Viides selvä päivä takana. Viime yönä sain jo untakin ruhtinaalliset 6,5 tuntia Tänään olin vähällä ostaa pari siideriä kaupassa mutta enpäs ostanutkaan. Silti vituttaa kuinka lähellä se kävi. Viikonlopuksi pitänee linnoittautua leffojen ja musiikin pariin vaikka olisi millaiset kelit, en usko että olen vielä valmis näkemään kavereita jotka ottaa sen muutaman - ongelma on juurikin siinä, että ne ei ikinä juo itseään humalaan, joten mulle tulee myös fiilis että voihan sitä pari ottaa. Ja sit mennään, kun eihän se pari mihinkään riitä tällä toleranssilla
Iltatissuttelun olen korvannut liikkumalla ja tekemällä kaikenlaista vaikka väkisin, että iltaisin on niin uupunut ettei tee niin kovasti mieli kemiallista rentoutusta, varsinkin kun tietää että seuraavana päivänä on kaikki mestat aivan jumissa jos juo edes sen pari. Silti juomista tulee ajateltua ihan liikaa, ei koko ajan todellakaan, mutta noi kaupassa käynnit on ehkä pahimpia, varsinkin iltaisin. Ihan kuin alkoholin juominen olisi jokin palkinto hyvin suoritetusta päivästä, mitä se varmaan on ollutkin vuosikausia. Pitänee kehittää muita palkitsemismetodeja tässä vaiheessa, ennen kuin siitä koko palkitsemisen tarpeesta koittaa pyrkiä eroon. Näin luulen.
…joka sekin on vakiintunut tapa, joita AA:ssa muutenkin on ähkyyn asti. Itse asiassa voi sanoa vaikkapa “ei ole mitään sanottavaa”, “en halua puhua”, “en tajua mistä puhutte”, “ei tää ole mun paikka”, “käyttämänne kieli on kivikaudelta, loppu”, “haistakaa paska”, “näkemiin”, “mikä tämä ohjelma on, johon kaikki nojaavat kuin lahoon puuhun?” tai olla sanomatta mitään ja esimerkiksi osoittaa vierellä olevaa ihmistä sormella tai näyttää vetäjälle keskisormea.
Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen. Kaikki muu on ryhmäpaineen vaikutusta tai mukautumista ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta. “Kun noikin puhuvat tai sanovat noin miksi en minäkin”. AA:ssa on oma kieli, normit ja tavat, niin kuin missä tahansa muussakin uskonnossa.
En muista milloin olisin viimeksi ollut tähän aikaan perjantaina selvinpäin, mutta nyt olen Kokis maistui yllättävän hyvältä terdellä, ei oikeastaan edes tehnyt mieli juoda. Ei oikeastaan käynyt mielessäkään, kun ilmoitin ystävilleni olevani absolutisti toistaiseksi, tulisi niin luuseriolo juoda “se yksi” kun muutkin niin tekevät. Olen myös huomannut haju -ja makuaistini terävöityneen parin viime päivän aikana, vaikka röökiä olenkin vetänyt. Ilmeisesti dokaaminen vaikuttaa siihenkin? Toisaalta kännissä poltan kuin korsteeni, selvinpäin saatan olla päiviäkin polttamatta.
Muttajoo, ihan hyvä fiilis. Pitkästä aikaa. Aavistuksen tasapainoinenkin jopa
Tänään (tai siis eilen oikeastaan) oli varsin mainio päivä - soittoa, musiikkia puistossa ja saunomista ja syömistä ystävien kanssa. Hämmästyksekseni huomasin etten kaivannut humalatilaa ollenkaan oikeastaan kertaakaan, sitä ensimmäistä juomaa kylläkin tai saunabisseä. Ehkä vielä joskus voin ottaa sen yhden, mutta en pitkään aikaan. En ole oikeastaan miettinyt, että lopetanko vai pidänkö “vain” pitkän tauon. Sen tiedän, että entiseen meininkiin en halua enää ikinä palata enkä kokea enää ainuttakaan kolmen päivän suhteetonta morkkis-itsesyyttelykrapulaa. En ole halunnut määrätä mitään päivämäärää, sillä aina aikaisemmin kun olen niin tehnyt, olen saattanut sinnitellä sinne asti ja sen jälkeen ennemmin tai myöhemmin palannut vanhoihin kaavoihin. Nyt mun pitää miettiä asiaa joka päivä, tehdä se päätös päivittäin kun ei voi turvautua ajatuskulkuun, että x päivän päästä sitten. Tästä johtuen mietin alkoholinkäyttöä ehkä ihan liikaakin, mutta tässä vaiheessa se on ehkä tarpeellistakin.
