F10.2 diagnoosi alholistiksi

Oletko “virallisesti” alkoholisti?
Löytyykö omakannasta merkintä koodilla F10.2?
Tässäkin asia, missä ilmeisesti läkäristä riippuen löytyä eroja, millä diagnoosilla, ja miten ongelma alkoholinkäytöstä kirjataan tietoihin.

Voiko alkoholistiksi todistavasta koodista olla jotain hyötyä?
Saako sen avulla paremmin hoitoa alkoholismiin, jos sitä tarvitsee?
Tai pystyykö vaikka paremmin sen kautta itse käsittelemään ongelmaa ja ymmärtämään tilaansa?

AA.ssa on ilmeisesti tärkeää myöntää olevansa alkoholisti, ja sitten olla juomatta, että tuo elinikäinen parantumaton sairaus pysyy aisoissa?

Tätä sairautta ei kuitenkaan pystytä osoittamaan perinteisin lääketieteellisin mittauksin, vaan haastattelun ja käytöksen arvioinnin pohjalta.

Onko alkoholisti diagnoosista jotain haittaa?
Voiko se vaikuttaa siihen, miten tulevissa muissa terveysasioinnissa saatetaan alkoholisti diagnoosin saaneeseen suhtautua?
Onko termi lähinnä itselle haitta, jos sitä sellaisena pitää.

Alkoholismi-termiin todellakin sisältyy painolastia menneisyydestä, ja miten siihen on suhtauduttu.

Kuvittelin, että alkoholismia ei ole edes mahdollista diagnosoida virallisesti. Tiede yleensä perustuu johonkin selkeään mitattavaan ja tutkittavaan tietoon.
Alkoholismiin liittyy fysiologisia muutoksia, mutta niitäkään ei tutkita ja kirjata normaaleilla lääkärikäynneillä.
Alkoholiriippuvaisuus on paljon psyykeen kytköksissä, eri ihmisillä erilailla havaittava, ja kokemukseen pohjaava asia, mikä on hankala todentaa, vaikka sille oma käytöksen arviointiin pohjaava kriteeristönsä on kehitelty.

Outo poikkeus tieteessä tämä määrittely.

Tajusin itse saaneeni virallisen diagnoosin. Yksi kolmesta lääkäristä oli sen F10.2 koodin laittanut tietoihini.
Kahdelle muulle riitti F10.1, alkoholin haitallinen käyttö, ja tämä olisi riittänyt minullekin.

Itse voin ajatella vapaasti termeistä arkikäytössä, mutta en halua virallisiin terveystietoihini luokitusta parantumattomasta sairaudesta, minkä määrittely lääketieteellisesti on kyseenalainen, ja pohjautui tässäkin tapauksessa nopeaan käyntiin ja keskusteluun.
Sattui ilmeisesti sellainen persoona kohdalle, joka päätti kirjauksen tehdä toisin, kuin kaksi muuta.
Tämä lääkäri oli kovasti antabustakin tyrkyttämässä, vaikka kerroin että en koe sellaista tarvitsevani.
Kysyi myös koenko oikein sellaista himoa juomiseen, ja yritin myös kertoa, että en tällaista tunnista.
Hän sitten kaiketi tunnisti sen kuitenkin puolestani, kun diagnoosin päätyi kirjoittamaan.

Virallinen alkoholismi määritelmä ei itselleni tuo hyötyä toipumiseeni.
Mielestäni se on turhaa yksilöiden erottelua riippuvuutta aiheuttavaa ainetta juovien, ja siitä eritavalla kärsivien, näkyvämpiä tai huomaamattomampia ongelmia saavien joukosta.

Vanhanaikainen ja naurettava oikeastaan koko alkoholisti termi.
Ymmärrän, jos joku hyötyy siitä henkilökohtaisesti, mutta lääketieteessä nimenomaan kyseenalainen.
Jos lähtee jo siitäkin, että suuresta alkoholien ryhmästä se, mitä voimme jonkinverran sietää on etanoli. Virallisempaa siis olisi luokitella ihminen etanolistiksi, vaikka muita päihdeistejä tai vastaavia ei määritelläkään. Varsinkaan kokemuspohjaisesti.

1 tykkäys

Mulla on “F10.20, alkoholiriippuvuus, tällä hetkellä vieroittunut”

Eipä tuo mitään vaikuta, tiedostan kyllä riippuvuussairauden ja sen että se on parantumaton. Siis sinällään että se pysyy remissiossa kun ei juo mutta jos juo niin se on sitten menoa.

