Heips kaikille!
Ite en oikein tiedä mihin kirjottaisin… Mun isä on aina ollu tosi dominoiva, oli valmis jopa hakkaamaan esim. frendien nähden jos paransi hänen “imagoansa”. Ku olin ala-asteella, puhui paljon musiikista, hirtoriasta ja perheen asioista koska jäin hänen “ystäväkseen” kun hänellä ei muita ollut. Olin viestinviejä äidille ja perheen “liima”. Tai niin uskoin ja koin itseni tärkeäksi; olin joku muu enkä vieläkään näin kolmissakympissä tarkkaan kuka olen.
Sain vasta täysikäisenä tietää kuonka paljon isäni juo ja määriä + sekoiluja. En tajunnut nuorena tuota humala-tilaa ja nyt kun taaksepäin katselen, huomaan noiden puheiden (elämien lopettamista, eroa, psyykkistä riittämättömyytä sekä elämän liian raskasta taakkaa) olleen humalaisen juttuja.
Mulla isä ei ole aivan alkoholisti(?)[<-kunnon määritelmä ois kyl mukava tuohon, alkoholin suurkäyttäjä(?) ollut n.20v). Käy töissä ja ei ole rikosrekisteriä tai huomautuksia. Mut sen olen huomannut että aina kun elämässä tulee raskas tilanne tai tarvitsee rentoutua, hän turvautuu alkoholiin. On todella herkästi stressaantuva joten monesti aloittaa aamusta, tosin tissuttelemalla. Illalla en enää erota mikä on “hyvän tuulen” ja mikä alkoholin aikaansaannosta. Tai nykyään erotan jonkun verran, mutta en ennen (lapsena). Tilannetta pahentaa vahvat särkylääkkeet joita tarvittaessa ottaa 2krt/vko suht korkean annoksen kerralla. Tämä siis riippuvuuden pelon takia ja kipu ei ole jatkuvaa vaan satunnaista. Noita lääkkeitä ottaa turhankin harvoin, taitaa pelätä addiktiota jonka vierestä seurannut.
Itse olen kokenut todella raskaasti sen, että isäni syytti minua ja sisaruksiani elämänsä epäonnistumisesta. Hänen mieli-alat ovat vaihdelleet mutta monesti hän on lääkinnyt itseään alkoholilla tuolloin. Äiti huomasi kyllä mikäli alkoholia oli nautittu ja siitä tuli riitaa. Monesti äidin arvioimat annokset menivät kuitenkin (menevät edelleen yli 10v myöhemmin) alakanttiin, koska usein lasi täytettiinn kerran jääkaapilla ja sen jälkeen uusi annos näytille. Oli myös piilopulloja joka kaapissa. Nykyään alkoholi on viininä sellaisessa 3 litran karahvissa sekä usein lisäksi on lonkkua/kaljaa, kuoharia, valkkaria ja joskus jotain erikoisempaa. Äidin työn vuoksi ilman lomia äiti juo alkoholia vain joka toinen vko. Molemmat sanovat suosituksia ali-mitotetuiksi… 
Helposti kesällä juovat sen 1½ploa viiniä/naama + useampi siideri (itse tehtyä joten ei tarvitse laskea tarkkaan, tosi lantrataan alkoholittomalla osittain) muutaman tunnin sisään. Nykyään kahdestaan asuvat joten äiti on antanut melko paljon periksi vielä juomisen määrässä, joka toinen päivä saatetaan käydä alkossa… Äiti jättää juomisen siihen tiettyyn määrään (ei kunnon känniä koskaan), mutta iskä jatkaa juomista kunnes menee nukkumaan. Monesti suuremmin ei huomaa edes hänen ottaneen sellaisia määriä (reilusti yli viikkosuositusten? mut usein useamman 3-6 tunnin sisällä)
Äiti sanoi joskus 2 vuotta sitten, että vähentävät alkoholia kun pääsevät eläkkeelle etteivät sairastu alkoholimiin. Nyt huomaan käydessäni, että olohuoneessa avattu punkku-pullo ja jääkaapissa aika paljon lonkeroa tai kaljaa… 
Kännissä isä on oikeasti vasta kunnon juhlapäivinä, ei pysy pystyssä ja aamullakin karsea känni päällä. Häntä ei haittaa ottaa krapula-kaljaa, tosin koskaan en ole nähnyt että hän kärsisi krapulasta. Todellisuus on, että en tiedä paljonko vanhempani alkoholia oikeastaan kuluttavat. Sen tiedän, että äiti ei voi sairastua alkoholismiin kovinkaan todennäköisesti, koska jos hän juo liikaa, hän oksentaa (jota hän vihaa kuten myös krapulaa). Hän ottaa lähinnä isäni seurana ja molemmat rakastavat hyvää ruokaa sekä juomaa (äiti enemmän niin, et nuo kaksi yhdessä ja sen jälkeen loppuu). Meno ei siis ole örveltämistä ellei isälläni ole stressiä tai liikaa syytä juhlia. Olen huomannut joka tapauksessa, että kun asuvat keskenään niin äiti tuntuu toivovan vähennystä. Itse uskon että äitini on toivonut vähentämistä jo lähes 20 vuoden ajan, varma en voi olla.