Ahdistuneisuus, josta olen kärsinyt vuosikausia on hieman hellittänyt otettaan. Eihän sitä viikossa aivokemiaa muuteta, mutta tuntuu että jotain on tapahtunut. Ei ole tullut niitä “mä en saa enää ikinä juoda” -ajatuksia, vaan pikemminkin “maailmahan näyttää oikeastaan paremmalta skarpimpana ja selvänä” -ajatuksia, että miksi pitäisi ylipäänsä juoda. Varmasti noita vaikeita paikkoja tulee vielä runsaasti, mutta tänään on menty näin. Älytön turvotuskin on alkanut laskemaan. Tupakkaa olen kyllä polttanut runsaammin kuin normaalisti, ja hämmästyksekseni olen syönyt joka päivä jotain makeaa, mitä en ole vuosikausiin tehnyt, ei ole vain tehnyt mieli mitään sokeria. Jäätelö lienee bissenkorvikkeena silti varsin oiva vaihtoehto
Grip, kiitos ketjustasi. Luin kokonaan ja oli ihan kuin omia ajatuksiani. Taidan olla aika samalla ajatuslinjalla kanssasi monessa asiassa, samoin kuin Huiskis, hänellekin kiitokset kommenteista tässä ketjussa.
Hienoa että soitat ja liikut! Inspiroit samalla minuakin. Olen käynyt lenkillä muutaman kerran sinä aikana kun olen ollut juomatta ja se on tuntunut hyvälle, ja soitan välillä kitaraa. Sekin on mukavaa selvinpäin mutta kamala ramppikuume on jos joku kuulee.
:mrgreen:
Ajatusketjuistasi kaupassa on kiva lukea koska tunnistan ne pilkulleen omikseni, ja samoin nuo palkitsemiset ihan kuin päivä ei olisi pulkassa ja suoritettu ilman iltakaljoja.
Reipasta sunnuntaita sinulle!
Kiitos sinulle vastauksestasi, Kitiara Luulen, että monilla, joille alkoholista on muodostunut ongelma/ongelmia on samanlaisia ajatuksia. Ehkä niitä alkaa muodostua siinä vaiheessa kun juominen ei ole enää pelkkää hauskanpitoa (vai oliko se sitä koskaan?), kun alkaa käyttää alkoholia rentoutumiseen itsekseen, juo pari tylsyyteen, ottaa pohjia ennen bileitä että juttu luistaa sitten paremmin jne… Eli alkaa käyttää alkoholia joidenkin ongelmien ratkaisemiseen. Mä oikeastaan tiedostin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ehkä n. parikymppisenä, että juomiseni ei silloinkaan ollut ihan reilassa, mutta en miettinyt asiaa sen kummemmin kun silloisessa kaveripiirissä oli myös paljon itseäni enemmän juovia, että eihän tässä mitään jne.
