Nyt hävettää, nolottaa, masentaa, vituttaa ja tekisi mieli itkeä.
En nähtävästi osaa nauttia alkoholia kohtuudella. Tämän kevään alkoholiannosten määrä on maltillinen. Ehkä yhteensä 25 koko vuonna. Niistä varmaan 15 on juotu kahdella eri kerralla, loput yksittäin tai max 2 kerrallaan. Eikä edes joka viikko.
Olin taannoin työmatkalla, jossa verkostoitumistilaisuudessa oli alkoholia tarjolla. Pitkä tauko missään juomisessa ja huono syöminen päivän aikana johti humalaan. Ja se johti vuosisadan päänsärkyyn enkä ollut seuraavaba aamuna lähelläkään työkuntoista. Menin silti töihin - tietenkin. Tosin jouduin yhden menon perua aamusta.
Siis tilannehan hävetti silloin, ja hävettää nyt. Saan nimittäin varoituksen tuosta. Mikä siis on aivan oikein ja sietääkin saada. Hyvässä hengessä tästä esihenkilön kanssa keskusteltiin. Mutta kylläpä herätti miettimään!
Olen jo pohtinut alkoholinkäyttöäni ennen tätä episodia - silloin kun juon, juon herkästi humalaan, koska humallun tosi helposti. Ja seuraava päivä on aivan hirveä. Masennun syvästi vaikkei fyysistä krapulaa olisikaan ja olisi ollut aivan huikean hauska ilta. Kaiken lisäksi mahdollinen krapula taittuu megalomaaniseksi migreeniksi melkein aina.
Nyt olen siis siinä tilanteessa että harkitsen lopettavani alkoholin kokonaan tai ainakaan en enää juo muulloin kuin lomalla.
Mulle ei ole ongelma olla juomatta, helposti menee monta viikkoa etten juo lainkaan. Mutta sitten kun juon, niin se ei jää pariin lasilliseen, kuten niin kovasti haluaisin. Pari lasia hyvää viiniä hyvän ruuan kanssa sillointällöin olisi sellainen saavuteltava tilanne.
Kokeilen tällaista vertaistukikanavaa tämän asian prosessoinnissa. Tuo varoitus hävettää niin paljon etten kehtaa irl siitä kellekään puhua…
Hei Hilja, tervetuloa mukaan. Olen itsekin ihan uusi tällä palstalla ja koen, että täällä kirjoittelu ja vertaistuki auttaa prosessoimaan ajatuksia. Itsekään en ole kehdannut kenellekään puhua ongelmista irl, mutta täällä tuntuu hyvältä purkaa juttuja mitkä hävettävät. Kohtalotovereita ja ymmärrystä löytyy.
Oma tilanteeni on hyvin erilainen kuin sulla, olen jatkuva tissuttelija, jolla menee välillä yli, joten siinä mielessä hankala lähteä mitään neuvomaan. Mutta jos sulle sopii olla kokonaan juomatta, ja ne harvat juomatilanteet saattaa johtaa ongelmiin, ehkäpä kokonaan tipattomuus olisi ihan hyvä asia. Eikös se sober curious ole ihan trendi-ilmiö nykyään
Tervetuloa mukaan @Hilja! Sinulla on paljon samaa käytöstä kuin itselläni, viihdeiltoina homma lähtee helposti laukalle kun on vaan hauskaa. Minäkin olisin voinut joskus saada (ansaita) varoituksen. Hyvä kun asia on nyt pysäyttänyt sinut. Itselläni tuli oma havahtumisen hetki viime syksynä.
Kohtalotovereita ja kanssakulkijoita löytyy täältä kyllä! Taaperretaan eteenpäin
Nyt kun tätä asiaa olen vatvonut ja pyöritellyt ja myönsin puolisollekin mokanneeni, niin pahin morkkis helpottaa. Ja toisaalta kaikki ne hyvät jutut mitä tässä selvistellessä on noussut esille auttaa selviään tästäkin.
Olin tammikuun kokonaan tipattomalla ja sen jälkeen, kuten sanoin 2 kertaa lähteny lapasesta (useampi viikko välissä) ja muutama lasi viiniä satunnaisissa kokkareissa (1 tai 2 kerrallaan). Tipaton tammikuu oli seurausta hyvinkin kosteasta joulukuusta. Joka vkl pikkujouluja tai muita rientoja joista toipuminen meni pitkälle seuraavaan viikkoon.
