etten nyt tekis itselleni ongelmaa

Me Lopettajat
1

Tässä flunssaisena ja surkeana repalehtiessani tuli mieleen viimeviikkoinen päihdeongelma. Ihmisellä kuulemma vilistää joka päivä kymmeniätuhansia ajatuksia, ja elinehto on se, ettei niihin kaikkiin tartu eikä edes seuraavassa hetkessä muista.

No, tuo nyt muljahti mieleen.

Minulla oli -olikos se nyt sitten keskiviikkona vai torstaina- alkoholiongelma.

Kävin kaupassa, keräsin ihan tahallani varsin ravintopitoista ja maittavaa sapuskaa koriin, että hyvin taas jaksaisin seuraavan päivän työt tehdä.

Ja juomahyllyssä, ihan silmien korkeudella, oli perhekaljapulloja. Litraisia, luulisin. Ja siitä juontui mieleeni ne lapsuuden vaarinkaljapullot, ensin viisilitraiset, puulaatikossa polkuipyörän takahäksällä isän tai äidin kaupasta kotiin raahaamat, ja sittemmin pienentyneet parin litran ruskeat lasipullot.
Ja se oli maukasta, todella hyvää kylmänä kellarin portaista mukiin kaadettuna. Jotenkin sellainen jäljittelemätön karkea maku.

Jos vaikka tuo nyt olisi sitä samaa, pitäisi kokeilla.

Otin jo pullon käteeni, ja katselin etikettiä. Eikös vaan siihen ollut präntätty että se sisältää jonkun olemattoman määrän alkoholia.

Voi perkele. Eikös pitänyt mieleeni tulla että minähän nyt ole jossain päihdelinkissäkin hehkuttanut miten on oltu vuosikausia ihan maistamatyta mitään alkoholijuomaa… tulisiko tuosta nyt sitten kertakaikkiaan raittiin diagnoosin ja itselleannetun tittelin menetys?

Laitoin pullon takaisin hyllyyn ja maelksin hiljalleen eteenpäin, syntynyttä ongelmaa pähkäillen. No, siihen tulokseen tulin, ettei tuosta olisi mitään haittaa ns raittiudelle, ja jos olisi, niin semmoisen raittiuden, fundamentalismin, joutaisikin antaa mennä. Tässähän tätä olisi murhetta loppuiäksi jos tuollaisiakin pitäisi varoa ja karkuun juosta. Olin sitten kuitenkin jo kulkenut sen verran kauas juomahyllyistä, etten viitsinyt takaisinkaan lähteä, silakkafileiden hintoja katsellessa unohdinkin koko päihdeongelman.

Mutta, kun kerran olin ongelman mieleeni päästänyt, niin sepä ei sitten heti päästänytkään minua. Tänään tässä flunssan potemisen aiheuttamassa pakollisessa joutilaisuudessa se taas muistui mieleen. Kuten sekin, että olenhan minä, tämän päihteettömyyden aikana, parikin kertaa ruuan kanssa jossain ottanutkin lasillisen kotikaljaa (joka ei ole lainkaan niin hyvää kuin se vanha vaarinkalja…) eikä ole edes mieleeni tullut että sillä olisi jotain tekemistä sen päihtymisen kanssa.

No, nyt olen sitten tullut siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla kun tuota mieli tekee niin ostan sen perhekaljapullon, ja kun asia on näin etukäteen mietitty, niin ei tule minkäänlaista alkoholiongelmaa siinä hyllyjen välissä. Eikä siitä seuraa paluuta alkoholismiinkaan, eikä muutakaan vahinkoa.

Paitsi se, että jos kalja on ihan eri makuista kuin sen entisaikainen, niin parin euron taloudellinen tappio on tapahtunut.

Parempi silti se, kuin että nyt paisuttelisin tämmmöisestä itselleni turhan murehdittavan asian kukaties vaikka vuosikausiksi tai loppuiäksi. Aina kaikkeen takertuvana murehtijatyyppinä voisin hyvin semmoisenkin kiusan itselleni tehdä.

