Olen 40v mies ja sain 3viikkoa sitten haima tulehdukse. Viikko meni sairaalassa haima arvot 600 ja tulehdus arvot 348. Nyt kai sitä on tämän elämän osalta minun viinat juotu.
Viikon loma reissu jälkeen se tuli vaikkei kovaa ryyppäämistä ollut vain viikon tissuttelu Kreikan matkalla.
Nyt 3viikonloppu selvänä. Yllättävän helposti mennyt tietysti se kipu vielä muistissa. Aikaisemmin meni viikonloput pe ja la reilusti ryypäten ja sunnuntai tasotellen. Tietysti viikolla sit muutamia haja oluita juoden.
On vaan pitkiä nämä viikonloput selvin päin.
7 tykkäystä
Kun siihen tottuu, yksi parhaita puolia selvissä viikonlopuissa on juuri se, että ne ovat oikeesti pitkiä. Dokatessa ja tasotellessa oli aina arki ovella.
6 tykkäystä
Alkuun ne viikonloput voivat tuntua pitkältä, mutta kun saa vähän raittiutta alle, niin niistä alkaa tosiaan nauttimaan aivan eri tavalla.
Ja mikään ei tässä elämässä ole ikuista, ja kun pääsee siihen pisteeseen, että tajuaa alkoholin kuuluvan jo historiaan, niin homma helpottuu huomattavasti.
Haikeaa se on, siinä kun tavallaan heitti hyvästit nuoruudelle ja sen huolettomuudelle, sitä en ala kiistämään.
Mutta ei se kännissä heiluminen nyt niin hienoa kuitenkaan lopulta ollut, että olisin ollut valmis sen vuoksi kuolemaan ennenaikaisesti.
Siksi raittius on ollut itselleni selkeä valinta, vaikka ei elämä itseään päihdyttämättä aina mitään pelkkää linnunlaulua ja sateenkaaria olekaan.
2 tykkäystä
Kyllä haikeana mielessä pyörii tilanteet missä aina kalja ollut mukana. miettii voiko niistä tilanteista nauttia ilman kaljaa. Toisaalta tuo tulehdus voi olla hyväkin asia pidemmässä juoksussa ilman sitä ei juominen olisi loppunut. Illan saunaa varten on varattu reilusti vaikka minkälaisia alkoholittomia juomia.
2 tykkäystä
Mihin halvattuun jengillä on kiire tässä valmiissa maailmassa? Usein törmää tähän valitukseen, kuinka viikonloput/päivät/illat/vapaat ovat pitkiä ja aikaa on “liikaa”, kun ei juo. Eikö sen pitäisi olla positiivinen asia?
Itse kun ajattelen, että mulla on liian vähän aikaa. Ei siksi, että olisin hirveän kiireinen ihminen. En todellakaan ole. Tarkoitan, että aika ajoin vain mieleen hiipii ajatus, että tässäkö tää elämä nyt oli, vaikka en ole vielä edes kovin vanha. Ts. en tästä ainakaan enää nuorene ja kuinka paljon olen tuhlannut aikaa ainutkertaisesta elämästäni siihen, etten ole osannut/jaksanut/viitsinyt nauttia tarpeeksi niistä hyvistä hetkistä, joita kyllä on riittänyt. Olivat ne sitten sanaristikon täyttelyä tai jotakin jännempää. Ehdinkö vielä tehdä tarpeeksi niitä asioita, joista tykkään tai joista haaveilen. Toki minullakin on tylsiä hetkiä, joiden toivoisi vain kuluvan nopeasti, mutta lähinnä tilanteissa, joissa odottelen jotakin ja aikaa siihen on kuitenkin sen verran vähän, ettei kannata aloittaa mitään isompaa projektia.
Maailmassa riittää vaikka mitä kivaa tekemistä jokaiseen makuun ja Suomessa on yleensä hyvät mahikset toteuttaa omia juttujaan. Siitä vain elämään elämää 
. Eri asia tietysti, jos on päällä sen sortin depis, ettei oikeasti jaksa ja pysty tai on joitakin pahoja fyysisiä rajoitteita.
Elinpäiviä on jokaisella rajallinen määrä. Eikö ennemmin kannattaisi ottaa niistä ilo irti, eikä pyrkiä suorittamaan niitä pois päiväjärjestyksestä?
3 tykkäystä
Tässäpä on hienosti selitetty @Winston oikeastaan koko elämisen idea ja hyvin samankaltaisesti olen alkanut itsekin ajattelemaan korkin kiinni laittamisen jälkeen.
