Availen nyt aikani kuluksi uutta ketjua, jonka aiheena ovat monelle tutut, iki-ihanat reflat, eli suomeksi vieroitusoireet :mrgreen: .
HUOM!: Tarkoitukseni ei ole tässä vähätellä kenenkään subjektiivisia kokemuksia, vaan nimenomaan olen kiinnostunut eri ihmisten erilaisista kokemuksista ja kerron toki omistanikin.
Mistä aineesta olette siis saaneet pahimmat vieroitusoireet, millaisia ne olivat/ovat, ja käykö teillä rankemmaksi fyysinen vai psyykkinen puoli siinä vieroittautumisessa(Tämä nyt toki riippuu paljolti aineestakin)?
Henk.koht. olen ihmetellyt mm. sitä, kun joku kertoo melkein kuolleensa kodeiinirefloihin. Itse kun koen reflat miedoista oppareista(akselilla kodeiini-buprenorfiini) lähinnä vittumaisen flunssan kaltaisina. En minä siihen kuole, jos mua paleltaa(IMO ehdottomasti vittumaisin oire, varsinkin, jos on vähänkin kylmempi sää, kun olen muutenkin hirmuinen vilukissa 
), paskattaa, aivastuttaa ja koipeani kolottaa. Itse asiassa oikea, virusperäinen flunssa on paljon vaarallisempi ja heikompaan kuntoon vetävä tila, jos on kyse kovin huonokuntoisesta ihmisestä. Univaikeutenikaan eivät noissa refloissa mitenkään olennaisesti korostu. Olen jopa pannut merkille, että saatan silloin saada normaalia paremmin unenpäästä kiinni, joskin herääminen kylmässä hikilammikossa tekee siitä nukkumisesta jokseenkin ikävää . Kestän siis kyllä nuo olot melko helpostikin, jos mielialani vain on sen verran hyvä, että jaksan psyykata. Käsikauppasärkylääkkeet, ripulilääkkeet, benzot ja esim. Duact siihen nenän valumiseen/tukkoisuuteen jeesaavat, jos olo on kovin kurja ja pitää lähteä kotoa jonnekin.
Kovempien oppareiden refloista mulla on, onneksi, vähemmän kokemusta, mutta sen verran kuitenkin, että tiedän niiden olevan “hieman” rankemmat, kuin Subu-reflat. Silloin kyllä sattuu niin, ettei ole toivoakaan liikkua mihinkään minkään Buranan voimin, eikä edes vettä saa pysymään sisällä ilman pahoinvointilääkettä. Nuo ovat itselläni menneet kuitenkin ohitse 3-5 vrk:ssa(Puhun oksikodonista ja heroiinista, eikä mulla ole tainnut herskasta koskaan ihan kunnon ns. ammattilaisrefloja ollakaan) ja se tieto, että pian helpottaa, on jaksanut kestämään+se, etten kyennyt liikkumaan sen vertaa, että olisin saanut hankittua roippeita lisää ja kukaan ei tullut silloin toimittamaan niitä eteeni, joten oli vain kärsittävä. Jos olisin enemmänkin noista refloista eläissäni kärsinyt, niin silloin saattaisin olla hieman eri mieltä niiden rankkuudesta. Juuri siksi yritänkin pitää kovemmat opparit nykyisin vain satunnaisena viihteenä, jottei niitä fyysisiä vieroitusoireita tulisikaan. Buprereflat koen tavallaan vittumaisempina niiden pitkän keston tähden. Psyyke kyllä kestää opparireflat melko leikiten, jollen ole jo valmiiksi masentunut, mutta silloin nyt ei meinaa kestää yleensäkään mitään.
Benzoreflat ovat pahimmat reflat, mitä tiedän, vaikken oikeastaan edes tiedä, kun en ole koskaan kyennyt kärsimään niitä vajaata viikkoa pidemmälle, eli tuskinpa olen päässyt edes kunnolla makuun, mutta sekin vähä on riittänyt mainiosti :mrgreen: . Niissä korostuvat kaikki mahdolliset ja erittäin kammottavat sekä fyysiset, että psyykkiset tuntemukset. Tästä tekstistä tulee jo nyt hirmuinen romaani, joten en ala tässä kaikkea luettelemaan. Pääni ei kestä benzorefloja ensinkään, vaikka mielialani olisi kuinka hyvä, ja sen vuoksi ihmettelenkin niitä ihmisiä, jotka sanovat pärjäävänsä psyyken puolesta benzoreflojen kanssa ihan okei, mutta fyysinen puoli vain hieman vaikeuttaa elämää.
Alkoholista olen saanut elämässäni ehkä oikeasti kaikkein vaarallisimmat vieroitusoireet(mm. erittäin pahan epileptisen kohtauksen) ja siinä on ollut kestämistä, paitsi puhtaasti fyysisten juttujen kanssa, myös sen korvien välin, joka kertoilee silloin todellisia kauhutarinoita, samaa luokkaa, kuin benzorefloissa 
:mrgreen: .
Amfetamiini ja MDMA eivät tietenkään aiheuta sellaisia vieroitusoireita, kuin nuo jo mainitut substanssit, mutta laskut niistä ovat jotakin todella hirvittävää ja niiden vuoksi onkin tullut oltua suljetulla useamman kerran ihan todellisen itsemurhavaaran tai totaalisen lamauttavan masennuksen tähden 
. Pirilaskut kestän nykyisin jotenkin, kunhan pirittelen hyvin harvakseltaan ja olen varautunut niihin, mutta essoihin en enää kuunaan koske 
. Se aine ei todellakaan sovi mulle, ts. nousuissa on oikein mukavaa, mutta se laskumasennus on minulla paljon pahempi, kuin piristä on koskaan ollut.
) ovat verrattain lyhyenkin käytön jälkeen olleet paljon pahemmat, sähköiskuineen kaikkineen, kuin reflat miedoista oppareista. Onneksi nuo eivät kovin kauan kestäneet, mutta siinäkin ajassa oli jo usko loppua, kun sitkeästi seinään lopetin. Toisaalta ehkä typerää, mutta toisaalta taas hyvä, koska em. lääkkeet aiheuttivat mulle sen verran ikäviä sivuvaikutuksia, että kaiketi parempi, mitä nopeammin niistä pääsin eroon 
. Tramadolista, jota siis käytän melko mielellänikin, vaikka sillä SNRI-vaikutus onkin, tulee toki vieroittautuessa myös niitä kaameita sähköiskuja, mutta onnekseni en ole koskaan vetänyt niin pitkiä yhtäjaksoisia Tramal-kuureja, että se sätkiminen olisi kovin pahaksi äitynyt. Tramal-reflat aiheuttavat myös minulle selkeämpää masennusta, johtuen kaiketi juuri siitä SNRI-vaikutuksesta, kuin muiden oppareiden reflat, jotka toki nekin useimmiten jonkin verran masentavat tai ainakin aiheuttavat vetämätöntä oloa.