Ensio Haittameteli

Kolmekymppisenä en vielä oikein tykännyt viinasta. Kaapissa oli monta verovapaata konjakkipulloa. Kolmevitosena opettelin sitten nielemään pakolla rapularyyppyjä, ja siitä se alkoi. Nelikymppisenä juoppohulluuskohtaus, ja hoito Hesperian suljetulla. Sen jälkeen vuoroin juomaputki ja selvin päin oloa.

Neli-viisikymppisenä en pystynyt katkaisemaan juomisputkea ennenkuin tuli niin paha olo ettei viinakaan enää auttanut, ja kolmesti katkaisuun tarvittiin A-klinikan katkaisuhoito (kahdesti avokatko, kerran suljettu).

Nyt kuusikymppisenä pystyn ihme kyllä katkaisemaan putken silloin kun haluan (kun minulla on jokin syy tehdä niin, tärkeä tapaaminen, kohonneet maksa-arvot, tms.). Tämä on AA:n ja kumppanien alkoholismi-teorian vastaista (minulla on diagnosoitu alkoholismi). Juomaputkien pitäisi olla kerta kerralta tuhoisampia ja katkaisun pitäisi olla kerta kerralta vaikeampaa. Minulla juomaputket eivät ole entistä tuhoisampia (en enää koe tarvetta mennä ulos hölmöilemään kännissä) ja katkaisu onnistuu “juomatta olemalla”, koska tiedän kokemuksesta mitä on tulossa. Mutta “kyllin” surkeita minun juomaputket silti ovat, ja katkaisu on muutaman päivän “Via Dolorosa”. Ja aika huteralla pohjallahan minun “kohtuukäyttö” edelleen on, siksipä tänne kirjoitankin.

Tällä hetkellä on juuri juomaputken katkaisu meneillään, otin viimeksi perjantaina (2 viikon putki). Toistaiseksi on vielä fyysistä ja psyykkistä viinan mielitekoa. Uskon kuitenkin että hyvä olo tulee ihan piakkoin, päivän parin aikana (yleensä on tullut).

Miksi minun sitten pitää taas joskus aloittaa surkea juomaputki? Kas kun olo on hyvä pitkän raittiin kauden jälkeen ja sattuu jokin mukava asia. Silloin tuntuu että nyt pitää ottaa viinaa jotta tuntuisi vielä mukavammalta…

Selvän Syyskuun taidan nyt kuitenkin viettää ennen juopotteluja.

Moikka Ensio!

Aikamoinen tarina sulla, tuskin kovin moni pystyy käsittämään niitä sun fiiliksiä, sen verran rankkaa luettavaa oli ainakin omalla kohdallani.

Mutta miksi pitää juoda? valitettavasti siihen vain ja ainoastaan sinä itse pystyt vastaamaan.Totta puhuen vähän karsastan tuota, että sanot jonkun diagnosoineen sinut alkoholistiksi. Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan muu pysty “diagnosoimaan” sun omia tunteitas…itse luen A.Carr’n kirjaa Easyway to Control Alcohol, jossa hän esittää ns. vaihtoehtoisen selityksen “alkoholisti”- termille: “An alcoholic is a drinker who realizes that he is not in control”. AA:n mukaan alkoholisti on henkilö, joka on menettänyt kontrollin juomiseensa. Carr esittää mahdollisuuden siitä, että juoja ei ole koskaan ollutkaan kontrollissa juomisensa kanssa. Mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehtoinen ajattelutapa. Mutta, painotan vielä, että kyseessähän on vain minun mielipiteeni, eikä tarkoitukseni ole loukata tällä ketään. :slight_smile:

Ehkä juomisen himo tulee kärsimyksestä? Kun menee huonosti, tekee mieli juoda, koska se huuhtoo huolet pois. Kun taas kaikki on hyvin, tekee mieli juhlistaa. Mutta mitä taustalla piilee? onko alkoholi keino välttää vastuuta omasta elämästä, ja jatkuvasti toistaa ne samat virheet, jotta ei tarvitsisi ryhdistäytyä? Hakeeko juomisen kautta huomaamattaan elämäänsä “kriisejä”, jotta kärsimyskeho saisi elinvoimaa kaikesta stressistä ja negatiivisuudesta? itse pohdiskelen paljon näitä kysymyksiä omassa elämässäni.

