En tiedä mitä tehdä

Kotikanava
1

Olen 25-vuotias nainen ja olen tuntenut nykyisen avomieheni vuosia. Rakastan häntä paljon. Alkoholi on aina ollut suhteellisen suuri asia hänelle. Tekee rankkaa työtä ja alkoholin käyttö ilmeisesti alkoi tarpeesta rentoutua ja unohtaa rankka elämä.

Olemme siis avopuolisoita, mutta työni vuoksi asuin väliaikaisesti toisella paikkakunnalla puolisen vuotta. Tänä aikana miehellä lähti mopo aikalailla käsistä alkoholin kanssa, enemmän kuin tavallisesti. Ennen paluutani kotipaikkaan uumoilin jo jotakin tällaista, että mies on viettänyt paljon aikaa kavereiden kanssa ryypäten, mutta kun tulin takaisin niin totuus valkeni - tilanne oli pahempi kuin luulin.

Työnsä hän on aina hoitanut juomisesta huolimatta. Mies on kesän aikana juonut kaikki rahansa ja kun hän tulee kännissä kotiin niin usein hän on niin sekaisin että ei välttämättä aina tiedä edes missä on. Lähes aina hän romahtaa eteisen lattialle tai riehuu vähän aikaa ennen kuin kaatuu jonnekkin makaamaan, tai hänet kannetaan kotiin (taksikuskin tai kaverin toimesta). Mies on lähes 30-vuotias. Hänen alkoholinkäyttönsä on siis tasolla jossa olettaisi 14-vuotiaan alkoholiin tottumattoman teinin olevan. viinaan löytyy aina rahaa (ja jos ei niin hän lainaa).

Juominen menee aina hänellä yli. Hän on aina IHAN överi kännissä kun tulee yöllä kotiin. Ei osaa ottaa sopivasti. Tiedän että jotkin hänen miespuoliset ystävänsä ovat kanssani samaa mieltä, että mies ottaa ihan liikaa kerralla. Hänen sukulaisensa ovat kanssani samaa mieltä. Omat kaverini ovat kanssani samaa mieltä. Miehellä ei omasta mielestään ole mitään ongelmaa, koska hän pystyy lopettamaan kun haluaa. Tarkoittaen siis sitä että kun alottaa vaikka pitkän työputken niin korkki menee kiinni ja saattaa olla kiinni vaikkapa kuukauden. Minä olen sitä mieltä että eihän tämä ole mikään todiste ettei ole alkoholin kanssa ongelmaa? Eikö se muka näin ole? Ongelmahan on silloin jos ei osaa olla sivistyneesti humalassa vaan vetää joka kerta niin yli ettei hallitse itseään ja juo kaikki rahansa. Ja näinhän se on hänellä mennyt. Kännissä ollessaan hän saattaa puhua ihan ihmeellisiä väkivaltaisiakin asioita, kun hänet kerran hakattiin humalassa, on siitä jäänyt hänelle pahat arvet.

Esimerkki viime yöstä. Oli juomassa. Tuli kotiin yöllä ja riehui asunnossa kaatuili pitkin lattioita ja tiputteli tavaroita hyllyiltä. Itse itkin sängyssä koska olin niin väsynyt rankan viikon jälkeen ja halusin vaan nukkua, jouduin kuuntelemaan hänen rymyämistään jälleen kerran. Mies kaatuli pitkin asuntoa ja huuti asioita niinkuin ei olisi tiennyt missä oli; “lähe menemään, lähe nyt menemään! jos sää et nyt lähe menemään niin…ööö…hahah saatana lähe nyt” ja kaikkee muuta tämän kaltaista. Huutaminen , kaatuilu tms. kesti kauan, noin tunnin. Kävin välissä wc:ssäkin pikaisesti sanomatta mitään ja kun laitoin makkarin oven kiinni niin hän huuti minulle lattialta että “ämmä suuttuu turhasta!!!” Olin aavistuksen peloissani koska mies ei selkeästi tiennyt koko ajan missä oli ja olisi vaikka voinut potkia koiriani koska olisi luullut niitä kiviksi tai jotain. Kun mies vihdoin kompuroi sänkyyn niin olin huojentunut että ainakaan mitään ei sattunut koirille, toisaalta voin pahoin koska jouduin olemaan hänen lähellään. Hänen sekava naamansa oksetti minua.