Riippuvuussairauden diagnosointi perustuu moneen asiaan (verikokeet, haastattelu ym) eikä se mielestäni poista sitä etteikö kyseessä ole ns. Oikea sairaus. Eihän mt-ongelmatkaan selviä fysiologisilla mittauksilla ja silti ne ovat sairaus.

Minusta tuntuu, että sinulla tuo myöntämisvaihe on vielä kesken ja kiellät kovin vahvasti alkoholiin liittyviä ongelmia, mikä sekin toki taitaa kuulua “taudin kuvaan”.

F10.2 on diagoosi “alkoholiriippuvuus”, ei alkoholismi vaikka asia toki käytännössä sama. Nykyään puhutaan riippuvuussairaudesta lääketieteessä, harvemmin ketään sanotaan alkoholistiksi mutta tämä on vaan kikkailua käsitteillä, sama asia kyseessä.

4 tykkäystä

Ja siis tottakai itseäkin hätkähdytti tuo diagnoosi. Kun se on nyt kirjoissa ja kansissa että olen parantumattomasti sairas. Että olen alkoholisti. Mutta tottahan se on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mieluummin näin kuin moni muu sairaus, tämän voi itse kontrolloida kuitenkin.

Mihin tuo diagnoosi minulla on vaikuttanut? Saan hoitoa siihen (taitaa tällä hetkellä kulkea nimellä “keskustelut raittiuden tueksi”) ja on helpottavaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. PKV-lääkkeiden kanssa oli haasteita yhden lääkärin kanssa mutta se sallittakoon hänelle ja toisaalta ymmärrettävää, olin ollut niin vähän aikaa raittiina. (Ei tässä vieläkään auta henkseleitä paukutella mutta aikaa on kulunut enemmän ja sitä myötä olen paremmin ja paremmin hyväksynyt sairauteni)

Olen saanut hoitoa muuhunkin mihin olen tarvinnut (kyllä, olen ehtinyt lääkäriin ties minkä vaivan vuoksi jo tässä puolessa vuodessa :see_no_evil_monkey: ) ja vaikka hampaistakin juomisen varmasti näki (toki kerroin itse hammaslääkärille) ei siitäkään noottia tullut, päinvastoin.

Labroja toki on seurattu mutta nekin lähinnä omasta pyynnöstäni, seuraavat joskus 4-5 kk kuluttua.

Eli; ne vaikutukset on olleet ainoastaan positiivisia. Tiedän senkin että tuolla diagnoosilla jos sanon omalle lääkärille edes että tekee mieli juoda (saati että joisin), koppi otettaisiin välittömästi :heart:

Mulla on myös muisto miten voi käydä kun ei kerro rehellisesti alkoholinkäytöstään; nuorena opiskelijana ollessani eräs potilas tuli rytminsiirtoon joka siis tehdään humautuksessa. Potilas EI kertonut esitiedoissa runsaasta alkoholin käytöstä ja niinhän siinä kävi ettei normimäärä anestesiaa tehonnutkaan vaan potilas tunsi iskun ja heräsi siihen. Luulen kyllä että oppi kertomaan jatkossa. Oli aika hurja kokemus itselle opiskelijana ja varmasti vielä hurjempi potilaalle itselleen. Tältäkin olisi vältytty jos todellinen alkon käyttö olisi ollut tiedossa ja anestesia olisi voitu arvioida sen mukaan.

3 tykkäystä

Komppaan @Nellaelina , mulla on nyt tiedoissa tuo sama koodisto ja en ole kokenut yhtään mitään muuta kuin helpotusta siitä, että vihdoin olen uskaltanut asiasta avoimesti puhua ja olen saanut asiaan apua. En tunne siitä häpeää. Olen ylpeä, että olen ollut rehellinen ja rohkea. Aivan samalla lailla olen saanut apua, kun sitä olen tarvinnut koodista huolimatta. Eräs lääkäri oli töykeä, mutta luulen, että hän olisi ollut kusipää ilman koodiakin :sweat_smile:

3 tykkäystä

Siinä olet oikeassa, että alkoholismi-termi on ongelmallinen, mikäli sitä käytetään virallisissa/lääketieteellisissä yhteyksissä. Puhekielessä toki jokainen käyttäköön niitä termejä, jotka parhaiten suuhun sopivat. Se on perua ajoilta, jolloin alkoholiongelmat nähtiin lähinnä moraalin puutteena ja valitettavan usein päihde- ym. riippuvuusongelmat nähdään sellaisina nykyäänkin, myös joidenkin lääkärien keskuudessa, vaikka tietoa riippuvuuksista on tullut huimasti lisää sitten 1900-luvun alkuhämärien.

