… tämän sivuston olemassaoloa, kaikkia kirjoittajia, ketään erikseen nimeämättä, siitä että sain uuden elämän, mahdollisuuden.
Vasta plinkin löydettyäni tajusin etten minä yksin siellä suossa rypenyt, ja senkin että myös ylös pääsee jos vain HALUAA.
Ennen raitistumistani en voinut kuvitellakkaan olevani edes YHTÄ päivää ilman alkoholia. Nykyään asia on toisinpäin, en voi kuvitellakkaan olevani enään koskaan humalassa. Pilata tätä oloa jonka olemassaolosta en edes tiennyt tai ainakaan muistanut? Löysin tarkoituksen, selvän elämän. Yritän ottaa kaikki irti mitä siitä vielä ehtii irti saamaan, täysillä, selvänä! Vuosikausia ehti valua hukkaan tokkurassa mutta nyt on asiat toisin. Vahvempana kuin koskaan, jatkan nauttimista. Nauttikaa tekin, humalassa tai ilman, kukin tyylillään! 
Kiitokset itsellesi jmd30. Yhdessä täällä, parvessa pyristellään päivää kerrallaan raittiina. On mukava lukea tämänkaltaisia kokemuksia raittiudesta. Näihin on kovin helppo yhtyä. Jatketaan tällä tavoin…
Olen pohtinyt ja pyristellyt pitkään yksin jotta saisi vähennettyä juomisen vaikka kertaan viikossa (lopettaminen tuntuu vielä tosi kaukaiselta).
Vaikka vasta äsken liityin näille palstoille, niin tuntuu että täältä saatavalla palautteella voi olla iso vaikutus…!
Tsemppiä!
Tervetuloa joukkoon.
Eiköhän täältä jotain , ainakin ajattelemisen aiheita löydy.
Tästä voi tulla moitteita täällä lopettajien palstalla mutta sittenkin sanon, ihan hyvä tavoite on sekin jos jatkuvan jokapäiväisen juomisen saa vaihdettua kerran viikossa ottamiseen.
Minun kohdallani tuntui selkeämmältä ja ehkä helpommaltakin tehdä laakista sellainen ratkaisu että olenpa vallan ilman… mutta reittejä on erilaisia.
Olen muuten joskus miettinytkin, kumpi sitten on “suurempi” ja “vaikuttavampi” muutos, sekö jos vuosikymmeniä päivittäin ryypännyt minimoi juomisensa kymmenesosaan entisestä, eli ottaa vain kerran viikossa ne saunaryypyt, vai sekö jos vain joskus ryypännyt lopettaa kokonaan ?
Ei taida ihan varmaa vastausta olla, mutta minusta kokonaisuutta ajatellen ainakin toisinaan on tapahtunut suurempi muutos sen minimointiin pystyneen elämässä?
Minäkin lopetin vähentelemisen kautta. Vaikka silloin luin täältä ja muualtakin, että sellainen ei onnistu. Alkoholisti ei voi vähentää onnistuneesti, vaan täyslopettaminen on ainoa vaihtoehto. No, minulla se ei mennyt niin, ehkä en siis ollut alkoholisti. Aluksi vähensin juomisen joka toiseen viikonloppuun, ja asetin max.määräksi 12 annosta/kk. Pidin kirjaa, ja välillä kyllä määrät paukkuivat yli… Mutta eivät aina, ja alle 20 annoksen/kk ne pysyivät aina sen jälkeen kun tämän “tiedostavan” juomisen aloitin. Aloin myös pitää tipattomia kuukausia silloin tällöin. Ne antoivat vähän osviittaa siitä, millaista kokonaan alkoton elämä olisi. Kokonaan lopettaminen tuntui ahdistavalta ajatukselta. Ajattelin jättäväni jotain minulle tärkeää ja rakasta. Luopuvani hauskanpidosta, rentoutumiskeinosta, ihanista pitkistä illallillista miehen ja ystävien kanssa. Join pari vuotta koko ajan määriä ja kertoja vähennellen, ja lopulta kävi niin, että sairastuin työuupumukseen, joka samalla oli siunaus, näin jälkikäteen ajatellen. Se oli minulle syy laittaa korkki kokonaan kiinni. Halusin hävittää elämästäni kaikki uupumista ja masennusta pahentavat/aiheuttavat asiat, ja olin huomannut miten muutamankin viinilasillisen jälkeen seurauksena oli ahdistusta ja morkkista oli seuraavana päivänä. Miksi kiusaisin itseäni, miksi lisäisin tuskaani? Varsinkin kun ne pari lasillista eivät tuoneet niin hyvää oloa, että siitä olisi ollut varsinaista iloa, 10 min- 30 min kauempaa. Järkeilin, että puolen tunnin hyvän olon takia en halua rypeä yhtä-kahta päivää mustissa maisemissa.