2

Minä muistaakseni ainakin kerran olen kotikaljaa juonut tämän raittiin pätkän aikana. En edes silloin ymmärtänyt ajatella koko asiaa ja vasta sitten jälkeenpäin tuli mieleen, että perkeles vieköön sehän oli kotikaljaa. :open_mouth: Tiedä sitten oliko siinä sitten prosentteja yhtään, mutta enpä kuitenkaan tuhoutunut ja päivä jatkui ihan normaalisti.

3

Älä tuhlaa rahojasi kuraan MM. Tai no, makuasia, minusta tuo kaupan kotikalja on aivan mautonta, makeaa litkua. Kalpea varjo esikuvastaan, oikeasta kotikaljasta. Tee kaljamaltaista itse, älyttömän helppoa, hyvää ja halpaa. Maltaat myydään kilon pussissa kaupassa ja siitä tulee viisi litraa valmista juomaa.

4

ehtoota Mies metsänreunasta.

alitajunta ja tiedostamaton ajattelu. sen olemassa oloa ja kykyä ohjailla
sinua huomaamatta kohti retkahdusta on juurikin se ihmetyksen aihe monellekkin,
kun “ajautuu” ryyppäämään ja ihmetellään että miten tässä näin kävi. siksi en
oikein viihdy lopettajien joukossa koska tuo yltiöpositiivisuus (itse masentuneena vain ahistaa) ja “ei alkoholi
ole käynyt edes mielessä” ajattelutapa tuntuu olevan joillekkin EHKÄ tiedostamatonta
itsensä huijaamista, tiedä sitten. mieli on ohjelmoitu ns,osittaiseen autopilottimoodiin eli
tiedostamaton käyttäytyminen joka siis suodattaa ja automatisoi suuriman osan tekemisistämme muuten tiedon tulva ja ajattelu ylikuormittuisi hetkessä ja keskittymiskykyä ei olisi siinätapauksessa olemassakaan. mielessämme on siis suodattimia ja opittuja käytösmalleja,
kuten koko ihmiskeho joka pyrkii aina taloudellisuuteen ja tehokkuuteen.

itselläni mielikuvia hakkaa kokoajan rajoittimiin ja yleensä jo pelkkä ajatuskin (esim kun näen baarin tai elokuvissa joku juo) jääkylmästä
kaljasta saa minut jo unohtamaan kaiken muun ja tuo paremman olon. ja ihan missä tahansa ja
milloin tahansa niitä pulpahtelee, ja niin vahvasti, että tämä on henkisesti hermoja raastavaa ja kuluttuvaa. puhutaan itsetietoisuudesta kun opetellaan mielen käyttäytyminen ja
purkamaan osa autopilotista heräämällä tosissaan ja opetella rikkomaan opitut
rutiinit ja käytösmallit, eli opettelemaan havainnoimaan mitä tekee ja miksi tekee.

eli nuo hyvännolon mielikuvat ovat vaarallisia, todella vaarallisia, varsinkin jos
niille antaa aikaa ja huomaamatta herkuttelee ajatuksilla. hyvistä alkoholiin liittyvistä
muistoista tulee lämmin ja hyvä mieli eikö? sen kun tiedostaa että jo tuossa vaiheessa
alitajunta on jo aika pitkällä retkahduksen petaamisessa ja varsinkin jos niitä jää kaiholla muistelemaan :slight_smile: nämä on minun omakohtaisia näkemyksiä ja tutkimuksia tutustuessani itseeni syvällisemmin eikä välttämättä pidä paikkaansa. ajattelinpa vaan varoittaa jos jollekkin kolahtaa.