Vielä ongelmista - olen elämäni aikana käynyt n. kolmella eri terapeutilla juttelemassa ahdistuksistani, syönyt paria masislääkettä, aivan vitusti liikaa nukahtamislääkkeitä ja muita rauhoittavia, joogannut, meditoinut, himoliikkunut, analysoinut ja turhautunut lisää kun mikään ei ole pidemmällä tähtäimellä auttanut. Olen siis kokeillut about kaikkea mahdollista PAITSI alkoholittomuutta pidemmän aikaa. Pisin breikkini taitaa olla vuodelta 2006, jolloin olin kokonaiset 5 viikkoa juomatta. Viimeksi olin 7 päivää juomatta varmaan joskus viime vuoden puolella, ennen tätä päivää siis. On se kummallista kuinka pitkään ja hartaasti sitä pystyy itseään kusettamaan, vaikka noihin alkoholin aiheuttamiin terveyshaittoihinkin on tullut perehdyttyä vuosien ajan. Että ehkä NYT ahdistaa siksi, että on tullut juotua liikaa liian kauan, ja se häviää itsestään kun juominenkin loppuu. On siellä varmaankin taustalla jokin muu syykin, mutta siitä ei ehkä saa selkoa ennen kuin on ollut selvin päin riittävän kauan. Ainakin näin luulen, ja tätä ajattelin nyt kokeilla
Musiikki ja liikunta on tosiaankin parasta lääkettä tähän (ja kaikkeen muuhunkin mun mielestäni). Suosittelen myös soittamaan “yleisön” edessä, vaikka se hirvittäisikin ja kämmäilisit jne. Siitä tulee mieletön fiilis jos huomaa koskettaneensa ihmistä/ihmisiä omalla tekemisellään Mutta nyt jatkuu siivoiluproggis. Hauskaa sunnuntaita sinullekin!
alkoholiton päivä takana. Varsin hyvät fiilikset edelleen, vaikka väsyttääkin koko ajan ihan älyttömästi. Unta olen saanut about 6h yössä, eli ei tarpeeksi mutta sinänsä riittävästi, verrattuna entiseen jossa nukuin saman verran mutta muutaman ottaneena/krapulassa/kännissä, ja aamulla töihin. Vireystaso on ihan eri luokkaa, ties mitä se on viikon päästä! Käydessäni kaupassa treenien jälkeen kävi taas ajatus mielessä kaljan ostosta, mutta se oli vain sellainen ohikiitävä, kenties tottumuksen aiheuttama eikä bissen osto missään vaiheessa ollut lähelläkään. Nyt kun noista fyysisistä vieroitusoireista on päästy, taitaa noi tulevat ajatukset alkoholin juomisesta olla vain aivopieruja, tai ainakin ajattelin kohdella niitä sellaisina. Mielitekoja tottumuksesta. Jostain luin, että tietyn tavan oppimiseen menee 21 päivää (tai peräkkäistä kertaa), ja pois-oppimiseen saman verran. Ei ehkä päde alkoholin ostamisen kanssa, mutta on tossa ehkä jotain pointtia, monesti sitä bisseä/siideriä/viiniä on tullut ostettua tottumuksesta, varsinkin viikonloppuisin, vaikkei varsinaisesti olisi tehnytkään mieli. Siellä kaupassa siis.
Endorfiinit jyllää, huomenna on iltavuoro eli saa nukkua pidempään ja illalla bänditreenit. Jotain pientä sutinaakin taitaa olla kauniin ja kivan mimmin kanssa All in all, aika siistiltä tuntuu jo nyt. Flow-festarit on vähän päälle parin viikon päästä, jonne mulla on lippu. Olen päättänyt antaa itselleni luvan juoda siellä, jos TODELLA koen haluavani sitä. Mutta katsotaan nyt.
Tänään onkin ollut sitten eilisen vastapainoksi aivan vitun paska päivä. Ihmissuhde ei edennytkään kaveriastetta pidemmälle, bänditreenit meni täysin penkin alle, vatsa on ollut kipee koko päivän (vaikka oon syönyt terveellisesti kuin munkki viimeiset pari viikkoa) ja bonarina selkä ja etureidet liian jumissa eilisistä treeneistä. Mietin pari kertaa ajaessani kaupan ohi, jotta ostaisiko sitä sen “pari”. Mutta mietinnöiksi jäi, pakkohan sitä nyt jossain vaiheessa on opetella käsittelemään pettymykset, vitutukset, väsymykset ja ahdistukset muita keinoja kuin alkoholia käyttäen. Eipä tää niin helppoa ookaan näemmä… Ups and downs. Ehkä huomenna paremmin.
Voiko pitkittynyt alkoholinkäyttö aiheuttaa ummetusta ja muita vatsaoireita vielä 10 päivää lopettamisen jälkeen?
