Niin meni ennätys rikki. Neljä kuukautta raittiutta. En voi olla ylpeä. Olisin halunnut, että tuo ennätys ei olisi mennyt rikki vielä pitkään aikaan; ei ehkä ikinä… Luulin olevani kuivilla. Sain pääni kuntoon ja lääkityksen kohdalleen. Uskoin voivani lähteä työkavereiden kanssa parille oluelle. Halusin olla kuten muutkin. Kolmen tuopin jälkeen en osannut lopettaa. Seuraavakin päivä meni ryypätessä ja töihin oli turha kammeta. Hävettää. Olen taas niin pettynyt itseeni. Sain jo itseluottamustani takaisin ja uskoa tulevaan. Aloitin kuntoilunkin. Perhe-elämä oli kohdillaan ja töissäkin jaksoin ihan eri tavalla. Nyt olen taas pilannut kaikki ja olen pohjalla. Kuten niin monta kertaa aiemminkin edellisten vuosien aikana. En vain kestänyt työkavereiden painetta. “Pitäähän minun pystyä ottamaan, kuten muutkin ja todistaa itselleni, että hallitsen juomiseni”. Minulla ei ole voimaa viinaa vastaan. Hävisin taas. Taas pitäisi aloittaa alusta. Taas pitää kärsiä häpeää töissä. Taas pitää kärsiä syyllisyyttä kotona. Ja taas pitää rakentaa itsetuntoa alusta. Taas olen huonompi…
Jos ymmärrän oikein, sinulla on tallella henki, perhe, koti ja ruokaa, työ etkä ole syyllistynyt sellaisiin laittomuuksiin, että olisit vangittuna.
Silti arviosi pohjalla olostasi on toivottavasti oikea. Pohjalla tarkoitan sitä pistettä mitä alemmaksi et halua vajota juomalla alkoholia.
Pohjalta nousu on mahdollista, kun myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden. Minäkin olen hävinnyt viinaa vastaan, ja niin ovat tuhannet muutkin alkoholistit Suomessa.
Jos voit sanoa olevasi alkoholisti, sinulla on mahdollisuus raitistua. Alkoholismi on sairaus, joka voi osua keheen tahansa. Se ei ole sairastuneen vika. Sairastuneen on kuitenkin itse haettava apua ellei omin voimin pysty pysymään erossa alkoholijuomista.
Apuja on saatavana monelta taholta. Oma raittiuteni alkoi sinä iltana kun jännittyneenä ja häpeissäni astuin ensimmäisen kerran AA-palaverin ovesta sisään. Tunsin tulleeni omieni joukkoon, häpeä ja tuska väistyivät, pääsin uudenlaiseen elämään.
Huomennakin kokoontuu Suomessa lukuisa joukko raittiita alkoholisteja tukemaan toinen toistensa raittiutta.
AA:han pääsee mukaan, jos on halu lopettaa juominen. Etsit vain googlesta osoitteen Suomen AA:n sivuilta itsellesi, ellet jo satu tietämäänkin, ja sitten vain mukaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Aleksi!
Kuulostaa, että olet hyvä työntekijä ja työtoveri, ota esimiestesi ja lääkärin kanssa esille mahdollisuus lähteä esim. 4 viikon myllyhoitoon.
Hoitoonohjauksesta on työpaikoilla saatu oikein hyviäkin tuloksia.
Tästä on mukava lähteä pienen porukan mukaan nuoruuteni harrastukseen, joka on raittiuden myötä elpynyt aktiiviseksi.
Raitista päivää sinullekin!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Lomapuisto kirjoittaa asiaa joka sanalla. Itse koen myös saaneni avun kaltaisteni seurassa AAssa. Kun saa tuollaiset maagiset neljä kuukautta kasaan, sitä saattaa luulla olevansa vahvoilla. Häpeä ja syyllisyys pois ja reippaasti eteenpäin. Valillä mennään yksi askel eteenpäin ja välillä pari taaksepäin. 
