Erota vai ei

Kotikanava
1

Haluaisin lyhyesti kertoa tilanteesta parisuhteessa ja kuulla jonkinlaisia kommentteja tai vastaavanlaisia kokemuksia. Olemme seurustelleet mieheni kanssa n. 3 vuotta. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, emmekä asu yhdessä. Miehellä ilmeisesti jo ennen suhdettamme ollut ongelmia impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden kanssa, eritoten nämä muodostuvat ongelmaksi humalassa. Ainakin yhden kerran päätynyt käräjille asti pahoinoitelyn vuoksi, tämäkin tapahtunut useamman promillen humalassa. “Nakkikiskatappeluita” ollut nuorempana kuulemma useinkin.

Suhteen alkuaikoina ongelmia ei ilmennyt, alkoholia toki välillä käytti mutta niinä iltoina meillä oli hauskaa. Pikkuhiljaa kuvaan astuivat miehen mustasukkaisuus ja kontroillimisen tarve, jotka pahenivat hänen ollessa humalassa. Sittemmin joutui hetkeksi työttömäksi, masentui ja alkoholia alkoi kulua entistä enemmän. Saunakaljoja lähes päivittäin, noin kerran viikossa vähän reilummin. Suurimpana ongelmana nuo kerrat kun juonut enemmän, juo välillä niin paljon ettei siinä ole mitään tolkkua ja tekee asioita joita ei kuulemma selvinpäin tekisi.

Välillä tuntuu että muuttuu täysin eri ihmiseksi juodessaan, vaikuttaa olevan niin täynnä vihaa ja raivoa että se oikeasti pelottaa minua. Käsiksi minuun ei ole käynyt, pari kertaa tönäissyt. Mutta olen hänelle monta kertaa sanonut että pelkään häntä kun on humalassa. Pari kertaa olen myös soittanut miehelle ambulanssin, kun on humalassa tullut portaat alas tai muuten telonut itseään. Kerran on kännissä myös kokeillut huumeita (kokaiinia). Tietääkseni jäi yhteen kertaan mutta se oli silloin itselle niin kova pala että olimme kuukauden erossa. Olen alusta asti tehnyt selväksi etten sellaista hyväksy, tuohonkin oli selityksenä alkoholi.

Mies on useamman kerran luvannut että vähentää juomista, lopettaa kokonaan viinan juonnin ja juo pelkkää kaljaa, ja milloin mitäkin. Yleensä menee hyvin kuukauden, sitten alkaa lipsumaan. Täyttä raittiutta ei ole aiemmin oikein missään kohtaa suostunut edes harkitsemaan, koska ei osaa kuvitella elämää ilman kaljaa. Nyt kuitenkin, kun nostin kissan pöydälle ja sanoin että olen pohtinut eroa, ehdottikin että mitä jos lopettaisi kokonaan. Itse vain mietin, tuleeko tuo onnistumaan jos ei päätös tule omasta halusta? Mikään muu aiemmin ei ole saanut sitä harkitsemaan, joten mietityttää tarkoittaako sitä oikeasti vai sanooko vain ettei tulisi ero. Toisaalta mietin onko itsellä enää voimavaroja lähteä suhdetta työstämään ja olla raitistumisen tukena. Itsellä olisi lapsihaaveita ja ikää alkaa jo olemaan, eikä oikein ole aikaakaan hukattavaksi tyhjiin lupauksiin ja pettymyksiin, niitä kun on tässä viime aikoina ollut jo riittämiin. Anteeksi sekava teksti, pakko johonkin asiasta avautua.

2 tykkäystä
2

Hei @Misty89 ja tervetuloa palstalle. Erittäin hyvä kun kirjoitit, kun läheisen juominen selvästi haittaa sinua. Kommentoin juomattoman alkoholistin ja miehen näkökulmasta.

Kertomasi perusteella voi sanoa, että alkoholinkäyttö aiheuttaa miehellesi ongelmia. Ja koska se sinua vaivaa, niin sitä on tosi tärkeä työstää. Minun korvaani tuo kuulostaa tutulta tilanteelta, olin juoppo suhteessa, jossa meillä ei ollut yhteisiä lapsia emmekä asuneet yhdessä.

Minusta nuo ovat punaisena vilkkuvia hälytysmerkkejä, jotka ihmisen pitäisi saada äärimmäisen vakavasti pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään. Ja ymmärrän oikein hyvin sen, että tilanne tuntuu tosi pahalta.