Jeps. Aika mitäänsanomaton päivä tänään. Duuniin, himaan ja nyt oon tässä. Jalka oli niin kipeä etten jaksanut lähteä mihinkään, vaikka ois ollut kaikenlaista. Aina ei tarvitse, onneksi. Normaalisti olisin ostanut pari-kolme juomaa tylsyyttä lievittämään, tai no, oikeastaan turruttamaan, eihän se tylsyys mihinkään häviä, vaipuu vaan jonnekin taustalle. Tänään teki itseasiassa ekaa kertaa mieli ihan oikeasti alkoholia, vaikka tiedostinkin syyt siihen. Mutta ei musta ole kohtuukäyttäjäksi pitkään pitkään aikaan, jos koskaan. Viikonloppuna on edessä ensimmäinen ns. koitos, sillä ajattelin mennä klubbaamaan selvin päin En ole itseasiassa tainnut ikinä tehdä sitä täysin alkoholitta/päihteettä
Blaah. Eipä tunnu oikein mikään miltään, ei vituta, ahdistakaan pahemmin muttei oikein huvitakaan mikään. Selväpäisyyden aiheuttama euforiakin on tiessään, kieltämättä tekisi mieli juoda. Mutta en juo, sillä joisin taas ihan väärästä syystä. Olen alkanut miettimään, että onko niitä “oikeita” syitä olemassakaan? Siskoni kertoi olleensa viime viikonloppuna häissä, joissa ei tarjoiltu alkoholia laisinkaan, sillä morsian on raskaana ja sulhanen streittari. Oli kuulemma melko jäykät juhlat. Miksiköhän… Vaikkei suurin osa ihmisistä olekaan alkoholiongelmaisia, niin lieneekö kyseessä vain iki-ihana jäyhä sosiaalinen kulttuurimme ettei osata bilettää ilman viinaa/muita päihteitä? Toisaalta, jos ei alun alkaenkaan ole sosiaalinen olo em. kaltaisissa tilanteissa, miksi se sosiaalisuus pitäisi hakea alkoholin tai jonkin muun kemikaalin voimin? Jotenkin hassua, että yritetään väkisin olla sosiaalisempia kuin mitä pohjimmiltaan ollaan… Näyttelemistä sekin, sosiaalisesti hyväksyttyä sellaista.
Mutta niin. Onko olemassa “oikeita” syitä juomiselle? Yleinen vastaus taitaa olla se, että kohotetaan jo valmiiksi hyvää mieltä lasillisella tai parilla (tai mun tapauksessa kymmenellä…). Mutta jos on jo hyvät fiilikset, miksi pyrkiä vielä korkeammalle? Miksei se riitä?
Olen huomannut, että mun tekee eniten mieli alkoholia silloin, kun verensokeri on todella alhaalla, mikä on todella kummallista, vaikka tiedän että alkoholi nostaa verensokeria nopeasti - mutta niin tekee myös kaikki muu missä on sokeria, eikä mun tee pahemmin karkkia yms. mieli oikeastaan ikinä. Ehkä sitä alitajuisesti kelaa että tyhjään vatsaan kun juo, ei tarvitse kuin sen pari että on nousuhumalassa, ja lopettaa sitten siihen. Itsensä kusettaminen on NIIN helppoa…
Tällaista tällä kertaa. Olen kohta ollut kaksi viikkoa juomatta, jipii. Paino on tippunut varmaan muutaman kilon ja turvotus on lähes kokonaan hävinnyt Vielä kun keksisi jotain muutakin tekemistä tälle illalle kuin tän dataamisen. Pyörälenkille ja/tai soittamaan tekisi mieli lähteä, mutta jalka on vielä niin klesana etten taida viitsiä. Plaah. Ehkä teen vatsalihaksia kunnes tipahdan :mrgreen:
Pahoittelen jo etukäteen voimasanojen käyttöä. Vittu että vituttaa. Perjantaina 6 annosta, eilen x annosta, varmaan lähemmäs 20 ja tänään 13. Havahduin paikallisen baarin terassilla siihen, että tässähän sitä taas ollaan. Perjantaina join kun oli tylsää ja kaljaa oli tarjolla, eilen ajattelin ottaa “sivistyneet” humalat ja tänään tasottelin, vittu tasottelin 13 alkoholiannoksen voimin. Miten voi ihminen olla näin saatanan typerä? Tiedostan sen että jos otan sen yhden niin ennemmin tai myöhemmin vedän perseet olalle, ja silti toimin niin. Onnistuin myös hukkaamaan puhelimeni eilen vaikka en muka ollut niin humalassa. Eikä ees ollut kivaa. Mikä vittu siinä on, että pitää toistaa samat virheet uudestaan ja uudestaan vaikka tietää ettei meininki muutu humalassa paremmaksi?
