entisten alkoholistien uusi vuosi 2020

Joulu takana ja vuodenvaihde edessä.

Miten vuosi vaihtuu kun alkoholi ei enää itsellä kiusaa tee? Paukutellaanko raketteja vai kattilankansia? Vai eikö niitäkään?
Uudenvuodenlupauksia? Ennustuksia? Vanhan vuoden muistoissa kierittelyä?

Minulla ei sen kummempia ole mielessä, vuodenvaihteeseen ei liity mitään pakollisia kuvioita. Ehkä, mutta vain ehkä, johonkin katselemaan ihmisten parveilua… tai sitten kotioloissa, sittenpä sen näkee. Raketteja ja räjähteitä en aio hankkia, tulihan niitä joskus pikkupoikana paukuteltua mutta ei se enää niin jännää olisi. Vitun vanhuus, prkl.

Jaa juu, useammalla plinkkiläisellä alkaa kymmenes selvä vuosi. Vuosi 2010 oli oikein hyvä vuosi raitistumiseen. Muistanpa jokusen tälleen luonnonmenetelmällä, ilman erityisiä ohjelmia tai sitoumuksia sinä vuonna irtioton ryyppäämiseen tehneen… osa jo lienee unohtanutkin koko plinkin ja entisen alkoholiongelman, joku taas aina silloin tällöin poikkeaa tervehtimässä. Erityisterveiseni siis sen vuosikerran selviytyneille. Ja nuoremmille ikäluokille toki myös, samoin kuin niille joilla tilanne on just nyt akuutti, projekti kesken ja selvä elämä pikemmin edessäpäin.

Monella on seuraavana tähtäimessä tipaton tammikuu, hyvä sekin. Just luin jotain tilastoa jonka mukaan reippaasti yli puolet jatkaa tipattoman tammikuun jälkeen ilman ryyppyä helmikuunkin puolelle. Ja samassa jutussa lueteltiin taas useampia hyviä perustelöuja tipattoman viettämiselle. Kannatan, ehdottomasti. Varsinkin kun tunnen kavereita joiden kohdalla ensi alkuun tipattoman tammikuun kokeilu on myöhemmin kehittynyt ihan täysraittiudeksi -siinä voi niinkin käydä. Eikä se ole lainkaan paha asia, loppujen lopuksi.

Mitä mietteitä muilla lienee vuodenvaihteeseen 2020 liittyen?

uudenvuodenlupauksia en ole ennen tehnyt. Miksen nyt tekisi? Mutta tarkkaan ensin harkitsen mitä lupaan. Ei hötkyillen vaan ajatuksella ja varmuudella.
Ehdotuksia hyviksi lupauksiksi?

En aio tehdä uudenvuoden lupauksia. En varmastikaan aio paukutella raketteja. Eiköhän tuo uudenvuoden juhlinta tapahdu ihan kotosalla, varmaankin kirjan parissa. Ja toki myös perheen.

Monenlaista “uutta” ja kivalla tavalla haastavaa projektia edessä ensi vuoden puolella. Osa liittyy harrastustoimintaan ja osa ammatilliseen kehittämiseen. Ajattelin myös käydä yliopistolla muutaman luentosarjan seuraamassa kevään aikana.

Mitä mietteitä.

=> Hyvil ja levollisil mielil tulevaan. Tämähän on onneksi samaa elämää myös ensi viikolla. Katsotaan sitten Maailmanlopun jälkeen 2040, miten on mennyt ns. pitkässä juoksussa. Ja sitten voidaan jo olla entisiä.

Uskon että alkoholismini pysyy entisenä tulevana vuonna 2020, mutta lupaanko?
Jos lupaus alkaa hiertää kuin liekanaru ?
Sovitaanko että luotan itseeni mutta sitovia lupauksia vältän.
Lupaan olla ampumatta raketteja uudenvuodenyönä. Se on niin lähellä että uskallan varmaksi luvata.
Koko vuoden lupauksia mietin vielä. Ehkä ja ehkä ei.

En lupaa enkä vaadi, mutta toimin niin että Antabus kuurini voin hymyillen lopettaa.
Jatkan siitä kuitenkin mieleltäni alkoholistina.

