Eron teemaviikko: Hoitoon ohjaus

Päihdelinkin toimitus välittää kysymyksen


Voisitteko aktiivisesti ohjata perheitä/päihde-ja tai peliriippuvaisia Minnesota-malliseen hoitoon, jolloin koko perheen on mahdollista saada apua ja toipua? Monet perheet ovat näin välttäneet eron saaneet apua tai jos ero on tullut on raittiit vanhemmat myös erotilanteessa olleet lapsen etu.

Nostat pohdinnassa esiin teeman (oman tulkintani mukaan), miten erot voitaisiin perheissä ennaltaehkäistä. Uskon, että perheitä, vanhempia, ohjataan avun ja tuen piiriin, mutta valitettavasti kaikki vanhemmat eivät aina motivoidu ottamaan kuntoutusta ja hoitoa vastaan. Oma mieli ei halua tunnustaa, että oma toiminta ja riippuvuus aiheuttaa haittaa ja pahoinvointia muille perheenjäsenille.

Joskus hoito tai kuntoutus käynnistyy parisuhteen näkökulmasta liian myöhään eli ratkaisu erosta on jo pitkälle tehty ei-päihteitä käyttävän / ei-peliriippuvaisen puolison mielessä. Omat voimavarat on kulutettu suhteessa loppuun. Usein perheissä vanhemmat pohtivat eroratkaisua pitkään, harvoin ratkaisu syntyy yhdeltä istumalta tai yhden keskustelun pohjalta. Eteenkin perheissä, joissa puolisolla on päihdeongelma voi kumppanin energia ja voimavarat suuntautua siihen, millä tavoin auttaa puolisoa ja välillä voi olla myös hyviä hetkiä yhdessä. Usein puolison päihdeongelma / peliriippuvuus ja mitä se tuottaa perheen tilanteeseen on ollut keskusteluissa useastikin , ennen eroratkaisun tekemistä ja eroajatuksen toteuttamista.

Silloin kun perheessä on lapsia, on vanhempien myös kannettava vastuunsa siitä, millaisessa kasvuympäristössä lapset kasvavat. Tutkitusti aikuisen runsas päihteidenkäyttö voi tuottaa lapselle turvattomuuden tunteita ja kokemusta, vaikka tilanne aikuisen silmin olisi harmiton ja hauska. Itse toivoisin, että kumppanit suhtautuisivat vakavasti toiseen puheisiin siitä, mitä peliriippuvuus tai päihderiippuvuus aiheuttaa muille perheenjäsenille. Ja että perheet saisivat mahdollisimman varhain mahdollisuuden ottaa tukea vastaan ja että päihteidenkäyttöön liittyvistä ongelmista , samoin kuin peliriippuvuuksiin liittyvistä ongelmista voitaisiin ottaa puheeksi myös esim. neuvolassa tai muissa palveluissa, joissa perheitä kohdataan. Tähän tarvitaan rohkeutta niin vanhemmilta itseltään kuin ammattilaisiltakin.

Monessa riippuvuuksien kuormittavissa perheissä saatetaan sinnitellä liian kauan yksin, sillä häpeän leima tai epäonnistumisen pelko estää asiasta puhumisen vaikkapa ammattilaisen kanssa. Ja kuten kirjoittaja toteaa, joskus perhe, saadessaan apua ja tukea, voi toipua yhdessä ja eropolulta voi vielä kääntyä takaisinpäin. Ja samoin, raittiit vanhemmat ovat aina lapsen etu-tästä olen täysin samaa mieltä.