Nyt olen pohjalla. Krapulassa tänne kirjoitan ja yritän selventää ajatuksiani. Haluaisin apua ja neuvoja, ahdistaa ja mielessä pyörii vahvasti itsemurha. Mietin jo hätänumeroon soittamista mutta ehkä yritän tätä kautta vielä. Häpeän.
Eilen join itseni humalaan. Alkuilta meni ihan sujuvasti ja niin edespäin mutta loppujenlopuksi peliongelmani nosti päätään ja uhkapelasin kaikki säästöni opintolainaa myöden. Opintolainaa, eli toisinsanoen pelivelkaa minulla on n. 12000 euroa. Yksi 100 euron pikavippi on maksamatta mutta uskon selviäväni siitä. Mieli on todella tuhoutunut enkä tiedä mitä tehdä.
Avokkini ei tiedä asiasta ja olemme aikaisemminkin samam aiheen kanssa tapellut. Pelkään että tämä oli vikatikki hänellekin mutta pakko tästä on kertoa, se ahdistaa.
Ajattelin maanantaina mennä a klinikalle hakemaan apua. Tuntuu siltä että tarvitsen monta auttajaa. Olen ollut tässä suossa aikaisemminkin. Kannattaako lääkärille mennä?
Tervehdys. Valitettavaa kuulla että olet kännissä retkahtanut, itsekin lukemattomia kertoja kokenut saman paskan ja pelivelkaa kertynyt nyt hiukan vajaa 15000e. Itse olen koittanut kärvistellä selvinpäin tässä ja kolmas viikonloppu nyt menossa selvinpäin, sen takia etten kännissä pelaisi taas kaikkia ja ottaisi lisää velkaa pelaamiseen. Tiedän että sulla on helvetillinen morkkis nyt jonkuaikaa… ehdottomasti a klinikkaan soitto ja aikaa varaamaan! Peluuriin soittokin suositeltavaa vaikka itellä ei olekaan peluurista kokemusta. Sulla ei ole vielä niin pahasti asiat koska velka on opintolainaa joka on halpa maksaa takaisin ja tarvitseeko milloin alkaa lyhenteleen? Hyviä ohjeita pelaamisen estämiseen löytyy useasta keskustelusta, kannattaa lukea ja pohdiskella asioita ja tehdä konkreettisia asioita että pelaamista voisi hillitä. Tsemppiä sinulle! Kyllä asiat järjestyy ajan kanssa se on varma.
jätä se itsemurha pois listaltasi. silloin vain pakenet totuutta, mikä ei tuosta lukemalla minun mielestä kuulostanut niin kamalalta ettei siitä selviäisi. en yritä vähätellä tilannettasi, mutta jos pelivelka on opintolainaa, jossa on todellakin maltillinen korko, niin senhän pystynee maksamaan pois.
itselläni oli 8:sta eri luottoyhtiöstä lainaa, osassa vuosikorko oli yli 200%, osassa yli 100% jne…
lyhennyksiin meni 1500€-2000€ joka kuukausi, silti piti käydä töissä autolla ja syödäkin jotain. lopulta oli pakko kertoa läheisille, mutta ei minulla missään vaiheessa tullut mieleen tappaa itseäni, mitä se olisi auttanut…? läheisille olisi ollut varmasti kova paikka ymmärtää sellaista ratkaisua ja apua saa jos sitä oikeasti haluaa.
a-klinikalta on hyvä aloittaa, käyn itsekkin siellä juttelemassa. sen lisäksi juttelen asioista täällä ja pelivoimapiirissä kännykällä. lisäksi jos haluaa syvällisemmin työstää asiaa, niin suosittelen terapiaa, siellä saa purkaa tuntojaan ja se on ihan erilaista puhua alan ammattilaiselle kuin läheisille, koska silloin tulee tunteet mukaan.
ja lääkärillekin kannattaa mennä, kaikki apu kannattaa ottaa vastaan.
pelaaminen kannattaa estää mahdollisimman tehokkaasti, josta melkein joka ketjussa toitotetaankin. itse en pääse nettiin kuin satunnaisesti, lähinnä maksan laskut ja sitten verkkopankkitunnukset menevätkin jo läheisen taskuun. lisäksi möin oman tietokoneen pois, jotta en liiku turhaa sellaisessa paikassa jossa on houkutuksia ihan liikaa. puhelimellani ei pääse nettiin. vähän samalla periaatteella pääsin alkoholista eroon.
pienillä askeleilla eteenpäin, ei kaikkea voi hetkessä järjestää, mutta toivotan rohkeutta tarttua asiaan ennen kuin se pahenee.
