Geezerin tarina

Valtti
1

-Aloitetaan tarina alusta.

Ensimmäiset rahapeli kokemukset ovat jostain -90 luvulta, ajalta jolloin ikärajoitukset eivät kuuluneet veikkauksen tai rayn ajatusmaailmaan. Maailma oli ehkä muutenkin erinlainen paikka. Kolikkopelit ja veikkaaminen tulivat nuorena tutuksi. Ei ollut epätavallista alakoululaisena käydä paikallisella kioskilla heittämässä tulosveto sisään samalla kun valkkaili 20pennin irtokarkkeja. Kolikkopelejä hakattiin tappavan tasaisesti kaveriporukalla koko teini-ikä aina kun vain sattui rahaa olemaan. Rippilahjaksi saamat rahatkin taisi aika pitkälti mennä monopolin taskuun. Kuului asiaan kun hengattiin marketeissa, pelikoneet oli sopivasti kädenulottuvilla. Ei sitä silloin erityisesti ajatellut, se oli yksi tapa kuluttaa aikaa.

Täysi-ikäydyysen kynnyksellä pelit jäivät takaalalle joksikin aikaa. Ei vietetty aikaa enää marketeissa, eikä älypuhelimet olleet vielä kasvaneet ihmisten käsiin. Ei siis ollut houkutuksiakaan. Sitten yhtäkkiä jostain ilmestyi pokeri. Elettiin varmaan vuotta 2004 2005 kun telkkarista väijyttiin world poker touria. Se oli sen ajan kova hitti mikä loi suuren buumin pelin ympärille. Mekin sitten pokerisettiä ostamaan, että pääsi pyörittelemään pelimerkkejä ammattilaisten tapaan. Jokusen kerran istuttiin kaveriporukalla pokeria pelaten pikku betseillä. Seuraavaksi joku keksi, että netissäkin voi pelata. Muistan vielä kun tein ensimmäiset tunnukset johonkin pokerihuoneelle. Jännitti ja oli sellainen tunne että olisi kielletyn asian äärellä. Siitä syystä ei ihan tainneet yhteystiedot pitää siinä rekisteröinnissä paikkaansa. Mutta pelaamassa oltiin, freerolleja, mutta ei niissä mielenkiinto kauaa säilynyt. Liian pitkäveteistä.

Armeijan ja itsenäistymisen aikoihin ei pelaamista tullut juuri harrastettua. Ehkä elämässä oli mielekkäämpää tekemistä. Reiluna parikymppisenä alkoi sitten facebookkiin (muuta somea ei ollut tai käytetty) ilmestyä näitä julkisuudestakin tuttuja henkilöitä vedenlyöntifirmojen affeina. Niitä lappuja sitten kopioitiin ja leikkittiin ammatti betsareita. Siinä hommassa oli toki puolensakin. Tuli laajasti seurattua urheilua ja se oli mielekästä puuha. Tappiollistahan se oli mutta pysyi hanskassa. Harmillisesti vedonlyönti sivuilta löytyy myös casino. Muutan vuoden pystyi vedenlyöntiä harrastamaan, ennenkuin mielenkiinto kasvoi selvittämään mitä tuolla "pimellä puolella“ on. Ei olisi pitänyt.

Ensimmäinen tiltti tapahtui varsin nopeasti. 400 euroa meni ennenkuin löin koneen kiinni ja mietin mitä juuri tapahtui. Tuosta hetkestä on noin 10 vuotta. Tätä kirjoittaessa se tuntuu kuin eiliseltä.-

Jatkan tarinaani tuonnempana. 10 vuoden purkaminen tähän päivään vie aikansa, mutta oli mukava vihdoin avata oma pandoran lippaansa

2

Moi!
Tervetuloa ja hyvä kun aloitit oman tarinasi purkamisen tänne. Se on erittäin hyvä alku.

3

Moi! Tämä sinun tarkasti on ihan kuin omani. Itse olen ollut nyt 18 päivää pelaamatta. Monta kertaa olen vuosien varrella lopettanut ja uudestaan aloittanut. Nyt olisi tarkoitus saada lopetettua kokonaan pelaaminen. Itselle ainakin tämä palsta ollut yksi hyvä paikka parantumiseen. Tsemppiä sinulle täältä.