Tästä suivaantuneena asetan itselleni selkeän aikarajan: 6kk ilman alkoholia. Tulee festareita, tapahtumia ja ties mitä juttuja missä voisi juoda, mutta en juo. Jos muuta motivaattoria ei löydy, niin ihan kiusatakseni sitä juovaa itseäni. Ja pakko kai se on soittaa sinne a-klinikalle huomenna ja varata aika, en mä taida pystyä tähän yksin.
On ollut Grip hienoa lukea ajatuksiasi lopettamisesta/vähentämisestäsi. Nyt viikonlopun mittaisen retkahduksen jälkeen toivottavasti jatkat samaan malliin kuin kaksi viikkoa ennen retkahdustakin meni. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kunnioitan sinnikkyyttäsi kovasti.
Itse päätin tänään ottaa härkää sarvista ja pitää 6 viikkoa taukoa juomisesta. En ole ollut viikkoa selvinpäin viiteen vuoteen. Välillä on viikkoja, että olen maanantaista torstaihin asti selvinpäin, mutta viimeistään perjantaina(AINA) ratkean. Nämä kirjoituksesi ovat loistavia inspiraattoreita tulevaan selvään kauteen. Kiitoksia niistä, toivottavasti et luovuta!
Helposti.
No niin, mutta roikutaan täällä plinkissä ja tsempataan toisiamme.
Olen varmaan joskus aiemmin kirjoitellut ketjuuni, ja todella moni muukin siitä, että kaikki annoksien laskemiset tai aikataulujen laittaminen sille, että ei juo on ihan turhia: varsinkin nuo aikataulut, sitä vaan alkaa laskemaan koska saa juoda. Näin se näyttäisi menevän ja olevan.
Minä en ole vieläkään lopettanut juomista, vaikka kaikenmaailman hoidossakin ja terapioissa ollut. Ihan varmasti olen alkoholisti, siitä ei ole epäilystä. Jokin kuitenkin on muuttunut, ehkä lääkitys kohdillaan , että en enää vedä kooma kännejä.
Hei, ollaan täällä yhteyksissä. Minulle tuollainen 6 kk tuntuu tosi vaikealta. Kunhan nyt vaan päivä kerrallaan menisi. Se riittänee.
Kiitokset kommenteista, hienoa jos joku saa tästä mun horinasta jotain itselleen! Kirjoitukseni on aika tajunnanvirtaa yleensä, tapa purkaa ajatukset tekstimuotoon enkä niitä sen kummemmin mieti tai muuttele, säilykööt aivopierut sellaisina kuin syntyvätkin
Tosta annosten laskemisesta, olen huomannut sen olevan täysin turhaa itsellenikin, viimeisimpänä toi “join eilen vaan 6, joten tänään voin juoda x”, ihan kuin kuusi annosta kerralla ei olis jo paljon? Eihän se ookaan, jos ihmisiltä kysyy, mutta kuitenkin sen verran, mistä ns. normaali ihminen saa jo ihan tarpeeksi kiksejä ja lopettaa siihen.
