Juulialle seitsemän kuukauden pyykin ohituksesta selvällä piällä.
Mä lakkaan sit vasta onnittelemasta joka kuukausi kun tuloopi vuas täytehen.
Kiitos Metsien Mies ja Helise. Niin se aika rientää, vaikea on uskoa itsekin mihin on pystynyt.
Jokakuiset onnittelut kyllä hämmentävät, riittäishän tuo vaikka kerran kolmessa kuukaudessa. Mietinkin että pitäisi tuo laskuri piilottaa, mutta sitä ei kai voi tehdä vaan sitten se katoaa kokonaan. Olkoon nyt sitten. 
Raittiita päiviä kaikille muillekin.
Huomenta Juulia!
Kyllä alkoholistille jokainen raittiina eletty päivä on ihan onnittelun ja kiitoksen arvoinen.
Halutaan hömpsytöntä runon ja suven päivää!
Päivä kerrallaan
Kiitoss Lomapuisto
Ei arkipäivän pikkuharmeja isompia heinäkuussakaan. Jos nyt on niitä pieniäkään, kaikki on niin suhteellista.
Ja jos tulisi ISOJA harmeja, eipä niitä hömpsyt lievitä - päinvastoin.
Limonadilinjalla etiäpäin.
Hyvin oot Julia ollut raittiina jo 7kk on varmaan jo terveydessä kun näkynyt. Onnittelut
Kiitos Päivis. Elämä on huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse jännittää ja varoa huomaako joku haisevan hengityksen, punottavan naaman tai rapulaisen olon. Sen puoleen on aina “edustuskelpoinen”.
Suosittelen kaikille.
Hömpsytön heinäkuu Heinakuulla menossa tottakai 
harmiton sais olla myös!!
Töissä heinäkuussa ja tosiaan työn ja juttujen taso tuntuu olevan just sitä aivoräkää. Eipähän tarvii onneksi miettiä mitä eilen tuli tehtyä. Ainoat morkkikset ja itseaiheutetut ongelmat liittyy sipsien yliannostukseen futismatsin katselun yhteydessä - siitä täytyy olla kiitollinen.
Kävin eilen uudelleen lääärissä polveni kanssa (oikein; eilen. Uudet lääkärini ottaavat vastaan lauantainakin ). Käänteli ja väänteli, sanoi ettei ole enää vettä. Kuin se sen tietää? Vissiin siitä että polvi rutisi eikä hölskynyt?
Sanoi että on liian aikaista laittaa uutta kortisonia, käski ottamaan kuurina parasetamolia 3 kertaa päivässä. Minä kun olen huono käyttämään särkylääkkeitä, niin just huomasin etten ole muistanut ottaa päivä-annosta. Pitää vissiin laittaa puhelin hälyttämään että muistaa.
Antoi kepitkin mukaan, en tiedä tuleeko niitä käytettyä kun sitten ei voi kuljettaa mitään käsissään. Mistä se johtuu että minulla on aina käsissä jotain vietävää tai tuotavaa? Onko teillä muilla? Kauppareissulle voi tietysti ottaa repun käyttöön, voi vähän keventää polven rasitusta.
Ei kuulemma ole kuin muutaman vuoden asia kun on tekonivelen aika. Semmonen tappaus.
Oli kiva kun lääkäri kertoi koko ajan mitä tekee ja miksi. Minulle pitää selittää asiat, en tykkää että vain tutkii muka viisaan näköisenä ja sitten käskee syödä lääkkeet ja piste. En minä lääkäriksi aio, mutta haluan tietää ja ymmärtää faktat.
Hömpsytöntä heinäkuuta! Täällä eka kokonainen kuukausi tulossa raitistelua! Tsemppiä sulle ja polvelle! 
Kiitos Hubaduu.
Hienoa että olet mukana, kokemuksesta voin kertoa että kannattaa. Sekin mukava puoli että jokaisen kuukauden jälkeen tulee uusi raitis kuukausi. Tsemppiä sinullekin.
