Erota vai ei

Kotikanava
1

Haluaisin lyhyesti kertoa tilanteesta parisuhteessa ja kuulla jonkinlaisia kommentteja tai vastaavanlaisia kokemuksia. Olemme seurustelleet mieheni kanssa n. 3 vuotta. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, emmekä asu yhdessä. Miehellä ilmeisesti jo ennen suhdettamme ollut ongelmia impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden kanssa, eritoten nämä muodostuvat ongelmaksi humalassa. Ainakin yhden kerran päätynyt käräjille asti pahoinoitelyn vuoksi, tämäkin tapahtunut useamman promillen humalassa. “Nakkikiskatappeluita” ollut nuorempana kuulemma useinkin.

Suhteen alkuaikoina ongelmia ei ilmennyt, alkoholia toki välillä käytti mutta niinä iltoina meillä oli hauskaa. Pikkuhiljaa kuvaan astuivat miehen mustasukkaisuus ja kontroillimisen tarve, jotka pahenivat hänen ollessa humalassa. Sittemmin joutui hetkeksi työttömäksi, masentui ja alkoholia alkoi kulua entistä enemmän. Saunakaljoja lähes päivittäin, noin kerran viikossa vähän reilummin. Suurimpana ongelmana nuo kerrat kun juonut enemmän, juo välillä niin paljon ettei siinä ole mitään tolkkua ja tekee asioita joita ei kuulemma selvinpäin tekisi.

Välillä tuntuu että muuttuu täysin eri ihmiseksi juodessaan, vaikuttaa olevan niin täynnä vihaa ja raivoa että se oikeasti pelottaa minua. Käsiksi minuun ei ole käynyt, pari kertaa tönäissyt. Mutta olen hänelle monta kertaa sanonut että pelkään häntä kun on humalassa. Pari kertaa olen myös soittanut miehelle ambulanssin, kun on humalassa tullut portaat alas tai muuten telonut itseään. Kerran on kännissä myös kokeillut huumeita (kokaiinia). Tietääkseni jäi yhteen kertaan mutta se oli silloin itselle niin kova pala että olimme kuukauden erossa. Olen alusta asti tehnyt selväksi etten sellaista hyväksy, tuohonkin oli selityksenä alkoholi.

Mies on useamman kerran luvannut että vähentää juomista, lopettaa kokonaan viinan juonnin ja juo pelkkää kaljaa, ja milloin mitäkin. Yleensä menee hyvin kuukauden, sitten alkaa lipsumaan. Täyttä raittiutta ei ole aiemmin oikein missään kohtaa suostunut edes harkitsemaan, koska ei osaa kuvitella elämää ilman kaljaa. Nyt kuitenkin, kun nostin kissan pöydälle ja sanoin että olen pohtinut eroa, ehdottikin että mitä jos lopettaisi kokonaan. Itse vain mietin, tuleeko tuo onnistumaan jos ei päätös tule omasta halusta? Mikään muu aiemmin ei ole saanut sitä harkitsemaan, joten mietityttää tarkoittaako sitä oikeasti vai sanooko vain ettei tulisi ero. Toisaalta mietin onko itsellä enää voimavaroja lähteä suhdetta työstämään ja olla raitistumisen tukena. Itsellä olisi lapsihaaveita ja ikää alkaa jo olemaan, eikä oikein ole aikaakaan hukattavaksi tyhjiin lupauksiin ja pettymyksiin, niitä kun on tässä viime aikoina ollut jo riittämiin. Anteeksi sekava teksti, pakko johonkin asiasta avautua.

3 tykkäystä
2

Hei @Misty89 ja tervetuloa palstalle. Erittäin hyvä kun kirjoitit, kun läheisen juominen selvästi haittaa sinua. Kommentoin juomattoman alkoholistin ja miehen näkökulmasta.

Kertomasi perusteella voi sanoa, että alkoholinkäyttö aiheuttaa miehellesi ongelmia. Ja koska se sinua vaivaa, niin sitä on tosi tärkeä työstää. Minun korvaani tuo kuulostaa tutulta tilanteelta, olin juoppo suhteessa, jossa meillä ei ollut yhteisiä lapsia emmekä asuneet yhdessä.