Itse olen tässä miettinyt suhdettani itsemurhaan, siis nyt kun en ole vielä aivan toivottomassa tilanteessa ilman rahaa ja asuntoa. Joskus menneisyydessä olisi sellainen tilanne (siis rahattomuus, ei itsemurha) voinut olla edessä ellei olisi ollut ihmistä, joka auttoi.
Kova tahto on siihen, että saisin pelit poikki, etten sen takia ainakaan jäisi rahattomaksi tai asunnottomaksi tai törkeän velkataakan alle. Nyt, kun tilanne ei ole ajankohtainen, on helpompi ajatella, miten oikein kävisi, jos kaikesta huolimatta pelit veisivät voiton. Olisiko häpeä liian suuri, että itsemurha olisi parempi vaihtoehto kuin pyytää apua. Luulen, että häpeä on kohdallani se olennainen juttu, koska varmaan on ihmisiä, kuten sisarukseni, jotka lopulta auttaisivat, vaikka he eivät tällä hetkellä tiedä ongelmastani lainkaan. Onko pahempi se häpeä, kun muut saavat tietää, järkyttyvät ja pettyvät minuun ja sitten ehkä saan loppuelämäni olla se ihminen, jota tarkkaillaan, että ethän vaan ole ratkennut taas. Vai onko se pahempi, että teen itsemurhan ja muut jäävät tyhjän päälle ihmettelemään, miksi näin on käynyt ja ehkä peliongelmasta kuultuaan toteavat, että kyllähän he olisivat auttaneet,
Niin, toivon ensinnäkin ettei tuollaista tilannetta tule, mutta jos tulee, niin toivon että kestän sen häpeän, pettymykset ja nöyrtymisen. Pidän kuitenkin elämää arvokkaana (vaikka tämä ajatus elämän arvokkuudesta satunnaisesti unohtuukin) vaikka sitten vähän köyhempänäkin, vaikka pelatessa tuleekin tavoiteltua kuuta taivaalta.
Kiitos vastauksista. Häpeän tunne on sanoinkuvaamaton tällä hetkellä. Avokin kanssa tosiaan aikaisemminkin tästä aiheesta tapeltu ja pelkään hänen reaktiotaan kun hän taas pettyy minuun. Olen ihan lukossa en osaa edes itkeä vaikka mieli tekisi.
Suunnitelmissa tosiaan maanantaina a-klinikalle ja mahdollisesti lääkäriin. Huomenna menen vanhempieni luo ja aion kertoa retkahduksestani heille, olen sen jo kertaalleen tehnyt. Avokille kerron maanantaina kun hän on nyt viikonlopun poissa kotoa. Ahdistaa kun näin viikonloppuna on vaikea saada apua ja kökötän ajatusteni kanssa yksin kotona. Tämä palsta ja te muut ihmiset kyllä autatte ja tämä kirjoittelu auttaa. Kriisipuhelimeen soitin ja se auttoi hieman, ei auta nyt kun odottaa sinne maanantaihin että saa apua.
Kyllä on tuttua tarinaa. Humala kortissa yrittäjä on menettänyt lähes kaiken. Joka päivä on ahdistus päällä vaikka olen jo iäkkäämpi killeri.
Toivotaan että pidät pään pinnan yllä. Kyllä elämä on arvokkain. Mutta aina se ei siltä tunnu…me kaikki täällä se tiedetää.
Tänään ollut vielä sekavia ajatuksia. Olen lukenut netistä peliriippuvuudesta ja alkoholiongelmasta. Katsonut kymmeniä videoita ja lukenut tekstejä ihmisten kokemuksista näiden haasteiden edessä. Olen puhunut itselleni ja nauhoittanut mietteitä, näin olen saanut hiukan itseäni kasaan kaiken tämän ahdistuksen edessä. En mennyt vanhemmilleni vaikka alun pitäen piti, ei minulla olisi ollut rahaa bussiinkaan. Aion soittaa äidilleni ensi viikolla ja kertoa asiasta ja pyytää apua. Huomenna menen a-klinikalle mutta en tosiaan tiedä mitä siellä odottaa. Avovaimolle kerron tänään.
