Eroamisen vaikeudesta

Miten vaikeaa on erota?!?? Avomiehen alkoholinkäyttö on nyt tullut siihen pisteeseen, etten voi hänen kanssaan enää olla parisuhteessa. Asutaan yhdessä omistamassamme talossa. Mies ei suostu edes keskustelemaan asiasta, ja on aivan selvää, ettei hän halua juomisesta luopua. Ratkaisuksi vaikeaan tilanteeseen ehdotti, että hankkii polkupyörän. Aivan.

Tuntuu siis siltä, että olen aivan pattitilanteessa. Yksin en kovinkaan helposti voi yhteistä asuntoa myydä, eikä toisaalta ole varaa maksaa asuntolainan lisäksi oman asunnon kuluja. Meillä siis omat lainat. Helposti kyseenalaistetaan sitä, että miksi ihmiset jäävät juovan puolison luokse. No mihin tässä nyt sitten menisi? Ja millä rahalla? Kun jossain on asuttava kuitenkin. Jos jollain on hyviä vinkkejä antaa, niin kaikki otetaan vastaan. Itse kun oon niin syvällä tässä suossa, että näköala on melko kapea nyt.

Täysin samaa mieltä. Se on helppo huudella, että “miksi sä et vaan eroa?” tai “miksi jäät siihen, lähde menemään”. Voi kun olisikin niin helppoa, mutta kun siinä on pari mutkaa matkassa. Vaikka olisi jo aivan henkisesti valmis (niin kuin itse olen ollut jo vuosia) niin asiat eivät vain tapahdu ihan sormia napsauttamalla varsinkaan alkoholistin kanssa. Varsinkin jos on köyttänyt itsensä kiinni veloilla, lapsilla ja muilla toisiinsa sitovilla jutuilla, jotka on vaan kerta kaikkiaan vastuullisen ihmisen otettava huomioon.

Alkoholistihan ei ole monestikaan kovinkaan halukas rakentavaan keskusteluun arjen asioiden järjestelyistä, koska sitten joutuisi kohtaamaan myös eron syyn eli oman juomisensa seuraukset. Ja ehkä myös sen, että juominen on ihan oikea ongelma kun on akka ja lapsetkin lähdössä sen seurauksena pois. Kulissit saattaisi romahtaa jopa ja paljastua ihan pesunkestäväksi juopoksi myös muiden silmissä. Ja onhan se mukava jos saisi juoda ja silti nauttia perhe-elämästä silloin kun se sattuu sopimaan itselle.

Mutta joo, ei ole helppoa lähtä ei. Vaikka haluaisikin. Sitten raivostuttaa juomisen lisäksi vielä lisänä se, että toinen aiheuttaa ongelmia, mutta ei halua niitä ratkoa mitenkään. Eli en voi auttaa asiassa minkäänlaisin neuvoin, kun ei niitä itselläkään ole ollut. Vain vertaistukea voin antaa ja ymmärtää tuskasi saman pattitilanteen kokeneena.

Käytännön vinkkinä voisin antaa sen, että ota yhteyttä asianajajaan (tai vähävaraisena oikeusaputoimistoon) ja kysy sieltä neuvoja tuon talo-asian suhteen. Vaikka se maksaa, saat mielenrauhan, kun tiedät, mitkä ovat mahdollisuudet toimia.

En tiedä, ovatko nuo yhtymämuotoiset omistukset ja omat lainat jopa mutkistaneet eroamista; eikö aiemmin avioliitossa ollessa riittänyt eron vireille laittaminen ja sitten seurasi omaisuuden jako ja jos toinen ei pystynyt lunastamaan talosta ulos, talo meni myyntiin?

Varmaanhan jotain lakiasiantuntijaa käytitte noissa laina/omistuskysymyksissä, niin kyllä joku vastaava osaa kertoa, voiko osuutensa myydä ja talosta (ja ehkä lainastaakin sitä kautta) päästä eroon, vaikka se avopuoliso haraa vastaan.

Alkoholistit eivät välttämättä ole niin yhteistyökykyisiä tai -haluisia. Asioita joutuu hotamaan yksin ja väkisin, jos siis haluaa erota. Tietysti jos kysyy ensin neuvoja lakimieheltä itsekseen ja niiden perusteella yrittää keskustella uudestaan, toinen edes näkee, että on tosissaan ja ero saattaa sujua paremmin. Onhan asian selvittäminen parempi mielenrauhallekin; jos omaisuuden myynti jotenkin onnistuu, jo tieto siitä rauhoittaa, vaikkei heti tekisi mitään. Jos taas ei, niin jättää asian pohtimisen ja koittaa saada elämäänsä muuten niin mukavaksi kuin vain voi siinä eläessään. Yksin epätietoisena asioiden vatkaaminen rasitti ainakin minua enemmän kuin vähän ikävämmätkin faktatiedot.

