Olen taas siinä pisteessä, että oma juominen ahdistaa aivan valtavasti. Työpäivinä en juo, mutta vapaapäiviä edeltävät illat ovat menneet viimeiset kaksi kuukautta ryypätessä. Vapaat kuluvat siis enemmän ja vähemmän krapuloidessa. Olen kyllästynyt olemaan kipeä ja ahdistunut silloin, mun minun kuuluisi touhuta jotain itselleni mieleistä. Vaikka ryypiskelen vain yhden illan, alkoholin ikävät mielialavaikutukset kestävät muutaman päivän. Kotona olen masentunut ja ärsyynnyn helposti. Lisäksi paasaan ääneen itselleni juomisestani. Mieheni on tästä minulle jo kerran sanonutkin, että “hae apua jos noin paljon häiritsee” . Hän itse juo muutaman oluen joka ilta, mutta en koe sitä yllykkeenä omalle juomiselleni. Toisinaan oluttölkin sihahtaessa mietin, kuinka pienen eläkkeen voisi käyttää fiksumminkin. Hän on itsekin todennut, että rahaa säästyisi, jos jättäisi oluen juonnin pois.
Olen yrittänyt olla juomatta vapaapäivää edeltävänä iltana, mutta oloni on silloin todella vaikea. Muutun hiljaiseksi, suorastaan mökötän. Kaikki ärsyttää. Odotan vain pääseväni nukkumaan pahan fiiliksen pois. Mieheni on tuolloin kysynyt, miksi kiusaan itseäni kun voisin yhtä hyvin pitää hauskaa ja rentoutua lasillisen ääressä. Vaikutan hänenkin mielialaansa omalla kireydelläni. Seuraavana aamuna kun herään selvänä ja pirteänä, ketutus on haihtunut kokonaan. Olen tuolloin todella iloinen ja virtaa täynnä. Toisin kuin nyt. Huoh. Ärsyttää, kun ei voi käydä juoksemassa tai tehdä muutakaan sykettä nostattavaa. Viimeistään illalla pumppu alkaa taas hakata niin, että minun on kaivettava purkista puolikas 15 millin Opamoxista. Muuten nukkuminen ei onnistu. Vatsansuojalääkkeet, tulehduskipulääkkeet ja rauhoittavat happanisivat lääkekaappiin, jos juominen vähenisi korkeintaan yhteen tölkkiin per juomiskerta. Siinäpä minulle tavoite.
Kiitos ja anteeksi. Purnaaminen on joskus yllättävän helpottavaa. Tämä krapulaörvelö lähtee nyt leipomaan joulupipareita. Jotain on tehtävä, vaikka sitten puhalluttaisikin.