toivottavasti tää on oikea paikka tälläselle. postasin tästä jo toisaalla, mutta yritetään nyt täällä, en kyl tiiä, eikai tässä mitään oikein voi tehdä.
tuli jotenkin tosi paha mieli äsken, kun huomasin, että mun 3-4 vuoden takainen eksä oli estänyt mun numeron. eron hetkellä vaan itkin, mutta sitten yritin taas lähentyä sen kanssa ja se selvästi turhautti sitä, kun kokoajan lähettelin viestejä.
sitten tilanne eskaloitui ja riideltiin ja lopulta se sano jotain, että ei jaksa kuunnella humalaisen valehtelua ja että estää mut, jos en lopeta viestittelyä. sitten ilmoitin sille, että ollaan vaan sitten riidoissa ja lopetin viestittelyn ja poistin numeronkin. Kuitenkin kadutti jo melkein heti, että olin ollut niin vihainen siinä hetkessä.
mutta ryyppäsin siinä sitten seuraavat vuodet viime maanantaihin asti, kunnes tuntui, että henki lähtee ja hakeuduin äkkiä katkolle.
nyt kun olo on edes lääkkeiden avulla siedettävä niin päätin, että jos henkiin jään niin aion ottaa siihen yhteyttä (numeron otin ulkomuistista) ja pyytää anteeksi kaikkien näiden vuosien jälkeen. kirjoitin pitkän tekstin siitä miten pahoillani oon ja että en ajattele siitä pahaa ja mainitsin myös, että jos mun viesti häiritsee sitä, jos se pelkää, että alan taas spämmimään niin se voi estää mun numeron ja sen se kanssa teki.
toivoisin, että se edes luki sen viestin kokonaan ja ymmärtää, että oon aidosti tosi pahoillani kaikesta. tai ainakin sen, että se edes ylipäätään luki sen. se esti mut, kuten sille suosittelinkin tekemään. näin on varmasti parempi. toisaalta mulla on sitä ihan kauhee ikävä.