Ex mieheni, lapseni isä: subukäyttäjä-voinko luottaa

Hah, aika huvitava kysymys varmasti teidän mielestänne tuo voiko luottaa, eihän käyttäjiin ikinä voi. Noh, olemme olleet yhdessä 15 vuotta, entinen sekakäyttäjä ennen lapsen syntymää - raittiina (tietojeni, tuntemuksieni ja käytöksen mukaan) vuosia välissä. Vuonna 2012 jotain tapahtui, 2013 huomasin käytöksessä muutoksia - eli käyttö alkanut oletettavasti aiemmin mutten ole heti huomannut. Sitten kun huomasin olin suhteessa vielä vuosia-vuoteen 2016 saakka. Siinä välissä käytös oli välillä nuokkuvaa, nukkui paljon, valvoi paljon, minulla sisäinen epämääräinen tunne, kalvava, kamala,turvaton, epäilevä tunne. Sysäsin ne tunteet syrjään-lähdin koiran kanssa lenkille ja kas oli taas helpompi hengittää, ennen seuraavaa aamua kun tyyppi oli valvonut koko yön ja innoissaan laittoi mulle aamupalaa kun olin lähdössä töihin. Oli työpaikka, meni opiskelemaan, oli paljon poissaoloja, meni töihin-jäi saikuille (saikutusta ollut vuosia) selkä-olkapäävaivoja + leikkauksia niihin liittyen+kovat lääkitykset niihin-en muista mitä, muistan vain että tolet aina isoja. Mikään ei riittänyt. Välillä haki laastareita isältään, näin että oli jotenkin käytetty, oli lääkekaaopin ylähyllyllä odottamassa mutt oli "käytetyn " näköinen… ajattelin että olisi imeyttänyt siitä jtn?? Mutten varmaksi tiennyt - tämä laastarin käyttö näytti myös muutoksia hänessä, oli vaan jotenkin outo-ei ainakaan oma itsensä. vuonna 2015 jäi kiinni jonkun nesteen juomisesta(oli saanut korvaushoidossa olleelta kaverilta), en muista nyt nimeä-olisiko N:llä alkanut? Senkin annoin anteeksi, vaikka itkin ja rukoilin että tämän pitää loppua-en halua että vuosien päästä kävelet kaupungilla ja kaikki tietää-tuolla se menee, sen yhden pojan isä, narkki. Kuitenkin tämän N-litkun juonnin jälkeen samanlainen käyttäytyminen jatkui-oli kaikennäköistä omituisuutta, rahat oli ollut vähissä jo vuosia niin että olin hankkinut itselleni kakkosduunin…olin töissä 8-23 ja lapsi isänsä kanssa (miten tyhmä olen ollut). Ei suostunut näyttämään tiliotteita, en ymmärtänyt mihin rahat menevät-ikinä sitä ei ollut ja välillä oltiin tosiaan molemmat duunissa ja hänellä parempi palkka kuin mulla.
Tääå sepustus varmaan helv sekava- mutta niin paljon tapahtunut ja osa varmaan vielä jossain kaukana mun takaraivossa etten edes muista kaikkea, toistaiseksi.
Löysin kerran piikin-sen jälkeen kylpytakin vyö siellä täällä (kiristykseen suonta varten?)-veriroiskeita vessassa-kaulalla yhtäkkiä iso jälki, muistuttaen pistojälkeä. Kuulin myös siskoltaan että oli joskus sekapäissään kehunut kaverista joka osaa pistää niin ettei näy, tai jos ei itse pysty? Mitä vittua, jos ei itse pysty piikittää niin onko sitten niin että suonet siinä kunnossa ettei enää löydä niitä, vai mistä kyse?
Kaikkea mahdollista ja mahdotonta, lopulta huomasin mun tunteeni kuolleen. Tunsin helpotusta kun olin hänestä erossa, esim lapsen kanssa mökillä. Lopulta vuonna 2016 kesällä jätin hänet… 2017 maaliskuussa joutui sairaalaan-vaikea sepsis- tullut ilmeisesti piikin reiän kautta, päässyt iholta peruspöpö elimistöön (lähti tuhoamaan keuhkoja ja sydäntä), tulehdusarvot 600, laski 400:aan ja kaksi sydänleikkausta riskillä. Tieto oli sairaalasta(teholta) ettei tiedetä selvityykö, lapsi tiesi myös tämän (10v.) lapsi tiesi myös miksi isi sairaalassa.
Oli pakko olla rehellinen jos kuolisi.
Samaan aikaan kun isä (ex) sairaalassa niin minä tyhjensin meidän yhteistä kämppää (saatiin myytyä), löytyi “perhe"pakkaus ruiskuja, käytettyjä piikkejä pullollinen, veriläiskiä, paripatjaa lattialla, kuvottava haju kämpässä, kaikenlaisia kätköjä, mun käteen tippui pystyyn käytetty ruisku liinavaatekaapista(olin puoli vuotta siinä neula"hoidossa” vai miten se sanotaan), oli siis kaikenkaikkiaan mulle täysi shokki se näky mikä kämpässä mun silmille kohosi, ja kaiken tän keskellä ollut lapsi joka kolmas pv kaksi päivää :frowning: (olin itse siis muuttanut pois sieltä). miten mä olen voinut olla niin naiivi enkä ole tajunnut että käyttö ollut jo mun aikana aikamoista, jos meidän eron jälkeen menee tohon tilaan vajaassa puolessa vuodessa.