Aika on tosiaan meidän kallisarvoisin resurssi ja kaikilla on sitä tasa-arvoisesti joka päivä vieläpä tasan saman verran.
Jos ei siis ole päällä mitään isompaa ongelmaa, joka estää tätä näkemästä, niin silloin kannattaa pyrkiä olemaan kiitollinen jokaisesta hengenvedosta, jonka saa elinaikanaan vetäistä keuhkoihinsa.
Tylsyyden pelko on myös yksi ihmisyyden kummallisuuksista, koska se on itseasiassa aivoille aivan luonnollinen tila.
Sen kokeminen aina toisinaan on välttämätöntä esim. luovuuden kannalta ja sen jälkeen kun päätin hyväksyä senkin osaksi elämää, niin en muista että olisin tylsästä hetkestä enää mitenkään ihmeellisesti mieltäni pahoittanut.
On ihan kivakin nykyään huomata, että tjaa nyt on sitten sellainen hetki, että mikään ei tunnu miltään. Mahdollisuus siis käydä vaikka kävelyllä tai ottaa päikkärit ja odotella, että aivot saa tuon vaiheen työstettyä.
Tässäkin siis puhun hetkittäisestä tylsyyden kokemisesta, enkä mistään masennuksesta.
2 tykkäystä
Kirjoitatte niin viisaita @Winston ja @Setämies
Olen itsekin pohtinut ja ihmetellyt sanoja asioita.
Mihin ja miksi on niin kiire? Ja ennenkaikkea mitä sitten kun siellä ollaan? Mihin ihmiset pyrkivät ja mitä luulevat kiireisen suoritusputken päässä olevan?
Ennen moisella tähdättiim taivaaseen, mutta mikä nyt on se palkinto, jota kohti ollaan matkalla?
Suorittamisen sijaan pitäisi muistaa elää nyt ja tässä. Vaikka tekisit kuinka “oikein” mitään palkintoa ei välttämättä ole luvassa. Ehkä menee terveys, ehkä kuolee, ehkä tapahtuu jotain muuta. Tulevasta ei tiedä, mutta tämä hetki tässä on elettävissä.
Jos itsensä kanssa ei opi tulemaan toimeen, olo ei ole sen parempi vaikka olisi laihempi, rikkaampi, kovakuntoisempi, saanut sitä ja saanut tätä. Tai ehkä häviävän pinene hetken on, kunnes sama tyytymättömyys ja tyhjyys taas palaa.
Elää nimenomaan kannattaa silloin kun on elossa. Kun arkun kansi lopsahtaa kiinni, peli on pelattu.
Tylsyyskin on tosiaan ihan jees, jopa hyödyllistä. Pikkuhiljaa voi keksiä mitä kaikkea voi tai haluaa tehdä tai vain oppia olemaan ja rauhoittumaan. Nauttimaan niistä pienistä jokapäiväisistä asioista.
Ehkäpä tuo kiire ja suorittaminen on sekin jonkinlaista eskapismia? Monen on aika vaikeaa pysähtyä ja olla itsensä seurassa. Pintaan nousevia ajatuksia ja tunteita on hankalaa kestää.
Omien tekemisten ei tarvitse olla kalliitakaan. Itse olen kirjastopalvelujen suurkuluttaja… on aivan mahtavaa, miten meillä pääsee ihan ilmaiseksi lukemaan vaikka mitä… mitä joku on miettinyt ja kokenut vaikka sata vuotta sitten, monenlaisia tarinoita ja tietoa.
Luen paljon kaikenlaista ns. Roskalehdistä venäläisiin klassikkoihin. Joskus juoma-aikoina kovastikin kolahti Dostojevskin Peluri. Siinä tosin käsitellään peliriippuvuutta, mutta ihan samat mietteet ja tuskat päähenkilöllä oli elämänsä sössimisestä ja hallitsemattomasta toiminnastaan omana aikanaan kuin minulla painiessani alkoholiriipuvuuden kanssa.
Aloittajalle siis kovasti tsemppiä! Löydät kyllä pikkuhiljaa täytettä viikonloppuihin ja mukavaa tekemistä ja raitista seuraa… mitä se sitten onkaan… urheilua, joku harrastus tai paikka missä käydä.
Alkuun varmaan kaikilla on vähän tyhjä olo… tottakai, jos juomiseen krapuloineen on kulunut paljon aikaa ja se otetaan pois kalenterista, vie hetken ennenkuin tunnit täyttyvät jollain muulla.
