^Googleta washlet. Niitä on vaikka minkälaisia. Villi tunne kun lämmin kesätuuli puhaltaa rektumiin 
Meil tuli puhelin joskus kaheksakytluvul. Kyl oli joitain karmei tilanteita, kun joskus 8-9-vuotiaana piti yrittää eri asteisis hätätilanteis hoitaa avuttomana pikkuipanana kolikkopuhelimel asioi…huh huh ei ollut kivaa 
Mut kyl niist selvittiin. Ja kavereitten vanhemmat/naapurit kerrostalos auttoivat. Ja taisivat muutenkin kattella vähän penikoitten perään -kun meitä oli siihen aikaan paljon. Tilastoista en tiä, mutta talo oli mun muistin mukaan täynnä ipanoita. Ja kaikki tunsivat talos kaikki, vaik oli viiskerroksinen kerrostalo… mäki roikuin talkkarin mukana ihmettelemäs niitten kotona käkikelloa tai olin pannuhuonees pähkäilemäs, että pitääkö näitten pitää täällä tulta ympäri vuorokauden… Ja ystävällinen talkkaripariskunta antoi mun roikkua mukana, hih. Minusta silti, vaikkei meil edes ollut puhelinta kovin aikaisin perhees, aika ainakin tuntui turvallisemmalta… Ainakin asuinympäristö. Ei kotikaupungis siihen aikaan tainnut edes mitään “pahamaineisia” lähiöitäkään olla… Ja muutokset eivät totisesti olleet nopeita -se tekee mun olon joskus turvattamaksi. Ja nimenomaan tekniikan suhteen, ett mahdetaanko met mehnä peppu erel puuhun…??? Nyt nämät viimisimmät esim.: kännykäl maksaminen, laskujen ja kaupas. Noh, a i n a mä olen ollut muutosvastainen 
.
Varmasti Todellisissa Hätätilanteis apu tuli joskus/usein liian myöhään 
. Tosin sillon saatettiin ajaa tuhatta ja sataa omalla autolla sairaalaan, ilman että ambulanssi välttämäti kävi mielessäkään…
^ Minäkin muistan vielä ajat, kun oli vanhanajan talkkareita 
. Talkkari siis asui siinä talossa/taloyhtiössä ja toimitti huoltomiehen ja jonkinlaisen yleisen järjestyksen pitäjän virkaa 24/7 ja sen ovella vain käytiin ilmoittamassa, että nyt olisi tällaista ja tällaista ongelmaa. Talonmiehen muija, jos sillä sellainen oli(yleensä oli) hoiti sitten nämä naisten hommat talossa, eli siivosi ja laitteli pihan kukkaistutuksia.
Nykyään on jokin huoltoyhtiö, jonne soitellaan(Eipä muuten onnistuisi ilman sitä puhelinta :mrgreen: . Saa kait noita sähköpostillakin kiinni, mutta kovin akuutissa tilanteessa se ei ehkä paras keino ole 
) ja sieltä tulee aina joku ihan uusi ja outo tyyppi sitten, kun ennättää, koska onhan siinä suuri alue, jonka huoltohommia paiskia ja jossakin on aina pahempi hätätilanne.
Kumpi sitten on parempi? Noilla nykyajan huoltomiehillä/-naisilla on todennäköisesti enemmän ammattitaitoa, mikä on tietty hyvä juttu, koska eivät ne huoltohommat ihan tee-se-itse-pilipalivirittelyjä ole. Toisaalta jää sitten uupumaan se paljon puhuttu yhteisöllisyys, MUTTA onko se hyvä vai paha . IMO yhteisöllisyys on hyvä tiettyyn pisteeseen saakka, eli jonkin sortin kanssaihmisistä välittämistä ja lämpöä, mutta voi se olla myös pirun ahdistava juttu, jos se on liian tiivistä ja nk. pakotettua, eli joutuu toimimaan/elämään sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tule toimeen. No, toki sitä jokainen joskus joutuu toimittamaan asioita sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei tippaakaan samalla aaltopituudella ole ja kaikki kanssakäyminen vain vituttaa, mutta ne hoidetaan sitten alta pois. Ihan eri asia, kuin kuulua johonkin tiiviiseen yhteisöön, joka tuottaa vain ahdistusta ja harmia itselle. Yhteisöllisyys on siis hyvä, jos saa edes kutakuinkin itse valita sen oman, tärkeimmän yhteisönsä ja huono, jos pitää toimia yhteisön X säännöillä, vaikkei se omaa hyvinvointia juurikaan/millään tavoin palvelisi.
