Heippa!
Näin vapun jälkeen taas herään siihen ajatukseen, että en halua enää jouda alkoholia. Morkkis on kauhea ja ajatukset masentuneet. Pelottaa, että en kuitenkaan pysty lopettamaan. Pelottaa, että muistan tän taas vähän aikaa ja luisun juomaan. Inhoan itseäni!
Täällä täysin samat fiilikset. Miten helkkarissa voi toi aine aiheuttaa tälläsen masennuksen vaikka yksin on vaan kotona juonut. Toivottavasti 1.5 oli nyt viimenen kertani.
Mietin, että mistä kaikki muut saa voimaa olla juomatta? Pitäisikö liittyä AA ryhmään. Voiko sinne vain mennä?
Mulla oli täysin samat fiilikset vajaa 3 viikkoa sitten. Tuli fiilis että tää oli tässä. Vedin pääsiäisenä vikat kännit ja sen jälkeen ei oo tehny mieli. En vaan halua juoda. Lisää voi lukea ketjusta “tää on niin tätä”. Nyt olen palautellut niitä rutiineja elämääni mitkä karisivat pois kaljan litkimisen myötä vuosien saatossa. Olen käynyt lenkillä, nauttinut kahvia takapihalla, tavannut kavereita (suurin osa alkoholisteja), lukenut, kirjoitellut tänne plinkkiin ja nauttinut siitä että fiilikset on päivä päivältä paremmat. Ne kuvitellut masentelun ja murheiden aiheet joita alkoholi mieleen loi on kadonneet ja maailma on taas yhtä kiva paikka kun pienenä poikasena.
Löysin sen oman henkisen pohjani, ja kehokin oireili välillä dokaamisen takia ja havahduin että joko kuolen masentuneena ja yksinäisenä juoppona tai sitten hankkiudun tosta alkoholistista eroon joka olkapäällä on kökötellyt. Ei ole tehnyt mieli juoda sen jälkeen. Ihmeitä tapahtuu kunhan ne laittaa tapahtumaan. Omasta tekemisestä kiinni. AA:sta ei ole kokemuksia, niistä voivat muut kirjoittaa.
tsemppiä polulle! Neuvoisin menemään ulos, tekemään asioita joista tulee hyvä fiilis. Touhusta ei tod. näk. tule helvettiäkään jos vain makaa sohvalla ja toistelee itselleen että “en voi juoda enää ikinä, byhyy.”. Ensiksi kannattaa tunnustaa se että on voimaton sen dokaamisen kanssa ja muuta tietä ei ole kun lopettaa sen kanssa pelleily kokonaan. Alkoholismi on sairaus, ja lääke siihen on ilmainen - raittius.
Hei mikkan! Tervetuloa tiimiin…onneks tai siis. Epäonneks meitä on paljon…ms81.n kanssa aloitettiin aikalailla samalla kaavalla ja samoihin aikoihin raitistelu vajaa kk. Sitten…helpottanut kovasti kun ollaan saatu jakaa ajatuksia yms… Täällä p.linkissä…ainakin minua on auttanut kovasti…
Silloin kun on tosissaan olo, että juominen riittää ja asialle haluaa tosissaan tehdä jotain,kannattaa toimia…itse soitin lääkärille ja kävin hänen luonaan juttelemassa yms… Tapoja on monia, ja vaikka aluks tuntuu ehkä vaikealta hakea apua, niin se kannattaa tehdä jos muutosta elintapoihin haluaa.
