Entä kun en enää jaksakaan?

[Piggypork]

Mieheni on alkoholisti, narsisti, seksiriippuvainen…

Olemme olleet yhdessä rapiat 14 vuotta. Ensimmäiset pari vuotta menivät suht tavallisesti. Kävimme välillä ulkona ja alkoholia kului reippaasti - minullakin. Onnistuin ilmeisesti ummistamaan silmäni ja olemaan näkemättä kaikkia niitä vaarallisia merkkejä tuossa komeassa supliikkimiehessä…

Sohvien mies onnistui välttelemään vanhempieni tapaamista aivan alttarille asti. Ensitapaaminen appivanhempien kanssa oli ikimuistoinen: Viikon kaappijuopottelun löyhkän ja asfaltti-ihottuman höystämä nahjus ei todellakaan ollut mieltä ylentävä näky. Äitini kielsi menemästä vihille. En halunnut uskoa häntä. Miksi?

Sitten tuli ensimmäinen lapsi. Tilanne kärjistyi pahemmaksi. Sohvien Mies käytti kaiken vapaa-aikansa autotallissa juoden. Mukana oli kännykkä. Puhelinlaskut hipoivat ajoittain tuhatta euroa kun soitteli kaikki mahdolliset läähätyspuhelimet läpi. Keskellä yötä tultiin huorista ja maksettiin taksi akan ruokarahoilla. “Myy akka persettä että saadaan pötyä pöytään!” oli vakiolausahdus jos uskalsin vastustella. Asiaa keskusteltiin kovaäänisesti ja homma jäi siihen vain, koska naapuri soitti poliisit kovan riitelyn vuoksi. Syy tietenkin oli minun. Ukko pötki poliisia pakoon läheiseen metsään. Seuraavat viikot olivat sitten henkistä pahoinpitelyä juomisen jatkuessa enemmän tai vähemmän konttauskuntoon (ellei sitten sammunut autotallin laverille).

Palasin äitiysloman jälkeen työhön. Henkinen väkivalta paheni. Minua seurattiin sekuntikellon kanssa. Kaikista myöhästymisistä seurasi kamala kuulustelu ja riita. Hän sen sijaan sai kulkea ja harrastaa mielensä mukaan. Älä muija kysele vaan hoida koti ja ruokaa pöytään. Mikset tienaa enempää että saatais parempaa? Tienasin lähes kaksi kertaa enemmän kuin hän. Ei vielä riittänyt.

Työpäivät olivat minulle henkistä piinaa jos miehelläni oli vapaapäivä ja avuton lapsi hänen kanssaan kotona. Uskotteli napsivansa Antabusta, todellisuudessa veti d-vitamiinipillereitä. Työpäivän jälkeen näky oli uskomaton: silloin 1v 9kk ikäinen lapsemme oli ollut aamupäivästä ruokkimatta, oli järsinyt banaania kuorineen nälissään. Ripulikakka oli polttanut pyllyn nahattomaksi, ukko makasi olohuoneen sohvalla sammuneena, kalu paljaana ja pornofilmi telkassa pyörien… Jälkeenpäin mietin, miksi en saman tien heittänyt äijää ovesta pihalle niska-pers -otteella… Olen melkoisen monta kertaa lähtenyt työstä kesken päivän ihan vaan sen vuoksi, että en halua kännisen olevan laps(i)eni kanssa kahdestaan kotona.

Välillä on hyviä jaksoja. Yleensä muutaman viikon pahan ryyppyputken ja kovan perheriidan jälkeen (selkä seinää vasten pakotettuna) lupaa pyhästi ja vannoo lopettavansa alkoholin ja pornon kokonaan. Yleensä käytökseen löytyy syy minusta. Lupaan parantaa tapani ja antaa hänelle useammin, olla nalkuttamatta juomisesta, hoitaa lasten harrastuksiin kuljettamiset ja koulukyyditykset ja… Jälkeenpäin ihmettelen että kuinkas tässä taas näin kävi… Muutama viikko sitä auvoa kestää ennen kuin alkaa taas elää kuin tulisilla hiilillä. Tuolloin alan taas uskoa tulevaisuuteen ja tehdä suunnitelmia. Jospa tällä kertaa lupaus pitäisi? Hyvistä jaksoista ei ole seurannut muuta hyvää kuin kaksi ihanaa lasta lisää. Kaksi syytä lisää siirtää miehestä eroon pääsemistä. Tätä piinaa on nyt jatkunut kymmenkunta vuotta. Viimeisimpänä villityksenä Sohvien Mies löysi kaverinsa vinkkaamana nettipornon ja deittisivustot (missä oli häärinyt humalassa eilenkin viattomia naisia kiusaten kunnes sitten sammui…).