Tuo F10.2 tarkoittaa kuitenkin, kuten jo sanottu, alkoholiriippuvuusoireyhtymää. Eihän siitä tarvitse itselleen elinikäistä ristiä ottaa, jos on joskus ollut riippuvainen jostakin. Minä olin vuosia riippuvainen opioideista, mutta en ole ollut enää liki kymmeneen vuoteen, enkä todellakaan ajattele olevani siinä asiassa ikuisesti sairas ja addikti. Toki terveydenhuollossa tuo alkoholiriippuvuusmerkintä voi nousta esiin ja aiheuttaa ongelmiakin, mutta se on ihan lääkäristä kiinni, kiinnittävätkö siihen huomiota. Usein eivät jaksa kaikkia tietoja tutkia Kannasta, mikäli ne eivät suoraan liity siihen asiaan, minkä vuoksi lääkärissä sillä kertaa ollaan.

Niin kuin Nellaelina jo sanoikin, ei kaikkia muitakaan sairauksia voida diagnosoida kliinisillä kokeilla X, Y ja Z. Tämä koskee myös joitakin somaattisia sairauksia. Ne diagnosoidaan lähinnä poissulkumenetelmällä, eli kun se ei ole sitä tai tätä vaihtoehdoksi jää vain tuo ja sitten katsellaan tepsiikö hoito. Lisäksi ICD-10 -koodistossa on paljon tiloja, jotka eivät ole sairauksia, eikä kukaan väitäkään niin. Ne ovat siellä vain selvyyden vuoksi, koska liittyvät olennaisesti erilaisiin sairauksiin tai ylipäätään ihmisen terveydentilaan ja sen arviointiin.

Älä sitten ajattele sitä. Anna sen olla ja elää omaa elämäänsä siellä Kannassa. Jos olet joskus hoidattanut vaikkapa silmätulehdusta lääkärissä, sekin on kirjattu Kantaan ja siellä pysyy. Tuskin silti mietit itseäsi ikuisena silmätulehduspotilaana. Suoraan sanottuna nuo juttusi alkavat vaikuttaa tyypilliseltä juopon kiukuttelulta, että en voi lopettaa ryyppäämistä, koska paska lekurikin kirjoitti Kantaa tyhmiä juttuja.

Kärjistäen; usein ne ihmiset, jotka kovasti roikkuvat kiinni diagnooseissaan ja tekevät niistä identiteettinsä ja elämänsä sisällön, ovat niitä tuskaisimpia tapauksia, jotka eivät etene elämässään mihinkään. Koskee siis ihan kaikkia sairauksia. Itselläni on MT-diagnooseja ihan syystä. Kyllä ne sairaudet omat ongelmansa ja rajoitteensa aiheuttavat, kun kerran sairauksia ovat, mutta eivät todellakaan ole ensisijainen identiteettini. En mieti tekemisiäni, ajatuksiani, tykkäämisiäni, surujani ja ilojani sen kautta, kun on tämä skitsoaffektiivinen häiriö. Vähänpä sitä tulee arjessaan ajateltua, ellei iske akuutti pahenemisvaihe. Niitä ei onneksi ole ollut pitkään aikaan.

Jollekulle diagnoosi alkoholiriippuvuudesta voi olla hyödyksi ja nämä ihmiset voivat sitten hokea sitä AA:ssa lopun ikäänsä, jos se heidät autuaaksi tekee. Se on ihan okei. Jollekin toiselle alkoholiriippuvuusdiagnoosi voikin sitten olla lähinnä lupa juoda, kun on niin pirun sairas, eikä sille mitään voi. Silloin on toki fiksumpaa ottaa vain etäisyyttä koko alkoholiasiaan ja alkoholisti-identiteettiin, jos mielii lopettaa ryyppäämisen. Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen tyylillään.

4 tykkäystä

Aivan, liian nopsaan kirjoitin ajattelematta, että onhan muitakin diagnooseja, mitä on vaikeampi mitata, muutkin mielenterveyteen liittyvätkin tosiaan.