Ei kai kalenterivuoden vaihtumispäivä jonkin asian taakse jättämisen tai uuden aloittamisen kannalta sen kummempi ole kuin mikään muukaan. Sellainen merkitys siinä on, että jos haluaa painaa jonkin päivämäärän mieleensä niin helpompihan se on, tuollainen muutenkin erikoinen päivä kalenterissa.

Mutta onko sillä niin väliä?
En muuten muista enää edes vuosilukua milloin lopetin tupakanpolton. Ja se oli kuitenkin temppuna suurempi kuin alkoholismin taakse jättäminen. Tupakkaa kiskoin ketjussa muutaman vuosikymmenen, ja se oli todella osa elämää. Ryypyn sentään saattoi jonakin päivänä jättää ottamatta, jos siihen oli pätevä syy. Eikä siinä ihan koko ajan päässä jyskyttänyt että nyt on jäänyt jo monen tunnin ajan väliin… tupakka kyllä muistutti itsestään ensimmäiset kuukaudet taukoamatta.
Ja sinne se sitten kuitenkin jäi, jonain päivänä senkin vaan huomasi että eipä ole hetkeen enää edes mieli tehnyt.

Mutta, kun en laittanut mitenkään muistiin päivää -ei edes vuotta, niin mitäpä siitä sitten.

Ryyppäämisen lopetus jäi päivämääränä mieleen ehkä senkin takia että parin viikon selvänäolon jälkeen olin jo sen verran vahvoilla että asia kesti pienen keskustelun -ja niinpä sitten tulin tänne plinkkiin mukaan höpisemään. Ehkä, jos olisin antanut mennä ihan noin vaan, olisin unohtanut senkin vuosiluvun ja koko asia olisi siellä historian hämärissä.

Selvänäolon kannalta ihan yksi lysti. Alkuun oli juomisesta keskustelemisessa se vaara että asia saattoi alkaa aivoissa nousemaan pintaan ja muistuttelemaan että eikös siinä sentään jotain kivaakin ollut… mutta nyt, vuosien jälkeen, se ei jotenkin vaan enää herätä mitään tuntemuksia. Ihan kuin se ei olisi niin minua itseäni koskaan niin koskenutkaan… yleisellä tasolla toki päihdeongelmankin edelleen tiedostan, mutta sillä, olenko joskus itse ottanut ja minkä verran, ei sillä minun tämän päivän elämiseni kannalta enää merkitystä ole.

Sen verran toki ymmärrän, että en tietenkään enää haluaisi alkoholismia vaivoikseni, turhaa vaivaa siitä muistelen minulle olleen.

Enkä usko, että siihen enää vajoan, vaikka en semmoistakaan väitä että ihminen voisi sen vaivan suhteen sentään mitään immuniteettia saada itselleen kehitettyä. Kyllä paljon juomalla kukkaansa puhkeaisi, mikseipä se onnistuisi.

Mutta, tähän vuoden vaihtumiseen. Jos joku on sitä mieltä että jokin muutos elämäntavoissa tai asennoitumisessa vaikkapa alkoholiin on helpompi tehdä just vuodenvaihteessa, niin tottakai, kannattaahan se käyttää hyödykseen ja tehdä se muutos silloin kun se helppoa on.

Onkohan täällä muuten sellaisia joiden alkoholisoituminen olisi katkennut just uudenvuodenyöhön klo nollanolla? Ihan uteliaisuuttani kyselen, en minä silläkään tiedolla mitään tee.

Voimia ja motivaatiota toivottelen niille jotka nyt ovat irtiottoaan tekemässä, tekipä sen milloin tahansa niin parempi aikaisemmin kuin myöhemmin. Nimittäin ihan ihan pohjamudasta on perhanan paha ylöspäin yrittää, mieluummin vaikka just ihan pikkuisen ennen pohjaa, vähemmällä pääsee monessa suhteessa. Mutta, eipähän ihminen kai ihan pohjalla olekaan ennenkuin viimeinen hengenveto on kiskaistu, jotain on jäljellä niin kauan kuin elämää riittää.

