Löytyi tällainen ketju, kun koitin hakea netistä matskua aiheesta. Kävin tuossa keskustelua yhden ex-narkkarin kanssa keskustelua siitä, voisinko seurustella ex-narkkarin kanssa. Huolimatta siitä, että minulla on mielestäni ihan realistinen käsitys huumeista ja huumeidenkäyttäjistä ja olen aikoinaan nähnyt paljonkin viihdekäyttöä (ja tämän aikakauden jälkeen oma suhtautuminen muuttui ehkäpä vielä jyrkemmäksi) ja teen vielä vapaaehtoistyötäkin, jossa päihteiden väärinkäyttäjiä tulee kohdattua, niin tässä kohdin vastaukseni on helppo: en voisi. Tai sitten asiasta täytyisi olla kulunut lähes ikuisuus. Siltikään en todennäköisesti uskaltaisi hypätä kelkkaan.
No, jotenkin jäi kovasti ärsyttämään se, että tämä ex-narkki sai minusta tehtyä ahdasmielisen punaniskan, joka ei osaa ajatella mitenkään muuten kuin yleistyksien valossa. Yritin selittää asioita (perustellen asioita lähinnä sillä, että minä miettisin asioita liikaa, pelkäisin liikaa repsahduksia ja minulla ei vaan olisi voimavaroja asiaan ja tuskin oikeastaan koskaan edes hyväksyisin asiaa täysin, vaan saattaisin tiukan paikan tullen lähteä rankuttamaan asiasta), mutta huonolla menestyksellä.
Joten tästä heräsi vain mieleeni kysymys, että onko tosiaan näin, että ihminen on suvaitsematon urpo, jos hän haluaa vetää rajan siihen, että hän ei halua seurustella ex-narkkarin kanssa? Minä inhoan itse yli kaiken viinalla lotraamistakin, joten kaikki “pakko ördätä joka viikonloppu” -tyypit eivät nekään ole minun heiniäni.
Musta on vaan aika kohtuutonta, jos ex-narkkari odottaa kanssaihmisiltä täysin neutraalia ja varauksetonta suhtautumista itseensä ja jos näin ei käy, niin syyllistää intohimoisesti siitä toisia, nimittelee putkinäköiseksi ja suvaitsemattomaksi ja yleistysten tekijäksi jne. Ymmärrän kyllä, että ennakkoluuloja joutuu taatusti kohtaamaan ja siksi varmasti ottaa aivoon, kun ihmiset torppaa, mutta mun mielestäni ihmisillä on tämänkaltaisissa asioissa oikeus silti sanoa, että en vaan pysty enkä halua.
Minua on alkanut ärsyttää raitistuneen alkoholistin samantapainen käytös, olen kuulemma suvaitsematon kun sanon, etten ottaisi puolisoksi sellaisen taustan omaavaa.
Kysehän on itsensä suojelusta ja käsittääkseni jos itsellä on traumaattista taustaa josta on selvinnyt tai muuta perusteltua omakohtaista kokemusta, ei ole perin järkevää laittaa itseään asemaan jossa tuntee olonsa uhatuksi vaikkei mitään varsinaista uhkaa olekkaan.
Vahva ihminen voi hallita tällaisen seurustelukombinaation, tervejärkinen ja jalat maassa kulkeva ihminen. Tietysti tarvitaan myös suunnattomasti rakkautta ja toisen arvostamista puolin ja toisin.
Olipa sitten narkki,juoppo,rikas,köyhä niin aina ihmisillä on jotain ennakkokäsityksiä
millanen sun arvellaan olevan.
Se että laittaa hynttyyt yhteen nankkarin kanssa saattaa tuoda mukanaan rankempia
(sairaudet,monimuotoinen rikollisuus,epämääräiset tyypit oven takana, poliisit,
jne. muut rankan luokan ongelmat)
juttuja, kuin jos seukkaisi tavallisen mutta muulla tavalla leimautuneen (esim,köyhä,rikas,)
kanssa. Siihen en kuitenkaan usko että vahvalla luonteella voi hallita seurustelukombinaation
kamaa
käyttävän kanssa.Itsellä on ollut sellainen suhde . Sain kokea että kama on kumppanille ykkösenä
ja muut jutut,seurustelu mukaanlukien tulee mielialojen vaihtumista mukaillen hänellä milloin
missäkin järjestyksessä.
Olkoon vaikka miten mukava ja hyvännäköinen tyypp,mutta seurustelu narkin kanssa tulevaisuudessa
ei ole mun juttu enää ikimaailmassa. Sen seurustelun myötä tuli tehtyä reissu syvimmmälle helvettiin.
Ite oon korvaushoidos eli entinen käyttäjä ja mun avomies ei oo käyttän koko aikana aineita… Mut mä en ottais myöskään enää jos erottais käyttävää miestä… Toisaalt ei sitä tiedä vaikka nykyinen sairastuis jossain välis elämää alkoholismiin tai sais burn outin; elämä ku ei oo niin simppeliä…
Mut must on aivan eri asia et narkki on oikeasti irtautumassa kamasta ku että se on “toisen takia” kuivil sen verran ku on pakko ja vetää salaa sekä ihannoi kamaa ja huumemaailmaa… Mä en ikimaailmas tahtois ite enää sekoittaa päätäni, se oli mun tapa paeta itseäni mut nyt ku oon ollu selvänä ni tajusin et mä en oo enää se sama hlö joka olin reilu 10v sit. Mut ite en seukkais narkin tai alkoholistin kanssa, mut mikäli he ois olleet jo reilun vuoden vaik kuivil ni sit asiassa ei olis ongelmaa; mä en kestä katsoa huumemaailmaa ja sitä sekamelskaa & ruiskuja & tyyppejä ketkä nuokkuu ja pilaa elämänsä… On tosi ihania miehiä luonteeltaan osa käyttäjistä mut se elämäntyyli pilaa sen tyypin ja tekis miel repiä sellaset ihmiset väkisin kuiville, mut ku kaikki tääl tietää et se ei vain mene niin…
Jos asenne kamaan ja entiseen elämään on muuttunu täysin ni sit voisin entisen käyttäjän kans seukata; tiedän useamman korvaushoidossakin olevan ketkä elää täysin normaalia elämää ilman oheiskäyttöjä tms. He vain ottavat aamulla lääkkeensä ja elävät elämäänsä selvänä…
Kamalaa lukea, että asiat voivat noinkin mennä.