Jostain syystä syy on aina minussa. Tai työkaverissa. Tai pomossa. Tai anopissa. Tai… Luovuin hyvästä työstä parempien työaikojen vuoksi, ettei lasten tarvitsisi olla alkoholistin hoidossa. Nykyinen työni ei todellakaan ole sitä mitä haluan. Tunnen olevani pohjalla. En jaksa enää vahtia autotallin oven käyntiä enkä viitsi etsiä pullopiiloja. Taksikuitteja tyhjentelen taskuista katsomatta summaa. Olen turtunut, mikään ei enää tunnu miltään. Alan olla liian väsynyt elämään. En jaksa enää pyörittää säälittävää yhden naisen yritystäni vaan yritän ajaa sitä tarkoituksella vararikkoon - tai ainakin siltä tuntuu. En jaksa enää kotistressin jälkeen kuunnella asiakkaiden narinaa oman elämänsä vaikeuksista. Helpompaa olisi vajota sohvan pohjalle syömään suklaata ja antaa asioiden olla…

Sohvien Mies haki “selän vuoksi” sairaslomaa. Tätä helvettiä jatkuu siis ainakin vielä ensi viikon ajan. Tekisi mieli lähteä tästä, mutta jotenkin sen ensimmäisen askelen ottaminen on liian raskasta… Ja minne menisin? Enää ei ole kavereitakaan, kaikki Sohvien Mies on onnistunut karistamaan ympäriltämme pois…

[cricket]

Voi mä en tiedä mitä sulle kirjoittaisin… Haluaisin vastata, koska haluaisin sinun tuntevan että olet ‘kotona’. Täällä on monta tarinaa itsensä hävittämisestä, oman elämänsä hylkäämisestä.

Mitä hyvää näet suhteessa? Mitä huonoa? Vanha kunnon plus/miinus -analyysi auttaa joskus näkemään tilanteen objektiivisemmin. Miksi kynnys muuttaa sekä oma että lastensa elämä on niin korkealla?

[Anonymous]

Voi rakas ihminen, en kenellekään toivo moista, kyynelet silmissä luin viestisi. Voisitko saada apua vaikka perheneuvolasta tai jostain vastaavasta paikasta? Minusta sinun pitäisi nyt saada nostettua itsesi tilanteesi ulkopuolelle ja nähtyä tilanteen vakavuus ulkopuolisen silmin. Voimia sinulle, toivon syvästi, että pääset elämässäsi eteenpäin.

[Anonymous]

Moi Possunen!

Otsikkosi pomppasi silmään, tuttu kysymys! Mies vähän vaan rentoutuu, mopo lähtee käsistä, on selvin päin, ei kestä enää ja juo ja sama karuselli pyörii. Lopputulos on se, että menee raha-asiat ja työt ja parisuhde muussiksi ja pitää juoda vähän lisää. Kotiin palatessa lapsivastuussa ollut urho onkin tukevassa tuiskeessa, ajelee kännissä, valehtelee, jättää työt, ja syy on tunnetusti aina jonkun muun, naapurin kissan, tuulenvireen tai etiopialaisen kukkakaalin. Minut on tässä pitänyt vain se, että mies on Itse hakeutunut hoitoon useampaan otteeseen ja on itsekin turhautunut, tällä hetkellä luovuttanut ja kas, baarissa, otaksun.
Itse olen täysin kyllästynyt elämään elämää jota en koskaan halunnut, ainaiseen ahdistukseen, vihaan masennukseen, pelkoon ja jännitykseen. Rakastan sitä selväpäistä tyyppiä, mutta jos sitä ei ole saatavilla, niin hittoakos siinä sitten. Tassua toisen eteen. Siinä ei ole mitään järkeä, jos koko perhe hukkuu viinaan.
Pelko siitä, miten pikku parivuotiaallemme käy, jos omakin pää poksahtaa, ajoi muutama päivä takaperin soittelemaan apulistaa läpi: A-klinikka, Al-anon, perheasiain neuvottelukeskus, perheneuvola ja terv.keskus ensi viikolla. A-klinikalla ja Al-anonissa kävinkin jo. On ainakin tunne siitä, että jotain tapahtuu, enkä vain makaa kuspissilätäkössä. Sukulaisille kerroin syksyllä. En ole kenenkään aikuisen kulissimestari tai poliisi tai äiti.
Muille puhuminen auttoi selkiyttämään ajatuksia, mikä on hyvä tapahtui sitten mitä tahansa.