Toivottavasti tänne kirjoittelu ja näiden asioiden “kohtaaminen” auttaa sinua selvittämään niitä juomisen syitä. Paljon tsemppiä ja aurinkoa syksyysi! :slight_smile:

Moikka!

Jossain kirjassa oli määritelmä että huumausaineen “kohtuukäyttäjä” on henkilö joka käyttää huumausainetta vain huumautumistarkoitukseen, kun taas narkomaani käyttää huumetta vieroitusoireisiin, ja sama juttu alkoholin kanssa. Minä olen totuttanut itseni käyttämään alkoholia vierotusoireisiin ja käyttänyt sitten vaikka kuinka monta kertaa.

Toinen valtaväestöstä poikkeva ominaisuuteni on että 2-4 olutta olisi silkkaa kidutusta (hyvin monet nauttivat sen määrän rantasaunalla mielihyvin, eikä sitten muuta).

Nyt minulla on kylläkin Selvä Syyskuu menossa, ja raittiina oleminen sujuu ihan helposti (kokemus auttaa ja minulla on tehtävä, olla selvin päin koko kuukausi). Uhka-tiukalle en ole edes joutunut asian kanssa. Joskus aikaisempina selvinä jaksoina olen käyttänyt AA:n “päivä kerrallaan”-ajatusmallia ja osaan käyttää sitä tarvittaessa. Joskus on ollut niinkin tiukkaa että olen kävellyt kaupungilla ja iloinnut suunnattomasti huomatessani että nyt Alkot ovat jo kiinni, pelastuin tämän päivän osalta.

AA-kerholaisilta olen kuullut sellaisiakin viisauksia että heille ei sovellu Tipattomat Tammikuut eikä Selvät Syyskuut. Se olisi heille ikäänkuin lupa alkaa ryypätä sitten kun tavoitteeseen on päästy.

Saa nähdä miten minulle käy kunhan Selvä ja viinalta Suojeleva Syyskuu loppuu.

Ei viinaa koskaan tarvitsisi jouda, ei missään tapauksessa. Tässä on taas kolmen viikon todiste asiasta. Hyviä ja huonoja tapahtumia tulee ja menee tasaisena virtana.

Mutta mutta…

Alkolismin diagnostiikka on samanlaista kuin minkä muunkin sairauksen diagnoosin kirjaaminen. Tuon diagnoosin kriteerit ovat kirjoitettu ihan Suomessa käytettyihin Käypähoito suosituksiin therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alkoholi, joita lääkärit käyttävät diagnoosien muodostamisessa. Joten, joskus ammattilainen pystyy paremmin näkemään tilanteesi kuin sinä itse. Kuinka moni meistä alkoholia liikaa / väärin käyttävistä toteaakin " Eihän minulla vielä ole ongelmaa…"

Alkoholismi on diagnoosi siinä missä rintasyöpä tai diabetes. Helpompaahan se on ymmärtää omaa tilannettaan ja hankkia apua sen hoidossa kuin olla epävarmuudessa…

Tsemppiä sinulle Ensio Haittameteli ja raitista suuskuuta!

T.Metsänpeikko

Metsänpeikko: En väitä, etteikö alkoholismista ja siihen liittyvistä tekijöistä olisi tehty kattavia tutkimuksia, mitä hyödynnetään esimerkiksi terapeuttien ja lääkärien toimesta. En myöskään väitä, etteikö näistä tutkimuksista ja määritelmistä olisi hyötyä, päin vastoin, jos niistä on pienintäkään hyötyä, on se aina kotiin päin. Mutta oma mielipiteeni on, että tässä maailmassa ei ole tutkimusta tai määritelmää, joka kattaisi täydellisesti termin “alkoholisti”, jolloin mielestäni on myös mahdotonta diagnosoida alkoholismia täydellisesti. Jos henkilö juo yhden annoksen alkoholia kerran vuodessa, mutta kokee sen välttämättömyydeksi ja ongelmaksi omassa elämässään, mutta ko. tapaus ei täytä alkoholismin määrittäviä kriteereitä, onko oikein tällöin diagnosoida, että henkilö ei ole alkoholisti? miten se eroaa henkilöstä, joka juo tuhat annosta vuodessa, ja kokee joka ainoan annoksen välttämättömyydeksi ja ongelmaksi omassa elämässään? Kumpikin näistä esimerkkien henkilöistä kokee samansuuruisen ongelman vaikuttavan heidän elämäänsä.

