Hei, kirjoitan, koska ole pian epätoivon syövereissä. Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä pian 18vuotta, olemme naimisissa. Suhteessa on ollut paljon alamäkiä mutta myös ylämäkiä.
Suhteen ensimmäiset vuodet kuluivat yhdessä ryypäten. Työt hoidettiin ja oma kotikin ostettiin siinä sivussa. Minä sitten halusin kuitenkin vähentää juomista ja olen viimeisten noin kymmenen vuoden aikana ollut joko kokonaan juomatta tai juonut vain harvoin. Puolisoni laita on toisin. Hän on jatkanut säännöllistä juomistaan joka tapahtuu aina vapaapäivinä. Hän siis hoitaa työt ( vaikka krapulan takia poissaoloja onkin ollut, ei kukaan ole huomannut mitään ja työtkin on aina välillä vaihtuneet), mutta aina kun seuraava päivä on vapaapäivä, korkki aukeaa.
Hän itse kärsii juomisesta ja sen aiheuttamista sivuvaikutuksista, ja lupaakin lähes joka ryyppykerran jälkeen lopettaa tai ainakin vähentää merkittävästi. Kuitenkin tiedän jo että se on ihan aina tyhjä lupaus. Hän on usein juodessaan tosi vihainen ja haukkuu minua ja kaivelee ikivanhoja juttuja. Hän soittelee ympäri kyliä ja laittelee viestejä kaikille tutuille. Sitten hän usein sanoo haluavansa erota, koska minä nalkutan enkä anna hänen tehdä asioita niinkuin hän haluaa.
Tiedän että nämä kaikki asiat ovat tyypillistä alkoholistin käytöstä. Hän on jo yli 50, mutta käyttäytyy kuin teini-ikäinen.
Olen tosi loppu ja itsekin miettinyt eroa lukemattomat kerrat. Se vaan tuntuu niin vaikealta, kun hän yleensä aina pyytää anteeksi käytöstään ja haluaa muuttua. Ja koska olen itsekin juonut ennen liikaa, tiedän miten vaikeaa se on lopettaa ja miten syvissä vesissä ihminen silloin on kun juo ongelmallisesti.
Yleensä siis lupaan auttaa häntä ja sanon että ollaan yhdessä raittiita, ja suunnittelemme sitten tulevaisuutta. Mutta sisältä olen rikki. Ihan tyhjä ihmiskuori ja tuntuu ettei minulla ole mitään arvoa. Olen aika vahva henkisesti koska olen joutunut kohtaamaan kuoleman liian monta kertaa elämässä. Siksi usein saan sysättyä tunteeni syrjään, mutta pelkään vaan milloin romahdan.
Kiitos jos luit tämän vuodatuksen. Tiedän kyllä mikä olisi oikea ratkaisu, mutta tahdon ehkä vaan kuulla muidenkin kokemuksia jotta voimaannun.
Hieno asia on kyllä se, että olet oman juomisesi saanut kuriin! Iso riskihän on alkoholisoitua juovan miehen vanavedessä pahastikin ja naisen elimistö prakaa juodessa helpommin.
Minulla on siinä mielessä samankaltainen historia, että juominen oliex-mieheni ja minun yhteinen harrastus ja vapaa-ajanviettotapa. Oma juomiseni lisääntyi, kun mies rahoitti enemmän tätä yhteistä hupia. Aloin kyllästyä ja huolestua omasta terveydestäni ja lopetin juomisen.
Muutin omaan asuntoon ja kokeiltiin eri järjestelyjä ja sopimuksia jotka eivät kuitenkaan toimineet. Kuten ne nyt ei yleensä toimikaan. Sopimuksista huolimatta mies oli tukkihumalssa tavatessamme tai pirun pahalla päällä kun kärvisteli ilman viinaa krapulassa. Meille ei löytynyt mitään selväpäistä yhteistä tekemistä, kun juominen oli pois laskuista.
Roikuin suhteessa ja milloin mies yritti vähentää ja milloin ei. Autoin häntä monissa asioissa, mutta usein jäin itse ilman apua. Yhdessä muutossanikin mies oli luvannut auttaa, mutta vittuili kännissä puhelimitse viimeiset pakkauspäivät, oli kännissä muuttopäivänä, eikä kennyt kantoavuksi ja jauhoi vaan, milloin voi ottaa kaljaa.
Tuollainen alkaa tehdä katkeraksi, eikähän sellainen ihmissuhde ole terve ja vastavuoroinen.
Ollaan siis erottu, mutta välit ihan ok ja oikeastaan paremmat nyt kuin tuon kaiken yrittelyn aikana. Eri asunnoissa kumminkin oma terveys parani, kun sain nukkua ja jonkinlaisen rauhan muutenkin. Pystyin irrottautumaan paremmin ja olemaan ottamatta kannettavakseni hänen ongelmiaan ja keskittymään omaani. Erokin oli sillä tavoin jotenkin liukuva, pikkuhilja luovutin, luovuin toivosta ja hän alkoholisoitui yhä enemmän.
Ex-mies juo edelleen ja hänelle on koitunut siitä jo terveys- ja muita ongelma.
En ehkä muuta osaa sanoa kuin että omaa terveyttä ja ihmissuhteita kannattaa vaalia erosipa sitten tai ei.
Moi
Nämä on niin totta :” En ehkä muuta osaa sanoa kuin että omaa terveyttä ja ihmissuhteita kannattaa vaalia erosipa sitten tai ei.”
Ja sitten tämä antaa minulle toivoa:” Erokin oli sillä tavoin jotenkin liukuva, pikkuhilja luovutin, luovuin toivosta ja hän alkoholisoitui yhä enemmän. ”
Itse olen toivoni jo heittänyt ja nyt haen voimaa eron hakemiseen!
Noniin. Vieläkin samassa tilanteessa. Juuri sain todistaa kuinka puoliso häipyi taksilla kavereilleen juomaan vaikka eilen juuri sanoi että ei aio pitkään aikaan ottaa.
Tiedän että pitää erota ja haluan erota. En vain tiedä miten.
Asumme puolison kotipaikkakunnalla jossa itselläni on hyvin vähän tuttuja. Asunto on omissa nimissäni, pelkkää velkaa. Täällä päin asuntoja on tosi vaikea myydä, joten tiedän että tätä ei myytyä saa. Miten voin jäädä tänne asunnon vangiksi, kun nyt jo olen juovan puolison vanki. Hänellä ei tätä ole varaa lunastaa. Joudunko maksamaan ositusta, kun hänellä ei ole mitään, vaikka itsellänikin on pelkkää velkaa?
Pelkään kauheasti miten vaikea erosta tulee, siksi olen vetkutellut niin pitkään. Olen lisäksi masentunut ja ahdistunut sekä lähes burnoutissa töiden takia. En tiedä mistä saisin voimaa siihen taisteluun, yksin.
jotka eivät kuitenkaan toimineet. Kuten ne nyt ei yleensä toimikaan. Sopimuksista huolimatta mies oli tukkihumalssa tavatessamme tai pirun pahalla päällä kun kärvisteli ilman viinaa krapulassa. Meille ei löytynyt mitään selväpäistä yhteistä tekemistä, kun juominen oli pois laskuista.