Itse olen hyvässä parisuhteessa entisen narkomaanin kanssa. Tiesin hänen käyttävän aikoinaan kun aloitimme suhteen suonensisäisiä ainakin jonkun verran. Alkoholia lääkkeiden kanssa päivittäin jne. Mutta toisaalta kun aloitimme suhteemme hän oli jo katkolla -ollut pari vuotta, että eipä niistä hoitojaksoista mitään hyötyä ollut.
Ensimmäiset puolivuotta suhteessa meni riidellessä. Minä en hyväksynyt kovien aineiden käyttöä ja hänellä ei ollut tahtoa lopettaa, tai tahtoa oli muttei kykyä. Siinä kyllä meinasi hermot mennä ja väsymys iskeä, mutta sitten hän teki positiivisen raskaustestin ja lopetti kaiken seinään.
Raskauden alkuaikoina sortumisia meinasi tapahtua useasti, pahimmillaan parin päivän välein, mutta onneksi neitini on myös maailman jääräpäisintä sorttia.
…Niin ja lapsemme syntyi täysin terveenä.
Ainoa harmi hänen käytöstään nykypäivänä on hänen vanhat kaverit (yritetty päästä eroon) ja ns. varjo jonka alla joudumme edelleen (4v jo) päivittäin asumaan. Sosiaalityöntekijät eivät luota ja naisellani on vieläkin pelkoja että joutuu takaisin siihen tilaan. Eli periaattessa jos olet kerran nisti olet sitä muiden ja omissa silmissäsi aina. Ja se on raskas taakka suhteessamme.
Onnea terveestä lapsesta ja hienoa lukea tuollainen selviytymistarina!
Itse kun olen tahtonut eroon käyttäjäkavereistani, olen vaihtanut numeroa ja asuntoa. Mikäli näkee, vain moikkaa jos sitäkään. Kieltämättä nistin leima varjostaa pitkään, mutta olen miettinyt johonkin naapuri-kaupunkiin muuttoa. Sun vaimon kannattaa tehdä selväksi, ettei ole missään tekemisissä käyttäjien kanssa. Se tehdään selväksi vain niin ettei lainata rahaa, ei ole mitään mitä he kysyvät, ei kysellä velkoja; ei käydä yhdessäkään missään. Jos sun vaimosi pelkää että joutuu joskus vielä samaan seuraan tai samanlaiseksi niin kysy häneltä suoraan että voisiko hän muka tosissaan hylätä teidät 2 rakkainta ihmistään? Jos nykyinen elämä on hyvää niin miksi pilata se päihteillä?!? Onnea jatkon kanssa!
Olen itse seurustellut käyttävän narkomaanin kanssa, raittiina pysyvän entisen narkkarin kanssa, sekä entisen narkkarin kanssa joka hoitaa itseään. Näiden kolmen kohdalla on ollut suuria eroja. Käyttävän kanssa en tahdo koskaan enään seurustella, liian turvatonta elämää mun makuun…Sitä on kamala seurata välittävästä asemasta vierellä. Ominvoimin raittiina pysyvän kanssa oli koko ajan pelko siitä että se retkahtaa (tietty mun oma pelkoja epäluottamus), mutta kanssa sen erinäiset pakkomielteet seksiin,peleihin,liikuntaan yms. ei käyttänyt kuitenkaan alkoa, tiesi sen lähtevän siitä. Loppuen lopuksi ero tuli kun aikaa ei ollut muihin kun hänelle mielihyvää tuottaviin asioihin (joista tuli aina pakonomaisia), hän oli todella itsekäs ja todella sekainen tunne-elämältään,eikä ole kuivilla enään. Nykyinen mieheni on ollut reilu 2vuotta puhtaana ja elää laadukasta elämää, ja itsekkin sanoo että ei pystyisi siihen jos ei kävisi säännöllisesti vertaistukiryhmässä hoitamassa addiktiosairauttaan. Hänellekkin tulee vaiheita jolloin hän toimii pakonomaisesti,itsekeskeisesti,pelkojen mukaisesti… on ahdistunut… jne, mutta hän hoitaa itseään joten nämä ovat ohimeneviä ja hän tiedostaa ne ja tekee itse muutosta niihin. Mun ei tarvitse paljoa huomautella hänelle (mikä on ihan hyvä) , mutta olen oppinut paljon häneltä addiktiosairaudesta ja käytöstä toipumisesta… Se on mahdollista kuulemma päivä kerrallaan ja sairaus ei ole parantuva siksi juuri sen hoito on elintärkeää. Hän nauttii elämästä ilman huumeita ja minä hänestä ilman että hänkään käyttää huumeita