Sinun kannaltasi näen ainoaksi vaihtoehdoksi suhteen jatkamisen kannalta sen, että mies lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Näyttää vahvasti siltä, että kohtuukäytön juna on mennyt ja ylilyöntien ainoa vaihtoehto on raitistuminen.

Jos hän haluaa lopettaa sen takia, ettei menettäisi sinua, niin kyllä se on mitä suuremmissa määrin päätös omasta halusta. Väittäisin, että menettämisen pelko on yksi tärkeimmistä syistä, jotka ajavat ihmisiä raittiuteen.

Mutta juoppo on myös mestari lupaamaan, pettämään lupauksiaan ja valehtelemaan, joten mahdollisuuksia ei kannata antaa kovin montaa. Hoitoon hakeutuminen on hyvä kriteeri sille, että juova puoliso on tosissaan. Jos se pelkkä oma tahto auttaisi ja raittiuslupaus olisi helppo pitää, niin Suomessa olisi tosi vähän alkoholiongelmaisia ihmisiä.

5 tykkäystä
3

Hei Misty89,

Tervetuloa palstalle. Hyvä kun kirjoitit kokemuksiasi.

Olen itse raitis, alkoholia ongelmallisesti käyttävän puoliso. Olemme päälle nelikymppisiä, yhteistä eloa takana 15 vuotta. Alussa puolison alkoholinkäyttö oli vähäistä. Näihin vuosiin mahtuu kaikenlaista vähäisestä käytöstä järkkyyn dokaamiseen, raittiita jaksoja ja taas dokaamista. Pari viime vuotta on ollut sietämätöntä. Minun ketjuni täällä on “En jaksa mieheni juomista”, jos haluat peilata ajatuksiani.

Läheisen mahdollinen päihdeongelma on itsessään jo valtavan kuormittava tekijä, saati sitten läheisen käytöksessä pintaan nousevat, pelkoa aiheuttavat ominaisuudet. Kannattaa kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan. Onko sinulle hyväksi, jos pelkäät puolisoasi kun hän juo? Olisiko tuleville lapsille tämä asetelma hyväksi?

Oma puolisoni ei ole väkivaltainen, mutta pelko nousee minullakin kun hän on humalassa. Pelkään esimerkiksi onnettomuuden tai tapaturman mahdollisuutta, pelkään että hän ajautuu/joutuu tappeluun, mutta pelkään myös itseni puolesta. Vaikka minuun ei kohdistu “uhkaa”, voiko olla että joskus kohdistuisi? En usko sitä, mutta toisaalta olen nähnyt päihteiden muuttavan ihmistä, niin päihteitä käyttävää itseään, mutta myös läheistä. Minä esimerkiksi itse olen alkanut säätelemään omaa käytöstäni, etten provosoisi toista kun hän on humalassa. Ei tällainen tasapainoiseen parisuhteeseen tai käytökseen kuulu.

On vaikea sanoa, millaiselle polulle astut, jos jatkat tai olet jatkamatta suhdetta. Kertomassasi on suhteen jatkon osalta kuitenkin paljon varoitusmerkkejä, joita oivasti punnitset itsekin. Näin läheisen näkökulmasta kannustaisinkin sinua pohtimaan ensisijaisesti omaa terveyttäsi ja jaksamistasi päihderiippuvaisen läheisenä. On luonnollista toivoa rakkaan raitistumista, niin minäkin teen. Mutta sitä ei välttämättä tapahdu. Hoitoon hakeutuminen toisi uskottavuutta ja tukea raitistumiselle.

Omiin vuosiini mahtuu paljon onnea, toivoa ja hyvää - mutta myös epävarmuutta, surua ja turvattomuutta. Se kuluttaa. Omassa suhteessani olemme päätymässä asumuseroon, mutta emme eroamassa. Yksi syy tähän on puolison alkoholinkäyttö. Ratkaisu on ollut yksi vaikeimmista, mutta toivon että tästä seuraa jotain hyvää. Meillä ei ole lapsia, mutta tässä tilanteessa se lienee hyvä. Suren lapsettomuutta paljon, mutta toisaalta en haluaisi lapselleni päihderiippuvaista isää, enkä itseäni lapselle läheisriippuvaisena äitinä, joka mahdollistaa juomisen.