Toivottavasti talonne on jollain sellaisella alueella, että se on säilyttänyt arvonsa ja menee tarvittaessa nopeasti kaupaksi. Jossain syrjemmässä se on vaikeampaa, mutta ei sekään ole maailmanloppu.

Voimia!

Ja itse asiassa Karuselli suosittelisin sinulle ihna samaa; kysyt joltain lakimieheltä neuvoja tilanteeseesi… Eroamiseen ja lasetn elatusmaksuihin ym. Tieto on aina parempi päänalunen kuin epätietoisuus.

Alkoholistit eivät tee tiliä menemisistään ja tulemisistaan ja se minusta antaa puolisolle saman oikeuden moraalisesti. Asioita voi selvitellä kertomatta siitä sille juopolle. Parempi vielä, jos pääsee käymään vaikka ossain oman kotipaikkakunnan ulkopuolella, jos sen saa järjestymään.

Alkoholistin aiheuttamat ongelmat voivat olla niin moninaiset ja vuosien saatossa myös pahentua. Hän voi velkaantua paljonkin kertomatta siitä ja omaisuusjärjestelyistä riippuen itselle aiheutuvat vanhingot voi olla isojakin ulosoton iskiessä… ja muutenkin, jos juoppo menettää työkykynsä, joutuu työttömäksi ja tulot pienenevät, arjesta selviäminen hankaloituu.

Ilkeä tilanne on myös äidilläni; ukko on oikeustoimikelvoton ja hänelle on määrätty edunvalvoja. Yhteisen omaisuuden suhteen ei ole mitään tehtävissä ilman yhteistyötä tämän edunvalvojan kanssa… ja se ei suoraan sanottuna näytä olevan oikein sujuvaa. Suht harvinaistahan se varmaan on, mutta kyllähän juova on altis tapaturmille ja sitä kautta aivovammoillekin tai alkoholidementialla vuosien saatossa. Jos on tehty edunvalvontavaltuutus, niin se muutaa asiaa, kun edunvalvojaksi on voinut valita vaikka sen vaimon ja se astuu voimaan sitten lääkärintodistusten perusteella.

Siinä mielessä on ihan järkevää selvitellä asioita hyvissä ajoin, niin voi tilanteen ollessa vielä suht ok, jo kypsytellä eri vaihtoehtoja mielessään. Joskus eroaminen on kyllä hyvin vaikeaa, ellei liki mahdotonta. Niissä tietysti toivon, että jollain tapaa se juovakin kypsyisi eroon ja omaisuuden realisointiin jossain vaiheessa ja puoliso jaksaisi jotenkin sitä elämää ja hakisi tukea vaikka vertaistukiryhmistä ja jos voimia ja aikaa yhtään riittää jostain omista harrastuksista.

Näinhän se on. Ei tämä minunkaan mies halua juomista lopettaa. Kysyttäessä ei vastaa mitään, tai alkaa puhua jostain helkkarin pyöräilemisestä tai nurmikon leikkuusta. :unamused:

Kiitos ihan superpaljon noista neuvoista. Mehän ei olla naimisissa, joten avioeroa ei tässä tarvita. Totta on varmasti, että tämä yksin märehtiminen on kaikkein kuluttavinta. Ja koska mies ei ole halukas asiaa käsittelemään mitenkään, niin laitoinkin jo pankkiin kyselyä. Täytyy varmaankin seuraavaksi kysyä lakimieheltä neuvoa.

Miehellä on kyllä nyt työpaikka, oli viime vuoden puolella puolisen vuotta työttömänä. Työnsä menetti juuri juomisen takia, kun kärähti ratista. Että siitäkin on kokemusta, kun toinen sitten ahdistuu kotona, kun on niin kurjaa. Itse yritän tässä olla mahdollisimman reilu, ja olen miehelle sanonut, että en enää ole sitoutunut tähän parisuhteeseen, koska yksin parisuhteessa oleminen ei ole ns. mun juttu. Onneksi mulla on ihana työ ja muutakin elämää. Eikä pieniä lapsia.

Oon myös miettinyt sitä, että vaikka tilanne ei vielä ole aivan kaoottinen, niin jossain vaiheessa voi olla. Tai onkin, jos mies ei ongelmalleen mitään tee. Että nyt hyvän sään aikaan pitää asioita selvitellä.

On hyvä, että olet kyennyt kypsyttelemään ajatustasi alkoholisoituneesta avopuolisostasi eroamisessa jo taloudellisiin asioihin keskittymällä. Ajattelen, että eroamisen vaikein vaihe - mahdollinen henkinen riippuvuus toisesta ihmisestä - on sinun kohdallasi näin ollen jo ainakin jollakin tasolla sinulle selvää. Olet ehkä ison askeleen lähempänä lopullista eroa.