Minusta nuo ovat punaisena vilkkuvia hälytysmerkkejä, jotka ihmisen pitäisi saada äärimmäisen vakavasti pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään. Ja ymmärrän oikein hyvin sen, että tilanne tuntuu tosi pahalta.

Sinun kannaltasi näen ainoaksi vaihtoehdoksi suhteen jatkamisen kannalta sen, että mies lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Näyttää vahvasti siltä, että kohtuukäytön juna on mennyt ja ylilyöntien ainoa vaihtoehto on raitistuminen.

Jos hän haluaa lopettaa sen takia, ettei menettäisi sinua, niin kyllä se on mitä suuremmissa määrin päätös omasta halusta. Väittäisin, että menettämisen pelko on yksi tärkeimmistä syistä, jotka ajavat ihmisiä raittiuteen.

Mutta juoppo on myös mestari lupaamaan, pettämään lupauksiaan ja valehtelemaan, joten mahdollisuuksia ei kannata antaa kovin montaa. Hoitoon hakeutuminen on hyvä kriteeri sille, että juova puoliso on tosissaan. Jos se pelkkä oma tahto auttaisi ja raittiuslupaus olisi helppo pitää, niin Suomessa olisi tosi vähän alkoholiongelmaisia ihmisiä.

5 tykkäystä
3

Hei Misty89,

Tervetuloa palstalle. Hyvä kun kirjoitit kokemuksiasi.

Olen itse raitis, alkoholia ongelmallisesti käyttävän puoliso. Olemme päälle nelikymppisiä, yhteistä eloa takana 15 vuotta. Alussa puolison alkoholinkäyttö oli vähäistä. Näihin vuosiin mahtuu kaikenlaista vähäisestä käytöstä järkkyyn dokaamiseen, raittiita jaksoja ja taas dokaamista. Pari viime vuotta on ollut sietämätöntä. Minun ketjuni täällä on “En jaksa mieheni juomista”, jos haluat peilata ajatuksiani.

Läheisen mahdollinen päihdeongelma on itsessään jo valtavan kuormittava tekijä, saati sitten läheisen käytöksessä pintaan nousevat, pelkoa aiheuttavat ominaisuudet. Kannattaa kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan. Onko sinulle hyväksi, jos pelkäät puolisoasi kun hän juo? Olisiko tuleville lapsille tämä asetelma hyväksi?

Oma puolisoni ei ole väkivaltainen, mutta pelko nousee minullakin kun hän on humalassa. Pelkään esimerkiksi onnettomuuden tai tapaturman mahdollisuutta, pelkään että hän ajautuu/joutuu tappeluun, mutta pelkään myös itseni puolesta. Vaikka minuun ei kohdistu “uhkaa”, voiko olla että joskus kohdistuisi? En usko sitä, mutta toisaalta olen nähnyt päihteiden muuttavan ihmistä, niin päihteitä käyttävää itseään, mutta myös läheistä. Minä esimerkiksi itse olen alkanut säätelemään omaa käytöstäni, etten provosoisi toista kun hän on humalassa. Ei tällainen tasapainoiseen parisuhteeseen tai käytökseen kuulu.

On vaikea sanoa, millaiselle polulle astut, jos jatkat tai olet jatkamatta suhdetta. Kertomassasi on suhteen jatkon osalta kuitenkin paljon varoitusmerkkejä, joita oivasti punnitset itsekin. Näin läheisen näkökulmasta kannustaisinkin sinua pohtimaan ensisijaisesti omaa terveyttäsi ja jaksamistasi päihderiippuvaisen läheisenä. On luonnollista toivoa rakkaan raitistumista, niin minäkin teen. Mutta sitä ei välttämättä tapahdu. Hoitoon hakeutuminen toisi uskottavuutta ja tukea raitistumiselle.

Omiin vuosiini mahtuu paljon onnea, toivoa ja hyvää - mutta myös epävarmuutta, surua ja turvattomuutta. Se kuluttaa. Omassa suhteessani olemme päätymässä asumuseroon, mutta emme eroamassa. Yksi syy tähän on puolison alkoholinkäyttö. Ratkaisu on ollut yksi vaikeimmista, mutta toivon että tästä seuraa jotain hyvää. Meillä ei ole lapsia, mutta tässä tilanteessa se lienee hyvä. Suren lapsettomuutta paljon, mutta toisaalta en haluaisi lapselleni päihderiippuvaista isää, enkä itseäni lapselle läheisriippuvaisena äitinä, joka mahdollistaa juomisen.