retkahdus voi mennä esim: nukuit huonosti, kahvi kaatui, myöhästyit bussista ja avaimet jäi kämpille, vitutus kasvaa ja turhautuu entisestään ja ehkä suutahtaa pomolle jne. kaikki tämä
voi johtua petaamisesta tai jostain oikeutuksesta päästä ryyppäämään? samalla kirvaa että jumalauta kun mikään ei ikinä onnistu, että viinaako tässä pitää vetää. alkuvaiheessahan se menee noin kun sitä rajoilla taistelee. pääasia petaamisessa että se ei olisi itsesi vika vaan elämä vaan muuttuu sietämättömäksi, eli pienistäkin asioista kelaamalla saa mahdottomiksi seiniksi, suorastaan ylitsepääsemättömiksi. viimeinen niitti voi olla esim se pomo. “muuten olisin varmasti ollut retkahtamatta”. kelaa vielä että kun on niin monta kertaa retkahtanu ja selviäpäiviä niin
vähän että aloittaa sitten uudestaan vaikka ens viikolla tosissaan? mieli on sen verran sumussa että on helppo uskotella itsensä pihalle päihteettömyydestä ja se helpotus on välitön kun pullon korkkaa ja stressikin loppuu kun ei tarvitse taistella hetkeen vastaan :astonished: seuraavalla kerralla se onnistuu se on varma. tai aina huomenna.

hyvää illanjatkoa kaikille. salmiakin himo on hirveä, on parempi antautua ja käydä ostamassa.

edit: eli siis kaikki käyttäytymismallit ja rutiinit sekä ajatusmallit voi murtaa tiedostamalla. jos neuronitasolla ajatellaan, niin voi opetella ihan uuden lähestymistavan ongelmiin ja kyky ajatella ihan uudella tavalla ja näin ollen “olla hereillä” ilman että mieli ottaa ohjat sitä huomaamatta.

edit2: pelkkä ajatuskin saa hyvänolon välittäjäaineet liikkeelle ja siksi plasebokin on niin tehokas lääkintämuoto.

aarrekartan (haaveet ja suunnitelmat, mitä haluaa) tekeminenkin on siksi niin tehokasta, että siinä “istutetaan” alitajuntaan päämäärä, toiveet, ja haaveet tulevaisuudesta. tiedostamattaan alkaa suuntautumaan tekemisillään ja valinnoillaan niitä kohti. sitten säikähdetään kun ne toteutuukin ja tuntuu kuin siinä on jotain yliluonnollista taikuutta.

5

Yhden tuttuni iäkkäällä anopilla oli myös alkoholiongelma;hän ei saanut konjakkipulloa auki. :confused:

6

^ ehkä hälle riitti illodin. napsauttanut vain ammattimaisesti kaulan poikki :mrgreen:

7

Mä juon päivittäin sellaista apteekissa ja luontaistuotekaupassa myytävää terveysjuomaa, joka parantaa aineenvaihduntaa ja elimistön happo-emäs-tasapainoa. En sano nimeä ettei tulkita mainokseksi. :slight_smile: Anyway, siinä on alkoholia jotain 0,1 %.

Juomaa nautitaan päivässä muutaman kerran 15 millilitran annos, eli noin ruokalusikallinen kerrallaan.

Ei ole putki lähtenyt ikinä päälle tämän tuotteen sysäämänä. :smiley:

PS. Koulumme ruokalassakin on kotikaljaa tarjolla ruuan kanssa. Yhden koulukaverin kanssa joskus vitsailtu että jos kannettas ne kaikki kotikaljakannut omaan pöytään ja alettas ryystää sillä tarkotuksella että katotaan nouseekö edes vähän päähän. :smiley: Siis vitsailtu vaan, huom. Ko. kaverilla on muuten myös oma kokemus päihdeongelmasta. :unamused: Tämmöstä meidän huumori aina.

8

Eipä tietenkään tuollaisita ryyppyputkea synny -ellei sitten semmoista muuten aloita, silloinhan voi syyn laittaa tietysti minkä vaan asian niskaan.

