Olen vasta uusi näillä sivuilla. Olen alkoholisti ja juomiseni on lisääntynyt koko ajan. En oikeastaan kaipaa itse juomista. Juon yksinäisyyteeni ja tällä hetkellä olen myös työtön. Lapsuuteni oli aika rankka, enkä saanut rakkautta tai välittämistä vanhemmiltani. Hakkaamisia, haukkumista ja seksuualista hyväksikäyttöä. Jo lapsena sulkeuduin sisäänpäin ja olin hiljainen. Kävin aikoinaan kaksi vuotta terapiassa ja se auttoi todella paljon. Huomaan muut ihmiset paremmin ja on ollut kyllä ystäviä ja kehuttu, että olen empaattinen ja hyvä kuuntelija, mutta en itse ole löytänyt toisista ihmisistä kuuntelijaa. En tiedä missä vika on? Minulla oli kyllä erittäin hyvä ystävä vuonna 2002 ja hän jaksoi kuunnella, mutta valitettavasti hän teki itsemurhan. Ja olen siitä lähtien tuntenut itseni yksinäiseksi. Olen hakenut syytä itsestäni ja olen liikaakin itsekriittinen, en oikeastaan välitä muiden tekemistä virheistä ja annan helposti anteeksi. Mutta tällä hetkellä olen erittäin yksinäinen ja juon alkoholia yksinäisyyteeni. Ja varmaan myös sen vuoksi, etten oikeastaan kerro vaikeuksistani selvin päin. Selvänä olen positiivinen ja kuuntelija tyyppi, mutta en vain osaa kertoa itsestäni. Lapsuuteni perheessä ei vain oltu kiinnostuneita lapsista tai heidän ajatuksistaan. Ja nyt olen ajatellut mennä AA- klinikalle jatkuvan juomiseni vuoksi. Pelkään, kun siellä on kaksi ihmistä sosiaalipuolelta ja sairaanhoitaja. Pelkään, että minua syyllistetään tai tuputetaan liikaa neuvoja. Millaisia kokemuksia teillä on ollut AA- klinikasta? Ja miten itse olette päässeet eroon alkoholista? Tiedän, että minua helpottaa, kun minulle annetaan mahdollisuus puhua itsestäni. En ole kuitenkaan mikään riippakivi, että vuodattaisin koko ajan kohtaloani toisille. Osaan ottaa vähän liiankin helposti muut ihmiset huomioon ja unohdan itseni.
Moi Siru9,
Mene ihmeessä A-klinikalle, jos koet että alkoholi on ongelma, jonka kanssa et pärjää. A-klinikka siis yhdellä A:lla. AA on ihan eri juttu, se on riippumaton vertaistukiryhmä, jolla ei ole mitään tekemistä A-klinikan kanssa. Netistä löytyy tietoa molemmista.
Ei siellä A-klinikalla ketään syyllistetä eikä hoitoja tuputeta. Sinä olet asiakas, et potilas, ja sinä päätät, miten haluat edetä. Ainakin minulla palvelu on ollut asialista ja ystävällistä aina. Ainut mihin oikeasti pitää varautua on, että jonot voivat olla pitkiä. Ilmoittaudu siis heti.
Niin ja jos olet päättänyt lopettaa tai yrittää lopetta juomisen, niin hyppää tuonne lopettamon puolelle. Siellä on enemmän porukkaa, keskustelua syntyy helpommin ja saat vastauksia nopeammin.
Voimia ja tsemppiä 
Moi Siru!
Kuvailemasi elämäntilanne on oikeastaan aika sama kuin itsellänikin. Lapsuudessa ja nuoruudessa on itsellä ollut aika paljon käsiteltävää läheisen pitkäkestoisen sairauden ja kivun sivustaseuraamisen takia… Lukioajoista en muista oikeastaan mitään koska mieli on sulkenut sen ajanjakson pois… Tällä hetkellä olen vasta 25-vuotias, ja niistä viimeisimmät 4 on mennyt pikkuhiljaa alkoholisoituessa.
Itsekin juon yksinäisyyteen, mutta pääasiassa ehkä tylsyyteeni. Aloin pitämään exel-taulukkoa juomisistani jossa vihreät päivät ovat juomattomia ja siitä eri väriastein punainen on päivä jolloin on juotu vähintään 12 annosta. Aika hirveätä huomata että suurin osa viikoista on lähes kokonaan punaisella. Näin ei ole luonnollisesti jos on töitä, mutta niitä on valitettavasti harvemmin koska olen pakotettu odottelemaan hommia vuokratyön muodossa.
