Olen vähentänyt diapamia 25mg päiväannoksesta 5mg viikossa, eli vielä tämä ja ensi viikko, niin syön 20mg päivässä. Siitä taas 5mg viikossa pois jne. Onko vähennys/lopetusvauhti liian nopea? Kofeiinia en paljoa pysty juomaan, tulee aika kovat ahdistukset. Juonkin vain kerran viikossa kahvia, joskus en ollenkaan, riippuen olosta. Muuten mennyt kivuttomasti, välillä ahdistaa, välillä on aggressioita. Viime viikko meni aika tasaisesti, ei mitään huomattavia oloja. Lääkäri sanoi että 2,5mg-5mg viikossa vähennysvauhti, jos aion lopettaa. Nyt oon menny siis tuolla 5mg vähennysvauhdilla viikossa. Mitenkäs teillä muilla?
En osaa juoppona paljoa lohduttaa, mutta käsittääkseni on helpompaa olla juoppo kuin pamiaddikti. Juopolle voidaan sentään määrätä esmes Antabusta, mikä pitää erossa alkoholista eikä tunnu kropassa mitenkään pahalta, loppupelissä aika hyvältä jopas. Mulla 8. päivä erossa antabuksesta, mutta jo tässävaiheessa lääkkettömyyttä on päällä kevyt juopumus (n. 10 annosta per päivä) joka ikinen päivä. Tilanne on kuitenkin selkeästi parempi että kuolema korjaisi kuudentena päivänä ilman pamia. Joten suosittelen mieluummin kevyttä hiprakkaa joka päivä. Sorry, etta sanoin! 
Vanhana juoppona en alkoholiin koske, koska olen ollut kohta 4 vuotta ilman tippaakaan alkoa ja röökiä. Joten asia on loppuunkäsitelty siltä osin. Muita kokemuksia/vinkkejä?
Mun mielestä tuo on liian nopea vauhti. Itsellä pudotetaan 40 mg/pv annoksesta 2 mg kerrallaan pois muutaman viikon välein siten, että ensi vuoden alussa käyttäisin 15 mg Diapamia päivässä. Joten ainakin mun psykiatri ei kannustaisi noin nopeaan tiputusvauhtiin. 
Ottaen huomioon diatdepaamin pitkän puoliintumisajan, tiputusvauhdin on hyvä olla hidas; elimistö ehtii tottua pienempään määrään ennen uutta vähennystä. Liian nopealla tahdilla tulee takapakkeja ja mm unettomuutta paljon herkemmin. Hidas prosessi on bentsojen pudotus, been there done that, useammankin kerran.
Rauhassa ja oloa sen verran kuulostellen, ettei se äidy liian kurjaksi, muttei liikaa jolloin koko ajan kuulostelee joka oiretta ja kuumottelee joka vaivaa. Se menee siinä sivussa, jos tahti ei ole liian kova.
Jos on vuosia syönyt bentsoja, ei voi olettaa niiden lopetuksen olevan nopeaa.