Pitkästä aikaa plinkkiä selaillessa tuli tunne, että pitää saada luotua oma ketju, jossa purkaa tuntojansa. Hienoja keskusteluja olen lukenut ja imenyt viisautta itseeni.
Tässä on menossa nyt tipaton tammikuu. Mikäli hyvältä tuntuu, niin se saakin myös jatkua pidempään. Kaikkein hienointa olisi, että tauon jälkeen onnistuisi kohtuukäyttö, mutta pelkäänpä sen olevan liian myöhäistä kohdallani. Juomiseni on jo vuosia ollut ongelmallista, mutta nyt tuntuu, etten pysty enää. Psyyke ei kestä hilpeän hurmaajan ja syyllisyyden pieksemän ihmisraunion välistä tasapainottelua. Krapulat ovat jo aivan karmeita ja juomisesta tullut lähes joka päiväistä.
Jostain syystä on vaikea kestää arjen tylsyyttä. On masentavaa kuunnella omia typeriä, jankkaavia ja merkityksettömiä ajatuksia, joita aivot syöttää liukuhihnalla. Ainoastaan alkoholi poistaa nuo hölynpölyt, ja olotila on mitä huolettomin… Niin, sen muutaman mukavan tunnin ajan…
Lopettamisajatuksia on jatkuvasti, mutta millään ei ole onnistunut. Juodessani hakeudun seuraan (lähikapakkaan) ja pois kodin seinien sisältä. Nykyisin en osaa enää nauttia asioista kuin ennen. Mikään ei oikein kiinnosta ja vain alkoholi saa aikaan sen tietyn innostuksen. En edes ole mitenkään sosiaalinen ihminen, en yleisesti ottaen edes pidä ihmisistä, mutta juon ihmiset ja etenkin itseni mukavaksi. Kai se on kuitenkin sisäänrakennettu tarve olla laumanjäsen, sosiaalinen eläin ja minulta se näköjään onnistuu vain alkoholin avulla.
Olen kyllä monin tavoin melkoinen ongelmavyyhti, mielenterveyshaasteita joka suuntaan, alkoholismi suurilta osin myös seurausta niistä.
No tulipas melkoinen oksennus ja hieman sekava sellainen, mutta pidän hyvänä ajatuksena nyt itseni tarkkailun myöskin tätä kautta. Tipaton tammikuu on mennyt ihan pelottavan hyvin. Mieliala on tasainen, tylsyyttäkin olen sietänyt, ihmeen vähän tehnyt mieli juoda.
Hämmentävää, että huomenna tulee 13. päivää täyteen, sellaista ei ole tapahtunut moneen vuoteen.
Tsau @Epione, tervetuloa mukaan! Hyvä kun kirjoitit. Raprtoi lisää mietteitäsi jahka tammikuu ja kevättalvi tästä etenee. Alkoholi tosiaan vaikuttaa meihin ja meissä ristiriitaisella tavalla.
Heippa ja tervetuloa!
Itsekin olen ihan uusi kirjoittaja täällä, vaikka olenkin lueskellut juttuja jo pitkään. Onnea tuosta 13 päivästä, se on huikea saavutus, jos sitä ennen tullut juotua melkein päivittäin! Ja tämä on oikein hyvä paikka ajatusten jakamiseen ja itsensä tarkkailuun.
Erilaiset mielenterveysongelmat usein kulkevat alkon kanssa käsi kädessä. Itsekin ajauduin tähän suon silmään työuupumuksen ja masennuksen kautta. Toki alkoholi oli maistunut hyvin ennen sitäkin, mutta todelliseksi ongelmaksi se muodostui, kun yritin tehdä siitä lääkettä stressiin, masennukseen ja ahdistukseen. Itsellä nyt ensimmäinen täysin alkoton viikkoa takana aikoihin ja voin jakaa nuo tuntemukset, että mennyt yllättävän helposti ja mieliala on suht tasainen.
Nyt vaan tarvotaan päivä kerrallaan eteenpäin, tsemppiä!
Niin kovin tuttua tuo kaikki mitä kirjoitat.
Itselleni varmaan suurin käännekohta oli se, kun hyväksyin, että en koskaan enää voi oppia juomaan nornaalisti.
Aluksi se suretti ja annoin itseni sitä märehtiä.
Mutta mitä pidempään on aikaa kulunut, niin sitä enemmän alkaa nyt tuntumaan siltä, että ei ole loppujen lopuksi luopunut mistään saamatta tilalle jotain uutta ja parempaa.
Tässä sitä vietetään edelleen viime vuoden tipatonta tammikuuta, ja toivottavasti mun alkoholit olisi nyt tässä elämässä juotu.
Kiitos kaikille kommenteista tervetulotoivotuksista!
Hienoa @Setämies, että olet hyväksynyt sen ettet enää koskaan voi juoda normaalisti.
Itse en sitä ole valitettavasti (vielä?) hyväksynyt. Hyväksyisin, jos tietäisin, etten koskaan enää tuntisi minkäänlaista himoa juoda, mutta se tuntuu erittäin epätodennäköiseltä ja epärealistiselta.
Tosiaan tämä tipaton tammikuu ja mahdollinen raitistumisen alku on tuntunut niin helpolta ja mukavalta, että väkisin alan ajattelemaan tulevani kuitenkin roikkumaan baarin kahvassa 1.2 ennen kuin se on auennutkaan. Ja pelkään hirveästi, että yksikin kohtuullisen juomisen kokeilu viskoo saman tien entiselle tielle tarpomaan. Sitä en jaksa, psyyke ei kestä, kroppa ei kestä, talous ei kestä. Olen kuitenkin tiedostanut jo pitkään, ettei kohtuukäyttö minulta suju, en vain ole sitä oikein halunnut uskoa ja hyväksyä.
Olen suurella ilolla toivottanut tervetulleeksi kehossani tapahtuneet muutokset kahden viikon aikana. On järkyttävää tajuta, kuinka kaikki epämääräiset oireeni ovat selkeästi olleet vain puhtaasti alkosta johtuvaa. Iltaisin tulee jälleen normaali väsymys. Ennen joko nukahdin alkoholin voimin, (paskaa unenlaatua nukkuen) tai valvoin aamuyöhön joko siksi, että pelkäsin mennä nukkumaan tai olin liian levoton, enkä saisi unta.
Nyt innostuin lukemaan plinkkiä niin suurella tarmolla, että huomasin ajan kuluneen nopeasti ja nukkumaan menon lykkääntyneen. Seuraavaan kertaan siis!
Kuulostaapa niin tutulta tuo sun “oksennus”. Iän myötä olen erakoitunut enemmän kun olen nyt monta vuotta asunut yksin. Tylsääkin tylsempaa kipujen hallitsemaa elämää, niin juon 2-3 kertaa itseni ja muut mukavaksi ja lopun ajan morkkistan ja krapuloin. En ilman alkoholia kestä ihmisiä kuin pieninä annoksina. Alkoholi on siis mulle hauskaa ja sosiaalista, mutta täysin väärä keino siihen. En vain keksi millä korvaisin sen. Silloin kun pystyn lenkkeileen ja jumppaan, en repsahda niin usein juomaan, kun saa liikunnasta hyvää oloa.