Nyt päässyt pois sairaalasta, oli hetken ok - nyt taas käyttöä, lasu mukaan kuvioihin kun itse otin heihin yhteyttä lapsen takia koska meillä yhteishuoltajuus ilman paperia, minä lähivanhempi. Seuloissa oli bubrea, kannabista ja bentsoja. Lasu sitä mieltä että lapsi saa nähdä isää tiettyinä päivinä, muttei öitä-on siis käytännössä minulla. Isä tahtoisi jatkaa siitä mihin jäätiin eli viikko-viikko systeemiin. Jos seulat puhtaita, niin päätyykö lasu lopulta siihen, voiko seuloja huijata jos käy niissä 3-4 pvn välein (pitkäaikaislähete)… ? Jos seulat positiivisia edelleen ja lasu antaa lapsen nähdä isää päivisin niin miten voivat jos isä käyttää esim subua ja ajaa autoa lapsi kyydissä-eikö lasu ole tällöin edesvastuuton antaen tällaista lupaa?
Tää mun ex myös piinannut mua ja mun nykyistä miestä km pituisilla viesteillä 11 kk:tta nyt olen sulkenut vihdoin kaikki linjat-ei saa mua edes sähköpostitse kiinni. MUTTA nykyinen ei esim. ymmärrä miksi edelleen “hyysään” tätä ex:ääni kun en hae itselleni lähestymiskeiltoa, kun annan lastensuojelun kautta tämän mahdollisuuden että lapsi ja isä voivat nähdä toisiaan vaikka taustat ovat tällaiset, miten voin antaa lapsen hänelle. Tämä voi vielä pilata meidän suhteen koska käymme isoja tappeluita tästä jatkuvasti - kumpikaan ei ymmärrä toisen ajatuksia. Myönnän etten edelleenkään pidä tätä ex:ääni paskana narkkina - miksen? Toisaalta-hän on edelleen siellä tuon addiktion takana se mies johon aikanaan rakastuin-hyvä ,ja hauska-todella mahtava tyyppi. Sitä ei ole näkynyt aikoihin. Miksi siis edelleen ajattelen että kyllä siellä kaiken takana on se hyvä mies. Mulla ei ole sellaisia tunteita häntä kohtaan, että ottaisin takaisin mutta tahtoisin että välit olisi hyvät koska on hyvä tyyppi sen subun takana- mutta, mikä saa mut ajattelemaan näin, olenko jotenkin valheiden verkon peittämänä edelleen ja uskon kaikkiin vakuutteluihin vaikka teot puhuvat muuta, vai olenko vain inhimillinen, vai olenko tyhmä ja liian kiltti?
Sekavaa settiä kaiken kaikkiaan, mutta olen edelleen aika hukassa mikä olisi oikein-mitä mun pitää tehdä? En kertakaikkiaan osaa nähdä sitä vaihtoehtoa että veisin lapsen kokonaan isältä ja toiste päin. On ollut erittäin hyvä isä lapsen varhaislapsuudessa-silloin ei käyttöä kuten aiemmin mainitsin. ja toisaalta, onko lapsella hyvä nähdä isää edes päiväkäynteinä-koska isä puhuu lapselle ns. aikuisten asioita- kertoi seuloistaankin avoimesti-selitti ne parhain päin lapselle ja lapsi on ihan fine niiden asioiden kanssa, oli ihan että tää on tyyliin normaalia - iskällä vähän näkyi jtn. niissä seuloissa. ja puhuu muutenkin kaikennäköistä mun uudesta miehestä, omista aikuisten asioista - kuten kaverilleen, jotenkin ehkä vääristynyt se kuva miten lapselle voi puhua, siis lapsi tietää helvetisit enemmän asioita mitä tuon ikäisen pitäisi tietää.
kaiken tämän keskellä lapsella masennus epäilys lastenpsykiatrin lausunnon mukaan-
asia on tutkinnassa psykologin kautta ja parin kkn päästä selviää pitääkö jatkaa kovemmilla otteilla, eli ihan psykiatrille. Lapsi oireilee pahasti-myynnyt nuuskaa, tupakkaa (polttanut myös), varatanut sitä siis ja varastanut rahaa kotoota, ollut kaikennäköisiä polttokokeiluja-yksi meni ihan poliisille asti, kokee myös ettei kumpikaan vanhempi rakasta, on todella tarrautunut minuun, kaverit vaihtuneet niihin ns. huonompiin (jos näin voi sanoa). Ei harrastuksia
Itse voin käsittämättömän huonosti, olen aika tunnekylmä tällä hetkellä, pääsen psykoterapiaan ja samalla nämä kammottavat matsit nykyisen kanssa noista asioista mistä kerroin.
Nyt siis pidän lapsen aikalailla kotona-harvoin saa olla enää ulkona kavereiden kanssa, joudun rajoittamaan aika paljon ettei tulisi niitä ylilyöntejä hänen tehtyä. Olemme mahdollisesti löytäneet hänelle vihdoin harrastuksen. Eiole enää se iloinen poika vaan aika huolestunut ja ajattelee negatiivisesti, paljon ajautuu koulussa ongelmiin… Koulu lähtenyt jo aiemmin alamäkeen jolloin oli myös paljon päänsärkyjä, vatsakipuja (henkinen paha olo muuttui fyysiseksi) nyt kun olen vihdoinedes jollain tavoin tarttunut toimeen ja ottanut yhteyden lasuun niin olen saanut koulun ns. nousemaan pikkuhiljaa parempaan suuntaan.
Tässä tällaista - apua kaivataan, mielipiteitä, tiukkojakin…
pahoittelen tekstin sekavuutta, toivottavasti ymmärrätte suunnilleen kokonaiskuvan silti.
Mut mitä helv. mä teen, lapsen edun nimissä?