Pääasiallisesti juon kotonani yksin tietokoneella istuessa, leffoja katsellen ja pelejä pelaten. Tätä jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Monesti olen koettanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja olin yhdessä vaiheessa viime kuussa hieman yli viikon juomatta. Sitten tuli kaverin synttärit ja ans ollakaan kittasin siitä eteenpäin taas sen viikon joka päivä enemmän tai vähemmän.
Lähinnä tilanteessa kyrsii tämä oma saamattomuus ja selkärangattomuus. Tämä itseruoskinta sitten johtaa lopulta juomiseen koska humallassa on mukavan turta eikä mistään tarvitse välittää. Kirjauduin tänne sivulle nyt tänään sillä katsottuani itseäni peiliin tänään näin tilanteen todellisen laidan ihan konkreettisesti: ennen suht timmi urheilullinen vartalo on muuttunut pöhöttyneeksi mätisäkiksi.
AA-ta pidän viimeisenä vaihtoehtona sillä omistan niin luisen pään että tahtoisin selvitä tästä ikäänkuin omin avuin, mutta pidän tänne kirjautumista oikeana vaihtoehtona sillä en tahdo kuunnella moraalisaarnoja höystettynä korkeimmilla voimilla vaan kuulla ihan vertaisiltani heidän kokemuksistaan ja mahdollisesti saada täältä tarvittavaa tukea.
Tsemmpiä kaikille!
Kiitos, että vastasit. On tosi surullista kuulla, että juot, mitä itsekkin teen. Olen joskus ollut juomatta kolme kuukautta ja elämä on ollut silloin paljon helpompaa. Anteeksi, että vastaan vasta nyt. Toivon, että olet saanut muilta alkoholisteilta vastauksia ja apua. Tiedän myös, kun ei ole muita ihmisiä lähellä, jotka kuuntelisivat tai olisivat läsnä, niin yksin ei enää jaksa. Minusta meitä alkoholisteja syyllistetään jo liikaa. Eikä ymmärretä raskasta elämäntilannetta, työttömyyttä, ym. Mutta toki tämä alkon ottaminen on aina oma vika, siitä ei voi koskaan syyllistää muita. Kunhan saa vain ymmärrystä ja tukea. En minäkään usko mihinkään moraalisaarnaan, koska monet muutkin ihmiset tekevät väärin. Ei ehkä juomisellaan, mutta ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Toivon, että pääset alkoholista eroon. Itse juon, ehkä yksinäisyyteeni, ettei minulla ole mitään elämän tarkoitusta tai juttukummpania. Ihmiset lähelläni ovat aina olleet näitä surun kaatajia niskaani, olen liian kiltti, enkä osaa pitää puoliani. Minulle on jäänyt tämä puhumattomuuden tuska, etten osaa kertoa vaikeuksistani. Kuuntelen kyllä muiden. Jos kerron omistani, niin minua on haukuttu itsekkääksi tai huomaa toiset. Ikävä kyllä, ne toiset kertovat kyllä omia huoliaan.
Moikka Siru!
Itse oon huomannut samaa lähipiirissä, että aika usein silleen huomaamatta minä olen se kenelle kerrotaan kaikki. Toistepäin on niin ja näin. En tiedä oikein mistä se johtuu… Mutta jos haluat enemmän ihmisiä jotka kuuntelee sinua, niin tule tonne me lopettajiin. Täällä tuppaa olemaan aika hiljaista ja tuo me lopettajat-puoli on aika vilkas keskustelu alue. Pikku vinkki 
.
