Ongelmaksi on muodostunut 1,5-vuotiaan lapsen ja isän tapaamiset. Lastenvalvojalla teimme sopimuksen isän ehdoilla → miten hän haluaisi nähdä poikaansa. Joka toinen viikko ti-ke ja la-su hänellä on tapaamisajat. Harvemmin ne kuitenkaan toteutuu. Luonnollinen ilmiö toki alkoholistin ollessa kyseessä.
Pojan isä perui nyt la pojan tapaamisen, koska hänellä oli “muuta menoa”. Se meno oli se, että hän päästi häneen rakastuneen naisen luokseen juttelemaan asiat selviksi. Olisi voinut jutella joku muu päivä! Lapsen isä vaatii nähdä poikaansa miten sattuu (lyhyellä varoitusajalla) ja jopa silloin kun on minun viikonloppu. Isän mielestä hänellä on oikeus tietää missä milloinkin pojan kanssa olemme. Häntä ei kiinnosta missä minä olen, mutta kunhan tietää missä poika on.
Mitenköhän pitäisi menetellä, ettei isä voisi pompotella jatkuvasti? Antaa hänen nähdä poikaansa vain sovittuina ajankohtina…? Sitten voisi lisätä päiviä kun hän pitää sovituista kiinni? Onkohan tuo kuitenkin epäreilua?
En osaa antaa neuvoja, pahoittelen. Mutta voimia sulle! Itsestä tuntuu, että jos sovitut tapaamiset on menneet ohi juopottelun takia, niin että ensin ne tapaamiset käytettäisiin ja sitten vasta ylimääräisiä. Mitä sun omasta elämästä tulee, jos koko ajanvähän väliä suunnitelmat muuttuu?
itse olen ajatellut, että mies saisi tavata lapsia niin usein kuin haluaa selvänä ollessaan. Päihdejakson pituudesta kun ei ole aina tietoa… Lapsille on kuitenkin tärkeää olla myös isän kanssa ja hän on hyvä isä kun on oma itsensä.
Jos sulle on tärkeää pitää tietystä päivistä kiinni, niin pidä. Kyllä se mies vähitellen oppii. Oppii koirakin, kun tarpeeksi kouluttaa.
Kaikki tietysti riippuu myös omasta elämäntilanteesta. Jossain vaiheessa yleensä vaan käy niin, että omaakin elämää joutuu suunnittelemaan joko päivähoidon, koulun tai oman työn takia. Tai vaikka silloin, jos löytää uuden kumppanin! Silloin ei voi toisen oikkujen mukaan antaa lasta ‘milloin vaan’ ja omasta kokemuksesta tiedän, että jos on jo antanut ‘pirulle pikkusormen’, on se todella vaikeaa saada takaisin Samalla täytyy kuitenkin olla aina se ‘hätävalmius’ jos vierailu ei onnistukaan. Joten oma suositukseni on että ‘opettaa tavoille’ heti alusta. Anteeksi rankahko sanavalinta
Lasten tapaamisia voidaan järjestää muutenkin, isovanhemmilla, puistossa, sisäleikkipaikassa jne(tai ukon luona jos kokee että sinne voi marssia), saapahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja kun lapsi kasvaa vähän vanhemmaksi, niin pettymyksiä ei tule, niiltäkin pitää suojella. Jos mennään puistoon niin iloinen yllätyshän se on jos isikin tulee.
Meillä jos halusi ex-tempore tapaamisia, niin usein ilmoitin että olen kaupassa/kaverilla tai jotain muuta ympäripyöreää. Ja jos kyseli iltapäivää niin tarjosin ilomielin iltaa tai jos kyseli iltaa niin sanoin et voitko tulla nyt sit heti, kohta lähdetään :mrgreen:
Parhaiten kyl toimii tämä 200km, eipä oo näkynyt täällä ainakaan vielä ekaan vuoteen
ps. lain mukaan sovituista täytyy pitää kiinni, mut muuten lähivanhempi saa päättää lapsen menoista. Jos huoltajuus on jaettu, niin sitten isoista asioista täytyy sopia, näihin ei kuitenkaan kuulu missä ruokakaupassa käytte
Selvänä isä aina näkeekin poikaansa. Ei hän ole vielä koskaan sortunut juomaan pojan ollessa hänen kanssaan. Lapsen on hyvä todellakin nähdä isäänsä myös. En pysty sekä äidin että isän roolia vetämään. Ja ihan oman jaksamisenkin kannalta olisi hyvä jos isä säännöllisesti olisi pojan kanssa.
Nyt on ennätyspitkä aika kulunut (2vkoa) kun isä on viimeksi nähnyt poikaansa. Useampana päivänä isä on juopotellut kun uusi nainen suostuu näkemään häntä humalassakin. Nainen on jopa käynyt hänelle kaupassa → myöskin olutta ostanut.
Huomattu on, että kun antaa pirulle pikkusormen, sitä on vaikeaa saada takaisin. Ja erästä miestä olen tapaillut, jolla on 2 lasta, ovat hieman vanhempia. Lapset tykkäävät toisistaan puolin ja toisin todella paljon!