Edit: Ja ennen vanhaan oli lapsia :mrgreen: ! On niitä nykyäänkin, mutta ei niitä tuolla pihoilla näe kirmaamassa siinä määrin, kuin vanhaan aikaan. Herra jumala, jotakinhan voi vaikka sattua 
. Kyllä, ihan mitä vain voi sattua. Esim. moni on kuollut kotiinsa, kun on muumioitunut sinne läskiksi sohvaperunaksi, joka liikkuu sohvan, tietokoneen ja jääkaapin väliä ja joutuessaan poistumaan ulkomaailmaan, hurauttaa kiireesti autolla sen välttämättömän matkan paikasta A paikkaan B :mrgreen: . Kautta aikojen on ollut lasten ahdistelijoita ja muita epämääräisiä ja vaarallisia hörhöjä. Myöskään liikenne ei ole mitenkään erityisen villin lännen meiningiksi muuttunut tässä yhtäkkiä. Jalkansa tai vaikka niskansa voi taittaa ihan roskia viedessäkin tai vaikka siellä kotona. Sitä paitsi, on vitusti todennäköisempää joutua väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön jne. uhriksi omassa lähipiirissä, kuin jonkun puskista hyökkäävän random hullun toimesta, ihan nykyäänkin 
.
Sellainen vanhanajan talkkari on aivan jumalattoman kallis. Lisäksi taloyhtiö joutuu uhraamaan vielä sen yhden kämpän. Ei minua ainakaan kiinnostaa maksaa ylimääräistä jostain pihapoliisista. Joku muutamasta isosta kansallisesta huoltoyhtiöstä hoitaa homman monin kerroin halvemmalla. Toki se usein näkyy sitten palvelun laadussa ja saatavuudesssa.
^ En minä suinkaan aivan surkeana haikaile vanhan ajan talkkareiden perään. Ihan tyytyväinen olen ollut huoltoyhtiön työhön, kun tärkeintä tässä(kin) asiassa on, että homma X tulee hoidettua kuntoon ja mieluusti kerralla, eikä se, että pääsee juttelemaan mukavia tutun kanssa. Mitä palvelun laatuun tulee, niin saattaa tosiaan olla parempaa, kuin sen wanhan liiton talkkarin palvelu, kun huoltoyhtiössä kaiketi pitäisi olla ihan oikeita ammattilaisia töissä. Perinteisten talkkareiden kohdalla ammattitaito saattoi olla vähän niin ja näin. Tietty niistäkin löytyi vaikka kuinka rautaisia ammattilaisia ja jonkin huoltoyhtiön palkkalistoilla voi olla aivan turhia vähän-sinne-päin -sähläreitä, vaikka ainakin periaatteessa olisi jokin tutkinto plakkarissa . Siinä toki voi kestää pitkäänkin, että sitä palvelua saa, jos kyse on jostakin ei-kovin-kiireellisestä pikkuviasta ja huoltoyhtiöllä riittää paljon muutakin hommaa pitkin pitäjää.
Mitään pihapoliisia en myöskään kaipaa. Se voi olla joissakin tapauksissa kiva juttu, mutta yhtälailla se voi olla aivan perseestä ja vain tehdä kaikkien elämän helvetiksi, joten mieluummin ilman.
Pihapoliisista tulee mieleen vanha kunnon Kummelin Kyylä, jolle bodymunkin pitää aina ottaa hihasta pala esiin, että talkkari palaa takaisin hommiinsa!
Siis ei jumalauta… Vittu kun repesin kun näin ton systeemin. Katsokaa itse, hauska pätkä 
.
Ennen oli kaikki paremmin johtuu pitkälti siitä, että aika kuultaa muistot. Esko Valtaoja on kirjoittanut siitä aika hyvän jutun. Ei taida löytyä netistä, mut kantsii muutenkin lukee ne kirjat.
mailmassa on vähemmän diktatuureja, nälänhätää jne. Tällein paikalistasolla on kiva juttu, että esimerkiksi vielä 80-luvun alussa jyväsjärvi oli niin likainen että siinä ei voinut uida ja nykyjään siellä on kuhaa, mikä on puhtaan veden kala. Päijänteen vesi on juomakelpoista osin. Ei ollut 80-luvulla. 80-luvulla vanhemmilla oli vähemmän aikaa lapsille kuin nykyjään ku on isyysvapaat jne.