Raittiit päivät ne seuraavat toisiaan. Yli puolen vuoden putki niitä on nyt peräkanaa. Vähän hämmentynyt olo.
Viinanhimoja ei ole ollut juhannuksen jälkeen. Poistin viimeisetkin juomaelämäni haamut nykyisestä, ja se on selkeästi helpottanut.
Uusi ei ala, jos roikkuu vanhassa kiinni. Elämäkään.
Vaikeaahan se on ollut, mutta kuten sanomme “olimme valmiit tekemään mitä tahansa” ja nyt kuuden kuukauden korvilla karistin tosiaan vielä vikoja juoma-ajan rippeita harteilta. Olo keveni heti.
Ihmissuhteiden katkaiseminen on kamalaa, mutta mun kohdalla vaan välttämätöntä.
Raitis ei voi liian kauaa olla ongelmaisen kanssa. Vaihtoehdot tällaisessa parisuhteessa on aika vähissä. Joko toinenkin löytää jonkun halun itsestään raitistua. Tai sitten ero. Päädyin jälkimmäiseen. Ja tuntuu, että uusi elämäni oikeasti alkoi vasta sen jälkeen.
Mieli on makoinen, tyyni ja rauhallinen. Olen saanut läjäpäin uusia ystäviä, uusia harrastuksia, ryhmätoimintaa, opiskelupaikan ja vaikka mitä. En ymmärrä missä jumalan välissä mä ennen ehdin juomaa? Olen lomalla elokuuhun saakka, ja tuntuu että kokoajan lennossa. Ihanaa, (sitten) kun syksy saapuu ja arki taas uriutuu kohdalleen. Rakastan syksyä. Se on mulle syystä tai toisesta aina se uuden alku. Koulumaailmassa kalenterillisestihän se onkin.
Mukavaa heinäkuuta ja koittakaa olla korkki kiinni muutkin Tää on sen arvoista. Juomaan pääsee aina takasin, jos siltä tuntuu.
Tuo on hyvä huomio. Itse tuota noudatin kun lopetin tupakan polton. Ajattelin koko ajan, että jos olo käy ihan liian tuskaiseksi niin mikään ei estä minua aloittamasta uudelleen. Se tieto auttoi sitten pysymään erossa.
Itse en ole vielä raitistunut, tuolla vähentäjissä häärään. On myös sellainen tilanne, että jos lopettaisin kokonaan voisi kotona tasapaino muuttua ratkaisevasti. Nuo on hankalia tilanteita, etenkin jos se parisuhde on kunnossa. Ehkäpä siksi en ole vielä sitä halunnut miettiäkään.
Mutta VALTAVAT ONNITTELUT puolen vuoden johdosta! Olen tarinaasi seurannut eikä ole helpolta vaikuttanut. Todella ilahduttavaa kuulla nyt kuinka hienosti sinulla menee.
Täällä ollaan, päivääkään en puolesta vuodesta pois vaihtaisi.
Reipas laulu harmittomalle/hömsyttömälle elämälle
Tyräkillä ja Helisellä vuosi täynnä raittiutta. Lopussa ja Faxerinalla puoli vuotta. Se on kyllä hienoa ja kannustaa muitakin. Itse huomaan että pelkkä joutilaisuus, se ettei ole mitään järkevää tekemistä, on selvin päin vaikeaa (olisi kyllä tekemistä, matotkin pesemättä!). Ennen olen siis juonut viiniä ajan kuluksi esim. juuri lomilla. Jos ei ole ollut parempaakaan tekemistä on aina voinut tissutella! Nyt sitten on opeteltava sietämään tapahtumattomuutta ja hiljaisuutta. Niitä ajatuksia ja tunteita joita silloin nousee pintaan. Selvin päin oleminen on oman arjen elämistä sellaisena kuin se on. Kun ei ole krapuloita eikä rahat ja aika mene ryyppäämiseen niin on toki tilaa kaikelle uudelle. Silti on ihan ratkaisevaa että miten oppii elämään ja sietämään tätä jokapäiväistä arkista elämää. Ilman viinan tuomaa sumua ja pehmitystä. Siinä on haastetta. Juhla kyllä menee minulta helpommin. Ilmassa alkaa jo olla loppukesän tuntua. Horsma kukkii, sirkat sirittää ja illat pimenee. Se on jotenin levollista. Kiihkein kesä on ohi. Raittiina mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
Mmmm…
Mustikkaa. Juuri poimittua, hhyvää.