Hei voimakas,
olet jo tarttunut toimeen, ottanut yhteyttä lasuun ja poikasi koulunkäynti on lähtenyt parempaan suuntaan, sekä olet menossa psykoterapiaan. Itsestäkin huolehtiminen on tärkeää sekä oman jaksamisen että lapsen asioiden hoitamisen kannalta.
Kerrot, että lapsen isällä on ollut taas käyttöä ja nämä huumeiden käyttöön liittyvät asiat huolestuttavat. Olisiko sinun mahdollista keskustella näistä huolenaiheistasi lasun kanssa?

Ystävällisin terveisin
ohjaaja Maarit

Hei, ollaan kokoajan lasu asiakkaita, ja nyt isä siis käy seuloissa kaksi krtaa viikossa ja lähete on vuodelle. Seuloissa näkyi nyt “vain” bentsot ja ne ajetaan alas 10 pvn vieroituksessa sairaalaoloissa.

En vain tiedä miten voisin luottaa, tai enhän voikaan ja onko elämä nyt sitä seuraavan retkahduksen odotusta kun nuo tarinat täällä ei ole kovin positiivisia etenkään suburiippuvaisilla.
Lasu yrittää vahvistaa meidän välistä luottamusta, ja myös sitä ettei lapsi joutuisi toimimaan viestin välittäjänä kun olen itse pistänyt kaikki viestit, meset wapit, spotit kiinni. jos seulat ovat vieroituksen jälkeen negat. niin lapsi saa taas olla isällään vuoroviikoin, ja se pelottaa.
Voiko seuloja manipuloida.

Hei Voimakas luin viestisi läpi ja ajattelin jakaa ajatuksia asioista joita mietit.

Ymmärrän täysin huolesi ja pakko sanoa, että pitkään olet sisällä asioita pitänyt.
Toivon, että psykoterapia antaa vastauksia ja edes mielenrauhaa.

Luottaminen exään olisi omalla kohdalla täysin mahdoton ajatuksena lukemani tarinan mukaan.
Tämä kuulostaa kylmältä, mutta minusta olet tehnyt oikein kun katkaisit kaikki yhteydet.

Seulojen manipulointi on mahdollista ja riippuu eniten siitä missä se otetaan, mutta onko se oleellista kun
nykyään on tuhansia aineita jotka eivät näy seuloissa.
Lasu ottaa häneltä huoltajuuden pois seulat olet puhtaat ja muutenkin puitteet sellaiset missä lasta voi pitää edes.