Toivon sinulle kovasti voimia. Tilanteesi ei ole helppo, ymmärrän hyvin. :heart:

2 tykkäystä
4

Kiitos viestistä! Itsekin olen huomannut, että säätelen todella paljon omaa käytöstäni. En uskalla sanoa ääneen omia ajatuksiani, ettei mies hermostu, vaan pidän kaiken sisälläni. Tämä taas aiheuttaa sen, että olen usein muutoin kireä ja pahantuulinen esimerkiksi töissä. Itse olen vähentänyt omaa juomistani todella paljon, en edes halua olla humalassa miehen seurassa niin pystyn paremmin kontrolloimaan tilannetta. Lisäksi minua on alkanut ahdistaa humalaiset ihmiset ja humalainen olotila ylipäätään. Tämä juomiswn vähentyminen itsellä sinänsä on mielestäni pelkästään hyvä asia. Huomaan myös että entistä enemmän vietän aikaa mieluummin yksin omassa kodissa, käyn lenkillä/kuntosalilla, näen ystäviä, kokkailen ja retkeilen luonnossa. Tuntuu että sitä kautta olen saanut elämäniloa takaisin, se on välillä ollut itselläni todella hukassa.

Mies nyt oli eilen käynyt paikallisessa kaverinsa kanssa, juonut pelkästään kahvia. Kysyin joko teki päätöksen juomisen lopettamisesta, sanoi että “vähän niinku lopetin”, tuntuu että jätti jonkinlaisen takaportin nyt kuitenkin auki itselleen. Jotenkin tuntuu että oman hyvinvoinnin kannalta ero olisi paras vaihtoehto, kuitenkin jossain mielen sopukoissa kytee edelleen se toivo, että mitä jos nyt todella lopettaa ja meillä olisi vielä hyvä tulevaisuus edessä, ja perheen perustaminen olisi mahdollista. Sitä en tosin tiedä kuinka pitkä tie siihen hyvään elämään olisi kuljettava ja jaksaako siinä rinnalla kulkea. Ja onko se lopulta turhaa, ja rikon itseäni vain lisää. Ei ole kyllä helppoja juttuja nämä, kiitos tuesta!

3 tykkäystä
5

Hei Misty89,

On hyvä, että tunnistat muutoksen omassa käytöksessäsi. Se on kuitenkin asia, johon voit itse suoraan vaikuttaa. Kärjistäen, puolisoasi et saa raitistumaan (se on hänen asiansa), mutta voit vaikuttaa omaan toimintaasi. On hyvä, että sinulla on harrastuksia ja ajanvietettä joka tukee omaa hyvinvointiasi.

Oman käytöksen kontrollointi loi minulle itselleni eräänlaisen valheellisen kuvitelman, että jokin tekemäni tai tekemättä jättämäni asia vaikuttaisi miehen alkoholinkäyttöön. Ei vaikuttanut eikä vaikuta. On ollut aivan sama mitä olen sanonut tai tehnyt, korkki on silti ollut auki. On toki järkevää olla haastamatta riitaa tai olla käynnistämättå vakavia keskusteluja toisen ollessa humalassa. Mutta noin ylipäätään kontrollointi vie ojasta allikkoon, jos ei voi olla ja elellä omana itsenään.

Pystytkö puhumaan miehelle avoimesti ajatuksistasi ja peloistasi? Mitä mies on mieltä? Mikä sinusta olisi ensimmäinen askel sille, että voisit ajatella miehen olevan tosissaan? Olisiko yhteinen keskusteluapu mahdollinen?

Oma puolisoni häilyy ongelmansa kanssa, välillä tunnistaen ja välillä kieltäen. Huomattuani taannoin omaavani läheisriippuvaisia toimintamalleja ymmärsin, että en voi jatkaa tällaisessa tilanteessa enää. Otettuani asian käsittelyyn mieheni kanssa hän reagoi voimakkaammin minun pahoinvointiini kuin omaan ongelmaansa, sillä hän ei kuitenkaan halua tuottaa minulle pahaa oloa. Alkoholistta ei tästä huolimatta voi luopua. Ristiriitaista, vai mitä? Olenkin pohtinut, että teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ja parhaiten tulevaa ennustaa mennyt käytös, jos selkeää muutosta ei tapahdu.

