6vk menossa. Viime yönä näin unta siitä kuinka olisi tehnyt mieli kavereiden kanssa ottaa huikkaa. Unessa olin kahden vaiheilla että otanko ja mieli teki todella paljon. Lopulta kuitenkin totesin että enhän minä muuten enää otakkaan ja siihen sitten heräsin.
Tuntui unessa tämä taistelua pään sisällä samalta kuin hereilläkin ollessa.
Aika paljon näin aiemmin unia myös lapsuuden käsittelemättömistä asioista kun aloin niitä hieman pohtimaan.
Jossain oli juttua että jos tänä päivänä alkoholia tuotaisiin markkinoille niin kemikaalivirasto? lätkäisisi kylkeen päiväkohtaiseksi annosrajaksi joka ei vielä aiheuttaisi vakavempia haitallisia terveysvaikutuksia olisi olutta rk ja viiniä tl.
Jotenkin tyhmältä tuntuu kuinka jotain liimanhaistelijoita tai muuten päänsä ei laillisilla aineilla sekoittavia katsotaan alta kulmien mutta itse kipataan samaan tarkoitukseen viinaa kurkusta alas saman lailla aivoille ja elimistölle vahinkoa aiheuttaen. Sattuu nyt vaan olemaan laillista liuotinta
Tässä 6vk aikana on muutamana päivänä ollut pinnakireällä kuin viulunkiulu. Tänään yksi sellainen päivä. Kiristää niin perhanasti vaikka ei mitään syytä.
Olen kyllä, voisi sanoa jopa aina, rauhallinen ja nielen suurimmalti osan kiukkuni. Ehkä pitäisi joskus opetella vähän tuulettamaan ja sanomaan muille vastaan/ suorat sanat eikä aina myötäillä.
Ehkäpä tämäkin on yksi lapsuuden peruja.
Viinahan se on näissä tilanteissa rentouttanut niin pitää keksiä uusi keino purkaa tätäkin olotilaa.
Pinna ei ole nyt ollut pariin viikkoon piukeena mutta tänä vkl on ollut hetkittäinen julmettu tylsyys ja välillä on kyllä kuppi ollut mielessä.
98% ajasta mahtavaa ja hommat rullaa mutta se 2% kun pyörii kuppi/tylsyys mielessä tuntuu tuolloin 100%. Tuolloin tuntuu että tosiaan se loppuelämä on tätä tylsyyttä ja unohtuu ne hyvät fiilikset.
Mutta en prkl anna helpolla periksi.
Helposti tämä kyllä näin kotona ja töissä ollessa menee kun ei ole houkutuksiakaan.
Kyllä on mahtavaa herätä klo 08.00 pirteänä aamupalalle.
Aiempi su oli yleensä nukkumista klo 13-14.00 asti ellei herännyt aiemmin armottomaan jysäriin. Vähän ruokaa ja herkkuja jos pystyi syömäön ja makoilua/nukkumista (liskojen yö) aamuun ja sitten töihin.
Ma ja vielä jopa ti puolivaloilla.
Kohta siivoamaan. Näytti sen verta pölyä olevan sohvien ja sängyn alla.
Välillä ahdistavia päiviä jolloin tekisi mieli nollata pää, välillä hetkiä jolloin muistuu mieleen nousuhumala ja hyvä meno mutta enemmälti hyviä päiviä kun ei ahdista tai janota.
Nuo kolme olotilaa tuntuu vaihtelevan.
Alussa sitä jotenkin odotti että on joku tietty hetki kun kaikki jotenkin muuttuu mutta eihän se niin mene. Muutos tulee pitkän ajan kuluessa ja huomaamatta.
Vähän kuin hiusten kasvu kun kasvattaa pitkiä hiuksia. Tuntuu ikuisuudelta saada ne ponnarille laitettavan pituiseksi mutta yksi päivä huomaatkin että oho nyt ne sai.
13.vk kohta takana. Kaksi viikkoa mennyt aika heittämällä.
Nyt kun jostain syystä tulee juominen mieleen niin tulee hyvin vahvana ne huonot puolet ja jotenkin näen itseni selvistäpäin katsomassa sitä menoa enkä nöe siinä oikein mitään hauskaa. Sen jälkeen sitten tuleekin mieleen krapula aamut ja sellainen itseaiheutettu olotila aiheuttaa puistatuksen.
Myös huomaa sen että monella tutulla on ongelmia alkoholinköytössä kun aiemmin piti normaalina ja sai ryyppyseuraa.
Sitä on varmaan alkoholista riippuvaisena vain korostanut niitä vähäisiä hyviä puolia ja lukuisia negatiivisiä taas kieltönyt/torjunut. Ehkä nyt sitten alkaa aivoista viinanhuurut häviämään niin illuusio pikkuhiljaa särkyy.
Elämä ei myöskään enää näyttäydy että se on ikuisesti tylsää ja ilotonta ilman alkoholia.
Huomenna tulee 18vk täyteen. Huomaamatta mennyt kk. Jotenkin vaan soljuen. Toivottavasti jatkossakin menee.