Hei vieras, kiitos vastauksesta. Viime seuloissa näkyi enää vain bentsot, lasu pyysi että avaan hänelle taas s postin johon voi kanta.fi tiedot laittaa.
Hänen piti aloittaa bentso vieroitus keskiviikkona mutta fb kertoo että hän olisi ollut kotipaikkakunnalla vielä torstaina. Eli voiko olla niin että sai lasun ja mut taas kusetettua että menossa 10 pvn katkaisuun ja lähtikin ihan muille reissuille ??

Piti jo aiemmassa viestissä sanoa oli juuri tuo 10pvän bentso vieroitus, se varmasti pelottaa mikäli on käyttänyt
pidempään bentsoja päivittäin. Harva suostuu suosiolla edes menemään niin rankka tuo lyhyt katkaisu on, ja oireet jatkuvat pitkään “hoidon” jälkeenkin.
Mitä pidempään käyttänyt sen varmemmin ei ole menossa sillä ne lääkkeet/aineet joilla olotiloja ylläpidetään menevät kaiken edelle.

En osaa lasun toimiin ottaa kantaa muuten kun sen, että lapsen oikeudet menevät kaiken edelle.
Anna lasulle s-posti mihin voivat laittaa tiedot seuloista, mutta kiellä missään nimessä antamasta sitä
isälle ellet tahdo olla yhteydessä.

Onko Voimakkaan lapsen isä mennyt tuonne bentsokatkolle ja mikä on tilanne muuten nyt?
Sinun tilanteeseen osaan samaistua liian hyvin jonka takia tässä kyselen mitään.

Voimia toivotan vaikka Voimakas oletkin. :wink:

Hei Voimakas! Kerron oman näkemykseni erilaisissa päihdeyksiköissä, erilaisissa tehtävissä 21-vuotta työtä tehneen näkökulmasta. Toivottavasti saat minun lyhyestä puheesta todella hankalaan tilanteeseesi edes vähän uusia eväitä.

Päihderiippuvuus on aina todella hankala sairaus ja siitä parantuminen on todella hankalaa, mutta ei missään nimessä mahdotonta. Nykylääketiede ymmärtää päihderiippuvuutta paljon paremmin, kuin vielä -90 luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Addiktio, on sitten kyseessä alkoholisti tai peliriippuvainen on ihan elimellinen sairaus. Riippuvaisen aivoissa sijaitseva ”palkitsemisesta” -vastaava osa vahingoittuu pysyvästi. Siinä vaiheessa, kun ihmisellä on puhjennut addiktio, hän sairastaa ihan elimellistä sairautta. Kyseessä ei missään nimessä ole selkärangattomuus ja heikko itsekuri. Palstatila ei riitä ja joudun kaivamaan oppikirjanikin esiin, mikäli haluaisin sinulle pilkulleen selittää minkälaisesta aivokemian häiriöstä on kyse.
Tilanne ei mielestäni kenenkään päihderiippuvaisen kohdalla ole niin toivoton, kuin edelliset vastaajat antoivat ymmärtää.
Päihdelääketiede kehittyy hurjaa vauhtia siinä missä muukin lääketiede ja erillaisten kuntoutusmuotojen kirjokin on tänä päivänä valtava.