Pienen pakkasen teki, menenpä siis laittamaan linnuille lisää ryynejä. Pärjäilevät ne tietysti ilman minuakin, mutta niitä on mukava katsella. Ja sitten vois alkaa odottelemaan mitä mukavaa tekemistä tänään mieleeni juolahtaa. Eiköhän vaan tämäkin päivä sisältönsä löydä.

Muuten…utelaisuuttani tämmöistäkin kyselen… kun nyt noista pommeista ja raketeista puhuvat, mitä miltä itsekukin on siitä että niiden myntiä ja käyttöä rajoitettaisiin?

Onhan kakskytkakskyt kaunis vuosiluku, varmaan kaunein niistä, joita vielä voin odottaa eläväni. 1991 ja 2002 ovat toki olleet ehkä vielä kauniimpia.

Saatan pistää pyrotekniikkaan muutaman kympin, riippuen nyt siitä missä, jos “jossain”, vuosikymmenen viimeistä ehtoota vietämme.

Siihen mitä mies metsän reunasta kirjoitti, että olisiko vuoden vaihteessa helpompi tehdä ja pitää päätöksiä ja lupauksia koskien elämäntapojaan, niin minun kohdalla ei. Minä olen aloittanut niin monta kertaa sen uuden ja hyvemmän (lue paremman, hyvempi on minusta kivempi sana) elämän juuri vuoden vaihteessa ja ilmeisesti luottanut siihen, että se uusi vuosi itse toimii kuin jokin taika ja kaikki muuttuu. Eihän se niin mene ja tiedänhän minä aikuinen ihminen sen, mutta silti. Joulun jälkeen sitä on helppo uskoa mihin vain! Omalla kohdalla, kun se viimeisin päätös lopettaa juominen iski eräänä lokakuisena sunnuntaina, mietin että ajankohtana se on huono. Laskeskelin, että odottaisin juurikin vuodenvaihteen yli ja alkaisin ns. puhtaalta pöydältä. Onneksi olin sittenkin niin väsynyt, rikki ja rehellinen itselleni, että en jäänyt odottamaan uutta vuotta. Siihen hetkeen oli tartuttava silloin lokakuussa ja se on järkevin asia mitä minä tänä vuotena tein. Raketteja en ammu, vaikka aiemmin ne on kuulunut uuden vuoden juhlintaan siinä missä se kännikin. Ja kyllä ne voisi kieltää minun puolesta kokonaan. Saisi koirat ja silmälääkäritkin viettää vuodenvaihteen rauhassa :wink:

Niinhän se usein on, että elämäntapamuutokset tulee lykättyä seuraavaan maanantaihin. Ja jos juuri nyt on maanantai, niin seuraavaan maanantaihin. Uusivuosi on kaikkien maanantaiden äiti, kirjoitti Varpu Tavi kirjassaan Maanantaisoturit.

No, minäkin olen siitä helpossa tilanteessa, ettei tarvitse tehdä mitään suurta elämäntapamuutosta tässä vuoden vaihteessa, sillä muutokset on jo tehty ajat sitten.

Kahta asiaa minä uudelta vuodelta, ja ehkä koko tulevalta vuosikymmeneltä toivon: saisin olla itse suht koht terveenä, ja maailma pysyisi jotenkuten raiteillaan eikä muuttuisi ainakaan tämän pahemmaksi mitä se nyt on.
Nämä kaksi toivettani jos täyttyvät, niin muut asiat lutviutuvat kyllä sitten jotenkin, tai ainakin niiden tuntee olevan ns. omissa handuissa. :slight_smile:

Näillä mennään. 20-luku svengaa!

