Olen ollut järkyttynyt moneen otteeseen saamastani kohtelusta- samantyyppistä on saanut osakseni myös äitini jolta ilmeisesti olen perinyt taipumukseni paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Kyseessä siis Seinäjoen sairaala.
Minulle Turussa kirjoitettiin Opamoxia tauotta eikä mistään riippuvuuksista puhuttu koskaan. Ei edes kerrottu miltä riippuvuus voisi tuntua tai mitä pahimmassa tapauksessa voisi seurata. Eli siis 3-5 tablettia päivässä vuodesta toiseen.
Heti Seinäjoelle astuttuani huomasin että suhtautuminen on nihkeämpää- bentso on huume, ei ikinä lääke vaikka apteekeista saa.
Mulle tuli jopa olo että minulle halutaankin pahaa. Eräs psykiatri olisi jättänyt täysin ilman koko viikonlopuksi eli siis “kylmä kalkkunaa”. Sain odotella takaisinsoittoa ties kuinka kauan ja puhelu oli suunnilleen että maanantaina saat taas.
Edes ennen magneettikuvausta en saanut yhtä Opamoxia vaikka resepti olemassa. En edes puolikasta.
Kun olin ollut 3 vuorokautta nukkumatta sain päivystyksestä PUOLIKKAAN mirtsasapiinia eli en edes lääkettä jota normaalisti syön. Lääkärin kanta oli että “hän ei voi antaa kun ei ole Opamoxia alunperin määrännyt”. Hätä on ollut suuri.
Seinäjoen keskustan ainoa apteekki menee kiinni klo 19 ja monesti tuntuu että venytettiin uusimista niin että olin siellä apteekissa jotain viisi minuuttia ennen sulkemista?? Lauantaisin tilanne oli vielä karmeempi kun apteekki menee kiinni klo 16. Omaa autoa ei ole ja bussit ei juuri kulje.
Taksi päivystävään apteekkiin maksaa hunajaa ihmiselle jolla ei ole autoa.
Vihdoin pääsin muuttamaan mutta kaikkensa he tekivät että en muuttaisi. Velat on tosin niskassa kun muuttokuluihin ei osallistuttu.
Onko muilla samaa kokemusta Etelä-Pohjanmaan sairaalasta? Nykyään ilmeisesti kaikki laitetaan automaattisesti riippuvuuspolille, jos siis kolmiolääkeresepti löytyy.
Järkyttävää.