Ei se lääkäri itse niitä rahoja saa lääkkeistä joita se määrää, vaan joku ihan muu taho. 
Tänään taas ihan toinen olo. Rauhallinen, rento, mukava, ei mitään ahdistuksia. Ihan ihmeellistä. Ihan ku pystyis hengittäänkin paremmin. En tiedä voiko tämä rentous sitten johtua esim. sirdaludista jonka otin eilen illalla kun selkälihasta kramppasi. Mut joo. Ihan toinen olotila tänään. Raukea fiilis. Eikä edes pinnaa kiristä. Hikoillut olen enemmän kuin normaalisti ja palellut.
Niin ne olot vaihtuu.
Mut kyllä sullakin leija aika tuhti lääkitys tuntuu olevan.
Tässä oli juuri muutama päivä sitten artikkeli aiheesta:
mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm … /04/853203
“- Kyllähän se osoittaa myös lääketieteen ja lääkärityön heikkoutta, ratkaistaan pillereillä sellaisia asioita, jotka eivät ole ratkaistavissa pillereillä, vaan ne kuuluvat olennaisena osana elämään.”
Se vaan on jännä piirre näissä artikkeleissakin, että niissä annetaan ymmärtää että tämä ongelma koskettaa vain vanhuksia. Suomessa määrätään aivan holtittomasti lääkkeitä nuorille ja lapsillekin ihan tuosta noin vain. Ahdistukseen on eri lääke, masennukseen on eri lääke, nukkumiseen on eri lääke, heräämiseen on eri lääke, yli- iloisuuteen on eri lääke, puheliaisuuteen on eri lääke, jne. Jokaiseen oireeseen voi olla vielä useampia lääkkeitä. Ja sitten on vielä ne lääkkeet joita otetaan “tarvittaessa”.
Jotkut tunnetusti “tarvitsevat” niitä aika usein. Psykoosilääkkeiden määrääminen masennukseen ei ole mitenkään harvinaista. Ja jokainen noista lääkkeistä rasittaa maksaa ja sisäelimiä, ja kunhan niitä tarpeeksi monta vuotta nappailee niin fyysinenkin terveys alkaa prakaileen, ja sitten masentaa entisestään jolloin lisätään masennuslääkkeitä.
Kun tarkemmin mietin tuntemiani ihmisiä jotka syövät lääkkeitä milloin mihinkin mt- ongelmaan, en kyllä pysty sanomaan ainuttakaan jonka voisin ihan rehellisesti uskoa hyötyneen lääkkeistä oikeasti ja parantuneen niiden avulla. (Lukuunottamatta skitsofreniaa sairastavia.) Sen sijaan vaikuttaa ihan siltä että mitä enemmän ihmisiä hoidetaan, sitä sairaammiksi he tulevat. Mt- läkkeiden teho perustuu riippuvuuteen lääkkeestä. Niin kauan on asiat hyvin kun sitä kemikaalia on elimistössä. Sit kun tuntuu että olotila on ihan hyvä, aletaan vähentää lääkitystä. Ja siinä kohtaa ne ongelmat tulevat. Vieroitusoireet tulkitaan mt- ongelman uusiutumiseksi, tai siten ettei henkilö olekaan vielä valmis lopettamaan sitä ja lääkkeet nostetaan takaisin samalle tasolle kuin ennenkin. Lähipiirissäni on oikein hyvä esimerkki henkilöstä joka on todellakin hoidettu sairaaksi ja kemiallisesti invalidisoitu. Ja kyseessä on nuori ihminen.
Eilisen jälkeen tuli hirveä inho kaikkia kemikaaleja kohtaan. Hyi helvetti. Mä en halua yhtään keinotekoista kemikaalia elimisööni. Ja widdu ku ajattelee jotain cipralexiakin. Se toimii siten, että sen vaikutusta ei useinkaan edes huomaa. Ihmekös kun kaikki yllättyvät; eihän tää mikään vahva lääke ole, täähän on ihan viatonta! Jos joitakin vaikutuksia huomaa, niin ne vaikutukset ovat niin lieviä ettei ne ole mitenkään verrannollisia lopettamisvaikutuksiin. Mikä ihmeen lääke se sellainen on, jonka vaikutuksen huomaa vasta sitten kun se lopetetaan?!
Muistaakseni mietin ihan samoja asioita viimeksi kun lopetin ciprat. Sitä vaan en muista että miksi helvetissä aloin käyttää niitä uudelleen.