Kaikkea ei voi lokeroida tai diagnosoida. Vähiten ihmisten omia tunteita. Minä olen tätä mieltä, ja minun mieleni on minun omani, haluatpa sinä diagnosoida sen tai et. :slight_smile:

Kaikista mielipiteistä huolimatta tsemppiä kaikille Vähentäjille!

Viimeinen kolmannes vuodesta on mennyt aikalailla fifty-sixty. Alkoholittomat jaksot 30,20,7,2,1,2 vuorokautta, ja niiden väleissä juomisjaksot 15,15,13,5,7 vuorokautta (62 vs 55). Juomisjaksojen aikana on kulutus nelinkertaista viikottaiseen riskirajaan (24 annosta) verrattuna.

Nyt on joulunpyhien raittiuden ansiosta taas “vaarallisen” hyvä olo, mitenkähän tänään käy.

Syyskuussa tänne kirjoittaminen antoi lisäpontta, pidin Selvän Syyskuun kun kerran sen tänne lupasin. Gamma-gt putosi 105 → 55 (viitearvon yläraja on 115). Nyt oli gamma-gt 89 joten minun riskikulutus nostaa sitä mutta aika hitaasti.

Nyt pidän Tipattoman Tammikuun mutta jokohan se alkoi vai vieläkö pitää ottaa vauhtia, katsotaan…

Onnittelut ja onnea Thelmalle ja tsemppiä kaikille.

Hei!

Kirjoittelen tänne ensimmäistäkertaa, ja sattui sopivasti kun tässä viestiketjussa käsitellään juuri minulle ajankohtaista teemaa. Nimittäin, onko alkoholismi sairaus vai ei. Itse olen omasta mielestäni kylläkin alkoholisti, olen ollut sitä varsin kauan. Olen käynyt kaupungin A-klinikalla, oman työterveyslääkärin vastaanotolla (tulos: naltneksoli ja leima otsaan), ja myös AA:ssa. AA:han lähtee myös siitä, että alkoholismi on sairaus. Mutta itse olen tätä nykyä hyvin skeptinen tuon suhteen. Ensinnäkin, se, että se on tautiluokituksessa, ei todista yhtään mitään. Esim. ADHD on siellä ja itse esim. olen sitä mieltä että se pitäisi sieltä poistaa. Ei tautiluokitus ole mikään absoluuttinen totuus. Miksi kovien huumeitten käyttö ei ole sairaus? Tai kannabiksen pössyttely? Tai tupakointi. Samasta asiasta on kumminkin kysymys. Kun pohdiskelen omaan tilannettani niin minusta tuntuu, että kyse on addiktioille alttiista persoonallisuudesta. Olen ollut aikoinani riippuvainen myös tupakasta, ruuasta, seksistä. Toinen havainto on, että jos vaikka käyn teatterissa, sen jälkeen on usein varsin henkevä olotila eikä tee yhtään mieli juoda. Jos alkoholismi on sairaus, miten tämä on selitettävissä? Eikö olisi loogista että tekisi mieli juoda niin kuin muulloinkin? Toinen juttu on se, että kun lähden kotikaupungistani pois, ei useinkaan tee mieli juoda. Olen alkanut epäillä että asuinpaikkani, nykyinen elämäni ahdistaa minua ja sen takia tulee juotua niin paljon. No, tässä oli alkajaisiksi. Kaipaan älyllistä ja kyseenalaistavaa keskustelua alkoholiongelmasta, en sitä tavanomaista enkä varsinkaan juuri nyt sitä että pitää vaan lopettaa kokonaan, vaikka se onkin minulla koko ajan vaihtoehtona mielessä.

