Epävakaa, masennus

Olen kokeillut elämäni aikana monia mielialalääkkeitä. Mulla on dg toistuva masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Cymbalta osoittautunut parhaimmaksi ja syönytkin sitä jo pari-kolme vuotta. Tasaa kyllä mielialaa, mutta masennukseen ei mitään hyötyä. Olen lopettanut alkoholinkäytön kokonaan 7kk sitten, koska se ei sopinut minulle ja ei vaan enää biletys kiinnosta. Mistä saan apua masennukseeni? Mulla on kaikki asiat elämässä suht hyvin. Oon avoliitossa, kihloissa ihanan miehen kanssa. Hevosharrastus, joka tuo paljon mielihyvää, kavereita, vakityö… Löysin puoli vuotta sitten lääkkeen, johon koukutuin. Se auttaa edelleen masennukseeni. Tramal. Se tekee minusta toimintakykyisen, sosiaalisen, iloisen, normaalin ja jaksavan. Innostun asioista samalla tavalla kuin lapsena. Mutta… ei tämäkään ole hyvä. Haluaisin eroon lääkkeestä. En halua olla opioidikoukussa. Kertokaa rakkaat kohtalotoverit , miten ihmeessä saan masennukseni haltuun? :frowning: Olen käynyt terapiassa, myös psykoterapia. Mut en koe niistä olevan hyötyä, tiedän itsekin mikä auttaa mielialaani. Lenkkeily, ratsastus jne :slight_smile: mutta en jaksa liikauttaa eväänikään, jos en ole ottanut tramalia. Olen vain sängyssä masentuneena ja kaikki tuntuu turhalta. Vertaistukea, jotain :frowning: kiitos jo etukäteen!

Moikka. Ehkä sun kannattaa vain käyttää noita lääkkeitä, jos ne saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.

Niin. Onko se sulle määrätty tähän vaivaan se tramal vai ootko “vapailta markkinoilta” hankkinu? Minusta sitä voi ehkä käyttää, jos annosmäärät ei kasva? Tuleehan muihinkin masennus ja psyykenlääkkeisiin riippuvuus? Vaikka toisin väitetään. Jos vaikka jotkin neuroleptit lopettaa, vireoitusoireet voi kestää kuukausia eikä ne varsinaiset lääkkeen sivuvaikutukset silti katoa välttämättä ikinä. Sen takia olen itse hyvin skeptinen käyttämään mitään lääkkeitä, muuten kuin satunnaisesti. Edes ibuprofeenia en ole lapsuuden jälkeen käyttänyt kuin murtumien ja nivelsidevammojen kohdalla.

Jos olet hankkinut sitä ainetta jostain muualta kuin suoraan lääkäriltä, on vaara, että riippuvuuden takia tulet riippuvaiseksi myös ihmisestä/ihmisistä joilta saat lääkettä. Sinua vieroitusoireissasi saatetaan käyttää hyväksi. Toisaalta onhan siinä sama vaara, vaikka lääke olisi lääkärin määräämä, että päivänä eräänä reseptiä ei enää uusita ja jos valitat, saat vaikka leponexiä tilalle… Saattaa vaikuttaa vakityöhön ja parisuhteeseen se…

Hyvä että pohdit sitä. Päihde/lääkeriippuvainen voi olla itse myös tunnistamatta sitä riippuvuuttaan. Että oikeasti ei ole masentunut ja piristy saadessaan lääkettä, vaan kyseessä on aineen himo. Näin ehdotteli minun päihdetyöntekijä, kun sanoin, että yli 1½kk:n jaksot selvinpäin tuntuu mahdottomilta, kun ahdistus ja masennus kasvaa niin suureksi, enkä jaksa poistua enää kotoakaan. “Onko se ahdistusta vai viinanhimoa?”

Sää tiedät itsekin saman, kuin minä. Se liikkumine ja harrastaminen auttaa masennukseen. Auttaa stressiin, auttaa kireyteen ja mielialojen heittelyyn. Joskus masentaa niin, ettei jaksa lähteä liikkeelle. Silloin minäkin pohdin lääkitystä. Tähän mennessä en ole päätynyt kuin kerran 22-vuotiaana käyttämään masennuslääkkeitä. Siinä vaiheessa levesi alkoholiongelma käsiin ja sillä tiellä ollaan… Syy ja seuraussuhteista ei voi aina olla niin varma.

Minulla on välillä hyvinkin aktiivisia jaksoja jolloin liikun ja harrastan ja olen hyvällä tuulella enimmäkseen kaikestea huolimatta. Nyt ollut taas monen kuukauden maailmasta vetäytymisjakso ja alan olla oikeasti jo huolissaan fyysisestä terveydestäni, koska liikun niin vähän ja syön niin huonosti (en jaksa laittaa ruokaa, syön kyllä, mutta mitä käsiini saan ja välillä ahmin). Minullakin on mielestäni epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta lääkärin mielestä ei, vaan adhd…

Se voi olla opioidiriippuvuutta, ettet jaksa nousta sängystä ilman tramalia. Huumeriippuvaisillehan on tyypillistä, että kun huumeita on, eletään normaalia ja aktiivista elämää, kun niitä ei ole niinon hälläväliä, ei jakseta mitään, asunto alkaa kasoittua… Alkoholiriippuvaisilla on toisinpäin.