w:sound of silence
[
Onkos Foolla ollut taas siivouspäivä kun kirjaimet on pyyhitty johonkin piiloon? Nostas jalat ylös, ota päiväunet ja ota rauhallisesti… Taidan viedä sut virtuaalikävelylle ,vaikka paiskomaan isoja kiviä järveen. Lopuksi rapsuttelen niskasta ja käytän munkkikahvilla. Paljon on mukavia tolkun päiviä edessä, luotetaan siihen!
Hyvä idea tuo kivien paiskominen Rulla. 
Älähän hosu Foottis, kaikki järjestyy.
Kivien paiskomisen jälkeen voisit vaikka heittäytyä selällesi taivasalle ja katsella kun ne pilvet lipuu ohi.
T. Yksi yrtti, joka sinusta tykkää
t
Halauksia täältä, Foo, oikein lujasti!
Älä juutu itsesyytöksiin, reitti on vain eteenpäin 
Ja vielä puhallus, leppeä tuulenhenkäys hiuksiisi ja kasvoille uutta voimaa tuomaan.
Voi kikkeliskakkelis…
en arvannut että siitä on kyse.
Mielenrauha on tärkeää, samoin se että ei ole nälkä tai jano.
Nälän ja janon huomaa helpommin ja niistä huolehtiminenkin käy meiltä usein aika vaivattomasti.
Mielenrauhan kanssa onkin sitten vähän vaikeampaa.
Muistatko, kun eilen puitiin sitä murhanhimoa. Sieltä se löytyy pinnan alta meistä kaikista. Alkoholistin juominen on itseensä kääntynyttä murhanhimoa.
Mielenrauhan löytäminen on vähän kinkkinen juttu raitistuvalle, kun prosessi vaatii kohtaamaan pelkojaan ja tunteitaan. Tyyneys on usein aika kaukana, mutta toisaalta omien varjojensa kohtaaminen on ainoa tapa saavuttaa pysyvämpää mielenrauhaa. Itse olen tarvinnut siihen aika paljon apua; terapia, AA, läheiset, plnkki…
Sinulla on Foottis kaunis sielu, muistuta siitä itseäsi joka aamu ja ilta. Sinä et ole yksin, meitä on monta. Ja livenä ryhmässä uskot sen varmaan vielä paremmin.
Eikun jaloilleeen, leuka rintaa vasten ja kohti uuusia pettymyksiä. Elämä raakana ja vissy ilman kossua. 
Muistaakseni se oli Vinetto, joka laittoi kerran tämän linkin nettikirjaan Pois tuskasta.
healingeagle.net/Fin/Txt/Out … #alkusanat
Laitan tähän otteen takakannesta, jossa lukija kommentoi kirjaa:
“Pois tuskasta” on kirjoitettu sellaisella omakohtaisella kokemuksella ja lämmöllä jota harvoin saa lukea. Kirjassa johdatetaan hyväksynnän ja rakkauden hengessä katse sisimpään olemukseemme ja kohdataan kauan padottuja tunteita, jotka saavat meidät voimaan pahoin. Kirja herättää väistämättä halun opetella kohtaamaan oman itsensä sellaisena kun se on.
Millaista elämämme olisi ilman pelkoa että paljastumme heikoiksi, haavoittuvaisiksi, tunteviksi. Ilman, että pyrimme peittämään niitä kaikin keinoin eri rooleilla ja pakenemaan itseämme erilaisten addiktioiden avulla, koska pelkäämme niin kovasti.
Olin 48-vuotias eronnut, masennuksesta kärsivä mies, joka pelkäsi omia ajatuksiaan ja elämää niin, että ajatus mielenrauhasta oli vain kaukainen haave. Erilaisin keinoin pakenin jatkuvasti itseäni ja tunteitani. Elämäni oli yhtä tuskaa.
Luettuani monia henkisen kasvun kirjoja ja viimein myös “Pois tuskasta”, opin ymmärtämään itseäni, ja mikä parasta, sain työkalut, joiden avulla olen päässyt rakentamaan elämääni kohti rauhaa.
Kirja on kirjoitettu niin toivoa herättäväksi että lukeminen sai minut ymmärtämään, ettei näin tarvitse olla. Elämän ei tarvitse olla tuskaa. Elämä voi olla matkustamista kohti rauhaa ja matkan aikana saa kokea kuinka pikkuhiljaa, aivan kuin huomaamatta tuntee mielenrauhaa, uudenlaista rakkautta itseä ja kanssakulkijoita kohtaan.
Kirjoittajalla on ollut hieno kyky tuoda kirjalliseen muotoon omakohtainen paraneminen, josta on suurta apua sellaisellekin ihmiselle, joka suhtautuu ennakkoluuloisesti henkisen kasvun kirjoihin.