Myös aloitukseni lopusta, ei ole tarkoitus kritisoida antabuksen käyttöä, itsellä ei ole siitä tietoa, jollekin voi olla varmaan todella hyväkin. Itse en kokenut tarvetta, ja jäi vain outona ja yllättävä mieleen tuo lääkärin innokkuus sitä tyrkyttää.
Himot juomiseen myös varmasti vaihtelevat, tai se miten niitä tunnistaa.
Ymmärsin, että jollekin ne voivat olla fyysisiäkin ja hyvin tunnistettavissa.
Varmaa sellaisiksi voi kuitenkin kutsua ihan riippuvaisuudessa mielitekoa ja juomisen ajattelua, ja siinä mielessä kai itselläkin juomahimoja, vaikka ne kuulostivatkin jotenkin ylimitoitetulta ja koomisilta.

Itselleni tällainen asioiden käsittely, ja mietintä on mukavaa.
Ikävää, jos tämä aukenee sillä tavalla, että saa käsityksen kiukuttelusta, tai @Nellaelina n mukaan asian myöntämisen ongelmista.

Pyrin rehellisesti itseäni kohtaan, ja muutenkin asioita miettimään.

Erottelisin nyt sen, mitä yksilönä kokee, siitä miten terheydenhuollossa ja yhteiskunnassa asiaa käsitellään. Ja miten asiaa tieteellisesti voi todentaa. Jälkimmäistä olen yrittänyt tässä käsitellä ja kritisoidakin.
Yksilönä, kuten kirjoitinkin on hyvä, että kukin voi miettiä, ja määritellä itse tilansa, ja alkoholisminsa.

Hyötyjä ja haittoja virallisista määritelmistä voi kukin kohdallaan punnita ja havainnoida.

1 tykkäys

Googlasinkin sitten “onko alkoholismi mielenterveyden ongelma”
ja tekoäly kokosi terveyskirjastosta ja mielenterveyttä käsitteleviltä sivustoilta seuraavan:
"Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on merkittävä, diagnosoitava aivosairaus ja psyykkinen riippuvuus, joka rinnastetaan vahvasti mielenterveysongelmiin. Se vaikuttaa sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen aiheuttaen pakonomaista juomista, ahdistusta ja masennusta. Alkoholismi ja mielenterveyshäiriöt kietoutuvat usein toisiinsa, ja alkoholilla pyritään usein itsehoidollisesti turruttamaan vaikeaa oloa. "

3 tykkäystä

Aikoinaan noin 15 vuotta sitten eräs päihdelääkäri sanoi , että alkoholismi on siitä erikoinen vakava sairaus, että siitä voi parantua kokonaan kun lopettaa juomisen.

1 tykkäys

Minulle on taas sanottu päinvastaista - siitä ei parane koskaan vaan tauti on ns remissiossa ja aktivoituu nopeasti uudelleen jos alottaa uudelleen.

2 tykkäystä

Nykykäsitys on juurikin tämä remissio. :blush:

2 tykkäystä

Ymmärsinkö siis oikein että sinun mielestäsi tämä yksi lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin? Koska jos, niin siihenhän voi pyytää oikaisua? Ja jos diagnoosia ei muuteta, saat ainakin perustelut, miksi näin.

Itselläni muuten päivystyslääkärin diagnoosi alkuun oli P15 alkoholin väärinkäyttö (pitkäaikainen) ja F10.1 alkoholin haitallinen käyttö, päihdelääkäri kirjasi myöhemmin tuon alkoholiriippuvuuden.

Kaikki nuo pitää kohdallani paikkaansa, kun olen alkoholisti niin olen alkoholisti, ei ne diagnoosit sitä paranna tai pahenna. Miten itse koet että tuo haitallinen käyttö olisi lievempi diagnoosi?

Kuitenkin puollan @Winston ia tässä, jos nyt otetaan huomioon että olet ollut humalassa töissä ja sinut on sieltä ohjattu selviämisaseman kautta katkolle ja määrätty myös ajokielto niin kyllähän se ainakin näin ulkopuoliselle kielii vakavasta alkoholiongelmasta.