Samat toiveet , niissä on riittävästi.
Kunhan nyt samaan malliin menis kuin tämä vuosikymmen, niin ihan hyvä. Vaikka siinä murhettakin mukana oli. Terveys on todella tärkeä, sen varassa on niin paljon muuta.
Alkoholismiin tuskin enää sairastun, kait sen suhteen jo olen oppinut itseni terveellisellä linjalla pitämään. Moneen muuhunkin vaivaan voi itse ennaltaehkäisemällä vaikuttaa. (Olen edelleen lujasti sitä mieltä että monissa asioissa ennaltaehkäisy on paljon parempi, helpompi, halvempi, vaivattomattomampi ja tuloksiltaan parempi kuin hoitamaan alkaminen vasta sitten kun terveys jo on mennyt).
Niinpä, tiedän hyvin että enemmän tarttis minunkin sitä omakohtaista ennaltaehkäisevää toimintaa harrastaa. Liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, ylläpitää ja parantaa fyysistä ja henkistä suorituskykyä, kiertää kaukaa kaikenlaiset fanaattiset ponnistelut (no sen olen kyllä kans jo oppinut, en juuri enää turhia ponnistele, enempi rauhallisesti vaan…) ja mielenrauhaa sitten edelleen ruokkien välttämällä kaikkea mustavalkoista ääripäihin nojautumista missäänkään asiassa… niillähän se tulevaisuus paremmin sujuisi.

Mutta, ei minulla varmaan just vuodenvaihde mitään äkkikäännöksiä mihinkäänpäin merkitse. Antaapa asioiden mieluummin kehittyä ihan heljalleen vaan. Omaan tahtiin ja omilla ehdoilla.

Minä menen kaverin luokse. On mukavaa, kun hänkään ei juo joten sen suhteen ei tarvitse murehtia. Pelaillaan ja limulinjalla mennään.

Ensi vuodeksi lupaan itselleni tehdä parhaani, etten ota alkoholia. Toki repsahduksia saattaa hyvinkin tulla, mutta niitä on turha etukäteen murehtia. Muutenhan niille antaa ns.luvan. Aion myös tehdä parhaani siinä, että opettelen ymmärtämään, hyväksymään ja käsittelemään tunteitani selvinpäin.

Tärkeimpänä ehkä kuitenkin se, että opettelen hyväksymään ongelmani ja jotain kautta kääntämään sen voimavaraksi. Sitä toivon.

Teen kaksi uuden vuoden lupausta: 1. Lisään hedelmien syöntiä. Syön vähintään yhden hedelmän/ pv ( syön kyllä marjoja ja kasvisruokaa) mutta hedelmien suhteen olen vähän ronkeli. Tämä on mielestäni hyvin kohtuullinen lupaus ja elämäntapamuutos parempaan. 2. Toinen on haastavampi: palaan säännölliseen liikuntaharrastukseen: alkuun riittää 1-2 krt/ vko ja sitten tavoite 2-3 krt vko. Varsin kohtuullinen tämäkin entiselle tavoitteellisesti harrastaneelle pitkänmatkan juoksijalle, jonka kroppa nyt aika hajalla ja liikunta ollut liian kauan telakalla.

Aatto menee kotona. Hyvää ruokaa, sauna, alkoholiton olut, ehkä joku sarja/elokuva ja lukemista. Uudenvuodenpäivänä pilates-tunnille.

Hyvää uutta vuotta!
Selvänä mennään vuodenvaihteen yli, eiks joo?

Rauhallista vuoden viimeisen päivän aamua ja samaa sitten ensi vuoden puolelle.
En taida viitsiä alkaa mennyttä vuotta analysoimaan, siitä hommasta repivät palkkansa toimittajat näin vuoden viime päivinä.
Ennustajaeukoillakin taitaa olla raha tulollaan tällaisina kalenterin erityispäivinä. Jos moraali antaisi periksi niin harkitsisin vakavasti jotain sensuuntaista uudeksi ammatiksi, siltä varalta että joskus vanhemmiten kunto ei enää kestä trapetsitaiteilua telineillä ja lankunkantoa ryteikköisillä rakennustyömailla. Mutta kun ei se oikein tunnu sopivalta… itsensä kanssa toimeentuleminen taitaa sittenkin olla tärkeämpää.

