Moikka kaikille. Oon uusi täällä ja jännittää kirjoittaa…
Alkoholinkäyttöni on ollut ongelmallista noin 2 vuotta. Havahduin tilanteeseen syksyllä jo. Mutta jotenkin työnsin ajatuksen pois päästäni ja ajattelin että eihän mulla voi olla ongelmaa alkoholin kanssa. Lähisuvussani on alkoholisteja.
Juon siis ainakin 3 iltana viikossa, annoksia saattaa mennä yli 10. Juon koska taidan olla koukussa nousuhumalan tunteeseen. Kärsin mielenterveysongelmista ja olenkin usein lääkinnyt itseäni viinalla.
Nyt kuitenkin joulukuusta asti kypsytellyt ajatusta että tälle tilanteelle pitää jotain tehdä! En vaan jaksa enää. En jaksa ainaisia morkkiksia, toilailuja, riitoja läheisten kanssa, krapulaa, vieroitusoireita, rahanmenoa, muistinmenetyksiä (menetän lähes aina muistini juodessa).
Päätin nyt olla kuukauden juomatta. Alkoi 24.1 eli viime sunnuntaina. Aloitin myös ton Päihdelinkin Uusi alku-verkkokurssin. En tiedä miten onnistun, olen varautunut kyllä repsahduksiin mutta luotto omaan itseen on aika kova. Saa nähdä miten mun käy. Tän juomattoman kuukauden aikana olis tarkotus pohtia että mitä haluan elämältäni ja millaista roolia alkoholi jatkossa näyttelee elämässäni. En siis tiedä vielä mitä teen kuukauden päästä. Tää nyt ensisijainen tavoite, että kk juomatta ja sen jälkeen EN palaa vanhaan.
Moi ja tervetuloa! Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Sellanen vinkki että tipattoman jälkeenkin kannattaa tehdä tarpeeks tiukka suunnitelma, muuten sitä alkaa helposti lipsumaan kun “saa” taas juoda. Tää on vaikea riippuvuus eikä tätä hetkessä selätetä. Kuukaudessa kerkee kuitenkin hyvin miettimään ja opettelmaan selvää elämää. Oot siitä onnekas että sulla on “vaan” 2v takana. Tsemppiä ja kirjoittele lisää!
Tsempit Suvituuli. On hyvä että ajoissa tartut ongelmaan. Kuulostaa pelottavalta että kun olet juonut niin muisti menee.
Päivä ja hetki kerrallaan vaan eteenpäin. Kävelylenkit ainakin mua auttanu.
Kyllä, se on pelottavaa kun muisti menee ja mulla se menee vähintään kerran viikossa… Olen siis juonut noin 3-4 kertaa viikossa tähän mennessä, en joka päivä onneksi. Alkoholi kuitenkin tuntuu olevan mielessä todella usein! Tänään juuri ammattilaisen kanssa puhuin tilanteesta, sekin helpottaa. Käyn lisäksi päihdehoitajalla riippuvuuspoliklinikalla… Seuraava aika sinne tosin vasta helmikuun lopussa.
Tuota jatkoa olenkin kuumeisesti pohtinut. Miten tehdä? Onnistunko? En tiedä, en todellakaan. Välillä tuntuu todella vaikealta ja hankalalta, tekisin mieli luovuttaa ja hakea se viinipullo ja muuta kaupasta.
Mulla ei oikein ole hyvää tukiverkostoa asian kanssa. Olen salannut aina juomiseni ja hävettää kertoa kellekkään että on oikeasti ongelmallista juominen ollut pitkään. Sitten rohkaistuin kertomaan, niin ongelmaani vähäteltiin. Tämä siis läheisten puolelta, ammattilaiset on aina suhtautuneet vakavasti nyt kun olen uskaltanut ottaa asian puheeksi. Ensimmäisen kerran kävin päihdehoitajalla joulukuussa.
Yksi mikä motivoi olemaan juomatta on se, että mulla on säännöllinen lääkitys mm. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Pitäisi tosiaan keksiä jotakin muuta alkon tilalle. Tai lähinnä ehkä pitäisi alkaa pohtimaan muita keinoja käsitellä pahaa oloa/muita vaikeita tunteita. Harrastan liikuntaa ja se kyllä toimii lääkkeenä. Tykkään myös käydä luonnossa.
