Game over (taas)

Morjensta, aattelin tänne kirjoitella omia fiiliksiä, miten pelit on vieneet nuorekkaan elämän, josta aion nyt lähteä lopullisesti irti. Nykyään kolmekymppinen, lainoja 15000 eurolla ja jokainen kuukausipalkka saattoi rullahtaa maltalaisten taskuun.
Pientä taustatarinaa tähän alkuun, jos jotain kiinnostelee lukea tai sattuisi olemaan samassa tilanteessa.

Itselle rahapelit oli alussa vaan alkuillan “pikkupelit” kaveriporukalla. Nuorena en pelannut rahapelejä ollenkaan ja olin tosi säästäväinen rahojeni kanssa. Tykkäsin enemmän rahoista taskuissa ja tuli monesti laskeskeltua paljon noihin koneisiin voi jäädä häviölle pitkässä juoksussa. Nettikasinoihin haksahduin joskus 25-vuotiaana ja sekin tyylillä “kai sitä parikymppiä voi kasinolle laittaa jos baarissakin pystyy käymään”. Tällä menolla menikin pitkään, tosin opiskellessa pienet tulot, joten joka kuukausi ei voinut oikein ylimääräisiä pelata.

Jossain kohdassa tuo kurssi muuttui, omasta mielestäni parin vuoden takaiseen syksyyn. Silloin pamahti opiskelijalle/välillä töissäkäyvälle iso potti, pelitilillä muutama ilmaiskierros ja pam 4000 euroa. Se oli soronoo koulukavereille ja lähdin käymään rahoilla etelän reissulla. Loppuvuosi menikin vielä pienillä panoksilla pelatessa, mutta tuohon kun olisi jotenkin pystynyt lopettamaan. Koulu ei enää sujunut ollenkaan, ei ollut mihinkään mielenkiintoa ja olen pitkään epäillyt itselläni keskittymishäiriötä. Seuraavan vuoden alku menikin ennemmin kotona ja mitä opiskelija saattoikaan tehdä istuessaan tylsyyttään tietokoneella, no nettikasinoita tietenkin. Sinne hyvin äkkiä alkoi uppoamaan satasia illassa, tosin välissä ne oli viisinkertaisia määriä. Siitä nopeasti lainat nostoon, että pääsi viettämään kavereiden kanssa iltaa, loput tietysti pilipalikoneisiin. Hyvin nopeasti kertyi luotot 10 000 euroa pakkasen puolelle.

Pari vuotta meni kyllä aika nopeasti pelatessa, sitten päätin hakea uusia töitä ja laittaa elämän järjestykseen. Koulun viskasin taka-alalle, ei siellä jaksa keskittyä, hyvä kun kotona jaksan edes kirjaa lukea (tosi “fiksu” päätös). Kokopäiväduuni, pankista kertaluotto ja pikavipit maksuun, tsädäm! Nyt ei enää pelejä ja tuon lainan makselee muutamassa vuodessa, niinpä niin. Elämä järjestyksessä, ainakin yhdeksi kuukaudeksi. Sieltä se pelihaamu, mitä en ollut koskaan tuhonnutkaan, hiipi takaisin mieleen ja pikkupanoksilla peleille. Tässä tapauksessa 2000 euroa viikonloppuun peleillä sileäksi. Nopeasti pikalaina nostoon, että on loppukuuksi rahaa. Joku joskus sanoi, että ei kerrasta opi. No ei oppinut.

Lopun tuosta voikin arvata, lisää velkaa tullut, jotain maksellut pois. Tällä hetkellä velkasaldo näyttää 15000 euroa. 6000 euroa on pikaluottoja. 2 viikkoa sitten saadun palkka pelattuna, tilillä 50 euroa, on hienoa highlife elämää. Siksi päätin järjestää itseni kanssa äänestyksen, että olisikohan aika lopetella pelit. Aika yksimielinen päätös ja tänään ollut eka päivä taas tässä urakassa.

Pelitilit lyöty lukkoon, trustly ja muut maksuestot päällä, tietokone heivattu mäkeen, työkoneella en edes uskaltaisi pelata. Puhelimessa estot päällä. Ensi viikolla työterveyslääkärille aika, masennuksesta ja keskittymishäiriöstä jutustelua. Ehkä soitan pari puhelua johonkin päin ja koitan saada vaikka lainat yhdisteltyä tai sovittua maksujärjestelyt.

Pahoittelut pitkästä tekstistä ja kiitos jos jaksoit lukea! Mutta eikun kaikille mukavaa viikonloppua ja ilman rahapelejä on vaan hauskempaa!

Moikka.

Miten sinun elokuun alku lähtenyt käyntiin?

Paljon näkee morkkisaloituksia ja intoilua. Itsekin tein aikoinaan sellaisen. Oikeastaan ne ovat pääosin täysin turhia, mutta psykologisesti hetken helpottavat toki.

Ne munat mitataan sitten, kun tulee se houkutus taas eteen ja sehän tulee. Joku kirjoitteli tuolla, että itsensä kiireisenä pitäminen on hyvä. Olen itse huomannut saman, ei tule pelattua eikä ajateltua juuri pelejä eikä pelattua. Silti ilta-aikaan muutaman oluen perään se pistänpäs parikympisen…

Nyt on jopa itsellä toiminut hetken aikaa järkipelaaminen, saanut jopa voittoa ja älynnyt lopettaa, mutta tulee päivä jolloin on rahapaniikki, kun nämä eivät taas riitä ja josko ne antaisivat tilanteeseen helpotusta…? Ja se kolme-neljäsataa pelattu bonusta epätoivoisesti kaivaessa.

Jotenkin kuitenkin koen edistyneeni, sillä pelaaminen tuo ajatuksena epämieluisia ajatuksia, oma homma piilee tuossa oluen otossa, silloin kun dopat jytisee niin sitä jotenkin haluaa pelaamisella lisätä. Estot vähenee, panokset nousee kun estot katoaa. Juomista en kuitenkaan haluaisi kokonaan lopettaa. Ehkä ennakoiva käytös tähänkin, laittaa roponsa illaksi tutun tilille.