Juuri sopivasti aamupalan aikaan toi mustikkamieheni kesän ensimmäisen sadon säilöttäväksi. On se vaan hyvää tuoreena. Harmi että pitää pakastaa, mutta pitkän talven ajaksi on säilöttävä vitamiinit talteen.
Mansikoita tilattu ensi sunnuntaiksi 10 kg.
Parempi sijoitus rahoille kuin kaljan kittaaminen.
En jaksa tätä hellettä! En jaksa! Päätä särkee ja olo on kuin puolikuolleella lapamadolla. Hammastakin särkee taas. Sitä samaa hammasta jota on kuvattu ja ihmetelty ainakin kolme vuotta eikä siinä kuulemma ole mitään vikaa. Mutta taas on särkenyt jo useamman päivän. Taidan otattaa pois koko mökäleen.
Älkääkä tulko sanomaan ettei hellettä saa valittaa koska kohta on taas pakkaset ja sitten muka saa valittaa. Minä valitan hellettä, en pakkasta.
Vali vali VALI! 
^ Sittenhän tämä kipale on kuin tehty sulle ja aina löytyy jokin musiikillinen teos,
joka kuvastaa ihmisen kulloistakin tuntemuskirjoa. Tässä samaistumisen voi selvästi tuntea.
=> Papu ja pojat - Helle youtu.be/XaR06ITT5Cw
Ja emmääääkään tästä jaksosta diggaile, sillä ulkona ei jaksa totutun tuttua
neljää tuntia päivässä pitempään koiran kaa vaeltaa ja sisäl on liian hot…
Papu ja Pojat olivat helteen ytimessä. Varsinkin “video” oli vaikuttava. Alkoi jo tulla auringonpistoksen oireita.
Nyt ovat mansikat pakkasessa, puoleen yöhön saakka niitä laittelin. Olisi mennyt kauemminkin mutta naapurin rouva tuli avuksi niitä siivoamaan. Kahdestaan sujui kätevästi.
Siellä on nyt mitä ottaa kun talven pimeinä iltoina iskee viinan himo.
Tuon papupadan kipaleen vois mun puolesta laittaa neuroveisukisaan Suomen edustajaksi ja ei kai mitkään säännöt
pitäisi sitä rajoittaa, vaikka kyseessä onkin vanha laulukokeen muotoinen ja epävireinen lonkalta paiskastu hjyymöripiisi.
Ja vaikuttavuus johtuu still-kuvan tuomasta tunnelma-aallosta vanhan, hitaan maailman ajalta, ennen näitä nykyisiä, älyllisiä laitteita.
Tuon kuvan kulkusuunnassa, oletetun ulkopuolisen raja-aidan ja foton vasemmalta puolelta meikä kapusi raiteille ja jatkoin baariin menoa kuvassa oikealle, jossa suunnassa sijaitsi aseman juottola. Niin kova kiire oli fixaamaan hetkeksi hidastunutta janonsammutusta.
Kun aikaa on jo kulunut, tarvii sanoa, että jonkin sellaisen, kuin “normaalin” elämäntavan ja terveellisen päivänvieton pelkääminen ja kammoksunta ja suoranainen halveksuntakin oli sangen typerää hommaa ja kerrassaan kummallista näin vuosien jälkeen mietittynä.
JA kun luki tai kuunteli joidenkin “outojen äijien raitistumisesta” ja niiden “kevyesti psykoottista tarinaa elämän paremmuudesta”.
Ehkä itsensä piti henkisesti vähän vielä kutistua tai tulla mittaan, jossa lopettaminen todellakin otti tapahtuakseen.