Kiitos kun kirjoitit, muille myös, näistä teksteistä on korvaamatonta apua.

[Anonymous]

Otan osaa

Oletko mielestäsi ansainnut tuollaista kohtelua?

Ja kun on tunne ettei enää jaksa on tappi tullut kyllä jo vastaan. Ja kun on se tunne ettei jaksa niin se on ihmeellistä miten naisena sitä löytää itsestään sen naarasleijonan joka taistelee omien lasten takia. Voi kun mun lapset on ollut uskomattoman upeita eron jälkeen, helpottuneita, onnellisempia, vaikkakin pelokkaita. Mutta se pelko on nyt erilaista kun ei asuta sen räyhäävän ja huorittelevan alkoholistin kans saman katon alla. Ja usko vain se menee niin että joku päivä se vielä satuttaa fyysisestikkin joko sinua tai lapsia, ellei jo ole sitä tehnyt. Sekin kun menee sen turtumisen seurauksena ohi tai sitä ei rekisteröi koska ne sanat sattuu pahemmin, se että paiskitaan pitkin seiniä ei oikein enää siinä tunnu sitten miltään.

Itse jälkiviisaana oman helevetin läpikäymisen keskellä erossa talloen sanoisin. Soita itse sosiaalityöntekijälle. Vaikka aluksi itsellä olisikin tunne että mitenhän siinäkin sitten oikein käy ja löytävätköhän ne vian kuitenkin minusta,niin sanoisin näin että menisit oman kuntasi tai kaupunkisi sosiaalitoimistoon , lyö kortit pöytään ja pyydä apua…ja kun saat heidän tukensa ja apunsa niin kaikki alkaa rullaamaan eteenpäin tavalla tai toisella.

Sinun miehesti ei valitettavasti kuulosta sellaiselta joka hetkessä toipuisi jos edes pitemmässäkään …Ja hienoa että kirjoitat tänne. Voisit kokeilla myös tekniikkaa että luet oman tekstisi ja ajattelet että sen on kirjoittanut joku muu. Ja sitten miettisit mitä tekisit jos olisit se joku muu tuossa tilanteessa. Minua on itseä ainakin auttanut se että kun kirjoitan täällä omaa stooriani niin kun sen sitten hetken päästä lukee ikään kuin ulkopuolisena niin ajattelee, että voi herrajumala, kaikkeen sitä sortuu…Ja kun lukee toisten viestiketjuja niin heti aattelee et noitten pitää kyllä erota, mut sitten kun omasta elämästä puhutaan niin se onkin sitten ihan eri juttu.

ja sitä suuremmalla syyllä mitä useampi lapsi, että hae ihmeessä apua. Se on parempi itse hakea kuin että naapurit sitten ilmoittavat sossuun ja yllättäen ovellasi seisoo naisjoukko joka arvioi tilanteenne ( huostaanoton tarpeen)ja lopputulemana onkin katastroofi.Minulle meinasi käydä niin että lapset olisi viety jos en olisi heivannut miestäni pellolle

Mutta tsemppiä löydät kyllä oman tiesi ja tämä tie on nyt ajettu umpikujaan. Otan kovasti osaa

[Piggypork]

Heipat teille kaikille ihanille kanssasisarille ja -veljille.

Enpä olisi uskonut saavani ensimmäistäkään palautetta. Tähän asti kaikki ovet ovat sulkeutuneet nenän edessä kun olen avautunut. Ja voitte uskoa, että ensimmäisen askeleen ottaminen on vaikeaa. Varsinkin kun avunhuudoilla olen onnistunut karkottamaan kaikki ns. ystävät. Hyvä jos edes enää moikkaavat kadulla vastaan tullessaan. Ihan tippa tuli silmäkulmaan kun luin viestejänne. Kuin olisin tullut kotiin. Kiitos.

Ihmettelen, miksen aiemmin ole tänne kirjoitellut. Lukenut olen satunnaisesti toisten viestejä. Mutta ehkä rajoitteena on tuo narsistinen luonnehäiriö Sohvien Miehessä. Kaikkea nettisurffailuani on vahdittu. Mutta ei enää. Nyt minulla on kone, johon hänellä ei ole pääsyä.