4

Kiitos msdreamer ja se loppuu nyt.

-Ensimmäisen tiltin jälkeen oli hetken aikaa tyyntä. Asiasta pystyi tuolloin vielä kaverille puhumaan, luulin että uhkapelit
olivat osaltani taputeltu, vähämpä tiesin. Uhkapelaaminen on kuin huume, joka ei näy ulospäin. Halusin tietämättäni lisää
tuota aivojen crakkia, jännitystä. Niimpä palasin takaisin ja aivot saivat haluaamansa dopamiinia.

Panokset pysyivät tuohon aikaan maltillisina, jokin “järki” pelaamisessa oli vielä mukana, pelattiin omien varojen mukaan,
ei niiden yli. Aikaa kului, poikamiehen elämä oli huoletonta. Baareissa muutamalla kympillä black jackia ja silloin tällöin
vedonlyönnin ohessa muutama kymppi rulliin. Ei sieltä mitään voitettu, pelata kuitenkin aina sillointällöin piti. Oma talous
oli kuitekin hyvässä kuosissa ja kesti tappiot. Häviöt perusteli itselleen sillä, että harrastukset maksaa.

Sitten elämä johdatti kaksi kulkijaa yhteen. Tapasin puolisoni, elettiin vuotta 2012. Muutaman vuoden hengailun jälkeen
muutettiin yhteen. Tein sopimuksella hommia, ja talvisin olin pätkiä kotona. Puoliso tietenkin töissä. Noina hetkinä tyhjässä
talossa mieli kaipasi taas virikkeitä. Päivät meni tiekoneella istuessa, ei ollut vielä lapsia eikä eläimiä pitämässä seuraa.
Kone aukesi useasti aamupäivällä, kun jaksoi herätä ja meni kiinni kun ulkooven ääni kuului. Ja sekös otti päähän, se ärtymisen
määrä kun, joku keskeytti minun ja pelien yhteisen hetken. Pelaamisen luonne oli selvästi muuttunut. Enään se ei ollut
satunnaista ajanvietettä, vaan pakonomaista tarvetta mennä toiseen maailmaan, paikkaan jossa ei tunne kipua tai nälkää.

Elämän tärkeimmäksi asiaksi alkoi muodustua kolmas scatter.

5

-Pelaaminen oli alkanut ottaa enemmän ja enemmän otteeseensa. Vaikka ensimmäisen kerran tuli tili pelattua nollille varmaan n. kuusi vuotta sitten, ei ongelmaa vielä tiedostanut tai sitä ei itselleen halunnut myöntää. Pystyi kuitenkin laskemaan pakolliset menot ennenkuin “ylimääräisen” kuoppasi. Tuohon aikaan en muista voittaaneeni suuria summia, panoksetkin yleensä pysyivät muutamissa eurossa. Talletukset ja kotiutukset liikkuivat sadoissa euroissa.

Kun tili oli tyhjä tarvitsi rahaa elämiseen. Kaksi kertaa olen kysynyt kaverilta jeesiä, ensimmäisen ja viimeisen. Kerroin tilanteen ja kaveri ymmärsi. Maksoin seuraavasta tilistä takaisin. Tuolloin tehtiin ensimmäiset lopetuspäätökset ja suljettiin pelitilit. Pelihimo kuitenkin hiipii aina ja aina takaisin. Mieli unohtaa ne huonot kokemukset ja muistaa vain ne hyvät. Kun talous alkaa palautua kuosiinsa, alkaa ajatus taas sumentua. Jos vähän vain kokeilen ja kuinka montaa kertaa se onkaan vuosien aikana tapahtunut, että tilisiirrot näyttättävät tältä. Miinus 36, 50, 50, 100, 100, 200, 500. Tarkoituksena oli kokeilla 36 eurolla, mutta menikin tonni. Veikkaankin, että monen peliongelmaisen tunnistaa pankkitilin tasanumeroisesta saldosta. Ensimmäinen depo ainakin omalla kohdallani oli lähes aina “tilin tasaaminen”
Sitä pitää itseään melko tyhmänä aina tuon jälkeen. Häpeän määrä on suuri. Mutta miksi sen tunteen unohtaa aina niin helposti. Onko se jokin ihmiseen ohjelmoitu ominaisuus, hävittää epämiellyttävät muistot mahdollisimman nopeasti. Sitä tunnettu kun saisi purkkiin, josta voisi aina hiukan nuuhkaista kun alkaa mieli “käydä kokeilemassa”