Ei sairautta, vaan omistautumista, uskollisuutta omalle agendalle. Ihmiskunnan perimmäiseen perimään kuuluu äärimmäinen omistautuminen joihinkin asioihin. Asioihin, joita ilman olisimme vain tasapäisiä eläimiä. Esimerkiksi kaikki teknologinen kehitys on usein vain muutaman yksilön pakkomielteisen omistautumisen tulos.

Kaikki mahtava ja uniikki taide on mielestäni taiteilijan omalle, hullulle visiolle addiktoitumisen korkein muoto. Joitakin asioita ei ikinä olisi saatu päivänvaloon ilman alkoholin luovuuden vapauttavaa voimaa! Ihmiskunta innovoi, taiteilee, tieteilee, ryyppää, pelaa ja nauraa. Aivan mahtavaa! Ällös murehtiko, ihminen! :wink:

Moi Arkkitehti,

sinäpä se sanoit! Olen miettinyt, että ehkä itse kuulun niihin, joilla on vimmattu tarve koko ajan toteuttaa jotain. Kun en juo, niin olenkin supertehokas ja mulla on koko ajan monta rautaa tulessa. Mutta sitten kun alkaa ns. loma tai muuten vaan hommat on tehty ja seuraavana päivänä ei ole mitään ns. tärkeää (mitä nyt oma poika tms) niin sitten yhtäkkiä juominen tuntuu älyttömän hyvältä vaihtoehdolta. Muuten, tuosta aikaisemmasta listastani puuttui urheiluaddiktio, ja itse asiassa sen kymmenen vuotta kun harrastin maratonjuoksua, juominen pysyikin hyvin hallinnassa: yksi känni viikossa. Enempi olisi haitannut treenaamista. Mutta neljä vuotta sitten alkoi issias vaivata niin paljon että oli pakko luopua tuosta pakkomielteestä, ja sitä nyt sitten olen ilmeisesti yrittänyt paikata alkoholilla. Muu liikunta ei sitä voi tehdä, pitää olla tavoite ja mielellään vähän rankempi sellainen.

Mutta ihmisillä on varmaan tuhat syytä juoda, kaikilla oma tarinansa.

Kiva kun kommentoit!

T: Marianne

Moi,
Oman näkemykseni mukaan alkoholismi ei ole sairaus samalla tavalla kuin vaikkapa skitsofrenia, mutta tunne-elämän häiriöstä siinä on lähes aina kyse. Se, miten sitten sairauden haluaa määritellä riippuu varmaan määrittelijästä. Musta ei ole olennaista miettiä sitä, onko määritelmällisesti alkoholisti tai sairas, vaan sitä, minkä takia juo, millainen olo siitä tulee ja millä tavoilla se vaikuttaa omaan elämään. Omasta kokemuksestani voin sanoa, etten tajunnut oman alkoholiongelmani laajuutta kuin vasta sitten, kun lopetin kokonaan pidemmäksi aikaa - alkoholi kun vaikuttaa aivoissa juuri niihin alueisiin, jotka vastaavat loogisesta päättelykyvystä, vireystasosta, mielentiloista yms yms. eli toisin sanoen koko kuviota on imo hyvin vaikeaa ellei mahdotonta nähdä ns. toisesta perspektiivistä ellei lopeta kokonaan pidemmäksi aikaa. Se pari lasillista viikossakin kun vaikuttaa yllättävän paljon aivojen toimintaan. Tätä ei tietenkään moni ns. kohtuukäyttäjä hevillä usko ennen kuin itse sen kokee; itsellänikin meni todella pitkään sen hiffaamisessa.

Kuinka kauan? Siis kauanko pitää olla juomatta että hiffaa tuollaisen asian?

Koko alkoholinkäytön lopettamisprosessissa kohta pari vuotta (mitä en suinkaan ole ollut juomatta), mutta sen varsinaisen “vaikutuksen” huomasin viime keväänä oltuani pari kuukautta holitta - jaksoi enemmän, tunsi enemmän (niin hyvässä kuin pahassakin), ajatteli eri tavalla… ylipäänsä siis sellainen ihan toisenlainen perspektiivi todellisuuteen kuin vuosikausiin. Mutta näähän on yksilöllisiä juttuja. Väittäisin kuitenkin ettei sitä ihan parin viikon tipattomalla saavuteta jos on pidempään ryypännyt paljon ja usein.