Sohvien Mies heräsi jälleen aamupala-aikaan työhuoneen lattialta. Olin yöllä sammuttanut tietokoneen ja “yllättäen” näytöllä pyöri jotain törkyä. Lattia lainehti punaviinistä ja jaloissa pyöri tyhjiä ja osin juotuja kaljatölkkejä. Lähti sitten parin yrjön jälkeen hissukseen ovesta. Nyt on auto pois pihasta. Soitin poliisille, mutta tuskin saavat kiinni tälläkään kertaa itse teosta…

Lähteminen on käynyt mielessä useita kertoja. Kerran olin jo hankkinut asunnon ja muuttoauton. Lähtöön oli pari päivää. Äijä majaili tuolloin kesäloman vietossa mökillä mutta tuli yllättäen kotiin kesken kaiken. Muutto tylpistyi siihen, että minut vietiin ambulanssilla ja mies poliisiautolla. Mummo hoiti kakaroita kaksi viikkoa. Tapauksen jälkeen äijä tajusi olla juomatta kolme kuukautta ja kohteli minuakin kuin ihmistä. Sitten tulivat hänen syntymäpäivänsä ja kaverit ostivat pullon. “Minä en juo kirkkaita” unohtui. Siitä alkoi uusi, entistä jyrkempi alamäki. Olin tuolloin taloudellisesti täysin riippuvainen hänestä, hoitovapaalla ja kaikki piilossa pahan päivän varalta olleet jemmarahat (joista Sohvien Mies ei tiennyt) pakollisiin ruokakuluihin käytettynä. Olisin lähtenyt heti, jos vain olisi ollut taloudellisesti mahdollista.

Nyt olen jälleen alkanut katsella asuntoa, varovaisesti tosin. Ehkä tämä kuullostaa tekosyyltä, mutta jälleen on yksi este: en voi synnyinpaikkakunnaltani käsin tehdä nykyistä työtäni liian pitkän matkan vuoksi. Entiseen ammattiinikaan en pysty työaikojen vuoksi palaamaan, lähdinhän niistä töistä aikoinaan juuri lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi. Kunpa olisikin varaa palkata kotiin lastenhoitaja iltoihin ja viikonloppuihin. Tuntuu olevan liikaa pyydetty… Heittäydynkö kortistoon vai hakeudunko mielenterveystoimiston listoille?

Täytyy lähteä töihin. Ei auta muu kuin ottaa lapset takapenkille istumaan. Onneksi vanhin pystyy katsomaan kahden nuoremman perään sen aikaa kun olen asiakkaan luona.

Hammasta purren naama nauruun…

[nopsasti]

Rakas piggypork,
Lainaan ensimmäisestä viestistäsi muutaman lauseen: “En jaksa enää vahtia autotallin oven käyntiä enkä viitsi etsiä pullopiiloja. Taksikuitteja tyhjentelen taskuista katsomatta summaa. Olen turtunut, mikään ei enää tunnu miltään. Alan olla liian väsynyt elämään. En jaksa enää pyörittää säälittävää yhden naisen yritystäni vaan yritän ajaa sitä tarkoituksella vararikkoon - tai ainakin siltä tuntuu.”
Tiedätkö, että olet astunut aimo askeleen eteenpäin, kun olet lopettanut miehesi vahtaamisen. Niin pitää tehdäkin. Olisiko sinulla mahdollisuus mennä Al-Anoniin? Sieltä saisit oikeanlaista tukea.

[Piggypork]

Tervehdys, Nopsasti.

Kiitos viestistäsi. Al-anonissa minun ei tällä hetkellä ole mahdollista käydä. Sellaiseen sekalaiseen seurakuntaan ei villien lasten kanssa voi mennä, eikä koskaan tiedä onko Sohvien Mies kotona, töissä vai jossain muualla - eli lastenhoitajaa ei ole ihan helppoa saada ja jos sellaisen saan, tulee hoitajalle äkkilähtö jos äijä kotiin tulee eikä oma akka olekaan lieden ääressä soppakauhaa heiluttamassa. Siitä puhumattakaan, mitä seuraa siitä, että olen ollut käymässä jossain, mikä ei kuulu hänen sallittujen osoitteiden listalleen. Olen kerran käynyt tapaamisessa ja vaikutti ihan ok touhulta, mutta se oli muutama vuosi sitten, toisella paikkakunnalla. Omalla pienellä paikkakunnalla en voisi kuvitella työni puolesta käyväni, pahat kielet kuuluvat kauas ja vaikka itselläni ei ongelmaa olekaan, asiakkaani mieltävät minut siippani tavoin alkoholistiksi…

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pelkästään tällä sivustolla surffailu auttaa pitämään elämän kasassa. Päivä kerrallaan.