Ehkä se tästä. Nyt on tulossa viikonloppu, katsotaan kuinka se sujuu.
Mulla kans lääkitys tuohon biboon. Lääkäri aikoinaan sanoi että voi muutaman kaljan nauttia vaikka illalla sit lääkkeen ottaa. Väkeviä ja suurempia määriä olen välttänyt. Suurin ongelmani kun on että se on ollut lähes päivittäistä. Edes 1 kalja on työpäivän päätteeksi pitänyt kotona juoda. Siitäkin huolimatta että se ei juurikaan mielialaa nosta, ehkä enempi tapa. Tapa josta haluan irti.
Mullakin vain muutama ystävä jolle olen avautunut. Olen kokenut samaa, vähättelyä. Vai kaunistelenkohan itse asiaa, olen sitäkin miettinyt.
Kävin säännöllisesti juttelemassa psygologilla pari vuotta. Se auttoi vaikkakin aina melkein otti päästä mennä sinne tunniksi vatvomaan asioita. Helpottunu ja hyvä fiilis ku tuli pois. Nyt vähä harmittaa ku tuttu psygologi lähti pois ja uutta suhdetta en oo jaksanu aloittaa.
Voimia Suvituuli pyristelyssäsi selvempään elämään.
Mulla aikamoinen lääkekombo menee, kuus vai seittemän eri lääkettä. Tiedostan sen, että alkoholi ei niiden kanssa sopisi.
Eilen pystyin olemaan selvinpäin. Olen osa-aikatyössä, käyn ma-to ja juominenkin on aina ajoittunut sitten to-la väliseen aikaan. Houkutus oli suuri, kun miesystävä joi muutaman lasillisen. Hän ei oikein ymmärrä tilannetta, vaikka olen koittanut rautalangasta vääntää. Joskus teimme sopimuksen että kotiin ei tuoda alkoa koska mulla on liian suuri houkutus sitten, mutta ei ole pitänyt se.
No, pienin askelin eteenpäin ja päivä kerrallaan. Varmaan tää eka viikonloppu on pahin.
Hieno homma, että et juonut torstaina vaikka houkutus oli!
Tiedän itsekin, miten iso koetinkivi voi alkuun olla, että puoliso juo. Vaikka sun miehesi halusi ensin luvata, että voi olla juomatta sun vuoksi ja varmasti vilpittömästi halusi tehdä niin, sellainen toisen puolesta tehty lupaus ei tahdo kantaa pitkään. Koska hän ei itse ole valmis tai halua jäädä nyt tipattomalle tai vähentää todella reilusti.
Me lopetettiin miehen kanssa tupakointi samaan aikaa muutama vuosi sitten, mutta alkoholinkäytön muutokset tein yksin. Tunnustin, että ensinnäkin minä join enemmän kuin mies ja toisekseen, mulla on itsellä ihan oma vastuu omasta juomisen vähentämisestä, en mä voi siinä miehen juomiseen nojata. Se vaati kyllä asennetyötä jonkin aikaa minulta. Nyttemmin myös mun miehen juominen on vähentynyt ihan itsestään, me ei enää “ruokita” toistemme juomista saman lailla kuin ennen.
On totta, että olen itse vastuussa juomisestani. Meilläkin minä kulutan paaaljon enemmän kuin mies, siksi ehkä mies ei niin innoissaan halua olla juomatta, kun hänellä on kuitenkin homma hallussa.
Tahdoin tulla kertomaan, että repsahdin eilen.
MUTTA. Positiivista oli se, että sen yhden juoman jälkeen tajusin että ei hemmetti, lopeta nyt nainen ja jätin sen siihen. Ennen en olis pystyny tuollalailla lopettamaan! Koska mulla myös ongelmana se, että en pysty oikein pistämään stoppia kun aloitan. Joten, olen aika ylpeä tavallaan että sain sen lopetettua siihen.
Nyt ajattelin tutkia täältä nuo tehtävät liittyen repsahtamiseen. Analysoin jo itse tilannetta hieman, ymmärsin että se oli rehellinen vitutus johon yritin juoda. Yksi tärkeä asia meni mönkään ja siitä tuli kova harmistus ja ajatus että ihan sama, voisi vetää kännin.