Mutta, jos minullekin, vanhalle monissa liemissä keitetylle äijälle tulee kaupan hyllyjen välissä tuollaisia harhoja mieleen, että pistää ajattelemaan tuotteen mahdollista olematonta alkoholipitoisuutta ja alkaa pohtimaan onko minun nyt sitten tässä raittiin identiteettiä omassa päässäni ylläpitäessäni sopivaa semmoista ostaa…

kyllä se alkaa ongelmallista käyttäytymistä ja ajatuksenjuoksua olemaan.

Sitä en sano, että siitä välttämättä isoa harmia olisi, mutta turhaa harhaisuutta se on, ja niistä mieluummin pysyisin erossa.

Kuten sanoi kansallissekoilijamme, runoilija Eino leino; “Herra, varjele järkeni valo!”

No, asian olen tykönäni miettinyt valmiiksi siltä varalta että taas tuohon asiaan törmään. Käyttäydyn ihan kuin en raittiusintoilija olisikaan ja haistatan sille prosentin osalle pitkät.

(ja taas , eikös vaan minun pitänyt flunssalääkkeeksi ostamaani aurinhattu-uuteputelia tutkimaan. Pirtuun on uutettu. Ja parikymmentä tippaa sitä kerrallaan otan, veteen sekoitetuna. Vainoharhaiseksiko tässä olen tulossa? Vai ainoastaan tyhmäksi?Kun tuollaisia viitsin edes ajatella.)

9

Mä oon ottanut karmolis-tippoja flunssaan monta monta kertaa, ja jossain välissä huomasin että putelistahan on 60% etanolia. En silti usko, että sillä on mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, kun ei se alkoholi siinä maistu ja joku 5 tippaa kerrallaan otettuna määrä on ehkä jotain millilitroja kerrallaan. Alkoholittomat oluet, kotikaljat yms. oon kyllä nyt skipannut ihan tietoisesti, sillä en mä bisseä kyllä ikinä sen maun takia juonut vaikka niin halusinkin itselleni jossain välissä uskotella… ja kotikalja nyt on muutenkin aika hirveetä kamaa makunsa puolesta :mrgreen:

10

Aurinkohattu-uutetta en ole flunssaan kokeillut mutta haavojen hoitoon se on erinomaista. Paranee isompikin haava huippunopeasti (nimimerkillä tosi tumpelo veitsien kanssa).

Keväällä ihan tietoisesti käytin jotain luontaistippaa joka oli alkoholiin uutettu. Ei siitä mitään himoa tullut mihinkään. Tuntui auttavankin siihen johon oli tarkoitettu, mutta jäi sitten yhden putelin kokeiluasteelle.

11

Itselläni puolipulloa ykkösolutta tyhjäänmahaan aiheuttaa todistetusti ryyppyputken joten kehottaisin olemaan varovainen jos ei tiedä missä omat “rajat” tämän “mitättömän alkoholiannoksen” määrässä kulkee.

Olen kuullut erään hc-juopon retkahtaneen pitkästä raittiudesta carmolistippoihin. Oli flunssassa käyttänyt tippoja alussa ohjeen mukaan, mutta oli alitajuntaisesti/huomaamattaan laittanut niitä enemmänkin jne…

12

Tuossa saattaa kyllä olla hiukan asennettakin mukana.
Jos uskon että rupean ryyppäämään syötyäni hapanta puolukkahilloa niin toimii sekin.

harvempi pysyisi raittiina jos muutama tietämättään nautittu etanolimolekyyli veisi vauhdilla kapakkaan… oliskohan mahdollista että siinä olisi muita, hiukan voimakkampia tekijöitä, vaikkapa niitä asenteellisia, mukana?