Hyvä, että pohdit ja käsittelet asiaa. Helpolla tämä ei päästä, mutta uskon kyllä että kaikki järjestyy.

6 tykkäystä
7

@Misty89 : Hei, miten jakselet? :blush:

8

Hei @Karpalo ja kiitos kun kysyt! Olin viikon reissussa niin sain hieman etäisyyttä asioihin. Nyt mies ei enää puhukkaan juomisen lopettamisesta vaan tipattomasta, jota aikoo jatkaa vähintään vuoden. Sen jälkeen haaveilee että voisi silloin tällöin muutaman juoda. En oikein tiedä mitä tästä ajattelisi…

Herätti myös ajatuksia kun juttelin asiasta omien vanhempieni kanssa, ja he ilmaisivat olevansa huolissaan, että miehen aggressio kohdistuu vielä joku päivä minuun. Kertoivat myös pelkäävänsä mitä tapahtuu mahdollisen eron jälkeen. Paljon taas siis uutta ajateltavaa. Mitä sinulle kuuluu? :blush:

1 tykkäys
9

Hei @Misty89 ,

Mukava kuulla, että olet saanut edes hieman etäisyyttä tilanteeseen.

On vaikea arvioida kuka pitkän juomattoman jakson jälkeen kykenee kohtuukäyttöön ja kuka ei… Ja toisaalta, kieliikö “haaveilu” kohtuukäytöstä siitä, että raittiustoive horjuu. Tähän liittyen tuli mieleeni, että olin taannoin kotikuntani yhdistetyn mielenterveys- ja päihdepalvelujen läheisten infossa, ja siellä vastaava päihdetyön psykologi kertoi, että vie vuoden ennen kuin aivot ovat “toipuneet” pitkäaikaisesta alkoholinkäytöstä, ja tavallisesti ihminen tarvitsee joka tapauksessa terapiaa tänä aikana ja ehkä sen jälkeenkin.

Hyvä kun olet keskustellut asiasta myös vanhempiesi kanssa. Väkivallan uhka tai edes huoli siitä on aina syytä ottaa vakavasti. Oletko kuullut Nollalinjasta? Se on ilmainen auttava puhelin/chat, jossa saa keskusteluapua käsittääkseni anonyymistikin väkivaltatyön ammattilaisen kanssa. Pohdin, voisiko siitä olla apua sinulle tämän asian pohtimisessa? https://nollalinja.fi/

Kiitos kysymästä, pyristelen itse muuton keskellä. Välillä itken muuttolaatikoihin, välillä tunnen huojennusta tulevasta kodistani. Välillä puolisoni kanssa on hyvä, hän on juomatta ja yhteinen aikamme ja tekemisemme on sujuvaa. Ja välillä, kuten nyt, hän juo itsensä humalaan, ja on impulsiivinen örveltäjä. Kävin omassa terapiassani tänään, ja joudun edelleen muistuttamaan itseäni siitä, että puolisoni raitistuminen ei ole minun käsissäni. On kuitenkin vaikea irrottaa huolista ja peloista joita asiaan liittyy.

2 tykkäystä
10

Kovasti voimia @Karpalo muuttoon ja kaikkeen mitä se tuo tullessaan<3 Tämä kovasti mietityttää, että jos nyt jo haaveilee siitä että saa taas vuoden päästä juoda, niin kestääköhän tuo tipaton edes vuotta, ja mitä sitten vuoden päästä? Jatkaako entiseen malliin tai jopa vielä pahemmin? Jotenkin tuntuu etten ehkä edes jaksa jäädä odottelemaan vastausta näihin kysymyksiin. Varasin itselleni nyt ajan lyhytterapiaan, jotta saan vähän purkaa omia ajatuksiani ja toivottavasti omaa hyvinvointia lisättyä.