Toki moni asia on todella perseestä nyt. Eikä vähiten tää työttömyys, lama, suomen hallitus, lähi-itä, venäjä, usa, nato.
Se on näiden virheistä oppimattomien, saavutuksista ylpeiden henkisesti nuorten tapaista verrata viime kesäisiin, lapsuuden aikaisiin tai isovanhempien lapsuuden aikaisiin aikoihin, kun puhutaan siitä mitä kehityksessä on mennyt vikaan. Ja sitten luullaan, että tiedetään, miten alku-aikoina ei ehditty muuta, kuin juosta peto karkuun ja kaivella kasvien juuria syötäväksi tai miten keskiajalla pelättiin ruttoa ja kuoltiin nuorina sodissa tai jo pian synnyttyä tai nälkään. Ei ole paljoo taidettu seurata sitä luontoa oikeasti. Se on ihan hilkulla nytkin, etteivät apinat ala työstämään tonnien painoisia kiven järkäleitä ja rakentamaan niistä valtavia pyramideja, joissa ei ole yhtään sattumanvaraista mittaa ja sijoitettu tarkasti tähtien mukaan.
Ennen ei ollut kännyköitä. Vähänkin vanhemman mallisissa lankapuhelimissa ei ollut edes sellaisia luksuksia, kuin puhelinvastaaja tai että soittajan numero olisi näkynyt. Sitten kun odotteli äärimmäisen tärkeää puhelua ihan jostakin virallisesta instanssista ja asiasta, joka olisi pitänyt pikimmiten saada hoidettua, ei auttanut muu, kuin istua kyttäämässä puhelinta. Edes vessaan ei välttämättä uskaltanut mennä, jos olisi ollut tiedossa vähänkin pidempi istunto, eikä puhelimen piuha riittänyt sinne saakka. Kun puhelin sitten viimein hartaan odotuksen jälkeen soi, niin totta helvetissä siellä olikin vain se rasittava läähättäjä, jolle ei koskaan mitään asiaa ollutkaan, ja juuri sillä välin, kun karjui sille haista vittua, se kaivattu soittaja tietenkin yritti tavoitella. Kun toisessa päässä tuuttasi varattua, niin ko. tavoittelija päätti ottaa yhteyttä joskus myöhemmin ja muisti asian viikon päästä, kun tavoiteltava ei tietenkään sattunut olemaan kotona puhelintaan päivystämässä.
^ Niin ja tapaamisia ei peruttu tostavaan. Kolme viikkoa aiemmin oli päätetty kohdata jossain päin taajamaa.
Keskustelutkin olivat ihmisten välillä aivan erilaisia liittyen tuohon yhtedenpidon vajaavuuteen:
- joo mulla ei oo puhelinta
- no meilläki pikkusysteri puhuu koko ajan
- no missä me nähtäis
- käviskö siinä rautakaupan edessä
- joo, millo
- no ensi viikon torstaina vaikka
- emmä sillo päääse, määää oon harkois
- mites toi tiistai kuudelta
- joo no kylse käy
- no tuu sinne
- joo, mä tuun
ja niin he tapas seuraavan kerran kahdeksan päivän päästä, eivätkä viestitelleet vartin välein ennen sitä.
ja menivät naimisiin ja hankkivat 1,7 lasta ja omakotitalon ja olivat samoissa duuneissa koko ikänsä !
ja tuon aatamin aikaisen viestintäjärjestelmän ansiosta ihmiset eivät pälättäneet itteänsä hengiltä.
ja siksi ne suhteet ehkä kestikin “kaikilla” 45 vuotta ja heti ei tiedetty toisesta kaikkea, koska some
ja lapset saivat taiteellisia inspiraatioita käpylehmäleikeistä ja yksi lelu riitti aivan hyvin koko suvun läpi
ja päihdeongelmista ei hölötetelty jossain netissä ja rapulat kestettiin ilman bentsokyllästystä
ja ei ollut sekakäyttökulttuuria, vaan viinan valinnut pysyi viinassa ja sepon henoinisti pysyi henoiinissa
Ennenvanhaan tuli radiosta hyviä ohjelmia. Tai en minä tiedä, vaikka tulisi nykyäänkin, mutta eipä enää tule radiota kuunneltua. Ainakaan minun, muista en toki tiedä.