[Piggypork]

Sohvien Mies tuli sitten aamullisen katoamisensa jälkeen takaisin.

Näin jo ajotyylistä, että nyt on useampi litra kumottuna. Ei meinannut pysyä tolpillaan, kun nousi auton ratista avatakseen tallin oven. Puhallutin sen sitten kotialkometrillä. 1.9. Alkoi v*** kun ei ollut matot lattialla eikä ruoka lämpimänä. Ihan kuin olisi muka kestänyt sisälläkään…

Herätti nuorimmaisen päiväunilta pauhatessaan paremmuuttaan ja kuinka hän yksin maksaa koko perheen elämisen ja talon ja kuinka h*** rankka ja vaativa työ hänellä onkaan. Unohti sitten sen, että ei kymmeneen vuoteen ole ruokaa kaupasta tuonut, maksattaa autonsa lyhennyksestä lähtien minulla kaikki laskut jotka vain suinkin voi…

Taisi sammua vessanpöntölle. Sieltä ei ole kuulunut mitään kohta tuntiin. :mrgreen:

On tämä toisaalta aika koomista, tarkemmin jos ajattelee

[nopsasti]

Hei,
Täytyy toivoa, että miehesi on jo lähellä pohjaansa, esimerkiksi jää kiinni rattijuoppudesta tai ruumis ei enää ota vastaan viinaa. Viimeksi mainittu kävi minun exälleni ja hän raitistui.

[Verity]

piggypork,

et arvaa minkä palveluksen nuoremmallesi teit. Kirjoitin just vähentäjäin alueelle itsestäni, minä jätin eilen pari vuotta kanssani pyörineen miehen. Onnekkaasti asuimme erillämme, ja minä olen nyt kaverin luona, kaverin kissanpentu sylissä ja taidan hyrrätä tyytyväisyydestä, kuin tää kissa tässä.

Vaikutat niin älykkäältä, ironiantajuiselta ja syvälliseltä ihmiseltä, että toivon sun todella, itsesi ja lastesi takia, löytävän ratkaisun ja poispääsyn tilanteesta. Meillä ei ole lapsia, emmekä edes asuneet yhdessä, mutta mies on kuitenkin juonut pikkupojasta saakka, eli yhteensä yli 15 vuotta, varsin lyhyillä kuivilla kausilla. Sinun viestisi kautta näin sen, mihin tämä kaikki olisi pahimmillaan voinut johtaa. Kauhuskenaariohan se on, tavallaan, kun suhde oli näin alussa, mutta katkeruuteni alkoi jo tämän vajaan kahden vuoden päästä olla niin suuri, että minä en enää jaksanut. Ties jos jään lapsettomaksi, varmaankin parempi niinkin, kuin että lasten isään ei voi yhtään luottaa.

Pahinta minusta oli se, että onnenhetkiäkin varjosti tieto siitä toisen juomisesta ja siitä, että teen itselleni väkivaltaa jäämällä. Valjasta käyttöösi kaikki meidän hyvinvointiyhteiskunnan tahot, ne on just sinua varten.

LISÄYS: Ja viimeisestä viestistäsi näkyy olevan jo viikko, toivottavasti tässä välissä on tapahtunut hyvää kehitystä!!!

[Piggypork]

Tervehdys, kaikki vanhat ja uudet sielunveljet ja sisaret.

Paljon on ehtinyt vettä virrata joessa edellisen kirjoitukseni jälkeen. Paljon on myös tapahtunut sitten viimevisiitin.

Taannoin elin keskellä alkoholin, narsistisen alistamisen sekä seksuaalisen hyväksikäytön helvettiä yrittäen rämpiä parhaani mukaan päivästä toiseen. Ainoa, mikä sai minut jatkamaan päivästä toiseen, olivat lapset. Lasten vuoksi en tuolloin luhistunut. Lopulta tuli totaalinen kyllästyminen. En vain enää jaksanut raahata konttauskuntoista miestä joka yö autotallista sisälle nukkumaan - en halunnut syytettä heitteille jätöstä, jos vaikka olisi paleltunut 30 asteen pakkasilla ja kuollut… (No olisi ehkä päästy helpommalla… )