Hienoa kuitenkin että olet nyt ollut juomatta ja pohdit asioita, kyllä ne ajatukset siitä ajan kanssa selkiytyy :blush::heart:

1 tykkäys

Noiden tietojen perusteella lääkärikin varmasti on tullut samaan tulokseen, henkilöllä täytyy olla vakava alkoholiongelma, kun juo töissä, ja käy katkot.
Ja yhtälailla lääkärit, kuin et myöskään sinä @Nellaelina tiedä taustoistani paljon mitään muuta.

Se tässä onkin yksi asia, mikä nopeassa diagnosoinnissa voi oikoa asioita tarpeettomastikin.

Kuten jo aiemmin mietin, sitähän voi tehdä vaikka mitä piilossa muilta, ja pitkän aikaa, mutta jos näkyvästi töissä juo, niin ilman turhia punnitsemisia helposti todetaan, että juoja on “virallisesti” alkoholisti.

Kyllä, pidän lievempänä FI.10 diagnoosia, ja vain sen haluaisin näkyvän tiedoissani. Tätä jo selitinkin.
Ja kyllä, laitoin viestin lääkärille, joka oli kirjoittanut FI.20 diagnoosin, kun sen huomasin vaikka nyt viiveellä. Katsotaan saanko sen muutettua.

Töistä tosiaan ohjattiin katkolle. Itsenäisesti en olisi sinne hakeutunut. Olisin varmasti selvinnyt ilmankin hengissä, ja krampeitta kotonani, mutta varmaan toki lempeämpää oli elimistölle juomisen jälkeen saada vitamiinit ja lääkkeet toipumiseen.

Avokatkon jälkeen jouduin käymään kolmella eri työterveyslääkärillä, kun eivät halunneet minun palaavan töihin, ennen kuin tilanteestani pidettäisiin kuulemistilaisuus, vaan kehottivat hakemaan sairaslomia työterveydestä, ja niin eri koodeilla sitten tuli kirjauksia hankittua. Viimeisin näistä kolmesta, jolta sitten sain vielä yhden vaivaisen sairaslomapäivän todistuksen, oli kirjannut tämän alkoholismin.
Jälkeenpäin mietin, kumpa olisinkin tajunnut vain pitää lomapäivinä, tai palkattomina nuo päivät ennen irtisanomista.

Joka tapauksessa kiitos kaikille mielipiteistä, ja kokemuksista.

Ja yritän vielä tiivistää: kuten tiedämme, alkoholi aiheuttaa riippuvuutta. Kaikki, jotka enemmän juovat ovat jonkinasteisen riippuvuuden vallassa.
Alkoholin käyttö oli minullakin ongelmallista.
Mutta miksi tämä virallinen riippuvuusdiagnoosi pitäisi sitten todeta, onko hyväksi, haitaksi, vai hällä väliä. Sitä mietin. Itse en kaipaa terveystiedoissani itseni erottelua muiden diagnosoimattomien riippuvaisten joukosta.

En tiedäkään kuin sen mitä olet kertonut. Enkä tiedä mitä olet kertonut lääkäreille ja se on tottakai sinun oma asiasi.

Kerroin vaan miltä tilanteesi näyttäytyy minulle, pahoitteluni jos loukkasin.

Kukaan me ei vaan valitettavasti niitä sairauksiamme voida valita. Tai diagnooseja jotka kelpaavat meille. En minäkään pidä siitä että minulla on paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö kirjoissa ja kansissa koska joissain tilanteissa se on vaikeuttanut hoitoon pääsyä somaattisessa asiassa. Mutta se sairaus minulla on ja koska on diagnoosi, saan myös hoitoa siihen.

Minusta vaan tuntuu että hyökkäät nyt aika vahvasti ja koet tulleesi väärin kohdelluksi vähän kaikessa mikä on käytännössä vaikuttanut siihen ettet saa enää juoda (hoitoonohjaus, irtisanominen, ajokielto ja diagnoosit).

Toivottavasti saat rauhan itsellesi ja selvyyden näihin asioihin ajan kanssa :rose:

Kiitos.
Tarkoituksella en ole hyökkäävä. Yritän kritisoida, ja ajatella laajasti.

Tällä hetkellä mikään ei estä minua juomasta muuta kuin minä itse.
Samoin kuin yleensä on muillakin.
Sen puolestakaan en tällä hetkellä kirjoita, että harmittaisi kun en voi juoda.