Sen verran luin uutisia aamulla, että huomasin Texasin ammuskelijan sukunimen olevan kovin suomalaistuntuinen. Vaan voihan niitä Kinnusia olla muualtakin maailmasta lähtöisin. En ole esimerkiksi pienempien saarivaltioiden sukunimivalikoimiin tutustunut ollenkaan. Miksei jossain muuallakin olisi huomattu että tuollainen Kinnunen on oikein nätti nimeksi, aletaanpa käyttämään sitä. No juu, lehtitietojen mukaan ammuskeluun saattoi mahdollista suomalaista sukuperimää enemmän vaikuttaa hengellisyys, se kun oli ampujan maailmankatsomuksessa perin määräävä tekijä, kirjoittivat.

Sen verran kuitenkin tulevaisuuteen, ihan täällä kotimaassa… jos jotain sieltä menneisyydestä, kauempaa, kaipaan, niin sitä ajanjaksoa jolloin ihan oikesti puhuttiin rauhan puolustamisesta ja miekkojen takomisesta auroiksi, solidaarisuudesta ja ihmisten veljeydestä … olipa sitten utopiaa tai ei, niin oli siinä jotain rakkaudellista ja kaikkien ihmisten ihmisarvoa kunnioittavaa. Vanhan pierun haikailua menneisyyteen… niinpä kai. Mutta silti, kun historia tuppaa jonkinlaisena sykleinä itseään toistamaan, toki aina uudella kierroksella jotenkin myös kehittyneempäänä, niin kukapa tietää, ehkei toivoni pitemmällä tähtäimellä ihan toivoton ole? Jonkun tulevan vuosikymmenen nuoriso saattaa hyvinkin taas nousta vaatimaan sitä aseiden auroiksi takomista -eri asia olenko minä sitä enää näkemässä.

Se sitten taas voi olla vielä enemmän utopiaa, jos alkaisi toivomaan tulevaisuudelta alkoholismin kokonaan loppumista maailmassa. Kait se aina tulee joillakin lähtemään lapasesta, ja osa sitten paranee osa ei. Vähentää sitä varmasti voitaisiin, mutta kun se on niin hyvää bisnestäkin, se viinanmyynti, että toisaalta on pidettävä yllä sellaista kulttuuria jossa sen kanssa kovasti leikitään ja hienostellaan. Raha ratkaisee. Ei taida kannattaa sen asian suhteen suuria toiveita elättää. Ja kun kuitenkin siitäkin on ihan omakohtainen kokemus etä pääseehän alkoholismistaan eroonkin, jos tarpeeksi halua on, niin kai siinä joku tasapaino säilyy. Ihan hyvä kuitenkin että yhteiskunta aina hiukan jollain tasolla yrittää ehkäistäkin ihmisten alkoholisoitumista, onhan siinä jotain aina joskus tehty. Ja kyllä, jos ihan rehellisiä ollaan, sen ennaltaehkäisyn tuloksena ihan pikkuisen ovat tavat siistiytyneetkin.

Mitäpä tässä muuta. Mennään kohti vuodenvaihdetta.

vähän leikillään mutta totta ainakin toinen puoli. Näillä uuteen vuoteen:

  1. Anna kaikkesi, vaa elä anna periksi.
  2. Joka itteensä luottaa, se kykynsä tuplaa.
  3. Naura ittellesi enne ku muut kerkijää.
  4. Murheen kantaa yksinki,
    vaan illoon pittää olla kaksi.
  5. Leuka pystyyn, ku tullee kova paikka, pyssyypähä ainaki suu kiinni.

Niin vaihtui vuosi.
Oikeastaan aika mielenkiintoisesti. Istuin seuraamassa facessa silakkaliikkeen keskustelua ja uusien ihmisten mukaanliittymistä. Ainakin toistaiseksi liike on pysynyt melko hyvin asiallisena, periaatteensa mukaan rauhallisena, vihanlietsontaa torjuvana ja mahdollisimman irti puolueista ja muista liikkeistä. On siellä tietysti ihan pikkuista trollausta havaittavissa, joillekin se viha ja ihmisten toisiaan vastaan yllyttäminen on niin rakasta ja maukasta.