Tuntuu jokseenkin epäonnistuneelta, vaikka opin tästä kuitenkin. Päihdehoitajakin sanoi että repsahduksia voi tulla, sitten vaan jatkaa hetimmiten tipatonta.
Tänään aion nauttia Pepsi Maxia ja rentoutua saunan merkeissä.
Voi miten mahtavaa suvituuli, mä täällä ihan taputin käsiä!
Sun ei todellakaan tarvitse tuntea epäonnistumista, päinvastoin! Teit eilen sellaisen tempun, että siihen ei välttämättä olisi moni pystynyt: olit jo päättänyt ruveta juomaan, mutta tahtosi pisti niin kovaa puihin juomisen halulle, että jätit yhteen. Todella ihailtavasti toimit. Tuo osoittaa, että sinussa on valtavasti päättäväisyyttä ja tahtoa onnistua, sinä osaat estää asioiden liukumista väärän suuntaan ja sulla on juomisen hallinnan voimavaroja.
Tänään taas uusi selvä ja raitis päivä, eilinen oli ja meni. Opit itsestäsi jotain positiivista ennen kaikkea . Hyvää viikonloppua!
Eilinen sujuikin jo paremmin, join tosiaan vain Pepsi Maxia saunajuomana, nautin löylyistä ja hemmottelin itseäni kasvonaamion yms. kanssa ja sitten uppouduin teekupposen kanssa hyvän kirjan pariin.
Mulla auttaa sekin ajatukseen olla juomatta kun teen tässä elämäntaparemppaa (tein aikoinaan ison muutoksen elintapoihini mutta juomisen tullessa uudestaan kuvioihin se jäi) ja olen sitä mieltä että alkoholi ei sovi tähän kuvioon. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen että saan liikunnasta (oli se sitten voimaharjoittelua, joogaa, lenkkeilyä) paljon paremman olon kuin juomisesta. Siksi eilenkin kävin lenkillä ja venyttelin päälle pitkään, ihan rauhassa. Yritän huolehtia itsestäni paremmin. Toivon että se tuottaa tulosta ja alan myös voimaan paremmin vielä.
Listasin myös eilen vähän asioita, joita voin tehdä kun himo alkoholiin iskee. Niitä löytyikin ihan hyvin ja ajattelin kehitellä listaani vielä lisää asioita. Samanlailla kuin pääsin aikoinani viiltelystä eroon, aion päästä myös tästä alkoholin orjuudesta eroon. Kyllä mä pystyn siihen!
Ihanaa, kun täällä tuntuu porukka ymmärtävän niin hyvin! Mulla ei ole oikein tukiverkostoa, niinkuin taisin aiemmin mainita. Kun kukaan ei tunnu tavallaan ottavan ongelmaani tosissaan, niinkuin isosiskoni sanoi: ei noin nuorella voi olla alkoholin kanssa ongelmaa, sähän oot liikunnallinen ja syötkin terveellisesti.
Nyt on mennyt taas paremmin. Tänään voitin suuren juomishimon. Koin vihaa, turhautumista, pelkoa tulevasta kun pari asiaa menee taas päin mäntyä ja en voi niihin oikein itse vaikuttaa. Tai olen tehnyt parhaani asioiden eteen nyt.
Tämä houkutus hiipi niin salakavalasti. Jos ottaisin vain lasin viiniä? Tai pari? Mitä haittaa siitä olisi, saisin vähän (mukamas) tunteita hallintaan ja ei kukaan huomenna töissä mitään huomaa jos muutaman lasillisen otan. Tämmöisiä ajatuksia vilisi päässä jatkuvalla syötöllä… No, koitin hengittää syvään rauhassa, istuin alas ja tein näiden asioiden eteen voitavani ja sen jälkeen menin rakkaan harrastukseni pariin. Tein kunnon hikitreenin ja olo parani siitä niin paljon ettei tehnyt mieli enää juoda. Kirjasin tämän tilanteen vihkoon ylös, jotta voin palata siihen kuinka kivasti selvisin himosta irti.
Tsemppiä ja kirjoittele lisää!
