Haluan valita Elämän. Viimeinkin

Mielenkiintoinen ajatus, josko samaa tervehdyttämiskeinoa alettaisiin käyttämään yleisemminkin.

Vaikka kaikille ihmisille, kai sen verran itsekunkin jokaisen päässä vikaa on että pieni parannus olisi tervetullutta.

Siispä kerran vuodessa julkiset vittuilutilaisuudet, suu jeesusteipillä tukkoon ja estraadille.
Puheenvuorot vain niille joilla jotain hampaankolossa on.

Eksät, velkojat, perinnönjaossa katkeroituneet serkut, lopputilin saaneet työkaverit, urakkakilpailussa hävinneet ja tietenkin ne naapurit joiden kanssa on halkopinon paikasta tai rajalinjasta suukopua tullut.

Session kestoksi vaikka tasan vuorokausi.

Kyllä se kummasti päätä selvittäisi. Varsinkin kun tietäisi että seuraavalla viikolla joku nyt puhuneista on teipattuna lamppujen loisteeseen ja saa antaa takaisin korkojen kanssa.

Sopuisammaksi ei maailma sillä muutu mutta mielenkiintoisemmaksi kyllä. Kannatan ehdottomasti.

Niin, tietysti… jos tuolla hoidolla ei alkoholiongelma poistunut niin on onneksi muitakin mahdollisuuksia, ehkä seuraavaksi kannattaa kokeilla jotain muuta. Eikä tämä silti sitä tarkoita etteikö tuo jonkun muun kohdalla voisi selvittää ajatukset siihen malliin ettei päihteitä sen jälkeen kaipaa. Meitä kun on moneksi.

On tullut niin paljon hyviä vastauksia, KIITOS kaikille
Ihan harmittaa, kun niihin jokaiseen ei voi vastailla näppärämmin, ja jatkaa keskustelua kommenttiin suoraan, kuten vaikka facessa :slight_smile:

Tosi paljon hyviä ajattelemisen aiheita!
Olen ollut vähän myös tuuliajolla tämän oman toipumisohjelmani kanssa;
Kuuntelen ja luen paljon mikä muille alkoholisteille toimii,
kuuntelen mitä läheiseni toivoisivat
On minnesotan ohjeet vertaistuesta ja läheisten tärkeydestä
On minnesotan mallit ja opit muutoinkin (mm. läheisten kärsimys/juomisen seuraukset/toipumistarinat)

Minnesotan jatkohoito-ohjelma sisälsi oman jatkoryhmän 1krt/vko/vuoden ajan.
Mulla teki enemmän mieli viiniä jatkis-ryhmän jälkeen, kuin sinne mennessä. Oon miettinyt kovasti miksi näin, koska tykkään kuitenkin AA:sta ja sama tyyli puheenvuoroissa jatkoryhmässä. Monta epäkohtaa itselleni löysin, ja yksi oli, että siellä kaikki on saman hoitolaitoksen käyneitä, toinen toistaan “parempia” (koska jatkoryhmässä on tarkoitus jakaa vain toipumista koskevia asioita) toipujia läheisilleen. (Oli eräs toipuja ottanut vaimonsa mukaan ja kävivät sitä “pariterapiana” meidän toipuvien kanssa, yksi kertoi aina rahapulastaan ja “siviilissä” alkoi kommentoimaan minun yrityksestäni jakamia face-päivityksiä raha-asioihinsa liittyen.)
Mutta jos sanoo tämän ääneen, minnesotassa se tarkoittaa, että on juova ajattelu edelleen. Mutta raittiin alkoholistin pitäisi olla rehellinen jotta toipuu. Niinpä. Itse onneksi lopetin sen jatkoryhmän ja kävin AAssa sen sijaan. Siellä saa olla rehellinen.

Edellisen retkahtamisen jälkeen otin rohkeammin oman kannan esille ekaa kertaa.
Tuntui tosi julmalta minnesotan jälkeen olla nöyristelemättä läheisilleni ja heidän toiveilleen…
Sanoin, että en edes tiedä mitä itse haluan ja tarvin, oikeasti. Siksikin nämä vastaukset täällä osui.

Kävin juttelemassa omalle psykilleni ekaa kertaa Minnesodan jälkeen (ei tarvinu salata juomista), AA:ssa käyn, etsin kunnallisen päihdepuolen numeroita pahalle hetkelle (ainiin nämä olikin niitä mitä läheiseni toivoivat)
Mutta mietin paljon mistä tykkään, mitä mie haluan tehdä/olla tekemättä, teen just sen verran kun itse koen hyväksi nyt muuta ja otin itselleni asunnon “oman kodin, mistä mua ei enään voi heittää ulos”. Keitän teetä ja olen miellyttämättä ketään vain miellyttämisen ilosta. Löysin taas ilon tehdä ruokaa vain itselleni ja pähkäillä töitä kiivaasti koneella ison maitokahvin kanssa.
Toivottavasti huomenna on sama fiilis. Tänään en aio juoda.

Jotenkin kipeää, kun huomaa haaveilevansa tuollaisesta omasta kodista. Minullakin mies ja kaksi lasta. Monesti sellainen olo että olen olemassa vain toisten toiveiden täyttäjänä. Näetkö sinä kuitenkin perhettäsi vielä? Miltä se tuntuu äitinä olla erossa lapsista? Pohdin, olisiko itsestä siihen, vaikka omasta kodista haaveilenkin.

Joka tapauksessa, tsemppiä elämän opetteluun sinne!