Pari kertaa olin pakkaamassa tavaroita ja muuttamassa yhteisestä kodista pois ennen kuin loplta tämä viimeisin yritys onnistui. Ensimmäisellä yrityksellä mies hakkasi minut sairaalaan. Luulin nyt pääseväni vähemmällä, mutta jälleen holisti oli käynyt tonkimassa tavarani ja löytänyt allekirjoittamani vuokrasopimuksen… Siitä seurasi tapon yritys: olin vähällä päästä hengestäni, kun holisti tuli terävän leipäveitsen kanssa juosten kohti. 12-vuotias tyttäreni oli onneksi paikalla. Jos likka ei olisi alkanut huutaa hysteerisesti ja soittanut hätäkeskukseen, olisin ehtinyt saada syvät viillot kaulavaltimolle ja vuotanut kuiviin keittiöni lattialle. Lähdimme sen tapauksen jälkeen turvakotiin odottamaan uuden asuntomme vapautumista. Vanhasta kodista hain tavaramme pois poliisin avustuksella.

Olemme nyt asuneet vuokralla lähellä vanhaa kotiamme muutaman kuukauden. Holisti soittelee pahimmillaan jopa kymmeniä kertoja päivässä. Joskus rupattelee mukavia, joskus yrittää henkistä otetta. Useimmiten vonkaa takaisin lupaillen totaalista elämän muutosta. Todellisuudessa elämänmuutos on vain yritys saada palvelut pelaamaan entiseen tapaan. Enää ei kukaan siivoa, pyykkää, kokkaa tai huolehdi päivittäisistä rutiineista. Ja sekös on ollut niin hemmetin vaikeaa oppia… Lapsia kuullemma kaipaa aivan sairaan paljon. Mutta kun lapset sitten menevät iskälle, alkaa hän juoda (kuten ennen eroa). Ja juomisessa lasten kanssa ollen ei tietenkään ole mitään pahaa varsinkaan kun ei tiedä mihin sattuu sammumaan?

Käy muka aa:ssa. Silti menee melkein salkullinen Karhua päivässä. Ja hänellä ei ole alkoholiongelmaa… Korkki pysyy välittömästi kiinni kun muutan lasten kanssa takaisin. Näin väitetään sosiaalitoimen perhetyön väelle silmät kirkkaina…!

Näin loppuyhteenvetona: kauan kesti päästä perille, matka oli rankka mutta kannatti. Maisemat kohti tulevaisuutta ovat todella upeat! Suosittelen kaikille!

Hyvää kesää ja tsemppiä kaikille. Tavataan kanavalla .

[Anonymous]

Onnittelut Piggypork! Noita ensimmäisiä tarinoitasi oli raskas lukea, joten mikä helpotus olikaan huomata, että olet nyt päässyt irrottautumaan persoonallisuushäiriöisestä ja alkoholisoituneesta miehestäsi.

Tuo jatkuva peräänsoitteluhan on yksi narsismin oireista; sinä olet ollut ko. henkilön narsistinen lähde ja siitä tulee “juoda” niin kauan, kuin suostut lähteenä olemaan. Toivottavasti et millään tavoin reagoi miehen yhteydenottoihin!

Jos lapset tapaavat isäänsä, niin toki tapaamisista sopimisen joudut miehen kanssa hoitamaan, mutta muuten ei kannata olla käytettävissä. Tai mitäpä minä ketään neuvomaan; itse tiedät parhaiten, mitä kestät ja siedät

Joka tapauksessa toivotan sinulle ja lapsillesi ihanaa kesää ja onnellista tulevaisuutta!

[Piggypork]

Hei, Hemmiina.

Tiedostan kyllä olevani edelleen exän pihtiotteessa, itse olen sitä systeemiä ollut luomassa. Tilanne vaan väkisin on tällä hetkellä sellainen, että minun on pakotettava itseni pitämään yllä kulissia, että meillä on vain pieni ja tilapäinen parisuhteen katko käsillä ja hetken ajatusten järjestelyn jälkeen palaamme yhteen. Kun exä on odottavalla ja toivovalla kannalla, hän suostuu yhteistyöhön ja saamme edes joskus asunnon myytyä.