Huomenta Aleksi ja hyvä kun sulla on kanttia raportoida avoimesti. Yritän Lomapuistoa kompaten tehdä sulle selväksi, ettet ole vielä menettänyt mitään.
Raitis elämä ei ole mikään suorituslaji jossa tuloksia mitataan päivissä, viikoissa ,kuukausissa tai vuosissa.
Mulla selviä vuosia alkaa olla jo jonkin verran, mutta itseäni ja ensiaskeleitaan ottavia yhdistää ainakin yksi erityisen tärkeä seikka: Näpit irti siitä kuuluisasta ensimmäisestä lasista. Alkoholisteilla kaava menee nimittäin juuri kuvaamallasi tavalla. Itelleni kovin tuttua niiltä ajoilta jolloin vielä haaveilin kohtuukäytöstä. Kahden ryypyn väli kutistui aina lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi kunnes sitä ei käytännössä enää ollutkaan vaan juomiseni alkoi jo aamusta ja oli loppuvaiheissa ympärivuorokautista ja -vuotista.
Älä vaivu itsesääliin vaan ota tapahtunut opiksi. Virheitä saa tehdä kunhan niitä ei toista ainakaan liian usein.
Pari vinkkiä. Tsekkaa ns. sosiaalinen verkostosi hyvin tarkkaan ja seulo juovat ja muutenkin “myrkylliset” ihmiset ainakin toistaiseksi ulos. Usein sosiaalinen verkko onkin hämähäkin verkko jossa on itse uhrina kokonaistilannetta edes tajuamatta. Juuri tästä syystä minäkin suosittelen avun hakemista asiantuntevilta tahoilta. Olkoot sitten päihdeneuvonta tai itseapuryhmä. Kokeile kaikkea mahdollista. Kaikki järjestyy kunhan et jää paikoillesi märehtimään retkahdustasi.
Toinen ja kolmas vinkki: Lue Plinkin ketju “Yksinkertaisia Niksejä”. Sekä kaiva esiin “Retkahduksen Estämisen Käsikirja” Päihdelinkin sivustoilta “Oma Apu- Huumeet ja Lääkkeet”. Törmäsin viimeksimainittuun enemmän sattumalta, mutta on mielestäni myös alkkiksille sopiva. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta!
Tsemppiä. 
Aleksi01,
kyllä “kohtuukäyttöharhat” on koettu täälläkin, ja oli todettava, etten siihen pysty. Lääkäri kyllä kertoi, mutta en silloin uskonut.
Raittiutesi oli jo niin hyvässä alussa, että nyt vaan äkkiä ylös ja uudestaan oikeille raiteille. Älä jää rypemään itsesäälissä, vaan hanki apua. - Työkavereiden kanssa rentoutumiseen pitää löytää se oma tapa olla mukana tai sitten pysyä toistaiseksi poissa porukoista.
Tässä taannoin aloin pelätä retkahdusta, kun oli puhetta näistä maagisista etapeista: 3 kk, puoli vuotta jne. Käänsin sitten ajatteluni niin, että jos retkahdan, niin se ei haittaa, vaan tähänastisen raittiuden tuoma vahvuus on siinä, että saan juomisen poikki ja nousen heti ylös. Lakkasin hermoilemasta.
Ja tosiaan tuossa Andanten mainitsemassa käsikirjassa on hyvin selitetty sitä, kuinka pitkälle taaksepäin retkahduksen “petailu” ulottuu. Sitä vaihetta kun on kaljalasi edessä on jo valmisteltu pitkään.
L:tar
Mihinkään maagisiin aikarajoihin ei kannata tuijottaa liikaa. Tai jos haluaa uskoa “kolmen kiroukseen” niin sittenhän on syytä skarpata tuplasti! Voihan näiissä olla aivokemioihin ja fyysiseen toipumiseen liittyen perääkin, mutta ei mikään rajapyykki tuo automaattisesti mitään mukanaan. Ei pahassa eikä hyvässäkään.