Puntaroin vaihtoehtoja ja tulin tosiaan siihen päätökseen että itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Olen itse tähän tilanteeseen tullut ja nyt on vain kohdattava pettymys ja ongelma, vaikka tie parantumiseen tulee olemaan pitkä ja kivinen. Yritän ajatella positiivisesti. Kuten mainitsin olen monet kerrat tässä samassa suossa ollut ja aina olen saanut apua. Pelkään, että kohta minulle ei enää apua haluta antaa. Toivoisin että avovaimo suhtautuisi asiaan jollain tavoin suopeasti, vaikka aika itsekkäästihän se on ajateltu koska minä hänelle sitä pahaa oloa tekemisilläni aiheutan. Hänellä on ollut myös vaikeaa ja tiedän että tämä lisää hänen taakkaansa entisestään, voisin ehdottaa vaikka jotain pariterapiaa. Olen niin takki auki, yritän toistaa itselleni että “päivä ja asia kerrallaan”, mutta nään edessäni jo vastoinkäymisiä ja luottamuksen murenemista. Monet kerrat olen luvannut hakea apua, ikinä en sitä tosissani ole hakenut. Kerran osallistuin pelipoikki ohjelmaan mutta senkin jätin koska olin mielestäni “jo paremmassa kunnossa”. Ei helvetti, miten voi olla näin vaikeaa myöntää itselle olevansa vaikeuksissa ja ongelmainen.
Asiat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. A-klinikka jöi huomiseen koska huomasin aamulla että ulkona on 30 astetta pakkasta eikä minulla ole oikeen kunnon varusteita kävellä 5km sinne tiloille. Luulin jo skippaavani koulupöivän mutta tunnit alkoivatkin vasta yhdeltätoista joten olin siinä mielessä onnekas että lähdin koululle. Sinne pyöräillessä oli melkoisen outo olo, mutta nyt jotenkin hyvä fiilis kun jaksoin kouluun mennä kaikesta huolimatta.
Ja tosiaan tuosta opintolainasta. Sitä alan maksamaan vasta parin vuoden päästä, en ole vielä valmistunut. Odotan kovasti tuonne a-klinikalle pääsyä jotta saan asioitani eteenpäin. Onkohan a-klinikalta mahdollista saada lähetettä lääkäriin? Avokille en vielä kertonut. Haluan ensin laittaa apuni alulle että todistan hänellekin että olen sitä apua nyt konkreettisesti hakenut ennekuin kerron. En halua aiheuttaa hänelle murhetta sen enempää.
Tänään ollut jo vähän parempi päivä. Nyt alkaa hahmottumaan oma tilanne ja että ei se ainakaan niin epätoivoinen ole mitä tuolloin krapuloissa ja pahimmissa ahdistuksissa kirjoitin, tunnelin päässä on valoa. Soitin tänään a-klinikalle ja sovimme että menen sinne huomenna aamusta tilannettani kartoittamaan. Nukuin todella pitkään joka on tyypillistä itselleni kun hommat eivät oikeen suju. Pääsin kuitenkin ylös sängystä koska jotenkin osasin järkeillä sen että sängyssä makaaminen = huono juttu. Parempi nousta ylös ja tehdä edes jotain pientä, vaikka kirjoitella tänne sitten.
Kouluun jätin menemättä, mutta en halua että siitä tulee tapa. Olen miettinyt suhdettani peleihin ja alkoholiin. Jollakin tavalla kai yritän, kuten moni muukin, sitä äkkirikastumista. Ja koska en selvinpäin “uskalla” pelata, niin alkoholi toimii aasinsiltana siihen pelimaailmaan ja kännissä kun ei millään ole mitään väliä ja luottaa siihen juopon tuuriin. Elämässäni on monia asioita joita haluaisin tehdä. Ongelmaksi on aina asettunut oma epävarmuus ja “rahattomuus”. Kun mietin asiaa, niin yritän kai tällä pelaamisella hakea sitä päävoittoa joka mahdollistaisi elämäni huolettomuuden, ainakin raha-asioissa. Kun voittaisin, ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat tai mihin käytän rahaani. Jotakin tuossa ajattelutavassa on kyllä pahasti pielessä, kai se on jonkinlaista vastuuttomuutta.
Alkoholi ja rahapelit kulkevat usein käsi kädessä. Sen takia alkoholia myydään ja tarjoillaan auliisti kasinoilla - jopa ilmaiseksi. Alkoholi vähentää ahdistusta ja vie arviointikyvyn, usein kännissähän ne pahimmat tappiot tulevatkin. Ja vasta krapulassa tajuaa mitä oikein taas tuli tehtyä.
