Hah, aika huvitava kysymys varmasti teidän mielestänne tuo voiko luottaa, eihän käyttäjiin ikinä voi. Noh, olemme olleet yhdessä 15 vuotta, entinen sekakäyttäjä ennen lapsen syntymää - raittiina (tietojeni, tuntemuksieni ja käytöksen mukaan) vuosia välissä. Vuonna 2012 jotain tapahtui, 2013 huomasin käytöksessä muutoksia - eli käyttö alkanut oletettavasti aiemmin mutten ole heti huomannut. Sitten kun huomasin olin suhteessa vielä vuosia-vuoteen 2016 saakka. Siinä välissä käytös oli välillä nuokkuvaa, nukkui paljon, valvoi paljon, minulla sisäinen epämääräinen tunne, kalvava, kamala,turvaton, epäilevä tunne. Sysäsin ne tunteet syrjään-lähdin koiran kanssa lenkille ja kas oli taas helpompi hengittää, ennen seuraavaa aamua kun tyyppi oli valvonut koko yön ja innoissaan laittoi mulle aamupalaa kun olin lähdössä töihin. Oli työpaikka, meni opiskelemaan, oli paljon poissaoloja, meni töihin-jäi saikuille (saikutusta ollut vuosia) selkä-olkapäävaivoja + leikkauksia niihin liittyen+kovat lääkitykset niihin-en muista mitä, muistan vain että tolet aina isoja. Mikään ei riittänyt. Välillä haki laastareita isältään, näin että oli jotenkin käytetty, oli lääkekaaopin ylähyllyllä odottamassa mutt oli "käytetyn " näköinen… ajattelin että olisi imeyttänyt siitä jtn?? Mutten varmaksi tiennyt - tämä laastarin käyttö näytti myös muutoksia hänessä, oli vaan jotenkin outo-ei ainakaan oma itsensä. vuonna 2015 jäi kiinni jonkun nesteen juomisesta(oli saanut korvaushoidossa olleelta kaverilta), en muista nyt nimeä-olisiko N:llä alkanut? Senkin annoin anteeksi, vaikka itkin ja rukoilin että tämän pitää loppua-en halua että vuosien päästä kävelet kaupungilla ja kaikki tietää-tuolla se menee, sen yhden pojan isä, narkki. Kuitenkin tämän N-litkun juonnin jälkeen samanlainen käyttäytyminen jatkui-oli kaikennäköistä omituisuutta, rahat oli ollut vähissä jo vuosia niin että olin hankkinut itselleni kakkosduunin…olin töissä 8-23 ja lapsi isänsä kanssa (miten tyhmä olen ollut). Ei suostunut näyttämään tiliotteita, en ymmärtänyt mihin rahat menevät-ikinä sitä ei ollut ja välillä oltiin tosiaan molemmat duunissa ja hänellä parempi palkka kuin mulla.
Tääå sepustus varmaan helv sekava- mutta niin paljon tapahtunut ja osa varmaan vielä jossain kaukana mun takaraivossa etten edes muista kaikkea, toistaiseksi.
Löysin kerran piikin-sen jälkeen kylpytakin vyö siellä täällä (kiristykseen suonta varten?)-veriroiskeita vessassa-kaulalla yhtäkkiä iso jälki, muistuttaen pistojälkeä. Kuulin myös siskoltaan että oli joskus sekapäissään kehunut kaverista joka osaa pistää niin ettei näy, tai jos ei itse pysty? Mitä vittua, jos ei itse pysty piikittää niin onko sitten niin että suonet siinä kunnossa ettei enää löydä niitä, vai mistä kyse?
Kaikkea mahdollista ja mahdotonta, lopulta huomasin mun tunteeni kuolleen. Tunsin helpotusta kun olin hänestä erossa, esim lapsen kanssa mökillä. Lopulta vuonna 2016 kesällä jätin hänet… 2017 maaliskuussa joutui sairaalaan-vaikea sepsis- tullut ilmeisesti piikin reiän kautta, päässyt iholta peruspöpö elimistöön (lähti tuhoamaan keuhkoja ja sydäntä), tulehdusarvot 600, laski 400:aan ja kaksi sydänleikkausta riskillä. Tieto oli sairaalasta(teholta) ettei tiedetä selvityykö, lapsi tiesi myös tämän (10v.) lapsi tiesi myös miksi isi sairaalassa.
Oli pakko olla rehellinen jos kuolisi.
Samaan aikaan kun isä (ex) sairaalassa niin minä tyhjensin meidän yhteistä kämppää (saatiin myytyä), löytyi “perhe"pakkaus ruiskuja, käytettyjä piikkejä pullollinen, veriläiskiä, paripatjaa lattialla, kuvottava haju kämpässä, kaikenlaisia kätköjä, mun käteen tippui pystyyn käytetty ruisku liinavaatekaapista(olin puoli vuotta siinä neula"hoidossa” vai miten se sanotaan), oli siis kaikenkaikkiaan mulle täysi shokki se näky mikä kämpässä mun silmille kohosi, ja kaiken tän keskellä ollut lapsi joka kolmas pv kaksi päivää 
(olin itse siis muuttanut pois sieltä). miten mä olen voinut olla niin naiivi enkä ole tajunnut että käyttö ollut jo mun aikana aikamoista, jos meidän eron jälkeen menee tohon tilaan vajaassa puolessa vuodessa.
