Haaveena lopettaminen

Olen 27-vuotias naikkonen, jonka juomishistoria on alkanut jo 12-vuotiaana Helleforsin miedon päärynäsiiderin lipittämisestä. :unamused: 7. luokan jälkeisenä kesänä 12-keppanapäkki ja hiivalitku kotiviini (hyi hitto! :open_mouth: ) tulivat varsin tutuiksi, mutta lopetin silloisen juomisen kasiluokan alettua. Lukioaikana aloin taas juoda, tosin suht maltillisesti. Krapulassa olin muistaakseni vain kerran tuona aikana. Yliopiston aloitettuani kävin ensimmäisen kerran baarissa, mutta silloin tuli juotua vain pari kolme lasillista tanssimisen yhteydessä. Ensinnäkään ei ollut rahaa juoda ja toisekseen seuraavana aamuna oli oltava skarppina luennolla. Joitakin ylilyöntejä lukuunottamatta juominen pysyi vielä tässä vaiheessa hanskassa. Opiskelujeni viimeisenä talvena aloin käydä yksinään lähikuppilassa, mikä puolestaan poiki nopeasti ongelmia niin parisuhteeseen kuin opintoihinkin. Sain saatettua opintoni kuitenkin kunnialla ajallaan loppuun, mutta pitkäaikainen parisuhteeni kariutui.

Kun muutin keväällä 2013 takaisin kotipaikkakunnalleni, tilanne lähti hiljalleen luisumaan käsistä. Perjantai-iltaisin läksin kapakkaan ja tein todella idioottimaisia ratkaisuja (lue: yhden yön juttuja). Toisinaan lähdin töihinkin lievässä krapulassa. Saman vuoden syksynä päätin ensimmäisen kerran jättää juomisen kokonaan. Olin juomatta useamman kuukauden, kunnes keväällä 2014 aloitin viikonloppujuomisen uudelleen. Aikaa kului ja aloin jälleen tissutella myös arki-iltoina.

Viime vuoden toukokuusta lähtien aina tämän vuoden helmikuun loppuun ryypiskelyni ei rajoittunut pelkästään yhteen iltaan, vaan opin silloisen seurustelukumppanini tavoin jatkamaan juomistani seuraavana päivänä. Pikkukrapulat päänsärkyineen ja närästyksineen pahenivat pari päivää kestäviksi rytmihäiriöiksi pahoinvointeineen ja ahdistuksineen. Töistä minun ei edelleenkään tarvinnut olla krapulan takia pois, mutta maanantaisin mietin, huomaako kukaan käsieni tärinää ja takkuavaa ajatuksen juoksuani. Toisinaan olin lähes kuukauden juomatta mutta sitten aloitin jälleen uudelleen. Erottuani maaliskuussa sairaalloisen mustasukkaisesta eksästäni, vapaalla kännääminen karkasi minulta käsistä kokonaan. Turrutin erotuskaani ja henkisestä väkivallasta aikaan saatuja traumojani viinalla kohtalokkain seurauksin. Oloni oli jatkuvasti kauhea, olin jatkuvasti mustelmilla kolhittuani itseäni kännissä ja mm. verenpaineeni kohosi epäterveellisen korkealle. Hankkiuduin lääkäriin, joka määräsi minulle ahdistuneisuushäiriöön essitalopraamia sekä pahimpiin ahdistuskohtauksiin oksatsepaamia. Toukokuussa hakeuduin viimein A-klinikalle, sillä juomisestani oli tässä vaiheessa tullut jo niin pakonomaista ja holtitonta, että läheisenikin alkoivat jo huolestua. Päihdepolin lääkäri kirjoitti minulle reseptin Antabukseen itse sitä pyydettyäni. Söin lääkettä pari kuukautta, minkä aikana terveyteni alkoi heiketä entisestään. Nukuin kolmen tunnin päikkäreitä, nukahtelin töissä enkä kotonakaan jaksanut tehdä mitään. Hakeuduin uudelleen lääkäriin. Verikokeiden avulla selvisi, ettö maksa-arvoni olivat kohonneet pilviin (ALAT yli 2500). Jouduin lopettamaan Antabuksen syömisen siihen paikkaan. Samalla myös mielialalääkitys purettiin, koska ahdistusoireeni olivat hävinneet ja halusin kokeilla elämää ilman lääkkeitä. Näihin päiviin asti kaikki on mennyt varsin hyvin. Maksani viimein toivuttua jaksan jälleen touhuta koko päivän aamusta iltaan. Elämäni on hyvää tällaisenaan. :sunglasses:

MUTTA…

…Antabus-kuurin päätyttyä olen repsahtanut kahdeksan kertaa. Kertaakaan en ole juonut kuin yhtenä iltana ja krapulassa olen ollut neljästi. Itsekuri on siis pettänyt useasti, mutta kohtuuskin on alkanut löytyä. Joka kerta olen juomia ostaessani ajatellut, että “mitä oikein teet, eihän tuosta seuraa mitään hyvää”.

Mielitekojen iskiessä poden huonoa omaatuntoa, vaikka en tekisi elettäkään hankkiakseni alkoholia. Tämä ahdistaa minua, enkä oikein osaa suhtautua kevyesti ajatuksiini. :confused: Onneksi en nauti enää juomisesta, joten kuivilla pysyminen on huomattavasti helpompaa kuin aiempina vuosina. :mrgreen:

Siinäpä minun tapaukseni lyhyesti. Onko täällä muita, joiden omatunto kolkuttaa vähän liiankin herkästi? :question:

Tervetuloa Aurora90 mukaan porukkaan!
Meitä on monenlaista vähentäjää tässä ryhmässä ja lopettajien puolellakin moneen lähtöön. Lueskele juttuja ja rohkeasti osallistu keskusteluun niin tutustut nimimerkkeihin. Tärkeimmän askeleen jo otit kun liityit tänne :slight_smile: itselleni tästä on vähentämisessä ollut apua tosi paljon ja muutenkin kun elämässä on kaikenlaista menossa niin niitäkin asioita olen tänne vuodattanut, toki tietty plinkkisuodatin on koko ajan päällä.

Sanot, että elämäsi on hyvää tälläisenään just nyt. Siinä hyvä lähtökohta sille millä tiellä haluat jatkaa ja se ettei paluuta entiseen ole. Töitä se vaatii, mutta on vaivan arvoista.

moi Aurora ja tervetuloa sakkiin mukaan! :smiley:
älä vaan käsitä väärin, olet todellakin sydämellisesti tervetullut tänne Vähentäjiin - huomioiden kuitenkin otsikkosi “Haaveena lopettaminen”, niin tuli mieleen haluaisitko kirjoitella tuolla Lopettajien puolella. se on toki selvää, että kirjoitella voi molempiin, totta kai. kannattaa ainakin käydä lueskelemassa siellä(kin) tekstejä (kuten olet varmasti jo tehnytkin) ja miettiä mistä saisit itsellesi parasta mahdollista vertaistukea.

tämä Vähentäjät-palsta sopii parhaiten sellaisille ihmisille - kuten ylläpitäjän tekstissä painotetaan - jotka haluavat muutosta alkoholinkäyttöönsä.
todella moni täällä onkin onnistunut siinä ja ovat tyytyväisiä elämäntapamuutokseensa.
joillekin taas ainoa oikea vaihtoehto on kokonaan lopettaminen. seilailu näiden kahden asian kanssa voi kestää pitkäänkin.
tarkoitan että moni on aloittanut täällä vähentämisen, vaan jos he ovat kokeneet ettei se onnistukaan, niin siirtyneet sitten Lopettajiin.

alkoholismia laajalti tutkineet tahot ovat panneet selväksi, kuten tietysti tiedätkin/olet lukenut, että jos riippuvuus on kerran syntynyt se ei koskaan tule katoamaan kokonaan.
itsekin ajattelen näin.
syy taas siihen, että itse en ole tehnyt päätöstä luopua alkoholista kokonaan on se, että koen tyydytystä sekä varsin suurta iloa onnistuttuani vähentämään juomistani. eli tämä “riittää” minulle. en enää joudu kärvistelemään raittiina jaksoina, vaikka mielitekoja välillä syntyykin. Plinkin innoittamana, tai jopa ansiosta, olen saanut työkaluja siihen miten toimin kun mieliteko yllättää.