Muiden kaljanjuonti samassa seurassa ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen ja pystyn ihan hyvin nauttimaan sillä hetkellä muista asioista. Ennen oli vaan kaljanjuonti päällimmäisenä mutta nyt on enempi keskustelu ja tuumailu.
1.12 tuli tasan 5kk täyteen. Voisi sanoa että viimeinen kuukausi meni aivan huomaamatta.
Yksi huono puoli hommassa on se että alun tylsyyden jälkeen päivät menee liian nopeasti. On välillä niin paljon puuhaa että jää kesken hommat kun nukkumaankin pitää mennä.Aiemmin ne tunnit jopa minuutit tuntui pitkiltä peiton alla krapulassa täristen ja kipeää päätä pidellen.
Päällimmäisenä lopettamiseen itsellä ja varmasti monella liittyy/liittyi se välillä iskevä armoton tylsyyden tunne. Aamulla katsot kelloa kun se on 10.00 ja mietit miten hemmetin tylsää. Onhan se hemmetin tylsää miettiä miten tylsää kun ei voi mukamas tehdä mitäön kun kaikkeen touhuamiseen on liittynyt alkoholi.
Kummasti se häviää siitä se tylsyyden harha.
Vaikka asiat etenee huomaamatta niin itsellä jonkinlainen käännekohta oli 3kk kohdalla. Sen jälkeen on ollut aika helppoa.
Vaikak sitä etukäteen koittaa varautua niin tällä hetkellä en pysty sanomaan mikö voisi olla sellainen asia tai tapahtuma elämässä joka saisi rakentamani henkiset muurit läpäistyä.
Sitäpä en murehdi vaan käytän aikani mukavaan touhuamiseen. Jos sellainen on tullakseen niin katsotaan sitten. Nyt keskityn kuitenkin vihdoin itseeni.
Vuosi kun kohtsillään vaihtuu niin se olisi tasan 6kk ilman alkoholia.
Välillä sitä kaiholla muistelee jääkylmän drinkin ensipuraisua ja kuinka se heti kihahtaa päähän ja tanssahdellen sitä etenee hakemaan uutta. Seuraava mielikuva onkin sitten krapulasta ja useamman päivän selviytymisestä.
Kaikista kulmista kun sitä omalla kohdalla ja vähän muidenkin kohdalla juomista miettii niin aika älytöntä touhua.
Kyllä sitä viinaa ei tullut omasta halusta kumottua vaan riippuvaisuuden ja pakenemisen seurauksena.
Lueskelin ketjusi ja kovin samankaltaisia ajatuksia itsellänikin. Kaikki tuo aiempi juominen ja syyt siihen jne. Ja tuo tylsyyskin. Välillä menee oikein kivasti ja positiivisempaa arki kuin aiemmin. Mutta välillä kuitenkin niin tylsää, vknloppuisin ei ole tekemistä kun ei voi edes juoda. Varsinkin tämä koronan perkelekin. Vaikka toisaalta se helpottaakin tätä juomattomuutta, ei ole sosiaalisia houkutuksia. Mutta olisihan se kiva joskus just ottaa kotonakin ja kuunnella musiikkia ja parantaa maailmaa…
Itellä tietenkin auttaa että viihdyn vähän liiankin hyvin kotona. Menee heittämällä sohvalla istuen televisota katsellen ja samalla kitaraa soitellen vaikka koko päivä.
Muutkin harrastukset vähän sellaisia kotona tapahtuvia joihin voi uppoutua niin ettei edes huomaa ajan kuluvan.
Kyllä se juominen ja parin päivän krapulat ei antanut myöten juuri muuta tehdä kuin puhallella viikosta sen 2-3 päivää välillä enempikin.Nyt on sitten intoa touhuta niitä asioita joita ei vaan aiemmin yleensä jaksanut.
Nopsaan taas mennyt kk eikä ole kyllä viinaksia tehnyt mieli.
Välillä on muutamia päiviä kireäpinna, levottomuutta ja sellaista suossa tarpomista eteenpäin ilman syytä mutta taitaa kuulua elämään. On jo oppinut että kyllä se siitä taas helpottaa hetken päästä.
Pikkuhiljaa huomaamatta se ajattelutapa on muuttunut sellaiseksi että onneksi ei tarvitse juoda. Välillä aamulla kun menee vessaan niin hetken tulee muistikuva krapula aamuista ja sitten hyvä fiilis kun eihän tässä olekaan krapulaa.
Ehkä hienointa kun voi tehdä mitä huvittaa ja mielloin huvittaa ja jopa huvittaakin tehdä.
Kyllähän sitä välillä kaiholla muistelee sitä ensipuraisua ja nousuhumalaa.
Mutta siihen rumbaanhan me ei löhdetä enää uudestaan on ollut kyllä sen verta kova ruljanssi päästä tähän pisteeseen.
Kaikinpuolin meno soljuu eteenpäin mukavasti.
Välillä on kyllä viikkoja kun kaikki on sellaista eteenpäin tarpomista vaikka mitään syytä ei olisikaan.