Miten itse en huomannut että kun isä puhui minulle tärkeitä asioita jotka koskivat perhettä, hän oli humalassa? Joi kokoajan mutta en huomannut hänen kääntyvän humalaan? Otin ne todella tosissani ja nyt kun näen asioita usospäin, tajuan että isä on aina turvautunut alkoholiin vaikka elämänsä onkin saanut pidettyä hyvin kasassa? Onko isäni suurkuluttaja mutta ei riippuvainen? Nykyään hänellä on rahaa ostaa viiniä ja viini (kanisteri etenkin) on oman viinintuotannon kanssa hyvin helppo tapa juoda niin että muut eivät tajua määriä… Äiti ei tahdo ymmärtää edes, joskus olen kysynyt… Onko mun syytä edes olla huolissaan? Muutama vuosi sitten isältä otettiin maksa-arvot ja ne olivat tasan sen 38 joka miehellä on maksimi-normaali-arvo. Aikoinaan hän neuvoi minulle tavan jolla voi olla hyvin vaikka 4pv juomatta. Ottaa ilta-töitä 3pv putkeen niin on pakko olla ilman alkoholia. En ollut alkoholi-riippuvainen mutta mielessäni käväisi että eikö tuo ole jo aika riippuvaisen puhetta? Psyykkisesti edes. Isäni on kuitenkin psyykkisesti sairas jollain tapaa ja tuntuu että alkoholi “auttaa” häntä kestämään monia asioita kuten psyykkisiä ja fyysisiä kipuja sekä erilaisia tunnetiloja… Itse entisenä addiktina voin vain todeta että minulle se kuulostaa että silloin elämästä liian suuri osa menisi päihtymiseen tai sen ajattelemiseen… 
Silti isäni käyttää alkoholia n. 5pv:nä vkossa mutta nykyään en määriä tiedä. Usein kun käyn niin mikäli lomalla on, on viinipullo auki ja siitä tarjotaan minullekin, sit omatekoista siideriä ja usein kuoharia tms. Alkoa riittää. Jossain vaiheessa yleensä äiti alkaa “nalkuttamaan” isän olevan kännissä ja sen jälkeen ei ole enää mukavaa. Sen jälkeen näkee tuota lapsuudesta tuttua “salatissuttelua”. Mä pelkään oikeasti olla vanhempieni kanssa jos ottavat alkoholia. Käyttäytyvät kuin lapset…
[size=85]PS: Tiedän ettei tämä ole ns. “vaikea” tapaus. Olen itse vain etsimässä itseäni ja yritän miettiä menneisyyttä ja sen vaikutusta tämän hetkiseen/entisiin miessuhteisiin… Etsin itseäni ja toivon että tämän asian ymmärtäminen auttaisi minua kasvamaan ihmisenä… Onko kellään mitään tietoa tällaisesta asiasta? Nykyään on näitä “viinin-tissuttelijoita”, mutta tuleeko ihmisen olla kaatokännissä jotta hänellä on ongelma? Toivon jonkun edes vastaavan vaikka täällä palstalla varmaan pieni ongelma tämä onkin… 
[/size]