Törmäsin hiljan erikoiseen asiaan, jota en aiemmin ollut täysin tiedostanut. Päihdehuoltoon liittyy nimittäin hämmentävän paljon uskomuksia, urbaanilegendoja ja ennakkoluuloja, joilla on todellisuuspohjaa vain vähän tai ei lainkaan. Käsitykset voisivat muuten olla hassuja ja hauskoja, mutta niistä tekee pahoja se, jos joku jättää hakematta apua uskoessaan niihin.
- “Kaikki päihdehoito on vain viikon katkoja jonka jälkeen palataan takas kadulle vaikka olisi asunnoton”
Arvelun takana 35 v. asunnoton mies, joka ällistyi myönteisesti että luvassa olikin 6 viikon kuntoutus ja sen jälkeen tuettu asuminen päihteettömässä asuntolassa, jossa viihtyy.
“A-klinikalla suositellaan kohtuukäyttöä”
Yleinen myytti, jonka alkuperässä voi olla totta siteeksi. Tosin aina epäselväksi jää, onko kyseessä A-klinikkasäätiön toimipiste vaiko esim. Helsingin päihdepoliklinikka, joka ennen oli nimeltään A-klinikka.
Joka tapauksessa kohtuukäyttöä ei suositella yleensä. Olen itse ollut Espoon A-kliniikan asiakas, enkä kuuna päivänä kuullut kohtuukäyttösuositusta siellä. Totta tosin on, että asiakas saa asettaa tavoitteensa itse. Jos tavoite on epärealistinen, ammattiauttajan kuuluu konfrontoida siitä.
“A-killassa opetellaan kohtuukäyttöä”
No ei kuulemma opetella, vaan A-kilta on päihteetön toimintamuoto. AA:ssa kuulemma kuitenkin esiintyy yleinen käsitys A-killan kohtuukäyttö-fokuksesta.
“Minnesota-hoito ratkaisisi kaikki ongelmat”
Itse asiassa minnesota-mallisten hoitojen tulokset eivät ole kovin suuresti parempia kuin muidenkaan hoitojen. Tosin niiden onnistuvuutta lisää se, että ne operoivat asiakkaiden kanssa joilla on parempia edellytyksiä päihteettömään elämään kuin syrjäytyneillä, kuten työpaikka ja perhe.
Suomessa on muutamia yksityisiä voittoa tavoittelevia minnesota-hoitoloita, joiden markkinointikeinoihin ilmeisesti kuuluu kilpailijoiden mustamaalaus, ja tieteelliseksi naamioitu mainonta.
Kyseessä on kuitenkin hyvä hoitokeino niille, jotka siihen sopeutuvat.
“Päihdehoitoa ei ole saatavilla, ihan turha yrittää saada sitä”
Kyllä sitä on, ainakin Helsingissä. Ikävää tosin on, että saatavudessa voi olla isoja eroja kuntien välillä ja eri puolella Suomea. Niinhän ei pitäisi olla, koska päihdehuoltolaki on sama koko maassa.