Eilinen päivä meni kyllä todella sumussa, duunissa join varmaan 5 kuppia kahvia (yleensä juon yhden, jos sitäkään) ja olin aikamoisissa kofeiinitärinöissä. Uus puhelin jälleenmyyjältä ja liittymän avaus, himaan, rojahdus sänkyyn “päikkäreille” josta heräsin n. 1h sitten. Oli vissiin hiukan univelkaa viikonlopulta. Viikonloput tuntuu olevan se ongelma tässä - pystyn olemaan viikot selvinpäin ilman sen suurempia kiusauksia, mutta ne viikonlopun menot ja meiningit. Kun ei sitä himassakaan viitsi kyhjöttää, kaatuu vaan seinät päälle ennemmin tai myöhemmin. No, päivä kerrallaan as they say.
Tervehdys Grip. Tulin tuolta lopettajien puolelta katselemaan vähentäjien tuntoja. Sinun aloituksesi oli paljolta kuin minun tekstiä ennen lopettamista, joka minulla tapahtui AA:n kautta. Se oli minun ratkaisu, jos Sinulla paremmin toimii joku muu, niin toivotan onnea.
Noista vatsavaivoista: Herkästi pannaan kaikki mahdolliset vaivat viinan syyksi. Useinhan viina kyllä pahentaa niitä, mutta syy saattaa olla alunperin jossain muualla. Kannattaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa varmistaa asia lääkärillä.
Sitten tuosta AA:n kielenkäytöstä: Kyllä siellä paljon sellaista juttua kuulee, johon minäkään en voi yhtyä. Mutta se johtuu siitä, että kokouksessa jokainen saa vapaasti esittää omia näkemyksiään. Joskus esimerkiksi olen kuullut, miten joku selittänyt, että hän ei mitään Jumalaa tai korkeampaa voimaa tarvitse, hänelle riittää pelkkä AA. Seuraava puhuja selittää, että hän on AA:ssa löytänyt korkeamman voiman, joka hänelle merkitsee Jumalaa sellaisena kuin Raamattu opettaa. AA kirjallisuudessa ja puheenvuoroissa ei joka käänteessä huomauteta, että niisssä tarkoitetaan jumalaa sellaisena kuin jokainen sen käsittää (tai ei käsitä). Itse asiassahan jumala on yleisnimi, saattaa tarkoittaa Zeusta, Odinia, Abrahamin jumalaa jonka nimeä ei saa turhaan lausua… Ja kaikki saavat vapaasti esittää näkemyksensä. Ja jatkavat kokouksissa käymistä “toisinajattelijoiden” kanssa. Ja tietysti on niitä jotka puhuvat vain puhumisen vuoksi. Itsekin syyllistyn siihen usein. Ja kun ajattelen, kuinka paljon paskaa olen tullut kokouksissa puhuneeksi, niin en kehtaisi enää koskaan mennä palaveriin, jos joku muu järjestö olisi kyseessä. Mutta joskus olen sanonutkin “Tämä on minun mielipiteeni tästä asiasta tänään, huomenna saatan olla eri mieltä.”
Vatsavaivoista; niitä mulla on ollut nyt n. kolmisen vuotta, eli about niin kauan kun on tullut juotua näitä järjettömiä 30-40 viikkoannosmääriä alkoholia. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja sokerin, viljatuotteiden, maitotuotteiden ja hiivan feidaamisella olo on kohentunut huomattavasti, mutta tuon 12 selvän päivän aikana huomasin, että se suurin paha olo on tosiaan tullut alkoholista, se kun ei varsinaisesti auta jos vatsassa on käynnissä käymisreaktio. Nyt olo on jo vähän parempi, mutta lähes yhtä karmea kuin pari viikkoa sitten. Siinäkin olisi tarpeeksi syytä olla juomatta, mutta eipä noi järkisyyt paljon paina kun tekee mieli vetää pää täyteen. Pitänee siis vaan pitäytyä tuossa monien suosimassa “Tänään en ota” -mantrassa.
Ehkä mä käyn kattomassa AA:ssa, mikä on meininki. Ihan ensimmäiseksi ajattelin varata a-klinikalta ajan, että pystyy juttelemaan tästä jonkun kanssa objektiivisesti kasvotusten. Tästä plinkkiin kirjoittamisestakin on kyllä ollut ihan mielettömästi apua, en olisi varmaan ollut sitä 12 päivääkään juomatta jos en olisi kirjoitellut fiiliksiäni ylös ja saanut teiltä kaikilta kommentteja, kiitokset siitä!
