Hei,
pitkästä aikaa.
Nyt kävi tällainen tilanne. Mies oli parisen kuukautta sitten ihan selvä ja tapailimme. Mies oli kyllä asunnoton ja sai sitten tukiasunnon ja kaikkea. Kaikki näytti ihan hyvältä. Ei päihteidenkäyttöä ym. Mutta sitten noin kolmisen viikkoa sitten tuli outoja merkkejä, vanhoja juttuja. Yökarkaamiset ja katoamistempaukset. Sitten on joskus liian hilpeä ja naureskelua, seuraavana päivnä on ihan lamaantunut ja hikinen. On ihan sairas ym. Silloin kyllä on jo hälytyskellot soimassa kovaa. Mulla ei silti ollut halua puuttua siihen.
Sitten ongelmat vain alkoivat, hän sai häädön sieltä tukiasunnosta päihteiden käytöstä. Hän koki olevansa syytön ja meni ihan pipariksi koko mies tuon häädön jälkeen. Ei minulla ollut halua puuttua miehen asioihin. No, hän sitten punkkasi meidän sohvalla ja elättelee yhteistä elämää.
Olen antanut hänen asua meillä jo parisen viikkoa, nyt tänään löysin neulat ym muuta. Olen itse aivan järkyttynyt löydöstä ja ilmoitin miehelle, että nyt on lähtö meiltäkin. Hän sitten sanoo minun pilaavansa hänen elämänsä, kun hän yrittää hoitaa asiansa.
Hän oli jutellut sossun kanssa ja kukaan ei auta sieltäkään ja nyt minä sitten mietin ja mietin, että minä en sellaista katsele. Mietin hänen tulojaan ja ne ovat ihan nollassa kun ei ilmoittaudu työkkäreille…oma äiti ei halua olla tekemisessä hänen kanssa ja minä olen ihan kypsä tähän neulan löytämisen jälkeen.
Kaveripiiri taitaa olla enemmän tai vähemmän seko. On se hänen valinta, että hän sortui siihen, mutta millaisia vaihtoehtoja hänellä on tässä eteenpäin? Kun ei sossu auta, minä, äiti ym.
Tuntuu jotenkin pahalta koko tilanne ja silti on sellainen tunne, että teen väärin jos heitän. Täällä on vielä kolmisen säkkiä tavaraa ja en aloittanut niitä penkomaan.
En tiedä pitääkö asiaa vielä vaivata poliisilla kun sanoin tiukasti että hän lähtee niin hän ei tule ollenkaan asuntoon, mutta silti on avaimet ja tavarat meillä. Hän syö koko ajan jääkaapista ruokaa ja tilanne on minun kannalta tosi vaikea ja hankala. Hän on tärkeä ihminen, mutta ei tajua että hän omalla toiminnallaan pilaa omansa ja minunkin elämän. Hän on tyytyväinen sohvaansa ja stressaa rahoista ja saa raivareita kun sanoin, että hän hankkii itse oman ruuat kun en minä elätä ja sotkee kaikki paikat. Olen siivonnut, pessyt ja pitänyt kotia kunnossa ja väsyn kun katselen tuota reppanaa. Miten ihminen kun sai itsensä selviksi niin romahtaa parissa viikossa ihan pohjalle ja pohjaa ei näy.
Mietin että mitä voin tehdä niin, että mies saa avun ja saan sitten oman rauhan. Tuntuu tilanne niin tyhmältä että minä taas uskoin miestä.
Kyllä oot taas joutunut kestämään vaikka mitä. Silti oot jaksanut toimia ihmeen järkevästi.