lisäksi olen sujut riippuvuuteni kanssa.
mikä ei suinkaan tarkoita sitä että antaisin mennä vaan. päinvastoin, olen tehnyt ja teen jatkossakin hommia jottei riippuvuuteni pahenemisvaiheita ainakaan toiminnan muodossa (eli juominen) muodostuisi.
tulevaisuudesta ei voi tietää, mutten ole enää aikoihin pelännyt tosissani tuota mainitsemaani pahenemisvaihetta.
aito raittiushan tarkoittaa sitä, että koko juomista ei tarvitse edes ajatella.
minä joudun ajattelemaan sitä, mutten siis joudu kärvistelemään kun en halua juoda.

iältäsi olet kovin nuori ja on hienoa että olet havahtunut ongelmaasi. moni ei edes havahdu. puhumattakaan siitä, että he tekisivät asialle jotakin.

nyt mun pitää lopettaa mutta palataan taas asiaan.
kirjoita mahdollisimman paljon tänne Plinkkiin jos/kun koet sen vähänkin auttavan, ja lue toisten tekstejä. ole aktiivinen.
kannattaa lukea myös alkoholismia käsittelevää tietokirjallisuutta.

valtavasti voimia Sulle ja vielä kerran tervetuloa :slight_smile:

Heippa Aurora90 ja tervetuloa mukaan! Minäkin olen uusi täällä, “ekaluokkalainen”, kuten joku minun omassa ketjussani tuolla Lopettajien puolella hienosti ilmaisi. :laughing: Me ollaankin aika lailla samaa ikäluokkaa, elämäntarinat tosin on tosin erilaiset. Minusta on tosi mielenkiintoista lukea täältä kaikenlaisten ja kaikenikäisten ihmisten tarinoita, mutta kieltämättä on mukava löytää muitakin yhtä nuoria vähentäjiä/lopettajia. Niitä kun ei ainakaan omasta kaveripiiristäni löydy.

Kyselit tuosta omatunnon kolkuttamisesta. Kuulostaa tutulta. Olen niin alussa tässä prosessissa, että mulla ei ole jotenkin aivot vielä ihan täysillä tässä mukana. Mulla on koko ajan sellainen olo, että JES yksi selvä päivä lisää ja halu olla loppuelämä selvinpäin on kova, mutta sitten jos mielessä edes käväisee halu juoda, niin tuntuu että se on ihan kamalan väärin. Vaikka saahan niitä ajatuksia mennä ja tulla, nehän on vaan ajatuksia. Olen luonteeltani niin suorittaja, haluaisin etten kokisi ollenkaan tällaisia mielitekoja juoda. Olen kyllä joutunut opettelemaan lempeyttä itseäni kohtaan, eikä se ole yhtään pahitteeksi tässäkään asiassa. Ajatuksiahan meillä kaikilla on monenlaisia, teot on sitten asia erikseen.

Hei Aurora!
Tervetuloa porukkaan! Minä olen myös vasta tänne ”liittynyt” ja vasta ”aloittelija” :smiley: .
Upeaa kun päätit kirjoittaa ja että olet jo aiemminkin hakeutunut apuun. Ja, että olet pystynyt alkoholittomiin jaksoihin. Itselläni alkoholi on salakavalasti tullut monen arkisen asian kaveriksi ja nyt opettelen kohtaamaan ja kokemaan niitä ilman sitä viinilasia… tai tarkemmin sanottuna tetraa :frowning:

Mä tunnistin tuossa sinun ajatuksessasi ja itsensä soimaamisessa jotakin. En ole antanut lupaa itselleni ostaa mitään ns. viiniä edes vähääkään muistuttavaa ja lasin josta olen viiniä juonut on myöskin pannassa. Jotenkin tuntuu, että tekemällä niin pettäisin siten itseäni ja jotenkin salaa joisin…Kuulostaa varmasti omituiselta, mutta toisaalta ihan ymmärrettävältä. Sitä toivoo niin kovasti pystyvänsä olemaan raittiina. Moni asia oikeasti pelottaa kohdata ja etenkin se lipsuminen pelottaa. Pohdituttaa mihin pystyn? Mikä on tilanteeni? Pystynkö tähän? Ajatukset laukkaavat kuin villivarsat. Mutta se kai kuuluu asiaan. Prosessointi. Kaikenlaiset tuntemukset ja ajatukset. Kaipa ne on kohdattava. Hengitettävä syvään. Sillä kyllä niillä ajatuksilla on varmasti joku merkitys miksi ne nousevat ja ahdistavat. Ja ellei niitä katso silmiin, ei muutosta tapahdu.
Näin itse ajattelen. Tässä alkumetreillä tallatessani.
Tsemppiä ja muista kirjoitella!