Tänään on ollut aika apea ja tyhjänsurullinen olo. Tiedän että se johtuu vain ja ainoastaan alkoholista ja viturallaan olevasta aivokemiasta, jonka palautumisessa menee vielä jotain päiviä. Mutta myönnettävähän se on, että en voi ottaa nyt yhtään ainutta annosta tai huikkaa. Ehkä en tosiaan mieti sitä 6 kuukautta, vaan etenen päivä kerrallaan. Olen niin monta kertaa julistanut kavereille ja sukulaisille pitäväni vähintään kuukauden tauon (joka ei ole kuin kerran elämäni aikana kestänyt sitä täyttä kuukautta), että nyt ajattelin olla ihan hiljaa koko hommasta. Vastaan toki, jos kysytään, mutta en halua luoda itselleni ja muille lisäpaineita.
Tän päivän saldo: duunissa oli ihan suht kivaakin, sen jälkeen pakotin itseni treeneihin hampaat irvessä enkä jaksanut olla kovin sosiaalinen (sekä näin ihmistä jota en todellakaan olisi halunnut nähdä, mutta selvisin siitäkin). Eipä sitä aina tarvitse olla jotain mitä ei ole, sit kun vielä sisäistäisi sen sillä hetkellä.Lisäksi fillaroin päivän aikana about 30 kilsaa ja tein maailman parasta tofucurrya illalliseksi, joten ei tää päivä hukkaankaan mennyt Tsempit kaikille, huomenna pitäisi paistaa aurinko
Hyvä että paistaa aurinko!
Minusta on hyvä ettei kaikkien tarvitse tietää uudesta päätöksestäsi, jos kerran ennen on mennyt niin kuin kerroit.
Nam, tofucurrya… Pitäisköhän tänään tehdäkin sitä?
Hyvää keskiviikkoa!
Äh. Tänään join n. 5 annosta drinksuina, seurassa ja yksin. Lopetin siihen eikä tehnyt enempää mieli, ja oli jopa hauskaa. Tämä ei sinänsä enteile hyvää, enkä loppupeleissä tiedä miksi join, en varsinaisesti tullakseni humalaan mutten myöskään paetakseni jotain huonoa oloa. Ehkä rentoutuakseni, todennäköisesti niin. Mutta eihän se ole varsinaisesti mikään kohtuukäytön merkki että juo “vaan” 5 annosta ja lopettaa siihen. Ei varsinaisesti edes vituta tämä… Mitenköhän tästä nyt eteenpäin? Tiedän, että on hyvin todennäköistä että jos juon esim. viikonloppuna, juon paljon enemmän ellen koko ajan tarkkaile itseäni ja päätä hyvissä ajoin tietystä annosmäärästä, josta ei lipsuta. Olen tehnyt niin ennenkin, mutta samalla häviää se rentous ja samalla koko pointti koko hommasta. Kenties olen niin ehdollistunut siihen ajatukseen, että aivokemiaa muuttamalla rentoudutaan - kaikenlaisia päihteitä on tullut kokeiltua ja viihdekäytettyä nuorempana, lääkkeet ja rauhoittavat on tuttuja, ja olenpa joitain kertoja vetänyt tietoisesti safkaöverit saadakseni sellaisen hetkellisen raukean olon aikaiseksi. Puhumattakaan urheilusta ja liikunnasta, johon olen ollut koukussa ties kuinka monta vuotta. Viimeksi mainittuhan ei ole mikään vaarallinen addiktio sinänsä, olen vain huomannut että siinäkin pystyn vetämään itseni niin piippuun henkisesti ja fyysisesti, että endorfiinit kyllä jyllää loppupäivän/illan, mutta palautumisessa saattaa kestää monta päivää, jolloin onkin sitten ihan romuna fyysisesti. Toisin sanoen, ei tunnu olevan oikein tasapainoa. Joko dokaan tai en juo ollenkaan (poislukien tää päivä ja satunnaiset muut), ja se tuntuu pätevän kaikkiin muihinkin keinoihin joilla säädellä tuota aivojen kemiallista tasapainoa; uberterveellinen ruokavalio vs. roskaruoka, meditaatio/jooga jne. vs. rauhoittavat jne… Menipä taas sekavaksi sepustukseksi. Pointti oli se, että taidan olla tässä ja monessa muussakin suhteessa todella mustavalkoinen ihminen - joko niin tai näin. Harmaan sävyjä ei ole. Enpä ole tuotakaan varsinaisesti tiedostanut tekstimuotoon asti ikinä aikaisemmin