Muistatteko vielä Pekka Saurin Yölinjalla-ohjelman? Se oli oikein viikon kohokohta . Laitoin aina herätyskellon soimaan sitä varten, jollen muuten sattunut yökukkumaan sen tullessa. Ne pilapuhelut olivat kyseisen ohjelman parasta antia ja niitähän riitti 
. Noita tulee vielä nykyisinkin joskus kuunneltua Youtubesta, kun haluan nostalgisoida kännipäissäni. Ja olihan Yölinja hyvä avautumiskanava ihan oikeista ongelmista kärsiville ihmisillekin. Saurilla tosin harvemmin oli mitään tähdellisiä neuvoja antaa. Kommentinsa olivat enimmäkseen tyyliä “vai niin” tai “mitäs ajattelit tälle asialle tehdä”, vaikka ihan oikea psykologi tuo taisi ammatiltaan olla . No, joskus vain ihan se helpottaa kummasti, kun saa hölistä vaikeutensa kaiken kansan kuuluville.
Pilapuhelut ylipäätäänkin ovat sellaisia vanhan ajan juttuja. Eipä tuollaista hupia enää nykyisen someriehumisen aikana kukaan harrasta, ainakaan minun tietääkseni .
Näin langan avaajan ominaisuudessa on sanottava, että arvostan Winstonin panosta muisteloissa. Tässä eräänä päivänä näin kadulla teinitytön Adidaksen nappiverkkareissa, se herätti välittömästi kaipuuni ysärille.
^ Ah, nappiverkkarit! Sellaisia en olekaan nähnyt sitten ysärin, vaikka kaikenlaista verkkarikansaa tuleekin päivät pitkät pällisteltyä. Sellaiset kun jostakin vielä saisin. Ei mulla tosin ysärillä moisia kammotuksia ollut, mutta nykyään noilla on jo sen sortin nostalgia-arvo, että varmasti kulkisin ne jalassa kaikki hienommatkin kekkerit ja virallisemmatkin tilaisuudet läpi :mrgreen: . No, muodilla on tapana kulkea sykleissä, joten ehkä saamme vielä nähdä nappiverkkareiden uuden tulemisen.
Muistattekos vielä Sorbuksen? Tuon spurgujen ja punkkareiden keskuudessa suurta suosiota niittäneen vahvan “viinin”? Sitä tuli allekirjoittaneenkin ryystettyä hehtolitroittain hurjassa nuoruudessaan 
. Hyi nyt vittusaatana! Enää en kyseistä tököttiä joisi mistään hinnasta, vaikka sitä vielä kaupan olisikin 
. Vaikka se olisi ainut alkoholijuoma, mitä myytäisiin, niin tuskin sittenkään. Ennemmin vaikka tekisin kiljua tai alkaisin streitata tyystin. Mulla itseasiassa on korkkaamaton Sorbus-pullo, jonka hankin aivan hädissäni viimeisillä hetkillä, kun sitä loppuunmyytiin. Hyvin on pysynyt koskematonna vuosikaudet, koska A) se on tunnearvoltaan korvaamaton muistoesine ja B) hyi nyt vittusaatana .
^Parhaita olivat Eestistä roudatut piraatti-nappiverrarit, joita sai myös todella villeissä väreissä. Väreissä, joita ei takuulla Adidas valmistanut lainkaan Nuohan ovat ilmeisesti tulossa takaisin, jostain luin, että ainakin Kim Kardashian on kyseisissä luomuksissa julkisesti esiintynyt. Muutenkin nuoriso tuntuu suosivan tuollaista urheilullista muotia nykyään.
Yhden pullon olen Sorbusta juonut aikoinaan. Maku oli muistaakseni jotain niin kammottavaa, että kittasin ennemmin appelsiinikiljua.