^

No joo toi on kyllä totta. Viime vuoden puolella viettämäni neljän kuukauden alkottomuus vaikutti minulla lähinnä siten että tunnetiloilta meni kärki pois. Loogiseen päättelykykyyn en huomannut mitään vaikutusta. Jos ei lasketa varsinaista humalatilaa jolloin tunnetusti looginen päättelykyky on terävimmillään. :unamused: Perspektiivi todellisuuteen oli tosiaan toisenlainen. Kun tarpeeksi kauan oli ilman alkoholia tuntui kuin ei olisi koskaan juonutkaan. Mutta todellisuus itsessään oli kyllä ihan yhtä paska kuin alkoholin käyttöaikanakin. Yksilöllisiä lienee nämä kuten sanoit.

Tsemit Ensiolle. Ja muillekin. :slight_smile:

Olen eri mieltä. Alkoholismi ei ole sairaus.

[i] Diseases are malfunctions of the human body, of the heart, the liver, the kidney, the brain. No behavior or misbehavior is a disease or can be a disease. That’s not what diseases are.

Dr. Thomas Szasz[/i]

Alkoholin haitallinen käyttö voi aiheuttaa sairauksia. Mutta alkoholin liikakäyttö ei ole. Se on käyttäytymistä joka on itse valittua.

Tipaton jatkuu mutta mitään superhyvää mielialaa ei ole näkynyt eikä kuulunut. Ihan kuin olisin jotenkin epäsynkroonissa maailmankaikkeuden kanssa, kuten seuraavasta tänään sattuneesta esimerkistäkin ilmenee.

Olin lähdössä kauppaan mutta huomasin että keittiön lattia on roskainen etenkin työpöydän edestä. Halusin hoitaa asian ennen kauppaan lähtöä. Pölynimurin akku oli tyhjä, panin sen lataukseen mutta en jäänyt odottelemaan. Etsin lattiaharjaa mutta en löytänyt (mitenkähän näinkin pieneen kämppään on mahdollista hukata metrin mittainen kapistus). Harmissani puhdistin roskaisen alueen vaivalloisesti vaateharjalla. Kävin kaupassa. Ostin hienon kannellisen rikkasetin (harja ja ergonomisella varrella ja sulkeutuvalla kannella varustettu rikkalapio). Tulin kotiin ja olisin halunnut kokeilla uutta rikkasettiä mutta harmikseni keittiön lattia oli nyt puhdas… Että näin.

Eilispäivän pettymyksistä yksi sattui kun soitin erääseen energiayhtiöön. Jouduin jonottamaan 4 minuuttia ja maksamaan siitä ko. firmalle 17,17 senttiä minuutti. Toimitin asian parissa minuutissa ja sitten marmatin yhden minuutin siitä että joudun seuraavassa puhelinlankussa maksamaan juuri suorittamastani jonottamisesta. Joudun seuraavassa puhelinlaskussa maksamaan myös siitä marmattamisesta, 17,17 senttiä.

Kaupunginvoudeille tai ravintoloitsijoille olisi uusi business. Ravintoloihin kadulla jonottavia voisi alkaa rahastaa jonottamisesta. Vaikkapa tuo 17,17 senttiä minuutilta ensialkuun…

By the way: Ns. luonnonlakiin uskovien mielestä pettymysten puiminen on huono idea koska se johtaa uusiin pettymyksiin, onnistumisten puiminen taas johtaa uusiin onnnistumisiin. Uskokoon ken tahtoo. Itse suhtaudun tuohon myönteisen skeptisesti. Sensijaan ankariin, itkua ja hammasten kiristystä tarjoaviin uskontoihin suhtaudun kielteisen skeptisesti. Luulisin.

By the way 2: Kirjoitin tuon edellisen ja talletin luonnokseksi. Sitten kävin kaupassa. Nyt jatkan kirjoittamista. Ja kyllä, ns. luonnonlaissa on jotain perää. Jos spekuloi sitä että on joutunut jonottamaan, niin joutuu melko piakkoin jonottamaan. Kaupassa oli kassalla edelläni “hyväntuulinen” nuorisokolmikko. Yksi jäsen osti kaljaa mutta joutui pitkään, pitkään, pitkään etsimään papereitaan lompakostaan. Minä jouduin jonottamaan, vissiin taaskin kokonaiset neljä minuuttia. Mutta, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, CM ei veloittanut jonottamisesta mitään.