Mutta joo. Se tofucurry:
[b]Tarvitaan:
maustamatonta tofua n. 250 grammaa
cashew-pähkinöitä n. 100 grammaa
linssejä (vihreitä tai ruskeita, saa etnokaupoista) n. 150 grammaa
1 sipuli
valkosipulia maun mukaan
jotain oikeeta chiliä 1-2 palkoa siemenineen (EI missään nimessä espanjalaisia tai habaneroa, etnokaupoista löytyy thaimaalaisia jotka toimii parhaiten)
punaista tai keltaista currytahnaa
tuoretta inkivääriä
kookoskermaa
kalakastiketta
suolaa
thai-limelehtiä muutama
(tää ei oo pakollinen, mutta antaa enemmän makua - thaistyle rub marinadea hyppysellinen marinaadiin, saa ainakin s-marketista)
öljyä ja voita paistamiseen[/b]
Tofu kuutioiksi ja marinaadiin väh. tunniksi, mitä pidempään marinoi sitä vähemmän maistuu tofulta, eli ei-miltään :mrgreen:
(Marinaadi: öljyä, valkosipulia, vähäsen chiliä, n. peukalonpäänkokoinen pala inkivääriä pieneksi pilkottuna, kalakastiketta, thai rub marinadea jos on)
Linssit likoomaan n. 20 minuutiksi ennen vaihetta #2
Marinoidut tofut pois jääkaapista ja pannu kuumenemaan, sipuli, valkosipulit, chili ja vähän pienempi pala inkivääriä kuin marinadissa silpuksi ja ja paistumaan öljy-voi seokseen (voi on tässä tärkeetä, EI MISSÄÄN NIMESSÄ margariinia tms. paskaa), samaan syssyyn currytahnaa maun mukaan riippuen siitä kuinka tulista se on, itse laitan n. ruokalusikallisen. Paistetaan n. minuutti pari, sit tofut käristymään kunnes ovat rusehtavia ja rapeita pinnasta
3.Linsseistä enimmät vedet pois, samalle pannulle cashewpähkinöiden kera, messiin thai-limelehtiä, kalakastiketta ja hiukan vettä, silleen että curry peittyy n. puoliksi, ehkä vähän suolaa ja muita mausteita mitä mieleen tulee messiin ja kannen alle miedolle lämmölle n. 20-30 minuutiksi välillä sekoitellen ja maistellen)
Kun linssit on pehmenneet ja maut tuntuu tasapainoisilta, sekaan puolikas tai kokonainen purkki kookoskermaa, riippuen siitä kuinka kastikemaista tästä haluaa. Lisuukeeksi voi keittää riisiä, mutta tää ei oikeastaan kaipaa sitä sillä on aika tuhtia safkaa (ollakseen täysin kasvissafkaa jo sellaisenaan. Nautitaan vaikka vissyn ja jonkun hyvän salaatin kera.
Tänään olin vähällä ostaa pari siideriä kaupassa mutta enpäs ostanutkaan. Silti vituttaa kuinka lähellä se kävi. Viikonlopuksi pitänee linnoittautua leffojen ja musiikin pariin vaikka olisi millaiset kelit, en usko että olen vielä valmis näkemään kavereita jotka ottaa sen muutaman - ongelma on juurikin siinä, että ne ei ikinä juo itseään humalaan, joten mulle tulee myös fiilis että voihan sitä pari ottaa. Ja sit mennään, kun eihän se pari mihinkään riitä tällä toleranssilla 
, että en enää vedä kooma kännejä.
jo sellaisenaan. Nautitaan vaikka vissyn ja jonkun hyvän salaatin kera.