Itse kun jätin pelit niin viinan käyttö väheni reippaasti. Kun ei mennyt pubiin, niin ei tullut niin herkästi pelattua. Ja kun ei pelaa, niin ei ole syytä mennä pubiin. Kotona juomiseen ja pelaamiseen on kieltämättä vaikeampaa puuttua, siksi tavallaan pelipaikkoihin rajattu pelaaminen on helpommin saatavissa hallintaan.
Voi ajatella, että alkoholi on yhtä lailla siellä ongelman ytimessä. Että viina voi olla siis yhtä lailla suuri ongelma kuin pelaaminen. Jos kännipäissä pelaa enemmän kuin olisi halunnut, niin eikö silloin alkoholi ole ongelma?
En tiedä, tsemppiä joka tapauksessa pelaamattomuuden tielle.
Joo olen kyllä siihen päätynyt, että minulla se suurempi ongelma on alkoholi. Ajattelinkin kirjoitella tuonne “Me Lopettajat” osioon jatkossa mahdollisesti tilanteestani. Ennen pelasin ilman alkoholiakin tylsyyteen ja rahahuoliin, sitten pääsin siitä eroon mutta tämä alkoholi tosiaan toimi siltana ja tekosyynä pelata. Vaikka olin lopettanut pelaamisen, en sitä kuitenkaan ollut käsitellyt itsessäni.
Tänään on viides päivä ilman alkoa tai pelejä. Laitoin viimeisimmän nettikasinon kiinni alkuviikosta. Siinä mielessä olen todella pettynyt itseeni, kun en ole vielä saanu kerrottua asiasta kenellekään. Tässä on nyt muutama vapaapäivä ja tavoitteena mennä sinne a-klinikalle. Sinne aion todellakin mennä, mutta aamuheräämiset ovat tuottaneet nyt todella paljon ongelmia ja kun siellä pitäisi tosiaan kahdeksalta olla paikanpäällä ja matkaakin on se 5km. Perjantaina on vapaapäivä joten otan tavoitteeksi päästä silloin käymään. Alkoholi on pyörinyt hieman mielessä, mutta olen sen seikan sivuuttanut ja miettinyt seuraamuksia. Jonkinasteista masentuneisuutta on kai havaittavissa kun ei oikeen jaksa kiinnostua mistään ja vieläkin tuppaa miettimään menneitä töppäyksiä. Yritän ajatella positiivisesti, että olen kuitenkin noussut sängystä ylös ja tehnyt pieniä juttuja. Eilen sain maksettua muutaman laskunkin pois.
Täällä samanlaisia ajatuksia. Minulle pelaaminen on ongelma, olen yrittänyt lopettaa monet kerrat. Olen sulkenut pelitilejä ja availlut niitä uudelleen. Omaa velan määrää en tiedä edes tarkalleen.
Olen valehdellut läheisilleni monta kertaa.
Pelailuni on aluksi “kokeilen 20€”. Huomaamatta onkin mennyt satasia. Pelaamisen jälkeen tulee helvetillinen ahdistus, ajatuksissa pyörii vain yksi asia joka lopettaa pelaamisen ja himon siihen.
Tänään ensimmäistä kertaa aloin miettiä järjellä. Minulla on läheiset, jotka haluavat auttaa ja tukea peliriippuvuuteni kanssa. Miksi en ota apua ja tukea vastaan?
Tänään suljin pelitilini, pankkitunnukset tuhosin… koska niitäkin tarvitsin vain pelaamiseen. Raha-asioitani hoitaa tästä eteenpäin muu kuin minä itse. Saan rahaa tärkeisiin asioihin, en pelaamiseen.
Todella toivon, että näistä olisi nyt apua minulle. Seuraava pelihetki ja rahojen menettäminen olisi pahinta mitä voi tapahtua, enkä tiedä kestäisinkö sitä enään.
Tänään löysin tämänkin paikan, josta voin lukea samanlaisia tarinoita. Niistä saa vinkkejä, joita varmasti voi hyödyntää tällä lopettamisen tiellä.
Olet tehnyt fiksun päätöksen! Ja olet tehnytkin jo asioita pelaamattomuuden eteen! Tästä se alkaa! Ja mukavaa kun löysit tiesi myös tänne.
Tsemppiä taisteluun!
