Istuin kokouksessa, tässä eräänä iltana. Paikalle kutsuttuna, voisi kai sanoa että jonkinlaisena asiantuntijajäsenenä.
Parikymmentä ihmistä, aktiivista kansalaista.
Keskusteltiin, suunniteltiin, päätöksiä tehtiin. Ravintolan kabinetissa kun istuttiin, niin syötiin ja juotiin.
Huomasin siinä illan mittaan että kukaan ei tilannut mitään alkoholipitoista, kahvia ja vettä ja limsaa ja kotikaljaa ja semmoisia joivat.
Joskus vuosikymmeniä sitten olisi vastaavassa kokouksessa ainakin kaljapullojen ruskea väri olisi ollut pöydässä vallitseva sävy, ja kirkkaampiakin reippaanlaisesti. Muutoksen selvempään suuntaan näissä olen viimeisen vuosikymmenen aikana huomannut ihan yleisestikin. Välillä kun ihan työniknin takia istuin erilaisissa ryhmissä useinakin iltoina viikoissa, metsästäjänpihviä leikellen.
Olisiko siis kuitenkin tapahtumassa jotain muutosta parempaan päin? Vai koskeeko tällainen muutos vain näitä ns ruohonjuuritason osallistujia, kansalaistoimijoita, vertaistukijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä, tätä alempaa kansankerrosta jossa minäkin enimmin liikun ja johon kuulun?
Onko muutos siis vain näkökulmaharhaa ja ns parempi väki, se eliitti, korkeasti koulutettu ja uraputkissaan kiitävä tai yliopistoissa opinnäytenippujensa kanssa pystypäin vaeltava ihmisryhmä nielisi yhteisten hetkiensä vauhdittajana samaan tahtiin viinaksia kuin ennenkin?
Jos muutos on tapahtunut kautta linjan, niin hyvä juttu, positiivistahan se. Mutta minähän en voi asiasta tietää kun on tuo verkostoni valitettavan köyhälistöpainotteista, nykyään.
Miten on, varmaan täälllä osaa joku minulle kertoa, miten on käyttäytyminen noissa “paremmissa piireissä” muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä? Onko suunta sama vai minnekään kääntynyt?
Millaisia kokemuksia on?