Olen ollut reilu 5kk juomatta ja mieliala on täyttä kuraa. Psykiatrisella sairaanhoitajalla käyn, on kaikenmaailman lääkäreitäkin ja kaikkia muitakin juttuja jotka yrittävät auttaa minua. Mutta nyt olen alkanut muistaa menneisyydestä asioita joita en todellakaan halua muistaa. Onko tässä mitään järkeä edes yrittää olla juomatta jos näitä asioita alkaa putkahtelemaan mieleen enemmänkin? En minä halua noita käsitellä enkä mitään. Minä en halua muistaa.
Eikä auta asiaa että tunnen jatkuvaa häpeää. Ihan koko ajan. Ainoastaan juominen saa sen tunteen pois.
Voi helvetti kun kehtaisi vaan lopettaa kaikki ja alkaa juomaan tai uskaltaisi tehdä itsemurhan.
Voi miksi on pitänyt mennä lupautumaan kaikenlaisiin kuntouttaviin töihin ja ryhmiin. Nyt niitä on niin vaikea jättää kesken kun ei kehtaa.
Voi miksi pitikään mennä syntymään.
Ratkesin. Enää puuttuu kuolema. Tosin nyt on niin hyvä olla että ei haluta kuolla.
en minäkään halunnut tai pyytänyt syntyä.
vaan kun synnyin on elettävä, kun ei kuolla uskalla.
ja kun on elettävä on järkevää pyrkiä nauttimaan.
ja nauttia voin vain ilman aineita.
ja aineitta voin pysyä vain käsittelemällä vaivaavat asiat, vapautua niistä.
käsittely on toisinaan yhtä vittua vaan minkäs teet kun ei ole tai en ainakaan tiedä vaihtoehtoja.
jos aineet vielä toimivat, niin silloinhan ei ole mitään ongelmaa???
Täyskieltäytyminen päihteistä (etenkin alkoholista) oli mulla myös todella vaikeaa. Paremmin mulla menee, jos sallii itselle silloin tällöin “retkahtamisen”.
En ole ikinä syntymistäni katunut, mutta kuolemaa olen toivonut monestikin. En mä silti pystyis itseäni tappamaan, toivottavasti et sinäkään. Tulin siihen tulokseen, että parempi se on paskakin elämä kuin ei elämää ollenkaan. Ja mistä sitä tietää vaikka joku päivä aurinko paistais vielä risukasaan.
Oletko puhunut niistä menneisyyden asioista, joita et halua muistella, sen sairaanhoitajan kanssa? Se on semmonen tilanne, missä kannattaa olla häpeilemättä ja kertoa kaikki, vaikka ois semmosta settiä ettei ikinä kuuna päivänä sanois niitä asioita ääneen (tai edes uskaltaisi ajatella).
Silloin kun jotain todella ikävää tulee mieleen ja se vaivaa, kannattaa vaikka kirjoittaa paperille niitä ajatuksia ja seuraavalla kerralla otat sen lunttilapuksi mukaan, kun menet tapaamaan psykiatrista sairaanhoitajaa tai vastaavaa. Jos ne ikävät ajatukset ei siis aina ole mielessä ja ehkä niiden ajattelemista jopa haluaa vältellä, mutta silloin tällöin ne kuitenkin putkahtaa mieleen.
Se ei ole mitenkään kestävä ratkaisu, että juot aina, kun niitä ikäviä asioita tulee mieleen.
Ollutta ja mennyttä - päästä siitä menneisyydestä irti ei niitä asioita ole olemassa kun sun päässä. Maailma on kasa kokemuksia ja muistoja, ihan sellanen minkälaisena sen haluat nähdä. Niskasta kiinni ja toi surkuttelu pois. Paljon pahemmistakin paskoista on ihmiset selvinny ja sinä vaan vikiset että haluat kuolla. No kuole, sulla on siihen kaikki oikeus mutta mieti nyt onko järkeä sellasten asioiden takia kuolla jotka ei loppujen lopuksi merkkaa yhtään mitään tässä maailmassa.
Step up, lopeta ne päihteet niin maailma näyttäytyy ennen pitkää aika kivana paikkana kun saat pääs selväks. Lopeta kaikki niin kroppa toipuu nopeemmin. Juo pelkästään vettä 10 päivää äläkä syö mitään ja kato mitä tapahtuu. Paastolla ne hoitaa mielisairaita venäjälläkin yllättävän hyvin tuloksin kun täälä vaan laitetaan pilleriä pillerin perään ja otetaan rahat pois. Tuubista löytyy esim. paasto-dokkari.
Samaa mieltä. Jos on hyvä ja ymmärtäväinen sairaanhoitaja jolla terapeutin koulutusta(kohdanneet omat “demoninsa”), niin sellainen ihminen ymmärtää. Sen itseasiassa tuntee sellaisena ‘kemiana’ jolloin hyvä ihminen on lähellä. Toinen vaihtoehto on yrittää kirjoittaa tilanne omasta elämästä jollekin Kelan tukemalle terapeutille. He osaavat tuon analyysin tehdä oletko Sinä mahdollisesti Se oikea sille henkilölle. Se taitaa olla se halvin reitti. Kirjoittaa ja lähettää jonkinlainen esittelyteksti. Kun kyynelkanavat aukeaa, niin oikean ihmisen olet löytänyt.
Lääkkeet ynnä muut häviää kyllä sellaisen tyypin lähellä joka ymmärtää. Sinuna hakeutuisin Kelan sekä myös Valviran hyväksymän traumapsykoterapeutin juttusille, että voisitte yhdessä nuo traumat käydä läpi.
Tiedän kokemuksesta, että sitä haluaa paeta vaikeita muistoja päänsä sisälle juomalla ja käyttämällä pillereitä, mutta sinä tulet kuule parantumaan noista jutuista! Sinun on hyvä purkaa asiasti jonkin ammattilaisen kanssa.
Joskus tuota mietin, että syyttömänä synnyin tänne, niin miksen minäkään saa elää kuin joku muu saa? Sinulla on paha olla, niin tarvitset ihmisen jolle asioista puhua. Kirjoittaa kaikki ulos… Puhua kaikki ulos… Ja myöhemmin tulet sinuiksi menneisyytesi kanssa ja silloin ne jättävät sinut rauhaan. Usko pois, että kaikki vielä hyväksi muuttuu!! Toivoa on vaikkei kaikki niin sano! Jonkun on uskottava sinuun kun kerrot kaikki! 
Ihan deeppiä shittiä voi valuttaa sitten oiken ihmisen eteen, hän ei sinua tuomitse vaan ymmärtää ja noilla ihmisillä itsellään saattaa olla taustalla asioita mitkä on käyty läpi terapeuttikoulutuksessa.
Uskon Sinuun, että paranet kun saat kohdattua asiasi! Etsi ihminen joka välittää ja osaa parantaa, niin parannut! Tosin ihmistä ei voi parantaa vaan rakastaa. Tuota rakkautta kun on monenmoista… Huomaat sitten… Voimia! Sinulla on ne voimat itsessäsi, löydät ne! Olet hyvin arvokas ihminen!