Velipoika oli aikoinaan rakentamassa paperitehdasta itärajan takana… kotiin tultua joutui selvittämään vaimolleen että ne satiaiset olivat niistä hiukan sekaisessa yhteismajoituksessa käytetyistä petivaatteista häneenkin tulleet. Osittain varmaan totta, mutta minulle kyllä kettoi että oli siellä petivaatteiden välissä ajoittain jotain muutakin jolla saattoi olla kans jotain vaikutusta asiaan…

13

^Varmasti on omilla asenteilla ja uskomuksilla näppinsä pelissä tässä asiassa. Mutta ainakaan minä en osaa analysoida itseäni niin tarkkaan, että osaisin sanoa täyttyikö tilanteessani vain “se raja jota enempää en voi henkilökohtaisesti alkoholia juoda” vai johdattelinko yksinkertaisesti itseni vain juopottelemaan.

Joten jätän sen ykkösoluen ja myös ne kotikaljatkin juomatta, eipähän tarvi pohtia tätä asiaa sen enempää :mrgreen: Jääkylmä luomuomenamehu on paljon parempaa, kippis kulaus…!

14

Mutta toisaalta kukaan ei retkahtaisi kovin pahasti jos usko kohtuukäytön tai hallitun käytön mahdollisuudesta ratkaisi sen onnistumisen.

Useimmitenhan retkahduksessa ei ole kyse siitä että alkoholia joutuu suuhun vahingossa tietämättä, vaan siitä että lähdetään tietoisesti yrittämään kohtuukäyttöä tai hallittua käyttöä. Muutamaa kaljaa, tai enintään yhden illan hillittyä ottamista.
Ihan asenne ja usko kohdallaan sen onnistumiseen.

Seuraukset ovat joskus ihan jotain muuta kuin mihin uskottiin ja asennoiduttiin. :laughing:

15

siinä just on osa sitä asennetta. Jos lähtee yrittämään humaltumista niin humalaan tulee.
Yrittipä sitten kohtuullisen mittaista humalaa tai miten vaan, niin siinä helposti pituusmitat muuttuvat hiukan suhteellisiksi.

Eri asia on se, että etanolia nyt vaan on monessa paikassa, ja saivartelemalla tekee vahinkoa vain itselleen. Saahan elämänsä vaikeaksi tehtyä.

Ihan varmasti käsidesiä käyttäessä muutama molekyyli imeytyy myös ihon läpi ja nostaa käsiään viruttavan ihmisen kehon alkoholipitoisuutta -joskin niin vähän ettei sitä edes mittaamaan pysty. Mutta, jos lujasti uskoo olevansa nyt sitten altistunut alkoholille niin kait sen omat aivot totena ottavat.

Ja silloin sitten ratkaisee se, miten on opetellut asennoitumaan . Seuraako ennaltaohjelmoitu kapakkakierros, viinanhankintareissu viroon, tutulle trokarille kehotus olla stand by, irtaimen omaisuuden muuttaminen käteiseksi ja irtisanomisilmoitus työpaikalle ja sukulaisille tekstiviesti etten ole nyt sitten puoleen vuoteen tavattavissa, hyvää kevättä ja juhannusta sitten vaan.

Vai onko irtiotto sikäli onnistunut ettei automaatti aivoissa enää raksuta tuohon suuntaan, eikä asialla ole merkitystä mihinkään muuhun kuin käsien puhtauteen.

Ja tämä, hyvät plinkkiystävät, on minusta hyvin olennainen asia alkoholiongelman omakohtaisessa ratkaisussa.

16

Tuskin tuommonen matalaromillinen kotikalja sinua MM juotattamaan alkaa kuten ei minuakaan, mutta itse olen itselleni tehnyt periaatepäätöksen, että jos huomaan jonkun juoman sisältävän vähäisiäkään määriä alkoholia, niin jätän juomatta. Tämä vain siksi, että se helpottaa minua yksinkertaisuudessaan sääntönä ilman että tarvitsee asiaa sen enempää miettiä.

