eri kulmista katsoen

Istuin kokouksessa, tässä eräänä iltana. Paikalle kutsuttuna, voisi kai sanoa että jonkinlaisena asiantuntijajäsenenä.

Parikymmentä ihmistä, aktiivista kansalaista.

Keskusteltiin, suunniteltiin, päätöksiä tehtiin. Ravintolan kabinetissa kun istuttiin, niin syötiin ja juotiin.
Huomasin siinä illan mittaan että kukaan ei tilannut mitään alkoholipitoista, kahvia ja vettä ja limsaa ja kotikaljaa ja semmoisia joivat.

Joskus vuosikymmeniä sitten olisi vastaavassa kokouksessa ainakin kaljapullojen ruskea väri olisi ollut pöydässä vallitseva sävy, ja kirkkaampiakin reippaanlaisesti. Muutoksen selvempään suuntaan näissä olen viimeisen vuosikymmenen aikana huomannut ihan yleisestikin. Välillä kun ihan työniknin takia istuin erilaisissa ryhmissä useinakin iltoina viikoissa, metsästäjänpihviä leikellen.

Olisiko siis kuitenkin tapahtumassa jotain muutosta parempaan päin? Vai koskeeko tällainen muutos vain näitä ns ruohonjuuritason osallistujia, kansalaistoimijoita, vertaistukijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä, tätä alempaa kansankerrosta jossa minäkin enimmin liikun ja johon kuulun?

Onko muutos siis vain näkökulmaharhaa ja ns parempi väki, se eliitti, korkeasti koulutettu ja uraputkissaan kiitävä tai yliopistoissa opinnäytenippujensa kanssa pystypäin vaeltava ihmisryhmä nielisi yhteisten hetkiensä vauhdittajana samaan tahtiin viinaksia kuin ennenkin?

Jos muutos on tapahtunut kautta linjan, niin hyvä juttu, positiivistahan se. Mutta minähän en voi asiasta tietää kun on tuo verkostoni valitettavan köyhälistöpainotteista, nykyään.

Miten on, varmaan täälllä osaa joku minulle kertoa, miten on käyttäytyminen noissa “paremmissa piireissä” muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä? Onko suunta sama vai minnekään kääntynyt?

Millaisia kokemuksia on?

Tarkoittanetko paremmilla piireillä sitten niitä, jotka on opiskelleet muutamankin vuoden kauemmin kuin aapisen, kertotaulun ja Isä Meidän -rukouksen oppimiseen tarvitaan?

Jos kokous pidetään ravintolan kabinetissa, niin sehän kertoo jo kyseessä olevan aika hyvät, ellei jopa paremmat piirit. Siellä sentään saisi viunaksia jos haluaisi, oppilaitosten kuivakoista ruokaloista ja kanttiineista ei edes saa.

Minä olen istunut kokouksissa ainoastaan työpaikkojen kokoushuoneessa ja sellaisissa kokoustiloissa, joissa alkoholia ei edes ole saatavilla eikä sen nauttiminen olisi kai luvallistakaan, niin hieman vaikea hahmottaa sellaista kokousta jossa alkoholia saisi juoda jos haluaisi. Pikkujoulut ja muut pirskeet on sitten asia erikseen, mutta silloin virallinen puoli on jo loppuun käsitelty ja vaihdettu virallisestikin ns. vapaalle.

Lähinnä kysymys on muutoksesta.

Pari-kolmekymmentä vuotta sitten istuin samantapaisissa kokouksissa. Ammattiosastojen, asukasyhdistysten, taisi olla joku elokuvakerhokin (mitähän minä sielläkin olin tekevinäni) , jos jonkinlaista pikkuryhmää joka tapauksessa. Puhumattakaan semmoisista tilanteista joissa jotkin vaalit tms olivat edessä ja milloin kenenkin kannatusjoukot kokoontuivat suunnittelemaan propagandaansa.

Olut ja väkevämmätkin sopivat kuvioihin ihan hyvin. Ja virallisen kokouksen jälkeen kosteampi porukka jäi istumaan, jatkamaan keskustelua kovinkin inspiroituneina.

Ja se on oleellista, muutos on tapahtunut . Ruuan kanssa en tosiaan ole hetkiin nähnyt olutta tai viinejä tai ruokaryyppyjä. Puhumattakaan siitä laajemmasta kurkunkostuttamisesta jolla puheentuloa avitettiin, syötiin sitten tai ei.

Kuten sanoin, nämä minun viimeaikaiset kokemukseni rajoittuvat tähän ruohonjuuritason kansalaistoimijoiden porukkaan, ja siksi sitä kysyinkin, muilta plinkkiläisiltä, miten tuo homma on muissa piireissä ajan myötä kehittynyt vai paikoillaanko on pysynyt?