Annie Grace.n kirjaa Selvin päin suosittelen tässäkin.
Siinä kirjoitetaan tästä alkoholismin määritelmästäkin. Ja juomisesta juurikin, miten hankalaa on luopua, jos kuvittelee että täytyy luopua. Että ei voi juoda, vaikka haluaisi.
Vapaa voi olla, kun tajuaa että ei ole oikeastaan sellaista, mistä pitäisi luopua.
Alkoholin kuvitellut hyödyt ovat enemmän mielikuvia, vääriä ideoita, tiedostamattomasti meihin aiemmin juurtuneita.
Totuus onkin toinen, ja voi ymmärtää, että ei ole mitään hyvää ja tavoiteltavaa, mistä luopua.

1 tykkäys

En nyt ihan ymmärrä, mitä haet näillä miten eroaa virallisesti alkoholiriippuvaiseksi diagnosoitu niistä, jotka salaa kotonaan juovat, mitä hyötyä terveydenhuollon diagnooseista ja miten itse alkoholisminsa kokee vs. terveydenhuollon kirjaus -jutuillasi.

Eihän rikollinenkaan ole virallisesti rikollinen, jos ei jää kiinni. Silti on tehnyt mitä on tehnyt. Ei ole tarkoitus verrata alko-ongelmaisia rikollisiin. Pointtini se, että eihän mikään ole virallista ennen kun se päätyy kirjoihin ja kansiin, mutta silti se on olemassa ja aiheuttaa omat ongelmansa.

Terveydenhuollossa tehdään kirjaukset kaikista siellä asioivista ja niillä on velvollisuus tällätä jokin koodi sinne järjestelmään. Jos käy terveydenhuollossa hoidattamassa katkennutta kättään tai angiinaansa, päätyy “viralliseksi kädenkatkaisisijaksi” tai angiinapotilaaksi. Jos noiden vaivojen vuoksi ei mene lääkäriin, ei niistä tietenkään tule merkintää terveydenhuollon rekisteriin.

Katkenneen kätensäkin saa ihminen ihan itse kokea niin kuin kokee. Ei siihen terveydenhuolto puutu. Jollekin se voi olla täysi katastrofi, että käsi on poissa pelistä useamman viikon. Saattaa jopa elinkeino mennä alta siinä. Toiselle se on pieni äksidentti, joita elämässä sattuu ja eiku eteenpäin käsi paketissa. Minulta on poistettu tulehtunut umpilisäke joskus kauan sitten nuorena tyttönä, enkä koe sitä oikein mitenkään. Yleensä en edes muista koko asiaa.

Ihmiset, joilla ei ole alkoholiongelmaa eivät ole kännissä töissä. Monet alkoholiongelmaisetkaan eivät koskaan ole kännissä töissä. Jos duunissa dokailee, se kertoo jo ihan yleisellä elämänkokemuksella, että alkoholiongelma on varsin paha. Jos tämän vuoksi asioi terveydenhuollossa, niillä on tosiaan velvollisuus kirjata se ylös, ihan niin kuin niillä on velvollisuus kirjata ylös kaikista muistakin vaivoista asioinnit.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään tölviä sinua tässä. Ei vain oikein aukene tuo ajatuksenjuoksu.

2 tykkäystä

Niin en tiedä vaikuttaako minun tuleviin lääkärikäynteihini sun muihin tämä. Tai mihinkään sen kummemmin. Ehkä tämä on naurettavaa koko mietintä ja tuo tulos yksi kärpäsen paska meressä.
Tuossa itsekin @Winston puhuit alkoholiongelmasta. F10.20 tarkoittaa riippuvaisuutta.
Kyllä, on varmasti ongelmia ihmisellä, joka kesken työpäivän lähtee hakemaan Alkosta juomat, ja tempaisee ne naamariin täysin epäsopivassa ympäristössä keskellä päivää ja tulee viedyksi selviämisasemalle.
Siitä voidaan samalla todeta myös alkoholiriippuvuus, F10.2.?
Kansankielellä alkoholismi. Mikä pohjautuu henkilön kertomaan omasta historiastaan. Kokemukseen. Henkiseen asiaan. Mieleen.
Todennettavia ja mitattavia asioita on vähemmän.
Riippuvuuskin kyllä kehittyi minulle varmasti. Kuten kaikille, jotka enemmän juovat. Minkä asteinen ja miten fyysinen ja psyykkinen tämä riippuvuus oli ja on? Sitäkin on vaikea mitata.
Jonkinasteisesta riippuvuudesta kärsivät luultavasti kaikki alkoholia käyttävät ja suurkuluttajatkin, jotka eivät kirjausta hanki terveystietoihin.
Ehkä sillä ei ole merkitystä.
Lääkärin diagnosoinnin ymmärrän aiheelliseksi, kun siitä on potilaalle hyötyä. Nyt en ainakaan vielä tarvinnut tuota diagnoosia minnekään. Hoitojen hakemiseen, maksusitoumuksiin tms.
Arvostan niitä kolmea muuta lääkäriä, jotka saman kertomukseni pohjalta kirjasivat vain juurikin haitallisen (ongelmallisen) käytön arvostaen ihmistä.
Lähdin tältä viimeiseltä tyhmyyksissäni vielä yhtä sairaslomapäivää hakemaan, kun töistä kehotettiin, kun ei haluttu minun enää palaavan paikalle. Ja tämä viimeinen yliinnokas törppö ajatteli kirjaavansa nyt näkyviin riippuvuuden puolen tunnin juttelun jälkeen vastoin kolmen edeltävän kollegansa kirjausta. Ja lähetti myös lausunnon Kelaan, mitä ei saa muutettua kuulemma, eli se siitä.

