Hyvää joulupäivän aamua kaikille!
Rauhassa kirjoitan, kun tytär ja puoliso vielä nukkuvat. Olen kirjoittanut tälle palstalle jo muistaakseni vuonna 2008 tai 2009. Pitkä tie on kuljettu sen jälkeen.
Olen siis elänyt oman alkoholistini kanssa kohta 36v ja alkoholiongelma hiipi parisuhdettamme sekoittamaan viitisentoista vuotta sitten. Oma taustani vuoksi olen ollut avuton lähtemään avioliitosta ja elänyt vajn päivästä ja viikosta toiseen perhehelvettiä uskoen ja toivoen parempaa.
Jotain on kuitenkin vihdoin muuttumassa, varmaan pitkän psykoterapian ansioista. Olen alkanut ottaa reilusti henkistä ja fyysistäkin, sikäli kuin pieni asunto antaa periksi, puolisoon ja olin tosi tyytyväinen, kun huomasin tänä aamuna, etten enää epätoivoisesti googlaa vinkkejä puolison raitistamiseen tai toivo raitistumista.
Nyt ajattelen, että puoliso tekee niin kuin tekee ja raitistuu jos haluaa (ja tuskin haluaa) mutta me tyttären kanssa eletään omaa elämäämme ja vielä saan eronkin aikaiseksi. Olen tästä askeleesta tyytyväinen. Se on ainakin taas askel eteenpäin.
Mutta tietysti juuri nyt tabin akku loppuu!
Palaan asiaan
Onpa pitkä tie ollut. Huhuh. 15 vuotta alkoholistin kanssa elämistä, mutta täytyyhän siihen mahtua paljon hyvääkin jos jaksaa niin kauan?