Kovilla tuo liike tulee olemaan, kun on niin monen monta muuta asiaa joista osa saattaa olla jopa vihan ja natsismin perussyitäkin, ja niistä ei yksimielisyyttä kaikista löydy -edut kun eivät ihan yhteisiä ole. Mutta ainakin minä toivon että liike onnistuu, nyt nimittäin todella tarvitaan jotain vastavoimaa vihanlietsontaan , muuten ollaan kohta puolin ja toisin turvautumassa väkivaltaan (jota se persujen johtaja pitää puolestaan aliarvostettuna asioidenratkontakeinona…)

Ihan mielenkiintoista on seurata miten ihmiset edes yrittävät eri etupiireistä ja maailmankatsomuksista käsin tulla toistensa kanssa toimeen ja tehdä tätä maata hiukan mukavammaksi. Kyllä siinä keskustelua seuratessa aika on kulunut. Ja taas kerran on ollut pakko hiukan itsekin jotain ajatella uudestaan… se on ihan terveellistä, sekin.

Ei siis sen räväkämpää touhua ole minun vuodenvaihtumiseeni liittynyt. Perkeleellinen pauke ja räiskynä on ulkona, kai siitä sitten kans jollekin jotain nautintoa on.

Ja juu, ei ole ainakaan alkoholismi nostanut päätään tämänkään vuodenvaihteen aikana, semmoisen suhteen on kans olut hyvin rauhallista ja leppoisaa. Ei sen puoleen että olisi ikäväkään ollut. Ihan hyvä näin. Kelpaa minulle.

Minä onneton olin aivan liian väsynyt uuden vuoden vastaanottoon. Tulin töistä normaalia myöhempään, valmistin vähän spesiaalimman illallisen ja samalla vähän siivoilin. Söin vatsaparkani pullolleen ja kävin ruokalevolle, josta en enää oikein vironnut. Eli loppu vuosi meni levossa. Heräsin puoli kahdentoista aikaan valtavaan rakettien paukkeeseen, mutta en kehdaanut nousta sitäkään katsomaan. Mutta kun ne raketit ei ole koskaan minua kiinnostanut. Oliko Espoossa joku laser-show? Se olisi ollut mielenkiintoisempi.

Mutta otanpa kantaa nyt hyvin levänneenä edelliseen. Minä osallistun ja seuraan myös mielelläni keskusteluihin, varsinkin liittyen yhteiskunnallisiin asioihin, sosiaalipolitiikkaan ja hyvinvointiin eritoten. Joskus olen hyvinkin aktiivinen omissa puheenvuoroissa ja posmitan suu vaahdossa, ainakin kun aihe on tärkeä. Tuntuu niin kovin tärkeältä saada vastapuoli vakuuttuneeksi asian tärkeydestä. Osaan kyllä mielestäni myös kuunnella, mikä on taas tärkeää silloin kun aihe on itselle vieras eikä voi edes teeskennellä tietävän siitä kaikkea :wink: Nautin suuresti kun pääsen keskustelemaan ns. taitavien keskustelijoiden kanssa. Semmoisten, joilla on tietoa asiasta ja taitoa esittää se. Mielipiteet esitetään hyväksyvässä ilmapiirissä ja tarvittaessa niitä perustellaan vaikka tieteellisesti. Läheskään kaikki ihmiset eivät osaa keskustella. On äärimmäisen raskasta ajautua juttusille henkilön kanssa, jolla on asiasta vain yksi mielipide ja se on olevinaan se oikea, koska se on hänen omansa. Toivon vuodelta 2020, että en näihin tilanteisiin ajaudu, mutta tuleehan niitä väistämättä. Toivon sittenkin, että pääsen osallistumaan enemmän näihin rakentaviin keskusteluihin joista oikeasti jää hyvä mieli. Ja pystyn arvostamaan henkilöä, joka avartaa minun näkökantaa tai jopa muuttaa mielipidettäni.

Näin yhtenä iltana pätkän kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonkan haastattelusta jossa käsiteltiin uusien taitojen oppimista aikuisena. Aivot on semmoinen kapine joita pitää käyttää aktiivisesti. Minun mielestä ei vain Alzheimerin taudin pelossa, vaan ihan siinä perus mustavalko-ajattelun pelossa. Olis kauheeta olla ihminen joka tietää kaikesta ihan kaiken, aina enemmän kuin joku toinen.