Hyvään liittyen sulle, Aleksi, pikku piristysruiske. Vaikka nyt missasitkin raittiusputkesi niin kukaan ei voi ottaa sulta 4 kuukauttasi pois eikä mitätöidä tuona aikana saavuttamaasi. Raittiit kuukautesi muodostavat pohjan uudelle yritykselle. 
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. Näissä repsahduksissa on se ongelma, että niistä on kerta toisensa jälkeen hankalampi nousta ylös. Tuntuu, että on entistä syvemmällä kuilussa, josta luuli jo päässeensä pois tai ainakin reunalle. Tähän viimeisimpään raittiusyritykseen tein todella paljon töitä. Olen saanut hyvän mielialalääkityksen, aloittanut terapian ja sopinut perheeni kanssa juomattomuudesta. Töissä olen jo nolannut itseni aiemmin useaan kertaan ja sielläkin on ollut näytön paikka. Olen pystynyt tähän. Kaikki oli siis hyvin ja pedattu siten, että olisi ollut helppo jatkaa raitista elämää.
Mutta sitten työmatka. Pois kotoa. Omaa aikaa. Lupa kokeilla taas ottaa hieman. Paine näyttää olevani seuramies ja osata pitää hauskaa muutaman kaljan voimin. Nämä olosuhteet nujersivat järjen äänen. Herääminen seuraavana aamuna hotellihuoneessa ja tajuaminen, ettei voi enää osallistua kokoukseen, oli todellisuus, johon illan jälkeen havaihduin. En kestänyt tuota tilannetta vaan hain helpotusta viinasta. Tekosyy kokouksen järjestäjälle. Tieto siitä, että kaikki tietää: taas se ryyppäsi työmatkalla. Tieto siitä, mitä kotona odottaa, kun on rikkonut taas kerran lupauksen. En voi kiistää , etteikö itsemurha-ajatukset olisi päällimmäisenä mielessä. En sääli itseäni. Vihaan itseäni. Häpeän itseäni.
Aleksi, ei syytä hävetä tai sääliä itseään. Aaltoilu repsahduksien suhteen on mullekin tuttua. Olet havainnut ainakin yhden tärkeän seikan. Nimittäin sosiaalisen kontrollin merkityksen kotioloissa. Kun tämä jää pois esim. juuri työmatkoilla, kynnys “kokeiluun” madaltuu. Ja vanha kaava “kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan” toistuu. Mullakin päihdemuisti toimii sen verran hyvin, että takuulla heittäisi vanhaan moodiin.
Mulle jäi hieman epäselväksi mikä sun ajankohtainen terapiatilanteesi on. Käytkö säännöllisesti vai onko homma jotenkin jäissä?
Entäs sellanen vaihtoehto, että ottaisit duunista vapaata ja hoitaisit päihdeongelmasi vaikka pitempiaikaisella klinikkajaksolla kuntoon? Töissäsi oletettavasti tiedetään ongelmastasi, en tiedä? Joten parempi lyödä kortit pöytään ennenkuin kotonasikaan ei ehkä enää olekaan ketään odottamassa!
Sorry suoraa tekstiä, mutta kuulostaa jotenkin niin pirun tutulta! Mulla oli samanlainen kuvio vuosikymmeniä sitten. Kivikaudella ei ollut edes yleisellä tasolla niin paljon tietoutta alkoholismista kuin tänään. Puhumattakaan siitä, että olisin itse tunnistanut ongelmani. Jälkiviisaampana toimisin takuulla eri lailla. Duuneja löytyy aina, terveyttä ei jos sen on onnistunut tärväämään vaikkapa juomisella.