Alkoholi on depresantti: se on myrkky, joka masentaa. Se ei ole sinällään mikään mielipidekysymys, vaan fysiologinen fakta. Kun riippuvuus on kehittynyt, niin ainakin minulla se juominen on sitten kietoutunut aivan kaikkien mahdollisten tunteiden ympärillä ajan myötä ja näin on kierre vain syventynyt. Olen kai yrittänyt juomalla parantaa sitä, mikä on juomisella tullutkin. Pahimmasta ajasta on aikaa jo toistakymmentä vuotta, mutta senkin jälkeen olen yrittänyt tätä taistelua voittaa monet kerrat. Riippuvuus on hankala enkä enää usko sen mihinkään häviävän, vaikka miten olisin välillä vuosiakin juomatta. Se vie voimat. Mutta jotenkin paradoksaalisesti juuri voimattomuudesta nousee se voima, jota mieluummin nimittäisin elämänhaluksi. Se ei ilmesty kehiin saman tien, kun korkki on suljettu. Moni kuivattelee ensin lähinnä siksi, ettei enää uskalla juoda. Vasta ajan mittaan sitten alkaa se elämä näyttää siltä, mitä se varsinaisesti on, kun aivokemia alkaa palautua. Se ei tosiaan tapahdu noin vaan eikä minun kohdallani ilmeisesti edes kolmessa vuodessa. Mutta se on toisaalta lohdullista, että kun voi lopettaa juomisen kanssa säätämisen ja taistelunsa tuulimyllyjä vastaan, niin sitten on AIKAA: ei ole kiire olla sen valmiimpi kuin just nyt on. Näin koen sen itse. AA:n ns. avoimiin palavereihin voi mennä tuosta vaan. Joillekin AA yksinään riittää ja antaa sen työkalupakin, mitä tarvitsevatkin. Itse olen raittiusvälineiden sekakäyttäjä: yksi hyvä on tää Plinkki, jos vain pysyy asiassa (täälläkin omat trollinsa toki aina ovat). Voin myös suositella A-klinikkaa sekä erilaisia terapioita - oikeastaan mitä tahansa, mistä vaan voi olla apua. Siihen tosin täytyy varautua - oman kokemukseni nojalla - että muutos käsittää paljon muidenkin asioiden uudelleenarviointia ja itsessään tuntemista kuin pelkän juomisen. Minun mielestäni juomisesta pääsee helpommin irti kuin oppii elämään raittiina. Mutta tässäpä ei oleellista olekaan se, mikä on helppoa ja mikä taasen vaikeaa. Sen takia ei kannata laittaa läskiksi, jos jokin kohta tuntuu hankalalta: se on aina se kohta, jossa helpolla yrittämiseen tottuneet viinanlatkijat joutuvat tositestin ja kasvunpaikan eteen. Ja kun niistä paikoista yksi kerrallaan selviää, tulee aina vähän vahvemmaksi - monet jopa iloisemmiksi.
Kiitos ihanista vastauksista! Tuntui hyvältä kuulla teiltä, että olette onnistuneet selviämään (kirjaimellisesti=). Itse kompastun aina samaan kaavaan. En omasta mielestäni halua olla absolutisti, vaan nauttia kaikesta hyvästä. Herkullisesta ruuasta maistuvan viinin kera tai niin kuin vappuna on tapana, kilistellä kuplivaa ystävien seurassa. Joo, mutta kun se ei jää siihen! Juon niin kauan kun silmät liikkuu ja herään million mistäkin puli kämpistä ihmetellen miten tänne päädyin…
En usko enää pystyväni olemaan kohtuu käyttäjä. Se ei onnistu. Minun on lopetettava kokonaan ja saatava itsekunnioitukseni takaisin. Muutoin en voi elää.
Olisi tosi mukava jutella jonkun kanssa ihan oikeasti, mutta nämä asiat ovat todella vaikeita puhua ääneen.