Lopetin siis kokonaan. Yllättävän vaikeaa se oli; juominen oli jo pinttinyt tapa. Lisäksi se oli koukuttanut minua, ja koin välillä melkoista erontuskaa. Kolmen kuukauden kuluttua nämä oireet katosivat.
Olin myös pettynyt siihen, kun lopettaminen ei poistanut elämässäni olevia ongelmia. Osa niistä tuntui jopa pahentuvan. Työuupuminen paheni joksikin aikaa, mutta hain siihen apua, ja nyt koen olevani jo toipumisen tiellä.
Kannattiko raitistuminen? Ehdottomasti! Olen paljon aktiivisempi ja onnellisempi. Koen eläväni nyt “normaalitilassa”, koen että silmäni ovat avautuneet. Pystyn nyt katsomaan itseäni ja elämääni paljon rehellisemmin ja nöyremmin kuin ennen. Parasta on, että juomishalut ovat kokonaan kadonneet. Olen pian jo 6 kk raittiina, enkä kaipaa alkoholia enää mihinkään tilanteeseen!
Lopetin aikanaan tupakoinninkin tällä tavalla vähentämällä, se tyyli sopii minulle. Menen uimaankin vähitellen itseäni kastaen ja kylmään tottuen, en hyppäämällä. Olen tällainen, äkkinäisiä muutoksia pelkäävä ihminen, ja ihan hyvä tällaisena 
Voimia sinulle Aikainenlintu, olet selvästi muuttamassa elämääsi, tee itsesi kokoisia tekoja. Jokainen selvä päivä vie sinä kohti hyvää elämää, kannattaa tehdä sellaisia sitoumuksia ja päätöksiä joissa pystyy pysymään.
Näin unta että olin nähnyt unta että näin unta ryyppäämisestä ja heräsin ja koin pakottavaa tarvetta juoda ihan hillittömästi. Ja joinkin. Heräsin tajuttuani näkeväni unta. Ja heräsin uudelleen… ja vielä… Helpotus oli suuri kun viimein tajusin olevani oikeasti hereillä, ilman krapulaa… 
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys. Äkkiä mietittynä on helpompaa olla kokonaan juomatta. Mutta onko mikään kuitenkaan loppujen lopuksi muuttunut jos juo kuitenkin vaikkakin huomattavasti pienempiä määriä?
Jos on juomishistoriassaan ylittänyt sen kuuluisan “tietyn rajan”,veteen piirretyn viivan,ns.kohtuukäyttöön on turha haikailla.Sama p… eri paketissa.Mikään ei muutu.
Pakatakin pitäisi matkalle,siivotakin pitäisi.Haluaako joku tämän neuroosin poikasen,että koti pitää olla nuoltuna,kun lähtee reissuun? Nälkäkin on ja väsyttää.Haen jätti-jätti-hampurilaisen ja kilon Fazerin sinistä ja laatikollisen bebe-leivoksia.Niin lähtee tämä vitutus.
Onneksi lähtö on vasta perjantaina.
^Älä turhan tarkkaan nuole sitä kotia, se pölyttyy kuitenkin reissussa ollessasi. Riittää kun viet roskat ja järjestät liiat irralliset tavarat kaappeihin. 
Mikähän neuroosi minulla on kun kaikki a-kirjaimet tahtovat jäädä tekstistä pois? Onko se täältä tarttunut? :mrgreen:
Kiitos Sitruunapippurille kommentista!
Juhannus oli tipaton ja hyvät fiilikset. Sittemmin taas heikompia suorituksia.
Vähentämisen kautta nyt koitan. Tavoitteena aamulla virkeänä ylös… Öitä!
Jos mielialan mittaisi asteikolla 1 surkein ja 10 paras, niin tänään aamuyöllä fiilismittarin lukema oli noin 3, aamulla 4, keskipäivällä 5-… Melkein lähdin hakemaan piristystä viileästä oluesta, mutta onneksi tulinkin tänne palstalle lueskelemaan viestejä. Hetkellinen oluella piristyminen kostautuisi moninkertaisesti. Jos tavoite on hyvä olo, niin ei tosiaankaan kannata himoita sitä nopeaa nousua vaan miettiä asia yhtä iltaa pidemmälle…!
Meninkin keittiöön laittamaan ruokaa. Fiilis on paranemaan päin, jossain 6:n kieppeillä.
Kiitos kun sain lukea järkitekstiä.