Toivon sinulle kovasti voimia. Tilanteesi ei ole helppo, ymmärrän hyvin. :heart:

2 tykkäystä
4

Kiitos viestistä! Itsekin olen huomannut, että säätelen todella paljon omaa käytöstäni. En uskalla sanoa ääneen omia ajatuksiani, ettei mies hermostu, vaan pidän kaiken sisälläni. Tämä taas aiheuttaa sen, että olen usein muutoin kireä ja pahantuulinen esimerkiksi töissä. Itse olen vähentänyt omaa juomistani todella paljon, en edes halua olla humalassa miehen seurassa niin pystyn paremmin kontrolloimaan tilannetta. Lisäksi minua on alkanut ahdistaa humalaiset ihmiset ja humalainen olotila ylipäätään. Tämä juomiswn vähentyminen itsellä sinänsä on mielestäni pelkästään hyvä asia. Huomaan myös että entistä enemmän vietän aikaa mieluummin yksin omassa kodissa, käyn lenkillä/kuntosalilla, näen ystäviä, kokkailen ja retkeilen luonnossa. Tuntuu että sitä kautta olen saanut elämäniloa takaisin, se on välillä ollut itselläni todella hukassa.

Mies nyt oli eilen käynyt paikallisessa kaverinsa kanssa, juonut pelkästään kahvia. Kysyin joko teki päätöksen juomisen lopettamisesta, sanoi että “vähän niinku lopetin”, tuntuu että jätti jonkinlaisen takaportin nyt kuitenkin auki itselleen. Jotenkin tuntuu että oman hyvinvoinnin kannalta ero olisi paras vaihtoehto, kuitenkin jossain mielen sopukoissa kytee edelleen se toivo, että mitä jos nyt todella lopettaa ja meillä olisi vielä hyvä tulevaisuus edessä, ja perheen perustaminen olisi mahdollista. Sitä en tosin tiedä kuinka pitkä tie siihen hyvään elämään olisi kuljettava ja jaksaako siinä rinnalla kulkea. Ja onko se lopulta turhaa, ja rikon itseäni vain lisää. Ei ole kyllä helppoja juttuja nämä, kiitos tuesta!

2 tykkäystä
5

Hei Misty89,

On hyvä, että tunnistat muutoksen omassa käytöksessäsi. Se on kuitenkin asia, johon voit itse suoraan vaikuttaa. Kärjistäen, puolisoasi et saa raitistumaan (se on hänen asiansa), mutta voit vaikuttaa omaan toimintaasi. On hyvä, että sinulla on harrastuksia ja ajanvietettä joka tukee omaa hyvinvointiasi.

Oman käytöksen kontrollointi loi minulle itselleni eräänlaisen valheellisen kuvitelman, että jokin tekemäni tai tekemättä jättämäni asia vaikuttaisi miehen alkoholinkäyttöön. Ei vaikuttanut eikä vaikuta. On ollut aivan sama mitä olen sanonut tai tehnyt, korkki on silti ollut auki. On toki järkevää olla haastamatta riitaa tai olla käynnistämättå vakavia keskusteluja toisen ollessa humalassa. Mutta noin ylipäätään kontrollointi vie ojasta allikkoon, jos ei voi olla ja elellä omana itsenään.

Pystytkö puhumaan miehelle avoimesti ajatuksistasi ja peloistasi? Mitä mies on mieltä? Mikä sinusta olisi ensimmäinen askel sille, että voisit ajatella miehen olevan tosissaan? Olisiko yhteinen keskusteluapu mahdollinen?

Oma puolisoni häilyy ongelmansa kanssa, välillä tunnistaen ja välillä kieltäen. Huomattuani taannoin omaavani läheisriippuvaisia toimintamalleja ymmärsin, että en voi jatkaa tällaisessa tilanteessa enää. Otettuani asian käsittelyyn mieheni kanssa hän reagoi voimakkaammin minun pahoinvointiini kuin omaan ongelmaansa, sillä hän ei kuitenkaan halua tuottaa minulle pahaa oloa. Alkoholistta ei tästä huolimatta voi luopua. Ristiriitaista, vai mitä? Olenkin pohtinut, että teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ja parhaiten tulevaa ennustaa mennyt käytös, jos selkeää muutosta ei tapahdu.