2 tykkäystä
11

Hei @Misty89,

Kiitos kovasti, voimia tämä kyllä kysyy. Kodin purkaminen, muuttojärjestelyt ja tunnetyö ottavat koville. Ja vielä menee hetki, ennen kuin pääsen uuteen kotiin.

Lyhytterapia kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Oletko jo ehtinyt tapaamisiin?

Tuo kuvaamasi epävarmuus on hyvin vahva elementti päihteitä ongelmallisesti käyttävän kanssa eläessä, ja kuten huomaat, se vaikuttaa jo nyt sinun elämääsi, toiveisiisi ja suunnitelmiisi. On hyvä punnita asiaa tarkasti.

12

Vähän päivitystä pitkästä aikaa myös tänne. Eihän tuo tipaton lopulta jatkunut kuin pari kuukautta. Nyt taas pikkuhiljaa lähtenyt käyntiin, ja kaljaa menee taas päivittäin. Työpäivinä 2-4 tölkkiä, vapailla reilummin. Itse olen nyt koko ajan varpaillani, että milloin tulee se seuraava ylilyönti kun juo itsensä aivan pelti kiinni ja sekoilee. Miehen mukaan tämä on erittäin epätodennäköistä, kun mielestään on nyt oppinut mystisesti kohtuukäyttäjäksi. Ahdistaa, turhauttaa, pelottaa. Siinäpä ne päällimmäiset tuntemukset tällä kertaa.

3 tykkäystä
13

Hei @Misty89, mukava kuulla sinusta.

Kuten itsekin pohdiskelet, ei kohtuukäyttö puolisosi kohdalla tässä ajassa kuulosta realistiselta.

Ymmärrän hyvin kuvaamasi varautuneisuuden. Myös ahdistuneisuus, pelko ja turhautuminen kuulostavat tutulta.

Ovatko ajatuksesi suhteen jatkamisesta tai päättämisestä kypsyneet mihinkään suuntaan? Koetko oman vointisi hyväksi?

1 tykkäys
14

Samantyyppistä pohdintaa minullakin: erota vai ei. Ollaan oltu naimisissa muutama vuosi, yhteisiä lemmikkejä on, ei lapsia. Minulla tullut tosi vahvana ajatus oman asunnon hankkimisesta, mutta puoliso sanoo, ettei halua sellaista suhdetta. Aikaisemmin se olisi ollut ok hänelle, että asutaan erillään.

Haluaisin oman asunnon, jotta voitaisiin olla silloin erillään, kun hän juo. Sitähän tapahtuu jokainen viikko, yleensä pari päivää. Viime viikolla joi 3 päivää, sitä ennen yhden päivän. Rakastuin häneen ihan päätä pahkaa, kun hän oli niin hellä ja rakastava. Lähikuukausina hänestä on tullut kännissä ilkeä, riitaa haastava ja todella itsekäs (esim. soittaa musiikkia kovalla pitkälle yöhön asti kunnes sammahtaa sohvalle). Lähiaikoina tullut sellaistakin, että jo viikon alussa suunnitellaan viikonlopun juomista.

Samaan aikaan tajuan, minkälaisia aikoja meillä on alkanut olemaan ja samaan aikaan haluan pitää kiinni siitä, mitä meillä on ollut. Ihan kuin pitäisi kiinni jostain haamusta… Kamalinta on, etten olisi alkanut suhteeseen senlaisen ihmisen kanssa, joka hän nykyään dokatessaan on, vaan se olisi ollut ohi yhden viikonlopun aikana. Sekin vielä, etten halua olla se ihminen, joka hakee vertaisistaan tukea päihdelinkin sivulla. HUOM: ei ole minkäänlainen loukkaus ketään kohtaan ja ymmärrän, että tilanteet ovat monimutkaisia. En vain olisi itsestäni ja meistä uskonut… Samaa sanoo varmaan moni muukin.

2 tykkäystä
15

Tervetuloa kirjoittelemaan plinkkiin @Vaimo82 ! Tuskinpa kukaan tänne kirjoittelevista olisi uskonut joskus kirjoittelevansa tänne, mutta täällä ollaan.

Ensimmäiseksi sanoisin, että alkoholismi on etenevä sairaus etkä sinä voi miestäsi raitistaa. Hänen itsensä on haluttava raitistua ja sen jälkeenkään ei ole helppo tie. Olen itse reilut toista vuosikymmentä sitten raitistunut ja samaan aikaan olen valitettavasti edelleen juovan alkoholistin läheinen.