Hei vilmasto ja muut minut tervetulleeksi toivotelleet!

Olen pari viime päivää selaillut mielenkiinnolla plinkin sivuja keskusteluineen ja muine materiaaleineen. :slight_smile: On mukava päästä mukaan samanhenkiseen joukkoon. Usein tuntuu, että olen melko yksin tämän asian kanssa. Minulla ei ole juurikaan sosiaalisia kontakteja lähisuvun (erityisesti äitini ja isoveljeni, hänkin A-klinikan asiakas) lisäksi. Pari hyvää peruskouluaikaista ystävyyssuhdetta olen saanut säilymään, mutta näitä ihmisiä näen todella harvoin. Hyvä jos kerran vuoteen saa tavattua. Onneksi somessa sentään kommentoimme toistemme juttuja aika usein. Mitä harvemmin heitä näen, sitä useammin jännitän varsinaisia tapaamisiamme. :cry:

Muutokset tuulet puhaltavat elämässäni monellakin tapaa, sillä tämän viikon lauantaina tapahtuu The Muutto. Sain viimein töitä toiselta paikkakunnalta oltuani ensin kuudetta vuotta työpaikassa, jossa riitely, kyräily, mykkäkoulu yms. sonta on arkipäivää. Tuskin yllätytte, jos kerron lievittäneeni työpaikan aikaan saamaa ahdistusta törpöttelemällä. :blush: Virhe. Iso virhe… Vaan onneksi niistä oppii!

Cinnamon, täältä löytyy toinen suorittaja! o/ Olen yrittänyt opetella, ettei kaiken tarvitse aina olla niin justiinsa. Omalla kohdallani olen huomannut, että kaiken pystyy vetämään pikkuisen överiksi. Liiallisen pingottamisen takia olen jo yläasteiässä kärsinyt ensimmäisen burnouttini. Toinen turhaakin turhempi itsensä kurittaminen tapahtui viimeisenä opiskeluvuotenani. Laihdutin (lue: näivetin) itseni liikunnalla ja tiukalla kasvisruokavaliolla/ syömättömyydellä sellaiseen kuntoon, että luiseksi muuttuneen kroppani lisäksi menkat jäivät pois kokonaan ja muistikin alkoi pahemman kerran pätkiä. Hyi… :open_mouth: Koen edelleenkin usein, etten tee tarpeeksi tai ole riittävän hyvä. Puuh… :frowning:

Varjolilja, voi miten kuulostaakin niin tutulta! Itsekin tunnen usein “hävinneeni” pelin, vaikka alkoholijuomien sijaan siemailisin tuopista pelkkää Pepsi Maxia tai Vichyä. On sitä tampio. :laughing:

Nyt on jatkettava pakkaamista. o/

Voi että kuinka mahtava juttu kun mukaan tulee nuoriakin! enemmistö täällä kun taitaa olla keski-ikäsiä naisia.
Minä olen just semmonen keski-ikänen ja täälläkin roikkunut mukana toista vuotta. Mutta on tämä sen arvoista roikkumista ollut etten olis ikinä uskonut mihin lähdin mukaan! se juttuhan on just se alkoholi, mutta tämän avulla olen saanut muutenkin järjestystä ajatuksiin.
Toki täällä ei voi kaikesta kirjoittaa suoraan, mutta jo se, että kirjoittaa tänne auttaa ajatusmaailmaa. Ja se, että plinkin nimimerkeistä on tullut kavereita! Koska me jutellaan välillä ihan mistä vaan ja olihan meillä lempinimikin. Oltiinko me nyt Nalle Puhin kerho tai jotain semmoista :sunglasses: Mutta tälle hiekkalaatikolle onneksi kaikki on tervetulleita! koskaan ei ole olo etten kuuluisi porukkaan.