Missään nimessä riippuvuudesta selviäminen ei edelleenkään ole helppoa varmaan kenellekkään ja vaatii kuntoutujalta valtavasti tahtoa parantua ja minun kokemani mukaan toipuvan mahdollisuudet onnistua ja kuntoutumisessa kohenevat merkittävästi, jos hän/hänen aivot saavat alussa useamman kuukauden ajan elpyä ja usein akuutissa vaiheessa tai lähes aina se onnistuu vain laitoshoidossa tai jonkinlaisessa kuntoutumisyksikössä, missä kuntoutuja saa päihdealan ammattilaisten ja vertaisten tukea. Joskus sitten jos kuntoutusjakso onnistuu ja addikti pääsee kotiutumaan, niin on myös todella tärkeää, että siellä siviilimaailmassa sitten olisi mahdollisimman hyvä tukiverkosto ja ainakin alkuun avopuolen päihdehuollon tuki olemassa.
Minä en nyt lähde tässä sen enempää lähde perkaamaan juuri sinun ja sinun ex-miehesi tilannetta, mutta halusin tarjota sinulle toivoa päihdelääketieteen näkökulmasta ja puhun myös pitkän kokemukseni pohjalta.
Muistaakseni, joku sinulle vastannut mainitsi, että edes huumeseulontaan ei voi luottaa. Huumepikatestejä on pitkään jo pidetty todella epäluotettavana testaustapana ja osittain ihan syystäkin. Näytteitä on pystytty suhteellisen helpoin keinoin manipuloimaan ja vääriä positiivisia, sekä negatiivisia tuloksia on jonkin verran tullut. Mutta näytteen ottaja voi aina epäselvän tuloksen osuessa lähettää näytteen varmennukseen, joka on sitten täysin varma.
Mutta nyt myös huumepikatestit ovat ottaneet valtavan harppauksen eteenpäin. Pikatesteissä on vielä eroja, mutta en näe tätä osaa päihdekuntoutuksesta kovinkaan suurena ongelmana.
Sanoit, että ex-miehelläsi on buprenorfiini-riippuvuus. Buprenorfiini-riippuvaiset käyttävät usein myös muita opioideja väärin. Opioidiriippuvuus on hankala riippuvuus, mutta ei missään nimessä ylitsepääsemätön verrattuna muihin huumaaviin aineisiin verrattuna. Olen kuullut kymmenien vaikeassa opioidikoukussa olevien ihmisten kertovan, että kyllä tästä riippuvuudesta tai sen vieroitusoirevaiheesta on suhteellisen helppo päästä yli verrattuna bentsodiapsepiini riippuvuudesta seuraaviin vieroitusoireisiin. Vieroitus laitoshoidossa tänä päivänä saadaa kuitenkin kaikkien aineiden kohdalla siedettäväksi oikeanlaisella tukilääkityksellä. Myös monet alkoholistit, jotka ovat joskus kokeneet bentsodiatsepiini vieroituksen ovat samaa mieltä jo mainitsemieni opioidiriippuvaisten kanssa. Päihderiippuvuus on monisyinen sairaus ja kaikki ei tietenkään niin mustavalkoista, kuin kirjoitukseni antaa ymmärtää.
Minä nään kuitenkin työssäni valtavasti myös onnistumisia ja nyt olen saanut myös seurata työssäni miten päihdelääketiede on kehittynyt ja mitä paremmin sairautta ymmärretään, sitä helpompi siihen on myös kehittää uusia hoito ja parannuskeinoja.

Sen vielä lisäisin tähän loppuun, että päihdeongelman takana on melkein aina jonkinlainen tunne-elämän häiriö tai mielisairaus. Kukaan addikti ei käytä käyttämisen ilosta.

Hei Vieras, meni katkolle joka lopulta taisi kestää sen 3 kk:tta 1x amfetamiini käry siellä oli käynyt ja päivää ennen katkaisun loppumispäivää hoito katkaistiin päihdeyksikön puolelta koska oli epäselvät seulat ja nuokkumista???
Joten…

Nyt lapsi vain mulla, ei näe isää. Yhteydessä on puhelimitse. Lopetuksen jälkeen vkosta 8-9 en tiedä ja sitten alkoi mulle tulla taas avopuolelta seulat alkaen 7.3. josta viimeisin 20.3. oli rajalöydöksenä pubre. Hyvin menee mutta menkööt. Kai mä itseni kohta johonkin jojoon vedän, ellei olisi tuota lasta. Kunpa kaikki olisi vaan hyvin. En tiedä miten tulen selviämään, mulla voimat loppu…psykoterapiakäynteihin en jaksaisi mennä mutta käyn silti. Siellä puhutaan asioista jotka jo tiedän, toisaalta olen saanut lapsen kanssa toimiitoimimiseenn hyviä neuvoja, ihan yksinkertaisia mutta ei ole itsellä enää kuuppa toiminut että osaisi edes yksinkertaisia asioita miettiä.
Vertaistuki olis jees, mutta mistä sitä saa ja ei ole aikaa mennä kaikenmaailman ryhmiin kun on duuni, ja lapsi… en mä voi kokoajan olla jossain poissa enkä enää kohta edes jaksa. Kaikki lasukäynnit ja psykologit, psykoterapiat. En vaan yhtään jaksaisi enää mitään. Se onkin sit hienoo ku mä viell tässä sekoan niin lapsella ei ole ketään.
Lasu on huolissaan mun jaksamisesta ja ehdotti tukiperhettä. Mutta olen sitä vastaan koska miltä lapsestakin tuntuisi kun ei näe isää ja mutsi lykkää aika ajoin johonkin perheeseen. Sit jos tää perhe olis vielä normaali, onnellinen perhe niin sehän luo lapselle entistä enemmän pahaa oloa kun hänet tungettu pois sen jotenkin selväpäisenkin vanhemman luota. Kyllä siinä jos missä viimeistään tulee lopullinen tunne lapselle ettei kukaan välitä hänestä.
En ehdi enempää nyt kirjoittelemaan miten menee - paitsi ettei tää paska lopu ennenku jtn pahaa tapahtuu. Niin se vaan on.