Alkoholi muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Kun itse join, inhosin loppuaikoina sitä, millainen ihminen minusta oli tulossa. Onneksi pohja tuli vastaan, aloin olla loppuvaiheissa jo niin holtiton, että henki olisi kohta ollut vaarassa.

Se, mitä sinun kannattaa tehdä, on pitää huolta itsestäsi. Alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä, jotka hukkaavat itsensä, kun elämä pyörii alkoholistin ympärillä. Näillä sivuilla on aikamoinen tietopankki alkoholismista ja millaista apua ja tukea niin juoville kuin heidän läheisilleen on saatavilla Al-anonista lähtien.

3 tykkäystä
16

Hei @Vaimo82 ja kiva kun kirjoittelit kokemuksia! Itsellä vähän jäänyt tämä kirjoittelu kun välillä tuntui että asiat olivat jo paremmin. Mies joi kyllä edelleen ne parit saunakaljat päivittäin, mutta sellaisia ylilyöntejä ei aikoihin tullut. Itsekin aloin ottaa vähän rennommin asian suhteen, ja välillä otettiin yhdessäkin muutama ilman sen suurempia draamoja. Nyt taas alkanut enemmän tuo juominen näkyä arjessa, ja on ollut niitä iltoja kun mies alkaa kännissä haastamaan riitaa ja käyttäytyy epäkunnioittavasti. Krapulapäivinä mies on pahalla tuulella ja väsynyt, ja kiroaa pilalle mennyttä vapaapäivää. Sitten kun ehdottaa, että olisiko parempi olla juomatta, kertoo ettei kestä elämää selvinpäinkään. Itse olen nyt jonkin aikaa ollut täysin ilman alkoholia, ja olen kokenut sen hyväksi itselleni. Asutaan edelleen eri osoitteissa, ja tuskin tilanne on ainakaan lähiaikoina siitä muuttumassa.

5 tykkäystä
17

Hei,

tarinassasi on paljon samaa kuin omassani.

Ollaan miehen kanssa oltu vasta noin kaksi vuotta yhdessä. Hän muuttuu aggressiiviseksi juodessaan tiukkaa viinaa. Joskus myös mietoja juodessa, liittynee määrään Muuten hän on persoonana pikemminkin varovainen, hiljainen hyvinkin sympaattisen ja kohteliaan oloinen. Hänen on vaikea puhua asioista ja olen miettinyt, että hän on jollain tavalla ihan lukossa itsensä kanssa. Sitten kun juo, niin viina laukaisee lukot huonolla tavalla. Hän muuttuu myös kuin toiseksi ihmisiksi juodessaan.

Hänen humaltumisensa noudattaa joka kerta samaa kaavaa eikä hän todellakaan osaa lopettaa, kun on vielä hauskaa. Hän on muutenkin jonkun verran mustasukkainen, mutta humalassa tämä saa ihan järkyttävät mittasuhteet. Tietyssä “idioottikänni” tilassa hänelle ei voi sanoa mitään, hän kääntää ja vääntää kaiken pois itsestään syy on aina minussa. Kesto riidanaihe on miespuoliset ystävät, ja varsinkin eräs suhde, joka minulla oli ennen häntä.

Hän on mm paiskannut puhelimeni ja kitaran palasiksi, ja käynyt minuun käsiksi, myös lyönyt. Seuraavana päivänä ei muista mitään. Itkee ja pyytää anteeksi. Tälläkin hetkellä käsivarressa on rumat mustelmat viikonlopun “lomareissun” jäljiltä.

Hän on olevinaan hakenut apua, mutta ei ole kertonut oikeita asioita, ja ei näe itseään alkoholistina. Itse olen tällä hetkellä vihainen, surullinen, turta. En oikeastaan tunne häntä kohtaan mitään. Suhteessa on tämän takia hävinnyt kaikki läheisyys ja seksi sekä keskusteluyhteys. Miehen mukaan häntä ei vaan kiinnosta, koska on “masentunut”. Pelkään, että muutun myös itse passiiviseksi, vihaiseksi, puhumattomaksi arkea suorittavaksi kulissien pystyssäpitokoneeksi. Ehkä olenkin jo.