Sitten taas jos joku itsehoitotuote sisältää minimaalisia määriä alkoholia ja tunnen tarvitsevani semmosta oman hyvinvoinnin vuoksi, niin sitteppähän sisältäkööt, en jätä sitä sen takia ottamatta, mutta tällä hetkellä ei semmoseen ole tarvetta enkä nyt yhtäkkiää muista koska olisi ollutkaan.

Eli tiivistettynä, niin minulle totaalinen alkoholin välttäminen on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin harmaalla alueella taiturointi.

T. %

17

Mutta kyllähän se putki monilla lähtee päälle nimenomaan kohtuukäytön yrittämisestä, eikä edes humalan hakemisesta. “Yks tai kaks saunakaljaa” blaa blaa…

Eikä kyse usein ole mistään ennaltaohjelmoidusta, sillä kyseessä voi olla jantterit joilla on vahva usko ja asenne kohtuukäytön mahdollisuuteen.

Esimerkiksi yhdestä tai kahdesta tölkistä keppanaa (kaksi alkoholiannosta) ei varmaan tule kovinkaan humalaan. Onko yhden tai kahden keppanan juominen siis verrattavissa kotikaljan juomiseen tai käsidesin käyttöön. Mitä sanoo Mies?

18

Joo… ei taida vahvakaan usko vuoria siirtää, vaikka niin väitetään.

Mutta, suurella osalla retkahtavista on siellä aivoissa aika syvään urautuneena se käyttäytymismalli joissa ryyppyä automaattisesti seuraa toinen. Eli asenne asiaan.

Ja noin kai päihde toimii. Kun aivot huomaavat että tästä saa mielihyvää niin loogisesti seuraa ajatus; tätä on saatava lisää.

Kyllä kaksi keskikaljapulloa voi antaa aivoille niin voimakkaan tunteen mielihyvän lisääntymisestä että avaa ihan muina miehinä sen kolmannenkin.

Käsidesin mielihyvää tuottava vaikutus sitten taas edellyttää enemmän uskoa siihen vaikutukseen kuin todellista havainnointia. Vaikka mistä minä senkään niin varmasti tiedän… saattaa se joillekin aiheuttaa niin hienoja väristyksiä että tekee mieli yhtenään olla plutaamassa pumppupullolla :laughing: :laughing: :laughing:

19

on eri asia huijaako itseään alkoholittomalla oluella johon liittyy mielikuvien tulva. eli juomis kipinän ruokkiminen, vaiko suuveden yms käyttö joka kuuluu arkeen ja joka ei ole
niin tarkoituksenmukaista mielikuvilla leikkimistä.

ei se alkoholi itsessään vaan ne tunnetilat jotka pahimmillaan jäävät kytemään kunnes roihahtaa.

20

Minulla 7 vuoden raittiuden jälkeen tapahtunut retkahdus ilmeni samanlaisena alkoholin tarpeena kuin on hukkuvalla ihmisellä hapen saannin tarve.

Retkahdus ei kyllä tapahtunut vahingossa eikä hetken halusta, vaan kolme kuukautta etukäteen tehdyllä päätöksellä. Raitistuminen uudelleen tapahtui vajaan kolmen vuoden kuluttua.

Itse ajattelen kokemani mukaan, että alkoholismissani on kyse aivokemiallisesta häiriöstä, joka aiheuttaa “signaalivuodon” aivoissani. Signaalivuoto muuttaa mielihyväsignaalin komennoksi “hätätila: tarvitaan lisää alkoholia”. Kyse ei kohdallani ole mielihyvästä vaan pakkomielteisestä tarpeesta. En tiedä tarkkaan, mikä määrä alkoholia veressäni aiheuttaa signaalivuodon enkä oikein halua / uskalla ottaa siitä selvää.

Joskus olen miettinyt, näkyisikö kuvaamani “signaalivuoto” tarkassa aivojen kuvauksessa. Ehkä sitä joskus tutkitaan ja saadaan selvitettyä alkoholismin todellinen luonne.