Kun sitä ei opi heti virheistään, oli tili jälleen jossai vaiheessa tyhjä. Muistan kerran, kun olisi pitänyt hakea kaupasta sämpylöitä ja tykötarpeita iltapalaksi. Esitin ettei tehnyt mieli. Uudestaan en kehtaisi kaveriltani pyytää. Hävettäisi. Muutaman satasen pikavippi, jolla eli seuraavaan tilipäivään, josta velan kuittasin. Taas vanottiin, että nyt loppuu. Kenellekkään en asiasta puhunut.

Pikkuhiljaa alkoi ilmeisesti myös mobiili pelaaminen yleistyä. Elettiin varmaan vuotta 2015. Olihan sen kannettavan tietokoneen vitittelyt muutenkin liian työlästä iltaisin. Tablettihan se piti sitten hommatta. Ja täysin pelaamista varten, vaikken sitä ääneen sanonutkaan. Nyt oli helpompaa hävitä rahansa.
Kuitenkin talous kantoi vielä noina aikoina, ehkä osa syynä oli, ettei oltu osuttu isosti. Elämä oli suht normaalia, välillä hävittiin ja välillä voitettiin. Enimmäinen pitkä tauko oli 2016, en muista oliko sitä ennen taas tilttailtu vai jäikö pelaaminen ikäänkuin taka-alalle. Peliongelma on varmaan ikäänkuin tuli, jota ei saisi jättää kytemään. Koska se voi kyteä kauan, ennenkuin varoittamatta saa tuulenpuuskan ja syttyy roihuihin.

Niin se syttyi taas ilmoittamatta. Auto oli vaihdettu ja taloon tehty investointeja. Kuukausi kulut olivat siis nousseet. Sitä ei ehkä ottanut huomioon kun seuraavan kerran tili oli nollilla. Nyt ei tilipäivän saamiset riittäisi niin hyvin kuittamaan kaikkea elämistä. Tarvittiin enemmän rahaa. Ensimmäiset kulutusluotot astuivat voimaan. Parin minuutin hakemus ja kuin taikaiskusta olikin taas talous “kunnossa” ja huolet poissa, kun tilille siirtyikin nopasti jostain tonni tai kaksi. Ei sitä korkoja tai takaisinmaksua niin mietitty, kunhan en vaan jäisi kiinni ja tilillä oli taas painetta-

6

Hei Geezeri! Sä oot väärällä alalla, sun pitäisi kirjoittaa kirja! Siitäkin maksetaan rahaa :smiley: Tekstiäsi on tosi kiva lukea vaikka tämä aihe onkin hieman epämiellyttävä.

Tuttua mättöä. Rahat loppuu, 5 min netissä ja hups, uusi laina tilillä, taas eletään eli pelataan. Elämä ei ole pelaamista vaikka pelaaminen voi olla elämä. Elämä kuitenkin voittaa, toivottavasti myös sun kohdallasi. Jään odottamaan seuraavaa tekstiö, tossa ei ollut vielä kaikki…

7

Kiitos 67anne67 kauniista sanoista.

-Ensimmäisen kerran oltiin kuivilla pari vuotta sitten, pelaamista oli jatkunut tähän mennessä pitkä tovi. Öitä oli valvottu rullien vilistäessä silmien edessä ja täten yöunet jäivät vähälle. Se on verrattain vaikeaa saada itsensä sängystä aamulla ylös, kun öiset muistot taistelutantereelta ovat ensimmäisenä mielessä.

Tuohon aikaan osuttiin myös esimmäisen kerran isosti. Muistan sen tunteen ku rullat asettuivatkin opitmaaliseen asentoon. Oli viimeinen satanen talletettu pelitille ja voitettu jonkun verran, ennenkuin tiltti meni päälle ja panosten olessa kaksinumeroisia hakattiin pikapyöräytystä suutuspäissään. Sitten se osui. Reilu 15 000. Pomppasin sohvalta ylös ja nostin käteni pystyyn, olin kuningas. Kesäloma oli juuri alkamaisillaan ja lomarahat oli aikasemmin pelattu. Nyt olisi paalua maksaa velkoja pois ja nauttia kesästä.