Tuntuu, että olen totaalisessa umpikujassa. Kanssamme asuu kaksi lasta, eivät ole yhteisiä. Lapset eivät häntä ole väkivaltaisena nähneet. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun olen väkivaltaisessa suhteessa. Syytän itseäni. mikä minussa on vikana että aina löydän miehen joka lopulta lyö tai on muuten väkivaltainen?

Tässä suhteessa asiat olivat ensin hyvin, asumme yhdessä ja ulkoisesti kaikki on olevinaan hyvin. Tosin kaikki tapahtui aivan liian nopeasti.

Olen niin väsynyt tähän suhteeseen, itseeni ja kaikkeen. En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin? Tiedän kyllä, että jokainen itseään arvostava ihminen lähtisi ja jättäisi miehen. Miksi tämä on niin vaikeaa? Rikkoisin kaikkien elämät, ja samalla mies on jo rikkonut minut ja rajani.

Kiitos, jos joku jaksoi lukea.

3 tykkäystä
18

Tässä tarinassa tulee hyvin esiin tämä drJekyll&mrHyde päihdepersoona. Jos henkilö muuttuu juotuaan noin rajusti, niin kannattaa vältellä hetkiä yhdessä, kun on juotu.

Minä ihmettelen itse mikä siitä elämästä tekee niin kauheaa, ettei sitä selvin päin kestä. Taitaa olla miehesi kohdalla se alkoholi, joka tekee elämästä niin kauheaa, ettei sitä juomatta kestä. On muuten yleinen kierre näissä piireissä.

Oletko miettinyt minkälaisia yhteisiä piirteitä miehissäsi on ollut. Koeta miettiä ja kierrä seuraavalla kerralla kaukaa väkivaltaiset ja luonnevikaiset. Muista kuitenkin, ettei vika ole sinussa. Mistä sitä voi varmuudella kenestäkään tietää, minkälainen kahjo sieltä kuoren alta paljastuu.

Voi olla, että miehesi on sinnitellyt suhteen alussa ja esittänyt mukavaa. Uskon, että päihdeongelma hänellä on ollut jo ennen tapaamistanne.

Jos ei mitään tee, niin ei mitään tapahdukaan. Elettävä se on tämä elämä niin kuin parhaaksi näkee. Yleensä ne asiat kyllä ratkeaa, kun aika on kypsä.

Sekavia vuosia seuraa aina paremmat.

3 tykkäystä
19

Hei Jussi, kiitos kun jaksoit lukea ja vastata. Kyllä, olen miettinyt miksi kerta toisensa jälkeen ajaudun suhteeseen väkivaltaisen päihdeongelmaisen miehen kanssa. Tämä oli nyt kolmas, yksi on kuollut ja yksi muutti pois saatuaan lähestymiskiellon. Myös isäni oli alkoholisti, muttei väkivaltainen.

Tässä olenkin tehnyt isoja ratkaisuja ja lähtenyt suhteesta. Reilu kk eroa takana ja tunteiden vuoristorata on ollut melkoinen. Epäonnistumisen tunteesta huumaavaan vapauden tunteeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Myös surua, vihaa ja ikävää. Itse en juurikaan enää alkoa käytä reilu puoli vuotta ilman ja olo on sen puolin aika uudestisyntynyt. Eipä toisaalta oma alkottomuuskaan tätä suhdetta pelastanut. tarvittiin vain yksi ja viimeinen kerta. Väkivaltainen episodi lomalla, koko loma meni pilalle ja seuraavana aamuna sama anteeksi anelu ja itkeminen. Lupauksia, ettei näin käy enää. Päätin, että tämä loppuu nyt. Anteeksiannolla ei ole enää eikä ole ollut mitään arvoa. Taas elämä jatkuisi ja seuraava kerta tulisi. Suhteessa ei ollut enää mitään pelastettavaa.

Koitan tästä rakentaa omaa elämää yksin lasten kanssa, opetella hengittämään ja nauttimaan omaata vapaudestani ilman kontrollia, mustasukkaisuutta ja alkon aiheuttamia väkivaltaisia kohtauksia.

7 tykkäystä