Nyt päässyt pois sairaalasta, oli hetken ok - nyt taas käyttöä, lasu mukaan kuvioihin kun itse otin heihin yhteyttä lapsen takia koska meillä yhteishuoltajuus ilman paperia, minä lähivanhempi. Seuloissa oli bubrea, kannabista ja bentsoja. Lasu sitä mieltä että lapsi saa nähdä isää tiettyinä päivinä, muttei öitä-on siis käytännössä minulla. Isä tahtoisi jatkaa siitä mihin jäätiin eli viikko-viikko systeemiin. Jos seulat puhtaita, niin päätyykö lasu lopulta siihen, voiko seuloja huijata jos käy niissä 3-4 pvn välein (pitkäaikaislähete)… ? Jos seulat positiivisia edelleen ja lasu antaa lapsen nähdä isää päivisin niin miten voivat jos isä käyttää esim subua ja ajaa autoa lapsi kyydissä-eikö lasu ole tällöin edesvastuuton antaen tällaista lupaa?
Tää mun ex myös piinannut mua ja mun nykyistä miestä km pituisilla viesteillä 11 kk:tta nyt olen sulkenut vihdoin kaikki linjat-ei saa mua edes sähköpostitse kiinni. MUTTA nykyinen ei esim. ymmärrä miksi edelleen “hyysään” tätä ex:ääni kun en hae itselleni lähestymiskeiltoa, kun annan lastensuojelun kautta tämän mahdollisuuden että lapsi ja isä voivat nähdä toisiaan vaikka taustat ovat tällaiset, miten voin antaa lapsen hänelle. Tämä voi vielä pilata meidän suhteen koska käymme isoja tappeluita tästä jatkuvasti - kumpikaan ei ymmärrä toisen ajatuksia. Myönnän etten edelleenkään pidä tätä ex:ääni paskana narkkina - miksen? Toisaalta-hän on edelleen siellä tuon addiktion takana se mies johon aikanaan rakastuin-hyvä ,ja hauska-todella mahtava tyyppi. Sitä ei ole näkynyt aikoihin. Miksi siis edelleen ajattelen että kyllä siellä kaiken takana on se hyvä mies. Mulla ei ole sellaisia tunteita häntä kohtaan, että ottaisin takaisin mutta tahtoisin että välit olisi hyvät koska on hyvä tyyppi sen subun takana- mutta, mikä saa mut ajattelemaan näin, olenko jotenkin valheiden verkon peittämänä edelleen ja uskon kaikkiin vakuutteluihin vaikka teot puhuvat muuta, vai olenko vain inhimillinen, vai olenko tyhmä ja liian kiltti?
Sekavaa settiä kaiken kaikkiaan, mutta olen edelleen aika hukassa mikä olisi oikein-mitä mun pitää tehdä? En kertakaikkiaan osaa nähdä sitä vaihtoehtoa että veisin lapsen kokonaan isältä ja toiste päin. On ollut erittäin hyvä isä lapsen varhaislapsuudessa-silloin ei käyttöä kuten aiemmin mainitsin. ja toisaalta, onko lapsella hyvä nähdä isää edes päiväkäynteinä-koska isä puhuu lapselle ns. aikuisten asioita- kertoi seuloistaankin avoimesti-selitti ne parhain päin lapselle ja lapsi on ihan fine niiden asioiden kanssa, oli ihan että tää on tyyliin normaalia - iskällä vähän näkyi jtn. niissä seuloissa. ja puhuu muutenkin kaikennäköistä mun uudesta miehestä, omista aikuisten asioista - kuten kaverilleen, jotenkin ehkä vääristynyt se kuva miten lapselle voi puhua, siis lapsi tietää helvetisit enemmän asioita mitä tuon ikäisen pitäisi tietää.
kaiken tämän keskellä lapsella masennus epäilys lastenpsykiatrin lausunnon mukaan-
asia on tutkinnassa psykologin kautta ja parin kkn päästä selviää pitääkö jatkaa kovemmilla otteilla, eli ihan psykiatrille. Lapsi oireilee pahasti-myynnyt nuuskaa, tupakkaa (polttanut myös), varatanut sitä siis ja varastanut rahaa kotoota, ollut kaikennäköisiä polttokokeiluja-yksi meni ihan poliisille asti, kokee myös ettei kumpikaan vanhempi rakasta, on todella tarrautunut minuun, kaverit vaihtuneet niihin ns. huonompiin (jos näin voi sanoa). Ei harrastuksia
Itse voin käsittämättömän huonosti, olen aika tunnekylmä tällä hetkellä, pääsen psykoterapiaan ja samalla nämä kammottavat matsit nykyisen kanssa noista asioista mistä kerroin.
Nyt siis pidän lapsen aikalailla kotona-harvoin saa olla enää ulkona kavereiden kanssa, joudun rajoittamaan aika paljon ettei tulisi niitä ylilyöntejä hänen tehtyä. Olemme mahdollisesti löytäneet hänelle vihdoin harrastuksen. Eiole enää se iloinen poika vaan aika huolestunut ja ajattelee negatiivisesti, paljon ajautuu koulussa ongelmiin… Koulu lähtenyt jo aiemmin alamäkeen jolloin oli myös paljon päänsärkyjä, vatsakipuja (henkinen paha olo muuttui fyysiseksi) nyt kun olen vihdoinedes jollain tavoin tarttunut toimeen ja ottanut yhteyden lasuun niin olen saanut koulun ns. nousemaan pikkuhiljaa parempaan suuntaan.
Tässä tällaista - apua kaivataan, mielipiteitä, tiukkojakin…
pahoittelen tekstin sekavuutta, toivottavasti ymmärrätte suunnilleen kokonaiskuvan silti.
Mut mitä helv. mä teen, lapsen edun nimissä?
