Me täällä koordinaatiossa haluamme kehittää palvelua niin, että mahdollisimman moni löytäisi itselleen sopivimman tavan saada vertaistukea. Meillä on herännyt ajatus ns. “plinkkikummista” eli kokeneemmasta vertaistukihenkilöstä, joka voisi tukea raittiuden alkumetreillä.
Ennen kuin lähdemme viemään ajatusta pidemmälle, haluamme kuulla teidän mielipiteenne: olisiko tällaiselle palvelulle tarvetta?
Kyseessä olisi anonyymi vertaistuki, jossa sekä “kummi” että tukea tarvitseva voisivat toimia nimettöminä. Sovelluksen kautta olisi mahdollista käydä henkilökohtaista keskustelua vertaistukihenkilön kanssa.
Minun mielestäni tämä keskustelukanava toimii nykyisellään jo hyvin ja se palstailija vastaa, kuka milloinkin ehtii. Jos yhden tukihenkilön varaan tsemppaus jäisi, tavoittaisiko se aina ajassa?
Itse vielä toki niin alkumetreillä polkua tallaamassa, että en tukihenkilöksi vielä varmasti kelpaisikaan.
Hyvä näkökulma! Tämä foorumi toimiikin varsin hyvin ja aktiivisesti, se on upea asia
Ajatuksena on, että tämä uusi palvelu ei korvaisi foorumia, vaan toisi vaihtoehdon tai lisän niille, jotka toivovat kahdenkeskistä ajatuksenvaihtoa vertaisen kanssa
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä. Voisin hyvin harkita itse toimivani tuollaisena kummina. Tunnollisena luonteena miettisin tilanteen niin, että oikeasti varautuisin olemaan melko aktiivisesti henkilön tavoitettavissa ainakin joitakin viikkoja, myös itse tunnelmia kysellen. Vaikka varmasti hommasta saisi luopuakin kumpi tahansa milloin tahansa, eihän se lähtökohta voisi olla.
Eli sinänsä ainut mikä mietityttää, on sitovuus. Mutta kyllä siitä varmaan paljon saisi itsekin. Toisaalta lyhyet viestit eivät vaadi samanlaista hetkeä kuin vaikka tänne kirjoittelu, mihin ainakin itsellä tuntuu aikaa helposti vierähtävän.
Hyviä ajatuksia ja sitovuus varmasti pohdituttaa kaikessa tämän tyyppisessä toiminnassa. Toiminta pitäisi suunnitella sen verran joustavaksi, että siinä voisi jokainen toimia omat resurssinsa huomioiden. Vapaaehtoistyöstä ja vertaisena toimimisesta tosiaan voi itsekin saada paljon ja olisipa hienoa, jos saisimme koottua hyvä porukan kasaan tämänkin toiminnan äärelle
Itselleni tämä Lopettajien palsta on ollut korvaamaton tuki uuden elämän aloittamisessa. Ensialkuun ajatus kummitoiminnasta oli ihan ok - mutta kun mietin asiaa pidempään, tajusin, että juuri tämä Lopettajien spontaani, itseohjautuva vertaistuki Riikinkukonkin mainitsemalla se-vastaa-joka-kulloinkin-ehtii -tyylillä miellyttää kyllä minua kaikista eniten.
En ole täällä sidottu tukemaan ketään, jos en ehdi tai jaksa, enkä ikään kuin velvollinen ottamaan tukea vastaan itselleni tuntemattomalta yhdeltä ihmiseltä, josta en oikein voi etukäteen tietää, tuntuuko juuri hän oikealta tyypiltä ymmärtämään minua.
Jäin siis miettimään sitä, olisiko tällainen kummitoiminta kuitenkin paremmin paikallaan sellaisessa vertaistuessa, joka ei perustu anonyyminä toimimiseen. Kummisuhteessa kahden ihmisen välillä on jo sellainen henkilökohtaisuuden ulottuvuus, jossa luottamuksen rakentaminen olisi ehkä helpompaa ja reilumpaa jos tietäisi, kenen kanssa oikein on tekemisissä.
On kuitenkin myös niin, että mikä ei ehkä sovi itselle, voi sopia toiselle. Minä ajattelen niin, että “kummi” voisi olla erittäin hyvä täydentävä vaihtoehto sellaiselle, joka sitä kaipaa.
Sitoutuminen on toki tosi tärkeä kysymys ja se pitää ottaa vakavasti. Mutta kuten kaikessa vapaaehtoistoiminnassa, ei sen pelko saisi hyvän asian käynnistymistä kohtuuttomasti estää.
Hyvin henkilökohtaisissa asioissa todella liikutaan ja tällöin luottamus on tärkeässä roolissa. Vertaistoiminnan tulisi olla hyvin koordinoitua ja siihen koulutettaisiin. Myös yhteiset pelisäännöt olisivat tärkeät. Vapaaehtoistyöhön tulisi myös saada tukea tai jonkinlaista “työnohjausta”. Näin ajattelen.
Ja tosiaan eri ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita. Mikä toimii yhdelle, ei ehkä toimi toiselle ja toisin päin.
Hyvä pointti, ja samaa pohdin itsekin. Toisaalta, ei siinäkään sen enempää tarvitse itsestään kertoa kuin vaikka täällä palstallakaan.
Ainakin mitä itse omista hankalista alkupäivistä tai -viikoista muistan, jo tieto siitä, että joku on kuulolla, auttoi. Tai se, jos ihan oikea ihminen kysyy miten tänään menee. Ei edes tarvitse kummempia vastailla, jos ei siltä tunnu. Se voisi kuitenkin tuoda takaraivoon tunteen, että jotakuta kiinnostaa. Minä ja projektini olemme oikeasti jonkun ajatuksissa, eikä edes ammatillisesta velvollisuudesta.
Itse en esim. käy enää palstalla niin paljoa. Mutta suoraan kontaktiin olisin tietysti kuulolla. En tiedä olisiko meitä muitakin. Ja tietenkin sekin mahdollisuus on aina olemassa, ettei pysty auttamaan. Silloin sekin pitää vain hyväksyä.
Hyviä pohdintoja kyllä kaikilla, enkä itse tietäisi yhtään miten yrittäisin lähteä tuollaista hommaa pyörittämään. Katsotaan.
Mielestäni hyvä ajatus, itse olisin alkuraittiudessa kaivannut kummia. Ehkä välillä vieläkin, mutta koen että josko tämä lopettajat-foorumi nyt tällä hetkellä riittää.
Minulla on sen verran vähän vasta raittiutta takana, että en koe itsestäni kummiksi vielä olevan, mutta ehkä joku kaunis päivä kun raittiita päiviä on kertynyt enemmän.