Riippuvaisuutensa voi kukin mielestäni arvioida itse, ja nämä henkiset asiat. Tarviiko lääkärin ne kirjata, jos siitä ei hyötyä ole potilaalle?
Ehkä jonkin oman vapauden vielä koitin tässä säilyttää.
Sen verran taustaa tästä naurettavasta yrityksestäni voin kertoa, että varmaan lähti siitä, kun entinen puolisoni oli tuttavillemme alkoholismistani repostellut, niin sen pohjalta ensin myös ajattelin että mitä hän tietää, ja että on oma asiani. Mutta ilmeisesti se on nyt ihan sitten todistettu ja virallinen asia ja minun on turha ajatella, että voisin itse sen miettiä ja jakaa kenelle haluan.

Henkinen kysymys oli itselleni kai, joku arvokkuuden ripe, missä roikkua. Olen tosiaan kiitollinen niille kolmelle muulle lääkärille, jotka ymmärsivät tämän, ja jättivät mieleen liittyvän tarpeettoman diagnostiikan kirjaamatta, kun en siitä lääketieteellisesti hyötynyt, ja jättivät turhat arvioinnit myöhemmäksi, tai omaksi asiakseni.

2 tykkäystä

Oikeasti?

Mitä hyötyä potilaalle on kirjauksesta että on akuutti ylähengitystieinfektio? Tai vaikka kynsivallintulehdus? Voisihan ne hoitaa ilman kirjaamistakin? Ei lääkäri ole mikään asiakaspalvelija jolta voi tilata mitä milloinkin haluaa ja mikä itselle sattuu sopimaan. Mun mielestä.

Mä jätän nyt omalta osaltani tän keskustelun tähän koska ollaan selkeästi täysin eri mieltä monestakin asiasta ja edelleen sun tilanne avautuu mulle niin että sä et myönnä ongelmiasi itsellesi siinä laajuudessa kuin ne on olemassa. Toivottavasti olen väärässä.

Toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää ja raitista jatkoa! :rose:

1 tykkäys

Tuon eri mielipiteen. En enää usko varsinaiseen alkoholismiin tällä nimikkeellä. Mä näen asiat toisin. Että sekin on ns vain riippuvuus, ei vain vähätellen, vaan että riippuvuus on se sairaus eikä se tavallaan liity siihen aineeseen. Jotkut ihmiset addiktoituu helpommin, itse kuulun nähin. Oon ollu treeniaddikti, karkki, alkoholi, ahmiminen, jos yksi rauhottuu, joku muu aktivoituu. En oo koskaan kyennyt elään rauhassa addiktioiltani. Jos se on ruokvaihe, mietin koko ajan ruokaa, syön liikaa, mietin seuraavaa ateriaa, koen syyllisyyttä kaikesta mitä syön. Jos alan syödä karkkia, syön niin kauan kuin niitä riittää. Meiän aivot on erilaiset, joillain on diagnosoimtaon adhd vaikka. Mä kokeilin Concertaa aikoinaan ja kaikki himot loppui. Mikä tyyneys! Sisäinen rauha alko heti ekasta napista, mutta, se meni ajan kanssa ohi. Syytä ei selvitelty mksi.

1 tykkäys