Rakkauden hengessä kohti paranemista."
Suosittelen itsekin kaikille, ilmaisena luettavana yllä olevassa linkissä.
k
No, hitto. Piti sanoa jotain niin lennokasta ja kannustavaa, mutta mihinkä ne nyt katosi, hienot sanat? Sitä kai piti jankata, että riippuvuussairaus nykii meitä siihen juomisen suuntaan. Hyvä jos osaat lukea merkit, sillä ehdit ennen pitkää toimia ennen kun vimma vie mennessään. Yritetään me joukolla nykiä itseämme kuivemmalle . Ei tähyillä vielä horisonttiin, mutta askel kerrallaan päästään perille. Alussa voidaan vähän vitoa kyynärvarsien varassakin, mitäpä tuosta, tyyli vapaa!
Ylös, ulos ja ryhmään. Kummini sanoin: Testaus tehty alkoholin suhteen, se kuuluu taudin kuvaan. Tänään olet viisaampi sen suhteen, ettei alkomaholi tee sinulle hyvää. Askel kerrallaan täälläkin askel kerrallan menee raahustaen, välillä henkisesti kontaten ja nenä pinnan yläpuolella. Ryhmässä on tultua reviteltyä tunteita niin, että muilta saattaa korvat punoittaa mutta sekin on sallittua.
Uusi aamu on tulossa, siitä päivä kerrallaan eteen päin fighter.
Niin tosiaan. Foo, oot fighter! 
Sun inspiroimana f&f katsoin teemalta Foo Fighters dokkarin viime yönä.
Pitäiskö sun kömpiä ihmisten ilmoille Puolen Hehtaarin Metsästä; AA-ryhmään?
Ja eikun uudestaan nouset sieltä.
1
Liekö niin että sain sulta yöllä teleppaattisen viestin, sillä heti herätessäni ajattelin että mun täytyy kysyä sulta lääkkeistä. Ja kun avasin koneen olitkin maininnut asiasta. Muistelen, että lopetit oman lääkityksesi.
Itse olen syönyt mielialalääkkeitä jo useamman vuoden. Aluksi siksi, että menin lääkäriin voimakkaiden PMS-oireiden vuoksi jossa todettiin myös lievä masennus. (Tietäähän kaikki mikä on PMS? Jos olet mies ja parisuhteessa, hengissä säilymisesi ja perheonnesi voi olla tästä kiinni. Googlaa jos et tiedä!) Elämäntilanne oli hektinen ja PMS jutut vei äärirajoille. Muutenkin olin jaksamiseni kanssa helisemässä. VAltavia morkkiksia ilman krapulaakin ja itseinhoa ja perheen puolesta pelkäämistä ihan ilman näkyvää syytä. Univaikeuksia ja kauhukuvitelmia. Järkytyin masennusdiagnoosista, mutta lääkäri lohdutteli, että samat lääkkeet olis rapsahtaneet jo PMS:n takiakin. En osannut kuvitella minkäänlaista masennusta, sillä olen ulospäin suuntautunut. JA ne univaikeudet, morkkikset ja kauhukuvitelmat - mä ajattelin että mä vaan olen luonteeltani niin pimee.
Lääkkeiden syömisen aloitettuani yllätyin siitä, että musta tuli normaali, sellainen kuin olin ennen. Nykyään ajattelen, että mulla on vähän niin kuin diabetes, mutta aivoissa. Tarvitsen lääkityksen aivokemiani vuoksi. Valoisana vuoden aikana pärjään vähemmällä popsimisella, mutta nyt etenen toistaiseksi näin.Olisin tarvinnut lääkkeet jo paljon paljon aikaisemmin…
Olen kyllä miettinyt, että jossain vaiheessa voisin kokeilla vielä lääkkeiden vähentämistä/lopettamista, kunhan olen varma tästä alkopuolen kuntoutumisestani. Tahdonvoimalla voin muuttaa ehkä elintapojani, mutta aivokemiaan en sillä pysty, enkä sairauden ohjailuun. Tahdonvoimalla en esimerkiksi kouliudu kohtuukäyttäjäksi, koska olen alkoholisairas.
Tietysti olis kaikkein kivointa että olisin ok ilman mitään kommervenkkejä. Mutta ehkä joku päivä. Nyt reissaan näillä eväillä.
e
Foottis, nyt kun olet vauhtiin päässyt, niin kerro vähän lisää itsestäsi.
Miten kauan olet juonut ja koska lopetit ensi kerran?
Olisi kiva kuulla tarinasi.