Täällä taas pitkästä aikaa.
Ja hei! Voin kertoa, että olen eronnut tästä miehestä oikeasti ja ajatukset alkaa olemaan jo paljon parempaan suuntaan. 
Viime syksystä en kamalasti muista, se oli raskasta aikaa. Itkin ja surin. Surin sitä alkoholille menetettyä miestä. Surin pieleen menneitä suunnitelmia tulevaisuudesta. Surin ettei tästä tullut mitään vaikka kovasti joskus sitä halusin.
Alkuvuodesta kokeilimme vielä, “ilman paineita”, tulisiko tästä sittenkin jotain. Hetken ajan siellä näkyi se mies, joka hän on pohjimmiltaan. Mutta valitettavasti se alkoholi vei taas mennessään. Minulle tämä “kokeilu” oli lähinnä vahvistus sille, että tämä oli tässä. Ja silloin mietin, että mitä tunnen tätä miestä kohtaan ja jouduin myöntämään; en enää rakkautta. Välitän kyllä hänestä edelleen. Mutta en niin paljoa, että sille voisi rakentaa jotain.
Tilanteemme on tällä hetkellä ok. Koirasta on “yhteishuoltajuus”, kumpikaan ei siitä halunnut luopua. Ja onneksi tämä kuvio on suurimmaksi osaksi toiminut. Osaamme keskustella asioista, jos sille on tarvetta. Ex on siis välillä muutaman viikon selvin päin ja sitten ratkeaa yleensä viikoksi.
Syksyllä tuntui ettei minulle koskaan sitä oikeaa tulekaan löytymään ja onneksi tuokin ajatus on muuttanut muotoaan. Kyllä haluan uskoa, että sieltä joskus se joku tulee, kun aika on kypsä.
Se on totta, että jokaisella on se aikansa milloin ns. kuppi tulee täyteen. Minulla ensimmäinen irtiotto oli oma asunto johon en halunnut miestä ollenkaan mukaan. Sen jälkeen alkoi tulla omia menoja kavereiden kanssa, joista vain ilmoitin miehelle. Ja lopulta tuli se kaatava väsymys ja seinä vastaan. En jaksanut enää. Toinen inhotti ja ärsytti niin perkeleesti. Ja vaikka olin miehen lähdön jälkeen yksinäinen niin silti niin onnellinen siitä ettei hän ole tulossa pilaamaan minun olotilaani juomisellaan. Nautin siitäkin, että jääkaapissa sai olla se saunasiideri odottamassa rauhassa viikonloppua.
Pian huomasin naurun tulevan takaisin elämääni. Minusta oli tullut tämän parisuhteen aikana totinen torvensoittaja. Oli ihana huomata nauravansa pienellekin vastoinkäymiselle raskaan kirosana litanian sijaan. 
Te muut jotka kamppailette alkoholistin kanssa, sanon: jaksakaa, uskokaa parempaan päivään. Jos alkoholisti ei halua raitistua, jättäkää uppoava laiva. Se ei tapahdu välttämättä hetkessä, mutta jokainen pienikin askel on sinne oikeaan suuntaan. Antakaa itsellenne anteeksi “repsahdukset”, kun lankeatte alkoholistin pauloihin takaisin. Seuraavalla kerralla olet tästä oppinut taas hieman ja jaksat yrittää irti. Muistakaa, että olette tärkeitä juuri tuollaisina vaikka alkoholisti yrittää sinua polkea maan rakoon. Yrittäkää muistaa itsenne siellä kaiken paskan keskellä, tehkää jotain mistä nautitte. Aina ei jaksa, silloin pitää antaa itselle mahdollisuus todeta ja hyväksyä se. Hyväksykää ne rakkauden ja vihan tunteet, se on vuoristorataa. Hakekaa tarvittaessa apua.
Helppo ei ole ollut tie, mutta tässä olen nyt. Iloisempana ja elämänmyönteisenä. Uskokaa siihen päivään, kyllä se sieltä tulee.
En tiedä kuinka ahkerasti täällä seikkailen, mutta tänään olen lukenut paljon tekstejä ja lähettänyt teille kaikille ajatuksissani voimia, oli tilanne mikä tahansa.
Tällainen on ollut minun tarinani tähän asti.