Tilanteeni on se, ettei sitä ole syytä kaunistella. Siksi kiitän suorasta tekstistä. Terapiani on kestänyt nyt puoli vuotta ja uudet mielialalääkkeet pari kuukautta. Olo oli ennen viime viikon pohjakosketusta ihan vakaa ja luottavainen. Luulin jopa, että työyhteisönikin uskoi jo kännitoilailuni olevan historiaa, koska en ole työreissuja ryyppäämisellä pilannut pitkään aikaan. Olin siis tehnyt todella paljon töitä parantumiseni eteen ja usko oli vahva. Ajattelin jopa, että kohta minustakin on vaikka tukuhenkilöksi jollekin toipuvalle alkoholistille. En siis koskaan aiemmin ole ollut niin vahva kuin ennen repsahdusta! Siksi tämä tuntuu täysin uskomattomalta, mahdottomalta ja hallitsemattomalta. Miten tästä häpeästä ja itsevihasta pääsee enää jaloilleen?
Olet jo tukemassa meitä tekstejäsi lukevia alkoholisteja kertomalla pitkän raittiin jakson jälkeisestä hallitsemattomasta juomisestasi. Yleinen käsitys on, että alkoholismi sairautena etenee myös raittiina aikana. Tietenkin poikkeuksiakin on. Ensimmäinen askel kohti toipumista on tosiasioiden tunnustaminen eli haluaako myöntää olevansa voimaton alkoholiin nähden vai ei. Jos voimia on, silloin on jatkettava taistelua. Ellei voimia ole, on luovuttava alkoholista ja taistelemasta, myönnettävä tappionsa. Tappion myöntämisen jälkeen voi vain antautua ja asia on oikeastaan jo silloin poissa päiväjärjestyksestä. Raittiina pysyäkseen monet alkoholistit tarvitsevat sen jälkeen tukea uusien ajatusmallien ja elämäntapojen mukanaan tuomassa epävarmuudessa ja ennen kokemattomissa tilanteissa. Vertaistuki erilaisissa ryhmissä on osoittautunut hyväksi lisukkeeksi erilaisten terapioiden tai hoitojen ohella.
Oma raittiuteni on alkanut ja säilynyt AA-ryhmien tukemana.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tervehdys Aleksi. Pääset jaloillesi ehkä siten, että toimit suuremmalla aikaikkunalla etkä odota mahdottomia terapialta etkä muultakaan ulkoavulta. Nämä ovat luotseja jotka auttavat sinua näyttämällä eriläisia polkuja ja reittejä raitistumiseen. Saat kartan ja kompassin, askeleet sinun on tehtävä itse.
Neljä kuukautta on varsin hyvä alku raittiudelle. Itse pidän vuoden merkkipaalua siinä mielessä ratkaisevampana että vuoteen mahtuvat kaikki kriittiset päivämäärät. Tarkoitan näillä perinteisiä lumivyöryalueita kuten jouluja, vappuja,juhannuksia ja henkilökohtaisia merkkipäiviä joihin juominen helposti liittyy.
Painotan kuitenkin, että liika suoritushakuinen menettelytapa johtaa helposti turhautumisiin ja niiden myötä retkahduksiin. Päivä ja joskus tunti kerrallaan riittää mainiosti. Tee raittiuden tavoittelusta itseisarvo jota et kyseen alaista. Minä olen jotenkin ihastunut käsitteeseen “mekaaninen raittius”. Tekemistä tekemisen itsensä takia - ja ainoastaan oman itsensä.
Oli miten oli, komppaan Lomapuistoa siinä, että tuet kirjoituksillasi toipuvia alkoholisteja enemmän kuin ehkä tiedätkään. Tarinasi voi tulla juuri oikeaan aikaan oikealle henkilölle vaikka palautetta ei saisikaan. Näitä lukee sentään aika moni. Pistä laajemmat muitten tukemishalut toistaiseksi jäihin ja vakauta omaa raittiuttasi menneiden neljän kuukauden pohjalta. Tätä aikaa ei ota sinulta kukaan pois eikä saavutettua kannata mitätöidä.
Tsemppiä ja hyvää viikkoa.
Neljä kuukautta on juoppouteen koukuttuneelle pitkä aika. Siitä uusiin raittiusharjoituksiin uudella innolla. Mitään ei ole menetetty 