^^/^ Nappiverkkarit todentotta. Miulla itseasiassa on vaatehuoneessa ihan aidot nappiverrat tuolta 90-luvulta. Samoin löytyy lukuisia aitoja kolmiraita adidasverkkareita. Nämä siis eivät ole mitään uusiotuotantoa vaan ihan tosiaan ysäriltä tähän päivään saakka varjeltuneita aarteita 
Vaan nämähän tulevat tosiaankin uudelleen muotiin tai ovat osin jo mielestäni tulleetkin. Mikäpäs on sitten sonnustautua katu-uskottavasti lähiökaupan kulmille nappiverrat jalassa, kun ne kuitenkin muotiin tulevat, tai laittaa sitten jalkaan ne vanhat kunnon 90-luvun kolmiraita piriverkkarit
Sorbus. Työhän sen nyt sanoittekin Tuo oli kyllä miun suosikkijuoma joskus 80-luvulla tai milloin sitä nuoruutta viettelikin 80-90-luvuilla joskus. Aika vakio oli, että perjantaina tuota puliukkojen nektariinia tuli ostettua, tai isot pojat hakivat alkosta miulle 3 pulloa tuota sotkua, jotka tulikin sitten perjantain ja lauantain aikana tehokkaasti juotua. Toki muitakin juomia päälle meni, mutta liki aina tuo Sorbus oli mukana kuvioissa. Varmaankin kun hinta-laatu-suhde oli kovinkin toimiva. Vaan joo ei munassa ja vitussa näitä päiviä voisi enää ajatella Soossia kurmivan. Kamalan makusta paskaa, olkoonkin, että pärjäsi jossakin Ranskaisessa viinikisassa aina palkinoille asti joskus ammoin. Tuttuni muutes hurjalla ysäriluvulla taisi kurmasta 4 pulloa tuota soossia samanpäivän aikana ja lähinnä taisi röyhtäistä päälle :mrgreen:
Magyar oli se valkkari, jossa oli paras nettoteho vaikutuksen ja hintansa suhteen ja
erona sorpukseen oli juotavuus ja sillä tuli joskus kiikaroitua lähipulsujen
turpeita ja viunan pöhöttämiä metsäbaarinaamareita.
Moni asia oli aivan päin helvettiä ennen - jokainen kuitenkin luo sellaisen
utopistisen ja nostalgisen legendavyöryn, kun aivoneste täyttää tietyn iän.
50-luvulla syntyneillä ihaninta aikaa oli 60-luku ja 70-luku
60-luvulla syntyneillä ihaninta aikaa oli 70-luku ja kasari
70-luvulla syntyneillä ihaninta aikaa oli kasari ja ysäri
80-luvulla syntyneillä ihaninta aikaa oli ysäri ja 2000-luku
90-luvulla syntyneillä ihaninta aikaa oli 2000-luku ja 2010-luku
2000-luvulla syntyneillä se kulta-aika, etsikko-aika, parempi aika yms. on jo kohta saavuttamassa huippunsa jne,
enkä halua olla kyyninen tms, sillä elämässä on erilaisia vaiheita ja
aikaa myöten on mahdollisuus nähdä laajemmin
or not
Toki asia on kuten seiskakymppi kirjoittaa, mutta millä ikäluokalla kulta-aika on ollut objektiivisesti kultaisin? Väitän, että 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa syntyneillä oli nuorina aikuisina käsillä aika helvetin hieno tilanne. Likipitäen täystyöllisyys, vastavalmistuneet pääsivät suoraan vakkarityösuhteisiin. Valtio ei velkaantunut ja hyvinvointivaltion palvelut eivät yskähdelleet. Itsehän olen syntynyt -84, eli varsinaista henkilökohtaista kokemusta ei ole.
^ Kyllä ja hyvä näkökulma, sillä kyllä sitä nyt mieluummin aina töissä on kuin ei-missään-tilassa tai ees jotain tekee.
Lisäksi tuo vuosiluku 1950 suurissa ikäluokissa ois mahdollistanut näkemään livenä ja
elämään “suorana” kaikki maailman kovat bändit ja artistit, heidän levytykset ja keikat ja
golden years-vaiheensa. Onpa niitäkin ihmisiä maailmalla ja sellanen kokemuskenttä voi muokata paljonkin.
Elvis, Beatles, Rollarit, Pink Floyd, Doors, CCR, Bowie, BB King, Sinatra,
Johnny Cash, Roy Orbison, Dire Straits, Lea Levee ja Pula Koivuniemi
Siinä nyt joitakin ja ketä ja mitä nyt kukin diggailee. Se paras musiikillinen genrekohtainen karkea kertymä 1955-1985. Se ei uusiudu koskaan. Monen teknisen asian puolesta elän mieluummin tätä aikaa kuin 1970-lukua.
Ja onhan elämässä muitakin osa-alueita ja jotkut kokevat kaiken kietoutuvan yhteen ilman vakavampaa erottelua.