Ollaanhan me muutkin oltu tuossa alkuraittiuden eksyneessä ja tunteiltaan ristiriitaisessa tilassa ja ehkä sinua lohduttaa ajatus, että elämästä voi hyvinkin tulla ihan kivaa ja parhaimmillaan ihan uudella tavalla nautinnollista.
Päivä kerrallaan vaan eteenpäin. 
2 tykkäystä
Se olis perjantai. Viikko meni työ kiireiden parissa päivät venyi n.11 tuntiin ja viikko meni nopeasti. Viikon lopulle pitänee suunnitella perheen kanssa yhteistä tekemistä. Onko se sit keilailu vai hyvän ruuan laittamista yhdessä tai ulkoilua yhdessä. Ennen vaan kaikissa näissä tekemisissä on ollut vielä lisänä kädessä se kalja. Mut nyt opetellaan elämään että kädessä ei ole enää sitä tölkkiä.
5 tykkäystä
Se olisi taas viikko lisää raittiutta takana. Eka kuukausi selätetty☺️ viikko viikolta helpottuu mutta välistä vielä tulee tyhjä olo ja kaipuu sitä ihanaa nousu humalaa. Yhtenä yönä uniin tuli että olin ryyppäämässä. Oli helpottunut olo herättyä että se oli unta vaan.
10 tykkäystä
hyvä sinä!
Pikkuhiljaa niitä päiviä ja viikkoja kertyy.
Taitaa kaikilla tulla noita juomaunia. Alitajunta jotenkin käsittelee asiaa. Minäkin näin alkuraittiudesta niitä, mutta nyt en enää vuosiin.
Usein jo unessa on kauhistunut olo, että mitä sirä on tekemässä ja herättyäkin hetken vähän sekava fiilis, ennenkuin tajuaa, ettei ole juonut ja “nollannut” raittiuttaan ja sitä seuraa helpottunut olo.
Tsemppiä jatkoon!
2 tykkäystä
Unessa tuli ajatus että kohta ollaan taas sairaalassa ja minkä takia piti rueta juomaan.
Moi
Minullakin oli ehkä haimatulehdus, kun vatsa oli niin kipeä. Olen nyt ollut neljä viikkoa raittiina siitä asti. Aamuisin on hyvä olo mutta mitä pitemälle päivä kuluu sitä vaikeammaksi käy. Sinnittelen kuitenkin. Tsemppiä
2 tykkäystä
Itsellä ei ollut epäselvyyttä. kyllä sen verran kovat oli ylävatsa kivut. Mut se voi vaan uusia helposti jos jatkaa juomista. Vähästäkin määrästä. Hyvä alku sullakin on ilman juomista☺️
Raittius jatkuu… Nyt olis pokeri ilta tulossa kaveriporukan kanssa. Tässä arponut sinne menoa ne kinkerit ollut aina kosteita. Sitä mietin jaksaako lähteä katsomaan kun toiset on umpi kännissä🤔 itse olen aikaisemmin kanssa ollut aina umpi tuubassa. Nyt vielä tupakan jätin alkuviikosta pois.
2 tykkäystä
Viikko mennyt kärvistellessä. Varmaan tupakka lakko aiheuttaa mielihaluja. Koko viikon pyörinyt mielessä miten ihana olis vetäistä kunnon kännit ja samalla polttaa tupakkaa. Nyt on vaan pakko pysyä vahvana.
2 tykkäystä
Tsemppiä kovasti @haima84! Monet sanoo, että ensimmäiset pari viikkoa ovat vaikeimmat ja sitten alkaa helpottaa.
1 tykkäys
No niin uusi vuosi… Vuoden vaihteessahan sitten piti ottaa kunnon kännit ja katsoa kestääkö haima sen no se kesti. Krapula oli oikein ihana koko seuraava päivä meni oksentaessa. Nyt koitetaan taas olla korkki kiinni kokonaan. Keväällä tulossa ulkomaan reissu ja tämä kokeilu varmaan oli sitä varten että uskaltaako siellä altaalla sen muutaman ottaa😬
1 tykkäys
Hyvä, jos on taas korkki kiinni. Tsemppiä 
Minkälaisia oireita sinulla oli haimatulehduksesta, jos saa kysyä?
Oireina oli sietämätön ylävatsa kipu ja oksentelu. 12 tuntia pystyin kotona sitä kotona kuuntelee sit oli pakko lähteä lääkäriin.
Okei, kiitos vastauksestasi. Nykyään sitä tulee pelättyä tuota haimatulehdusta ja silti en ole onnistunut lopettamaan juomista. Sitä tässä koko ajan yrittäessä silti. Tsemppiä sinnekin!