Nyt kun olen tätä hommaa pohtinut ja puolisollekin asiasta puhunut, niin kyllähän se niin on että parempi olisi laittaa korkki kokonaan kiinni vaikkapa 100 päiväksi nyt alkuun. Puoliso oli samaa mieltä siitä että en osaa ottaa kohtuudella ja ylilyöntien määrä on viimeisen parin vuoden aikana lisääntynyt. Kun miettii taaksepäin niin juomiskerrat on vähentyneet mutta kerralla juotujen annosten määrä on lisääntynyt.
Mutta: en haluaisi totaalikieltäytyä, kun olen onnistunut kuitenkin pysymään myös siinä yhdessä lasissa skumppaa ja ruuan kanssa lasi viiniä ja ajoissa kotiin. Tai muuten kohtuudessa: illalla muutama viini ja kiva pikku pärinä päässä hyvässä seurassa ja aamulla lenkille ilman oloja.
Ehkä tää nyt vain vaatii hetken totaalikieltäymyksen. Tai opettelua siihen että viimeistään kolmannen annoksen (tai illallisella jälkiruuan) jälkeen siirrytään holittomiin.
Kokenut kaiken tietää! Vaikuttaa siltä, että sinulle ei ole kehittynyt alkoholismia eli riippuvuutta alkoholiin ja hyvä niin. Pientä tasapainottelua tuo on, aika näyttää pystytkö kohtuukäyttöön. Uskon että pystyt. Ja voihan sitä kerran-pari vuodessa tempaista kunnolla kun on riittävän hauskaa ja hyvä porukka, jonka kanssa irrotella. Ei siihen maailma kaadu.
Lisäänpä vielä… Voi olla tosiaan, että tuo työreissulla tapahtunut ylilyönti seurauksineen oli nyt sellainen ground zero sinulle. Uuden vaiheen alku, jossa sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä asiasta niskan päälle. Jokaiselle sellainen tulee, toisille useampiakin ennen kuin havahtuu miettimään omaa toimintaansa saatikka muuttamaan sitä. Tulit jo tänne Plinkkiin ja mukava niin!
Olen nähnyt paljon työkavereita, joilla on huolestuttava päihdeongelma. Ilmiö on todella yleinen. Älä siis sen puolesta murehdi asiaa. Leuka pystyyn ja eteenpäin!
Ja vastine annettu. Mielestäni on kohtuutonta sanoa “ettei pystynyt hoitamaan työtehtäviään alkoholin takia” jos peruin aamulla -toki päänsäryn takia- menon ei-kovin-relevanttiin tilaisuuteen mutta olin muuten koko päivän edustamassa mallikkaasti ja ongelmitta (toisin sanoen “myöhästyin töistä” kahdella tunnilla). Olin Ekana mestoilla ja vikana lähdin pois.
Hyvä toki että puututaan, mutta nyt yön yli nukuttuani tuli olo et tehdäänkö tässä kärpäsestä härkänen. Oma työterveystäti soittelee mulle tänään asiasta. Ajattelin pyytää et saan myös työpsykologille ajan - ei varmaan olisi pahitteeksi vähän purkaa tuntojaan jollekin.
Yöllä heräsin valvomaan ja miettiin miksi tää koko homma ottaa niin lujille vaikka vahinkoa ei sinänsä ole tapahtunut, on aivan oikein että puututaan ajoissa ja tunnistan itsekin riskipaikat (ns. Ilmasen viinan bileet joissa on kyllä alkoa mutta ei mitään ruokaa on pahimpia).
Ehkä se on tää kympin tytön syndrooma. Pahinta on se et mietin koko ajan miksi joku kollegoistani on “kannellut” esihenkilölle niin että hän on saanut minusta kuvan vastuuttomana juoppona… olen ollut tilanteessa jossa kaikkia tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni syynättiin jotta saataisiin irtisanomisperuste, ja nyt olo on samanlainen kuin silloin. En tiedä mitä uskallan enää tehdä. Työni sisältää edustamista, asiakasillallisia tai erilaisia verkostoitumistilaisuuksia , niihin usein kuuluu ruokaviini tai maljan nosto. Voinko edes osallistua niihin enää? Vai saanko kenkää jos minut nähdään lasi kädessä?
