä tahansa.
Minun lähellä on henkilö joka möläyttelee sammakoita suustaan, ei edes huomaa kuinka loukkaavasti puhuu, mutta puhuu samalla tavalla muillekin, joten annan olla. Onneksi ei ole ihan lähisukua tai kaveri. Meitä ihmisiä kun on niin “moneen junaan ja asemallekin jää” joten en ala taistelemaan yhtään mitään. Ehkä olen vain väsynyt, tai ehkä haluan olla rauhassa vähän aikaa, nauttia elämästä ja kaikesta kauniista mitä elämässä on…
2 tykkäystä