Odotan innolla (ja kauhulla) minun ensimmäistä tanssituntia jonne ilmoittauduin. MInulla on kaksi vasempaa jalkaa eikä rytmitajua, mutta päätinpä antaa aivoilleni ärsykkeitä ihan tosissaan. Ei voi sanoa etten ole yrittänyt :laughing:

Tanssimisen taito oli minulla yksi niistä jotka jäivät väliin. Silloin nuoruudessa kun olin enemmän siinä porukassa joka juhannustanssienkin aikaan viihtyi enemmän teltoilla ja nuotiolla jossa pullo kiersi ringissä. Eikä asiaa auttamaton ujouteni, sävelkorvan puute ja epävarmuus ainakaan auttaneet. Ja niin se siten meni ettei tullut opeteltua. En siis muista eläissäni tanssilattialla pyörineeni.

Olis ihan varmasti kannattanut, joo. Mutta kun ei niin ei.
Voi olla, että minulta jäi kyllä oppimatta monta muuta, vielä tärkeämpää taitoa, mutta tuo on yksi niistä.

Onhan tämä elämänpolku näinkin mennyt, tanssimatta, mutta ihan varmasti se olisi ainakin rikastuttanut ihmissuhdevalikoimaa… semmoista olen tanssimista harrastaneilta kavereiltani kuullut.

Toisaalta, hiukan kyllä hirvittääkin, minkähänlaista vauhtia ja vaarallisia tilanteita siitä olisi syntynyt jos olisin muun kohellukseni lisäksi vielä jonkinlaiseksi parkettien partaveitseksi hioutunut… ei tässä tiedä mikä lopulta on ollut hyväksi ja mikä pahaksi.

Todennäköistä, mutta ei tietenkään koskaan sataprosenttisen varmaa, on se, etten edes vielä armon vuonna 2020 tanssimaan opettele (jos se tällä rytmitajun puutteella ja kankeudella edes olisi mahdollistakaan)

Jos sitten vaan yritän muilla tavoin ihmisten joukossa pysyä…

Hyvää vuoden ensimmäistä arkipäivää!

Minun flunssani on ikään kuin uusiutunut, joten vuoden vaihde meni levon merkeissä sen jälkeen kun töistä pääsin uudenvuodenaattona. Simahdin uudenvuodenaattona klo 21 illalla, kesken nuorten lätkämatsin seuraamisen, ja nukuin sikeästi aamukuuteen. Ei edes ulkoa kuulunut pauke häirinnyt. Joskus tällainenkin vuodenvaihtuminen. :slight_smile:

En ole jaksanut edes someen kirjoittaa mitään syvämietteistä yhteenvetoa menneestä vuosikymmenestäni, kuten kaikki muut. Vaikka olisihan siinä ollut paljon muisteltavaakin, muisteli sitten omaa elämää tai maailman tapahtumia vuodesta 2010 lähtien.

Presidentti Niinistö piti hyvän uudenvuodenpuheen, jossa toivoi keskustelukulttuurin paranemista pois vihasta ja vastakkainasettelusta. Lisäksi hän toivoi myös politiikkaan työrauhaa, niin hallitukselle kuin muillekin.
“Poliittista draamaa syntyy hetkessä, politiikan tulokset sen sijaan tulevat näkyviin hitaammin”, totesi presidentti osuvasti.

Arki tuntuu pitkien pyhäpäivien jälkeen ihan kivalta. Vielä yksi arkipyhä kuuluu tähän joulun aikaan, eli loppiainen 6.1. Tietääkö kukaan loppiaisen vieton uskonnollista tai muuta taustaa, muuten kuin että se symbolisesti päättää joulun ajan?

Tanssiminen on hieno liikuntamuoto, vaikka en minäkään oikeastaan osaa tanssia mitään tiettyä tanssityyliä. Mosh pit on kuitenkin joskus sujunut railakkaasti, samoin kuin se mitä vanhoina hyvinä aikoina sanottiin pogoamiseksi. :sunglasses:

t: Silakka myös : )