Mutta sitten kun asunto on myyty, rahat jaettu, ero selvä, lähestymiskielto saatu sekä huotajuusasiat selvitetty, teen totaalisen eron häneen myös psyykkisellä tasolla. Exä on putki päällä ollessaan niin aggressiivinen ja arvaamaton, että saattaisi jonkun riidan vuoksi vaikka piruuttaan tuhota talon, josta edelleen omistan puolet ja jättää lainan lyhentämisen, jotta saisi minut samanlaiseen k***een missä itse tällä hetkellä ui… Eli ihan vaan lasteni tulevaisuutta ja perheen turvallisuutta tässä petaan…

Kuullostaa laskelmoivalta, mutta tämä on karu totuus.

[Anonymous]

Ok, Piggypork, ymmärrän täysin tilanteesi. Tuo on oikeastaan sen kaltainen, jota itse joskus pahimmissa uhkakuvissani olen maalaillut. Toivottavasti nuo asiasi järjestyisivät mahd. pian, koska voimillehan tuollainen “nuorallakävely” ottaa. Onneksi on valoisa kesäaika, jolloin ihmisen henkiset voimavarat ovat yleensä parhaimmillaan (oman elämänkokemukseni valossa, ei mitenkään tieteellisesti tutkittuna ).

Voimia ja iloa päiviisi!

[Anonymous]

Todella raskasta luettavaa oli Piggyporg sinun tarinasi Kyllä sun kannattais kuitenkin hakea se lähestymiskielto nyt heti. Kyllä tapon yrityksen jälkeen lähestymiskielto pitäisi panna päälle minusta heti välittömästi. Eikö ne turvakodista sitä ehdottanut? Ymmärrän että yrität olla miehen kanssa väleissä jotta saat asunnonmyyntiasiat hoituun, mutta entä jos mies seuraavan kerran oikeasti toteuttaa sen mitä kerran jo yritti? Ei silloin ole mitään merkitystä sillä että saitko talosta rahat vai et. Lapset siinä menettävät äitinsä eivätkä varmasti osaa arvostaa talosta saatuja rahoja jos joutuvat ilman äitiään elään. Sun pitäs nyt olla supervarovainen ja miettiä omaa turvallisuuttasi ensisijassa.

[Piggypork]

Pitkäänhän tässä jo ehtikin huokaista helpotuksesta…

Exä on oman mahtavuutensa tunnossa jälleen “ajatellut asioita”. Nyt on tullut siihen tulokseen, että koska häntä pihanurmen leikkaaminen tympii ja terassikausi uhkaa loppua kesken, akka saa tulla loppukesän ajamaan nurmikot, omistaahan se ämmä sentään puolet talosta. Soitti sitten perä-perää kuusi puhelua. Kieli ei enää meinannut suussa kääntyä kun halusi heti selvittää pelisääntönsä, jonka mukaan menään.

Olin aluksi hiljaa ja kuuntelukannalla. Kun en heti riemusta reveten suostunut hänen kuningasajatukseensa, sävy koveni puhelu puhelulta. Pyysin palaamaan aiheeseen sitten kun ovat alkohuurut hälvenneet. Väitti olevansa selvin päin. Ei uponneet väitteet ei… Viidentoista vuoden kokemuksella voin sanoa, että alkoa on napattu jälleen aamupäivästä lähtien. Riemastui, mokoma kun sanoin kuulevani puheesta, että tuoppia on kumottu ahkerasti. (Allergiaa mukamas…)

Lopulta exä oli myymässä taloa eurolla ensimmäiselle vastaan tulevalle, ihan vaan piruuttaan, että saisi mut ja penskat rukoilemaan polvillaan häntä takaisin… Uhkasi jättää lainat mun niskaan . Sen jos tekee, on pakko häätää mies meidän kodista ja muuttaa lasten kanssa takaisin keskeneräisen remontin sekaan…

Lopulta kun jälleen kertasin syytä “aikalisään”, mies käski hakea eroa. “Mutta jos sen teet, tiedät, että sulle ei jää lanttiakaan.” Hymähdin vaan ja muistutin jälleen kohteliaasti, että hänellä ei ole yksin valtaa päättää talon myyntihinnasta tai muista yksityiskohdista. Ja että minä lasten kanssa olen joka tapauksessa se, joka taloudellisesti tässä erossa kärsii mittavat rahalliset tappiot (tekemättömän avioehdon vuoksi). Ja että edelleen odotan edes jonkinlaisia tuloksia päihdeterapeutilla käynneistä (joita todella vahvasti epäilen vain puheeksi…) Tähdensin, että minulle ainoa vaihtoehto on täydellinen korkin sulkeutuminen.