Parisuhteeseen ryhtyessä kaikki tuntuu ikuiselta ja siksi myös taloudellinen sitotuminen yhdessä kumppaninsa kanssa tuntuu itsestään selvältä ja luontevalta. Valitettavan usein erotilanteessa asiat mutkistuvat ja vaikka lainsäädäntö olisi kuinka selkeä ja omaisuuden jakaminen teoriassa yksinkertaista, voi eron katkeruus kanavoitua riitelyyn oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Koska te ette ole avioliitossa, ei varsinaista laskennalista ositusta ole tarpeen tehdä vaan omaisuutenne jako toteutetaan omaisuuden erottelulla. Siten kumpikin teistä ottaa erossa oman omaisuutensa. Kumpi tahansa teistä voi mahdollisen eron koittaessa esittää vaatimuksen yhdessä omistamanne asunnon myymisestä. Siitä saadusta kauppahinnasta vähennetään jäljellä olevat velat ja lopun kumpikin voi käyttää vaikka uuden asunnon pesämunaksi tai muuten parhaaksi katsomallaan tavalla.

Meistä kukaan ei tiedä tulevien päiviemme määrää, mutta joka tapauksessa - olipa elämämme minkä mittainen tahansa - päiviä ei riitä tuhlattavaksi. Jos eroaminen tuntuu ajatuksena mahdolliselta, on todella vakavasti pohdittava mitä jäljellä olevalta elämältään odottaa. Annat ymmärtää, että kumppanisi ei myönnä olevansa alkoholisti. Niinpä lienee aika lailla turhaa odottaa hänen tekevän jotakin merkittävää raititstuakseen. Todennäköisesti hänen sairautensa - alkoholismi - myös pahenee tulevina vuosina. Jos hänen alkoholin käyttönsä häiritsee sinua nyt, häiritsee se sinua vastakin. Sinun on tehtävä päätös suhteenne jatkumisesta tai sen päättämisestä. Parisuhteessa päätösten pitäisi olla yhteisiä ja kummankin tulisi niihin sitoutua. Asian luonnosta kuitenkin johtuu, että tämän ison ratkaisun äärellä olet yksin. Tai ehkä et sittenkään aivan yksin. Ainakin minä koen saaneeni paljon apua oman parisuhteeni selvittelyyn ja sen mahdolliseen päättämiseen oman kotikaupunkini päihdeklinikalta. Se on myös päihderiippuvaisten ihmisten läheisten käytettävissä oleva maksuton palvelu. Oma parisuhteeni lopulta korjaantui, mutta asioiden selvittäminen ammattilaisten kanssa oli siinä merkittävänä voimaannuttavana tekijänä. Se myös havahdutti oman kumppanini huomaamaan aikeeni vakavuuden. Lopulta olimme kumpikin tosiasioiden äärellä kasvotusten; selkä seinää vasten. Siinä tilanteessa jouduimme pohtimaan tulevaisuutemme suunnan; joko yhdessä tai erikseen. Arjen kielenkäytössä yleensä alkoholisti on se, joka määrää tahdin. Erolla uhkaaminen vesittyy kerta toisensa jälkeen. Siksi on tärkeää jossakin vaiheessa viheltää peli poikki ja katsoa mitä jää jäljelle. Se on totinen paikka.

Toivon todella sinulle voimia ratkaisuihisi. Tiedän, että osasi ei ole helppo. Niin monta seikkaa vetää päätöstäsi eri suuntiin. Kävipä suhteellesi miten hyvänsä; pysy lujana!

Kiitos juhapetteri. Sitä just olen tässä viimeisen vuoden aikana pohtinut, että ei ole millään lailla mun velvollisuus pysyä tässä suhteessa koko lopun elämääni. Eikä alkaa alkoholistin omaishoitajaksi. Siksi oonkin alkanut vaan tehdä mitä haluan. Ja olen tämän kertonut miehelle myös, saamatta oikein mitään vastakaikua sieltä.

Mukavaa on saada näkökulmaa omaan tilanteeseen. Ja jotenkin nyt on sellainen luottavainen olo, että alan tässä selvittelemään asioita yksi kerrallaan.

Nyt oikeestaan ärsyttää. Nimittäin mies oli viime viikonlopun käsittääkseni ihan selvin päin. Ja ärsyttää se, että tällaista asiaa pitää edes miettiä, tai huomata. Siihen just olen ehkä kaikkein eniten väsynyt, että aina saakeli pitää miettiä että onko toinen juonut vai ei. Ja vaikka miten yrittää, niin ei sitä oikein voi olla havainnoimattakaan. Enää en oikein jaksa ilahtua juomattomuudesta, vaan enemmänkin ottaa päähän. Mutta tietynlainen rauha on nyt. Minä ite päätän, mitä teen ja ymmärrän, että sairaudestahan tässä on kyse.