Ääneen puhumisella on ainakin minulle aivan eri merkitys kuin esim. kirjoittamisella. Kirjoittaessa saa ajatuksensa jäsennellyiksi, mutta vuorovaikutuksen muotona sitä turhan usein hankaloittaa se, jos alkaa mennä semanttiseksi näpräilyksi, eli pilkunnussimiseksi. Plinkki on pahimmillaan sitä: parhaimmillaan sekin toimii vertaisryhmänä hyvin. AA on hyvä, jos löytää asiallisen ryhmän. Niitä kannattaa katsoa useampia, jos yhtään tuntuisi hyvältä idealta. Siinä oppii myös luottamaan omaan fiilikseen, kun huomaa ahdistuvansa huuhaaporukoissa ja toisaalta olevansa kuin kotonaan jengissä, jossa opinkappaleet palvelevat pikemmin asiaansa kuin päinvastoin. A-klinikoilla kokoontuu myös erilaisia ryhmiä ainakin isommissa kaupungeissa. Ääneen, kun opettelee puhumaan tosiasioista, juttuihinsa saa kumminkin paljon kokovartalotasoisemman suhteen. Varsinkin, kun sen tekee vuorovaikutuksessa toisen/toisten kanssa ja saa sitten ihan kokonaisinhimillistä peilausta muilta. Pelkän Plinkin varassa raitistuneita en ole tavannut: tämä on hyvä tuki siihen prosessiin mutta harvalle tosiaan ainut.
Tuosta on hyvä jatkaa. Sama homma mulla, ei kohtuukäyttö onnistu, ja olenkin aina ollut mielummin ilman sitä yhtäkään, tai sitten juonut niin kauan/paljon kun on pystynyt. Sillä asenteella olen aina dokaamista harrastanut - joko täysin selvänä tai sitten all the way. Olin pari vuotta selvinpäin jonka jälkeen join jonkin aikaa, enemmän kuin koskaan ja sitten tuli stoppi. Jonkinlaiseen tienhaaraan kait sitä eksyi, ja valitsin sen tien jolla nyt olen.
Minä en ole jutellut tämän plinkin ulkopuolella kenellekään sen kummemmin, enkä huudellut kenellekään tai ylpeillyt asialla. Jos juomattomuuttanu on ihmetelty tai yritetty tarjota jotain olen kyllä sanonut että en halua juoda, koska näillä geeneillä jos juon, niin juon itseni hengiltä ennenpitkää. Ei ole paljoa tarvinnu lisätä tuohon. Kukaan ei ole vittuillut sen enempää asiasta, ja vaikka nälvimistä tulisikin niin ei mua kiinnosta, se kertoo aina siitä ihmisestä ja sen ajatusmaailmasta jos täytyy sellasesta aukoa päätään ettei joku halua juoda.
Voimia ja uskoa tulevaan, voin kertoa että se alkoholin ympärillä pyörivä maailma ei ole mitään verrattuna tähän kirkkailla silmillä ja terävillä aisteilla koettuun maailmaan ja elämään.
AA-ryhmään voit mennä selvin päin koska tahansa etukäteen ilmoittamatta. Tälläkin viikolla on satoja palavereja, ja niissä tuhansia raiittiita miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja.
Oma raittiuteni on säilynyt ekasta palaveristani alkaen.
Juomisen voi lopettaa koska vain, lukuisiakin kertoja, mutta AA antaa mahdollisuuden pysyvään raittiuteen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tukena motivoitumiseen voivat tarjota myös lukuisat kirjat ja videot aiheesta. Ja niitä on paljon. Metsien miehen ketjusta löytyy runsaasti linkkejä videoihin, kirjallisuusketjun varmasti oletkin jo löytänyt.
Tästä voi vaikka aloittaa ja miettiä haluaako pilata maksansa - alcohol and liver disease:
youtube.com/watch?v=m2d__cuGxbc
Semmoinenkin tuli mieleen noista kirjoista yms., että kannattaa myös etsiä käsiin erilaisia ohjelmia ja esim. haastatteluita, joissa raitistuneet puhuvat kokemuksistaan. Ylen Elävästä arkistosta löytyy ainakin Samuli Edelmannin haastattelu Inhimillisessä tekijässä, vai olikohan Punaisessa langassa. Kannattaa opetella tietoisesti samaistumaan selviytyneisiin ja kuunnella, miten he ovat oppineet suhtautumaan asioihin. Plinkkikin ajaa tätä asiaa, samoin AA (parhaassa tapauksessa, eivät kaikki sielläkään raitistu). Ihminen oppii yllättävän paljon yksinkertaisesti samaistumisen ja matkimisenkin avulla.