Tuota voittoa ei olisi ikinä pitänyt saada. Koska sumussa elävät aivoni ajattelivat, että tämähän varmasti tapahtuu uudestaan. Täytyy vain panostaa isosti että voittaa isosti. Tuolla voitolla taidettiin ostaa jäätelöt. Varmaan maailman kalleimmat jätskit. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä onnistuin voittamaan kuitenkin isosti toisen kerran. Kaikki meni takaisin. Mietin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Kohtalo kuitenkin päätti antaa minulle mahdollisuuden, jotta voisin lopettaa tämän hulluudeen ja alkaa elää normaalia elämää.

Voitin kolmannen kerran isosti ja nyt ajatusmaailma oli hetken aikaa kirkas. Tajusin ettei niin isoa voittoa ole, johon tämä päättyisi. Niin kauan kun pelaisin, tulisin häviämään kaiken. Nostin rahat ja maksoin velat pois. Lopetin pelaamisen. Tai niin luulin.

Tuo puolivuotta oli varmasti elämäni parasta aikaa. En pelannut, talous oli kunnossa. Säästin rahaa. Sijoitin rahastoihin ja osakkeisiin. Sitten tuo peliperkele tuli täysin yllättäen soittamaan ovikelloa. En osannut odottaa sitä yhtään. Annoin sille pikkusormen. Tuosta alkoi puolitoista vuotta kestänyt alamäki. Kaikki sijoitukset nostettiin ja pelattiin. Tilit pelattiin. Velkaa otettiin sitä mukaan kun kaikki oli mennyt. Enää ei osuttu isosti. Tarkoitus ei ole mehustella isoilla voitoilla, vaan antaa esimerkki siitä, että peliongelmainen ei voita koskaan tarpeeksi.

Se on aika raskas taakka kantaa kun miettii, että vaikka kymmenenvuotta olen ollut pelien orja, olin hetki sitten kuivilla. Ajatus miten nopeasti onnistuin pilaaman kaiken puistattaa joka päivä.

Nyt edessä on kymmenien tuhansien velkataakan perkaaminen. Olen tämän viikon aikana käsitellyt asiaa nyt oikeastaan esimmäisen kerran puolentoista vuoden aikana. Olen ottanut pieniä askelia kävelläkseni ulos usvametsästä viimeisen kerran. Pahin koettelemus on kuitenkin vielä edessä. Puolisoni, joka on täysin tietämätön kaksoiselämästäni, joutuu ottamaan todella kovan iskun vasten kasvoja. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tunnen pelkoa-

8

On se jännää miten raha sokaisee. Jollain parin kymmenen tuhannen euron voitolla ei saa vielä edes hyvää uutta henkilöautoa. Kannattaa lukea tuo joku ihan ihme äijän pelaaminen (luultavasti taitava huijari) en.m.wikipedia.org/wiki/Archie_Karas .

9

Joo varmasti osasi jollain tapaa huijata taloa. Muutenhan tuollaisia runeja harvoin tapahtuu. Kyse ei ollut rahasta, vaan halusta/ongelmasta pelata.

10

Karas ei huijannut, kun hän sai sen miljoonien nousun. Aluksi se tuli kasinopeleistä, mutta hän alkoi pelaamaan pokeria ammattilaisia vastaan ja vei niiltä miljoonia. Sitten kasinotuurit kääntyivät ja kaikki taisi mennä takaisin. Hän on tehnyt myöhemmin pieniä nousuja, mutta päätynyt aina nollille ja sitten jossain vaiheessa yritti jotain huijausta, josta sai tuomion. Eli peliriippuvaisen tyypillinen tarina.

11

Tervetuloa Geezeri!

Hyvä että tulit tänne kirjoittamaan ja lukemaan. Täältä löytyy paljon hyvää
materiaalia, joka voi auttaa matkalla vapauteen.

12

Kiitos Tiikeri. Joo paljon on tullut luettua ja paljon on yhtäläisyyksiä tarinoissa. Kohtalotovereita varmasti paljon.