Mikä ihmeen roskasäiliö minä olen, jos v*** iskee oman elämän kurjuuden vuoksi? Tahallaan tahtoo suututtaa toisen ja pahoittaa mielen. Toisen ihmisen syyllistäminen on syvältä… Toisaalta: olen kiitollinen siitä, että jälleen muistutti siitä, millainen kusipää exä on. Ei todellakaan tee mieli enää samaan osoitteeseen.

En yllättynyt lainkaan, kun minua jälleen yritettiin alistaa henkisesti. Yllätyin omista hyvin neutraaleista tunnelmistani. En suuttunut, lähtenyt hänen riitaansa mukaan. Olin jopa ylpeä siitä, että sain kauniisti kerrottua näkemykseni eroon johtaneista syistä - vaikka siitä tuskin paljon hyötyä on, kun toinen osapuoli ei ymmärrä kuunnella vaikka kysyy… eikä puolen tunnin päästä muista edes soittaneensa…Eksä sen sijaan ei vieläkään tajua, että on menettänyt pelin jo kauan sitten…

Aika sekava vuodatus, mutta yrittäkää saada joku tolkku. Mä alan olla aika hajalla tämän tilanteen keskellä. Tulisipa joku ja ostaisi talon niin pääsisi eteenpäin elämässä seuraavaan etappiin.

[Anonymous]

Jututhan käy vaan pahemmaksi…Ihan huoletta voi paiskata luurin korvaan, humalainen viihtyy vallan hyvin viinan parissa kun ei juttukaveria ole.
Humalaisen uhoaminen on kuin kauniit ja rohkeat, missä tahansa vaiheessa voi sammuttaa television,
ja seuraavana päivänä tarina kerrotaan silti uusiksi, jotta kukaan ei jää paitsi tapahtumista.
Lisänä tulee muistelujaksot säännöllisin väliajoin.
Ehkä humalaiset ei puhu edes liikaa, tai ehkä heidän juttunsa on heille itselleen tärkeitä ja tosia. Itse olen sitä mieltä että heitä kuunnellaan ihan liikaa. Liikaa siksi, että pakko ei ole. Joskus sitä on toki utelias kuulemaan mitä humalikko sanoo seuraavaksi, siitä ominaisuudesta olen yrittänyt taistella tieni ulos. Uteliaisuus ei ole hyvästä. Ellei sitten etsimällä etsi todisteita siitä, että toinen on humalassa ja ajattelee ihan hulluja.

[Anonymous]

Mun terapeutti sano viimeksi hyvin kun selitin, että eihän sitä ihminen humalassa oikeesti ketään kuuntele muuta kuin itseään. Sanoi että hänen mielestään ei kuuntele edes itseään. Sitähän se on pelkkää oman pahan olon purkamista, missä ei ole päätäeikähäntää, eikä sillä ole välikskään kun asiaa ei seuraavana päivänä enää muista tai voi keksiä jotain muita tapoja saada muut ärsyyntyyn omasta pahasta olostaan.

[toivonkipina]

Olet jo edennyt hyvin jos olet muuttanut pois yhteisestä kodistanne. Voimia sinulle että jaksat pysyä päätöksessäsi vaikka toinen terrorisoi puhelimella aiheuttaen lisäpaineita.

Hirveä kohtalo sinulla ja lapsillasi tuollaisen seksi- ja alkoholiriipuvaisen kanssa. Oksettaa ihan ajatella ukkosi
temppuja. Ihan sairas tyyppi tuo ukkosi. Pysy erossa hänestä, ettet päädy Ilta-Sanomien otsikoihin

Vähän hirtehishuumoria tuo yllä oleva, mutta kaikkea tapahtuu…

Älä usko mihinkään vakuutteluihin raitistumisesta "jos palaatte kotiin tyyliin"n.Paskapuheta kaikki tyynni. Ainakin meillä tilanne on vaan pahentunut juomisen osalta. Juo 24/7 kun ei enää tapaturmasta johtuen ole työssä. Viinapäissään teloi itsensä.

Hulluna karjuu usein aamuyöllä kun olen täydessä unessa milloin mistäkin asiasta. Saa minut raivon valtaan ja täysin syyntakeettomaan tilaan herättäessään näin väkivaltaisesti.

Seksi kinuaa jatkuvasti vaikka kyvyt ovat olemattomat. Oksettavaa olla känniörvelön kynnysmattona

Toivon sinulle voimia pysyä päätöksessäsi olla palaamatta miehesi luo jo lastesi mielenterveyden takiakin.

Suojelusekeleitä matkallasi parempaan elämään.