Jos nyt lopuksi jotain onnnistumisen tynkää kuitenkin. Paino on pudonnut tipattoman aikana 2 kg (olkoon se sitten ylimääräistä nestettä tai läskiä, hyvä kuitenkin). En pidä juomapäiväkirjaa, se olisikin näin tipattoman aikana hiukkasen liian helppoa. Sen sijaan pidän ruokapäiväkirjaa. Käytän mukailtua, “laajennettua” zone ruokavaliota. Siinä tulee joka aterialla nauttia n. 40% proteiinia, n. 51% hiilihydraattia ja n. 9% rasvaa. Minulla tosin toteutuneet prosentit ovat nyt tarkkailujakson aikana olleet keskimäärin 30%, 50% ja 20%. Myös ravinnon kokonaismäärä on minulla ollut selvästi suurempi kuin zone-ruokavalion mukainen suositus olisi.

Myönteinen piirre sekin että ruoka maistuu nyt tosi hyvältä (etenkin koska tipaton blokkaa alkoholin juomisen ja ravintomäärien tarkkailu pitää syömisen kohtuullisissa rajoissa (olen tällä kertaa ruuan kohtuukäyttäjä, en rappiomässäilijä)).

Tipaton soljuu kuin täi tervassa. Ei vaiskaan, nyt ei ole syytä mossottaa.

Eräs tuttu on monesti suositellut minulle vesijuoksua. Olen kuitenkin kartellut uimahalleja kahdestakin syystä. 1. Vesi on märkä elementti ja uidessa sitä on tuppaumassa suuhun ja nenään. 2. Juoksu on kauhistuttava liikuntamuoto koska hengästyttää ja koskee jalkoihin.

Nyt kun en halunnut kävellä pakkasessa romahdin henkisesti sen verran että uimahalli voitti, menin sinne. Henkilökunta oli hurjan ystävällistä ja neuvoi vesijuoksun alkeet. Vesijuoksu on nimestään huolimatta erittäin kevyttä ja mukavaa ja vesi ei tuppaannu suuhun eikä nenään.

Tällä palstalla oli hyödyllinen laskelma että kulutettuaan 7700 kcal extraa on laihtunut kilon. Elintoimintojen aineenvaihdunta kuluttaa minun tapauksessa 1900kcal (jos internetissä oleviin tietoihin voi luottaa), ja rauhallinen liikuntani kuluttaa 300kcal. Syön 1500 kcal. Laihdun 30*(1900+300-1500)/7700 = 2.7 kg kuukaudessa.

Tasainen X kcal per päivä taitaa olla aika hankala menetelmä pitemmällä aikavälillä. Varsinkin jos mukana on viikonloppuja ja sosiaalisia syöminkejä. Varsinkin kyläillessä ja ulkona syödessä on aika hankala tietää kuinka monta kcal sitä menikään. Yleensä viikonlopun luvut arvioidaan alakanttiin, ja sitten ihmetellään miksi paino tippuu eri tahtiin kuin mitä matematiikka antaisi ymmärtää.

Sitten jos mukana on alkoholi, niin todennäköisesti sitä syö huomaamatta tuplasti yli tarpeen. Huomasin tämän juuri eilen, kun tuli aperatiivia otettua, ja kirjasin ylös grammalleen kaiken. Eipä tuottanut tuskaa huitaista lähemmäs 4000 kcal huiviin! Tänään onkin sitten nollapäivä sekä ruoassa että juomassa, koska eilen meni kahden päivän edestä. :wink:

Tipaton menee hyvin mutta synkkä pilvi vaanii taivaanrannalla(1). Pitäisi ehkä puskeutua kesyttömään Sysi-Karjalaan auttamaan sukulaisia remontissa. Ongelmana on että en osaa tehdä remonttihommia selvin päin. Olen hidas jopa pravuuriosioissani, purkamisessa ja särkemisessä.

  1. Vai onko se taivaanrannassa? Katsoin (kvg) googlesta, siellä oli molempia.