En tiedä mutta ootko käynyt siellä a-klinikalla? Siellä varmaan kuunnellaan. Itseäni mt-puolen hoitaja kyllä kuuntelee. Itse kärsin paljon liiallisesta ujoudesta ja tuosta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Oon huomannut hyvin monesti kyllä sitä että minua ei kauheasti kuunnella tässä elämäni varrella. Itse hiukan kärsin erityyppisestä yksinäisyyden tunteesta. En totaalisesta mutta sairastuttuani vaikeaan masennukseen muutin toiselle paikkakunnalle. Opiskelin ennen niin oli mukavaa yhteisöllisyyttä. Oon parisuhteessa mutta tuollainen ns. kaveripiiri on kaventunut puolison lisäksi yhteen joka asuu suht kaukana minusta. Opiskelukaverit niin kaukana että heidän tapaaminen säännöllisesti on melkeimpä täysin mahdotonta. On tuolla lopettamossa minulle suositeltu AA:ta - mikä voisi ollakin hyvä. Mutta sosiaalisten tilanteiden pelko estää sen. Saisi tuollasesta paikasta varmaan ehkä kavereita joilla on sama päämäärä eli pysyä erossa alkoholista. Voisi ehkä sulle olla hyvä paikka löytää ihmisiä jotka kuuntelee sinua? Oon itse vaan muutaman muutamassa eri paikassa tasan kerran käynyt pistäytymässä ja en ole sen koommin käynyt. Siellä on ihmisiä jotka kuuntelee ainakin hartaasti puheenvuoroja. Kukaan ei arvostele. Kerran yhdessä naisille suunnatussa joku tyyppi tuli hiukan puhelemaan minulle tuon kokouksen jälkeen. Tuntui hieman kemiaakin olevan ilmassa mutta kun en vaan sitten enää käynyt… Mukavalta ihmiseltä vaikutti. Näyttäisi olla mahdollista saadakin noita kavereita tuoltakin. Itselläni ei ole kun kolmesta paikasta kokemuksia ja niissä olen ollut tasan yhden kerran niin ei oo kokemusta sieltä kaverin saamisesta. Harrastuspaikoista yms. varmaan voisi mahdollisestikin myös löytyä kavereitakin. Sinun kannattaa yrittää hakeutua jonnekin missä on ihmisiä. Mutta joo… Vaatii kyllä sitä oma-aloitteellisuutta ja rohkeutta. Täällä tuo me lopettajat on vilkkaampi keskustelualue… Sieltä varmaan virtuaalisesti kuuntelijoita löytyy… Ainakin itselle löytyi ja monelle muullekin. Sama kun täällä vähentelijöissä juttu menee, mutta vastauksia saa nopeammin tuolla lopettamossa. Oon huomannut että kun kirjoittelee omia juttujaan niin välillä ei vastata mutta joihinkin vastataan. Oon miettinyt, että itse vastaan jollekin jos joku asia silleen “kolhasee” itseäni. Jotkut ihmiset saattaa vaikuttaa hyvin mukavilta niin niiden kanssa saattaa kirjoitella enemmänkin. Ne on niitä kemioita. Joidenkin kanssa löytää yhteisen sävelen ja joidenkin kanssa ei. Vähän sama juttu kun livenäkin.
Sinäpä tuon päätät ootko täällä vaiko siirrytkö tuonne vilkkaammelle puolelle. Aika harvoin tätä puolta tulee seurailtua… Sulla ainakin otsikkosi perusteella näyttäisi olevan suunta enemmän lopettamisen kannalla… Tämmönen yksinkertainen huomio…
Aurinkoa Sinulle sinne!
Hei Pekkaniska,
Vertaistukipaikka tuo AA:kin on ja kaikki siellä on alkoholisteja. Mulla itellä ollut sama ongelma tuon AA:n kanssa ja lisäksi tuon Sirulle mainitseman sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Tuolla lopettamossa on jotain AA:ssa käyneitä ei-uskovaisia niin ne enempi mulle on painottanut että se on vertaistukipaikka. Mitä itse olen huomannut, niin monenmoista ihmistä niissä on. Mulle lopettamisen kannalta on ollut parhain ratkaisu on ollut kirjautuminen tonne me lopettajiin. Kirjoitellut sinne omia tuntojani sinne ja saanut tukea. AA:laisilta sekä muulla tavoin raitistuneilta. Oon ottanut kaiken neuvon vastaan. Kokeillut mitkä sopii itselleni parhaiten ja niistä jonkun työkalupakin koonnut millä olen pystynyt olemaan selvinpäin jo himpun yli vuoden.
Suosittelen lopettamista aikoville tuota Me lopettajia… 
Täällä nähtävästi enempi vähentämiseen keskitytään kuin alkoholista irti pääsemiseen.
Tsemppiä myös!