Hyvä, että pohdit ja käsittelet asiaa. Helpolla tämä ei päästä, mutta uskon kyllä että kaikki järjestyy.

4 tykkäystä
7

@Misty89 : Hei, miten jakselet? :blush:

8

Hei @Karpalo ja kiitos kun kysyt! Olin viikon reissussa niin sain hieman etäisyyttä asioihin. Nyt mies ei enää puhukkaan juomisen lopettamisesta vaan tipattomasta, jota aikoo jatkaa vähintään vuoden. Sen jälkeen haaveilee että voisi silloin tällöin muutaman juoda. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisi…

Herätti myös ajatuksia kun juttelin asiasta omien vanhempieni kanssa, ja he ilmaisivat olevansa huolissaan, että miehen aggressio kohdistuu vielä joku päivä minuun. Kertoivat myös pelkäävänsä mitä tapahtuu mahdollisen eron jälkeen. Paljon taas siis uutta ajateltavaa. Mitä sinulle kuuluu? :blush:

1 tykkäys
9

Hei @Misty89 ,

Mukava kuulla, että olet saanut edes hieman etäisyyttä tilanteeseen.

On vaikea arvioida kuka pitkän juomattoman jakson jälkeen kykenee kohtuukäyttöön ja kuka ei… Ja toisaalta, kieliikö “haaveilu” kohtuukäytöstä siitä, että raittiustoive horjuu. Tähän liittyen tuli mieleeni, että olin taannoin kotikuntani yhdistetyn mielenterveys- ja päihdepalvelujen läheisten infossa, ja siellä vastaava päihdetyön psykologi kertoi, että vie vuoden ennen kuin aivot ovat “toipuneet” pitkäaikaisesta alkoholinkäytöstä, ja tavallisesti ihminen tarvitsee joka tapauksessa terapiaa tänä aikana ja ehkä sen jälkeenkin.

Hyvä kun olet keskustellut asiasta myös vanhempiesi kanssa. Väkivallan uhka tai edes huoli siitä on aina syytä ottaa vakavasti. Oletko kuullut Nollalinjasta? Se on ilmainen auttava puhelin/chat, jossa saa keskusteluapua käsittääkseni anonyymistikin väkivaltatyön ammattilaisen kanssa. Pohdin, voisiko siitä olla apua sinulle tämän asian pohtimisessa? https://nollalinja.fi/

Kiitos kysymästä, pyristelen itse muuton keskellä. Välillä itken muuttolaatikoihin, välillä tunnen huojennusta tulevasta kodistani. Välillä puolisoni kanssa on hyvä, hän on juomatta ja yhteinen aikamme ja tekemisemme on sujuvaa. Ja välillä, kuten nyt, hän juo itsensä humalaan, ja on impulsiivinen örveltäjä. Kävin omassa terapiassani tänään, ja joudun edelleen muistuttamaan itseäni siitä, että puolisoni raitistuminen ei ole minun käsissäni. On kuitenkin vaikea irrottaa huolista ja peloista joita asiaan liittyy.

10

Kovasti voimia @Karpalo muuttoon ja kaikkeen mitä se tuo tullessaan<3 Tämä kovasti mietityttää, että jos nyt jo haaveilee siitä että saa taas vuoden päästä juoda, niin kestääköhän tuo tipaton edes vuotta, ja mitä sitten vuoden päästä? Jatkaako entiseen malliin tai jopa vielä pahemmin? Jotenkin tuntuu etten ehkä edes jaksa jäädä odottelemaan vastausta näihin kysymyksiin. Varasin itselleni nyt ajan lyhytterapiaan, jotta saan vähän purkaa omia ajatuksiani ja toivottavasti omaa hyvinvointia lisättyä.

1 tykkäys
11

Hei @Misty89,

Kiitos kovasti, voimia tämä kyllä kysyy. Kodin purkaminen, muuttojärjestelyt ja tunnetyö ottavat koville. Ja vielä menee hetki, ennen kuin pääsen uuteen kotiin.

Lyhytterapia kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Oletko jo ehtinyt tapaamisiin?

Tuo kuvaamasi epävarmuus on hyvin vahva elementti päihteitä ongelmallisesti käyttävän kanssa eläessä, ja kuten huomaat, se vaikuttaa jo nyt sinun elämääsi, toiveisiisi ja suunnitelmiisi. On hyvä punnita asiaa tarkasti.