Minä taas tykkään juoda parhaimmasta viinilasistani sitä kivennäisvettä ja smoothietkin nautin miehen oluttuopeista :laughing:
Suorittaminen on minunkin ongelma, mutta olen opetellut löysäämäänkin, hankalaa se vain on välillä. Ja näitä asioita tulee välillä jauhettua sen kymmenen kertaa, mutta sitä varten tämä paikka on.
Ja se mikä kannattaa muistaa, että jos kompuroi niin nousee sitten ylös. Se on auttanut minua jatkamaan.

Mutta todella hieno juttu kun Aurora muutat ja jätät veemäisen työpaikan! onnittelut <3

Mukavaa päivää jokaiselle!

minäkin haluan onnitella Auroraa siitä että jätit veemäisen työpaikkasi ja löysit uuden!
ja kiva kun Cinnamokin piipahtaa tällä puolella :smiley:

olen teitä about 30 vuotta vanhempi ja tätimäisenä voisin todeta (omakohtaisen kokemukseni kautta), että tuo suorittamisen pakko helpottaa iän myötä. ei tosin kaikilla. monet paahtavat eläkeikään saakka ja siinä sitä sitten ollaan; suretaan sitä kun elämä jäi elämättä suorituskeskeisten paineiden alaisena. siksi onkin hyvä että te molemmat olette jo havahtuneet tähän(kin) asiaan ja haluatte muutosta.
eli hyvä te! :smiley:

Auroralle tsemppiä myös muuttorumbaan.

Here we go again… Eli eilen illalla tuli taas kerran juotua. Sentään pysyin kotona. 9 x 0,33 l ja pari puolen litran tölkkiä sidukkaa/lonkeroa upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Voi hitsinpimpula, onneksi kohta pääsee taas töihin! Parista viimeisestä pikkulonkusta minulla ei ole edes muistikuvaa. Itseinho on sen sijaan hyvin tuoreessa muistissa, eikä laantumisen merkkejä näy. Yhdeksäs repsahdus 1,5 kuukauden sisällä. Kyllä tämä sairaus (alkoholismi) on niin vertaansa vailla, etten voi kuin päätäni pyöritellä. Jos tästä nyt lähtisi suihkuun rauhoittumaan. Aamukahvin jo ryystin suutuspäissäni sellaisella vauhdilla, että hyvä etten kieltäni polttanut… Olo on varsin pöhnäinen, vaan kyllä tämä puoleen päivään mennessä helpottaa. Onneksi fiilikset tasaantuvat iltaa kohden, tiedän sen jo vanhastansa. Lisäksi tämän vihasta pursuavan energian saa helposti purettua pakkaamiseen. Opinko eilisestä mitään? Kyllä. kyllä ja kyllä. Voit miettiä juomista, mutta älä osta alkoholipitoisia juomia. Siitä ei seuraa edelleenkään mitään hyvää. :imp:

Tsemppiä vain Aurora jatkoon!

Jokaisesta kompuroinnista opitaan, että näin ei olisi pitänyt tehdä. Ja helpointa tosiaankin olisi, jos sen alkoholin jättäisi kauppaan. Heikkona hetkenä jääkaapissa odottavaa kylmää juomaa on vaikea vastustaa.

Tänään on hirvittävän hyvä päivä olla juomatta!

Totta viserrät, Helena! Kaikki lähti itselläni siitä, kun päivän pakkaamisen jälkeen erehdyin ostamaan itselleni sikspäkin siideriä saunajuomaksi. Siinä sitten viidettä tölkkiä hörsiessäni sain päähän piston, että haen lähikaupasta vähän lisää tärpättiä. :frowning:

Kävin äskettäin lenkittämässä koiran, niin eiköhän mummoni sisko tullut vastaan oman koiransa kanssa. Toivon todella, että tuuli vei mennessään krapulakatkun…

Minun motto on ollut jo pitkään, että virheistä me täällä opitaan. Joskus niitä virheitä pitää vaan tehdä useampia, että oppii läksynsä. Minä itse olen tehnyt virheitä enemmän ja vähemmän viimeisen vuoden, sillä vuosi sitten olen tänne rekisteröitynyt ja halunnut ihan toden teolla muutosta. Ehkä nyt minun virheiden aikani on ohitse. Mutta tsemppiä sulle Aurora90 loppupäivään, ja yritä olla soimaamatta itseäsi. Sen juoman kauppaan jättäminen on yllättävän vaikeaa. :blush:

Kiitos Cinnamon! Nyt on menossa se krapulan vaihe, kun palelee ja vapisuttaa. Syödä sentään pystyn, kiitos Somacin. Alkoholi on yksi niistä harvoista asioista, joiten takia joudun nappailemaan närästyslääkettä. Pitkään olen saanut pitää taukoa em. lääkkeestä, koska en ole juonutkaan! Onneksi tajusin ottaa lääkkeen eilen ennen kuin aloin ryystää sidukkaa. Tilanne olisi varmasti huonompi, jos olisin jättänyt tabletin ottamatta. Lääkealan ammattilaisena tiedän monet konstit mm. krapulan hoitoon, mutta morkkiksiin ei auta kuin aika… :neutral_face:

Olen saanut pakattua muutaman pienen laatikon kaiken maailman tilpehööriä. On sekin jotain. Mieleni tekisi ottaa pikkutorkut, mutta pumppu käy niin ylikierroksilla, etten saa nukuttua. Kärsitään nyt sitten… Välillä melkein itkettää. Miksi järjen äänen kuunteleminen on toisinaan niin pirun vaikeaa, vaikka huonon idean lopputuloksen tietää ilman empiiristä testiäkin? :cry: Laskeskelin tuossa Lintukodon alkoholilaskurin avulla, että eilisen ryypiskelyni tuloksena nukkumaan mennessä vereni alkoholipitoisuus taisi olla lähellä 2,3 ‰. Ihan hel**tin korkea lukema. Ei kummakaan, että muistikuvat loppuillasta ovat olemattomat. Olen todella onnellinen siitä, etten lähtenyt baariin.

Moikka. Täällä kanssa yksi monta kertaa kompuroinut. Enkä ihmettele vaikka vielä jatkossakin kompuroisin. Mutta se minkä olen täältä oppinut on, että itsensä syyttämisellä ei edistä mitään. Meni Jo! :slight_smile: huomenna on taas parempi fiilis ja uusi alku jälleen. Seuraavan kerran kun juotatuttaa niin käy vaikka lukemassa nämä tekstisi. Se krapukamorkkis kun unohtuu niin hiton helposti. Ajattelee, että ei se mitään, kyl mä kestän. Ihan varmasti vielä onnistut.

Kompuroitu on täälläkin välillä ja aina vaan noustu ylös jatkamaan. Kompurointien välit pitenee koko ajan kuitenkin! ja se kun käy lukemassa vanhempia juttujaan niin kummasti se auttaa pysymään sitä pullon korkkia kiinni.
Tsempit!

Tänään on todellakin paljon parempi päivä kuin eilen. Heräsin viiden maissa, minkä jälkeen aamu on mennyt pakkaillessa. Muuttoauton saa hakea tänään, joten loppupäivä menee muuttolaatikoita kantaessa. Huomenna näihin aikoihin olenkin jo varmasti ajelemassa kohti uusia (selväpäisiä) seikkailuja. :smiley:

Eli matka jatkuu Aurora ja kompurointi jää taakse! Tuo on nyt jotenkin mahtavan kuulosta, että kohti uusia selväpäisiä seikkailuja :smiley: älä nyt kuitenkaan meitä jätä kyydistä vaan ota mukaan sinne uuteen jännittävään :slight_smile:
Jaksamisia muuttoon!

En jätä, en. :slight_smile:

Olin illalla niin uupunut muuttokuorman lastaamisesta, että oli pakko laittaa yöunille jo ennen kahdeksaa. Viideltä soi herätyskello, eli vielä saisi jonkin tovin koisia. Kun nyt vain malttaisi…

Mitenkäs Aurora sun muuttos sujui?

Moikka!

Muutto sujui hyvin. :slight_smile: Pikkuhiljaa tavarat ovat löytäneet paikkansa, vaan vielä riittää hommaa ainakin loppuviikkoon. :stuck_out_tongue:

Ensi viikon maanantaina alkaa työt! \o/