Anteeksi purkaus, mutta nyt on tosi vaikeaa keksiä perusteita sille miksi EN riipaisisi känniä perjantaina…onneksi mulla on lauantaille sovittu urkkahommia
Me plinkkiläiset emme tosiaan tiedä, minkä verran Hiljan alkoholinkäyttö on vaikuttanut hänen työsuorituksiinsa yleisesti. Olennaista hänen kertomassaan on tuo kertaepisodi, joka johti pysähtymiseen ja tietynlaiseen inetrventioon. Usein vastaavien tapahtumien taustalla on muitakin epämukavia tilanteita, mutta Hiljan kohdalla näistä ei ole meillä tietoa.
Voit mennä verkostoitumistilaisuuksiin ja voit kilistelläkin siellä (mikäli tällaisen päätöksen teet alkoholin käytön suhteen syystä tai toisesta). Näin etäämmältä katsoen suhtautuisin asiaan niin että nyt satuit jäämään kiinni asiasta, jota varmasti sattuu työelämässä aika monille. Tai en tiedä kuinka monille ja kuinka normaalia tämä oikeasti on, mutta sattuu kuitenkin. En tarkoita että se on ok, mutta näitä siis sattuu. Eikä moni jää kiinni. Ja jossain kohtaa voi sitten löytää itsensä pahemmista ongelmista alkoholin kanssa mm. tästä johtuen.
Ajattelisin jälleen näin etäämmältä katsoen ja omien kokemusten myötä, että sinänsä hyvä että näin kävi. Joskus tarvitaan pientä herätystä. Ja koska olet aiemminkin asiaa pohtinut, niin ehkä tämä tosiaan oli hyvä juttu sinun kannaltasi.
Nyt keskityt vain omaan asiaasi. Eli oman alkoholinkäyttösi pohtimiseen ja miten sen asian kanssa etenet, jotta elo sen kanssa ei johda ongelmiin. Sattunut ei tee sinusta huonompaa työntekijää, huonompaa ihmistä tai mitään muutakaan. Virheitä tekevät kaikki. Äläkä riipaise tämän takia kännejä tänään, mitään syytä ei ole. Anna tunteiden tulla ja mennä, kyllä tämäkin asia asettuu vielä mittasuhteisiin. Tsemppiä sinne😊
@Elea käsi pystyyn täällä. Minulla on ainakin sattunut. Krapulassa on oltu töissä monta kertaa vaikka ns itse työtehtävissä ei ole ollut humalassa. Sitä on sitten vasta kotona nollattu, kun on ollut rankkaa ja sitten seuraavana aamuna kärsitty seuraukset. Huh. Oma jälkikasvu oli monta vuotta sitten työharjottelussa eräässä firmassa, jossa oltiin ihan tietoisia siitä, että muutamat tyypit ryyppäävät myös töissä. Aamulla niitä saatettiin hakea kotoa ja olivat vielä kännissä. Lapsi oli todella hämmentynyt ja ihmeissään ja tätä kotona selitti. Itsekin kuuntelin kauhistuneena ja kysyin, että tietääkö kyseisen firman esihenkilö asiasta. Kuulemma tiesi, mutta homma vaan jatkui. Vastenmielistä ja myös vaarallista ns ulkopuolisille kyseisen alan tietäen. Aina välillä kun uutisoidaan, että työmailla sattuu ja tapahtuu niin väkisinkin miettii oliko alkoholilla osuutta asiaan. Toivottavasti suurimmassa osassa ei. Mutta yksikin on liikaa.
Kovasti tsemppiä kaikille❤️
Komppaan @Elea: a, etenkin viimeisen kappaleen osalta. Viisaita kirjoitat.
Ehkä etenkin täällä Vähentäjien puolella olisi hyvä, jos annamme uuden tulokkaan aluksi rauhassa mutustella tilannettaan ennen kuin ryhdymme neuvomaan mitä ratkaisuja hänen kannattaa tehdä (etenkin jos neuvoja ei ole pyydetty). Lopettajiin tulee käsitykseni mukaan herkemmin ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään lopettamispäätöksen ja ovat asiaa jo miettineet. Vähentäjissä on enempi meitä, jotka vasta avaavat keskustelua alkoholinkäytöstä itsensä kanssa. Koitetaan siis olla sensitiivisiä, ettemme säikäytä tulijoita karkuun Plinkistä.