Mies jatkoi sekavaa huutamistaan sängyssä. En muista puoliakaan mitä hän huuti, niissä ei kuitenkaan ollut kovin paljon järkeä. Hän huuti sängyssä vaihtelevasti. Saattoi mennä puolituntia että hän oli hiljaa ja sitten taas huuti. Jossakin vaiheessa menetin järkeni koska halusin nukkua ja huusin hänen naamalleen että OLE HILJAA OLE HILJAA HALUAN NUKKUA, mies huuti vain kovempaa takaisin sekavia sanojaan ja jossakin vaiheessa sanoi “missä mää olen?” ja jatkoi taas huutamistaan. Tätä jatkui muutaman tunnin ajan, välillä oli hiljaa välillä taas huuti. Kunnes ilmeisesti selvisi ja nukahti/sammui syvään uneen. Eilinen yö oli minulle ainut raskaan viikon päätteeksi kun olisin saanut levätä, olen perustanut oman yrityksen ja stressi on ollut kovaa. Miehen juomisen takia olen tätäkin kirjoittaessani nyt äärimmäisen väsynyt. Ja hän makaa sängyssä.

Minä en enää jaksa tätä. En jaksa enää katsoa hänen juomistaan. Mieleni ei tee ikinä edes hänen kanssaan ulos baareihin yhteisten ystävien kanssa vaikka nuoria ihmisiä ollaan vielä molemmat alta kolmekymppisiä, koska tiedän että minä olen aina se joka on enemmän selvin päin ja mies ei pysty “huolehtimaan minusta” jota tietyllä tapaa ja tietynlaisissa tilanteissa kaipaisin

Miehellä ei omasta mielestään ole tosiaan alkoholin kanssa ongelmaa, koska pystyy omien sanojensa mukaan lopettamaan milloin tahansa. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan ja hän ei ymmärrä. En tiedä mitä tehdä. Olen hyvin väsynyt. Mies nauraa asialle jos hänen kanssaan puhuu tästä, ja jos puhumista vaan jatkaa niin jossain vaiheessa hän suuttuu ja lähtee pois.

2

Tervetuloa palstalle :smiley:
Osa tekstistäsi tuntui kuin olisin itse sitä kirjoittanut.

Niin tuttua, niin tuttua. Kaikki muut näkee hänen ongelmansa paitsi hän itse.

En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä. Täällä on varmasti viisaampia neuvojia.
Mitään ihmeparantumista en odottaisi, ainakaan meillä sellaista ei ole näkynyt. Ottaminen on vain vuosien saatossa pahentunut. Sinun täytyy nyt vain miettiä jaksatko elämää tuollaisen miehen kanssa vaiko etkö ja tehdä päätökset sen mukaan.

Omasta puolestani olen miettinyt, että lähdenkö vai jäänkö. Meillä on lisänä lapset, mitä koitan tässä nyt myöskin ajatella. Itse toivoin aikoinaan, että ottaminen vähentyisi, kun tulee lapsia. Katinkontit, ei se mitään vaikuttanut. Jos lapsia ei olisi, niin olisin varmasti jo lähtenyt. Tällä hetkellä olen päättänyt jäädä, ainakin ensi kesään. Sitten tarkastelen tilannetta, onko muutosta parempaan päin tapahtunut. Mies tietää tämän aikarajan ja hieman on yrittänyt ottaa enemmän osaa perhe-elämään. Juomisen määrät ovat hieman vähentyneet, poikkeuksena tämä viikonloppu, kun ei tänään selvinnyt edes töihin.

Koitahan saada järjetettyä itsellesi lepoaikaa, silloin jaksaa näitäkin asioita paremmin miettiä :smiley:

3

Hei, ja tervetuloa palstalle. :slight_smile:
Mä sanoisin, että sulla on suhteellisen hyvä tilanne. Miehesi on tyypillinen alkoholisti, ja niin kauan kuin hän tilansa kieltää, sun on paras keskittyä omaan jaksamiseen. Tämän sanon suurella myötätunnolla, sinusta ihmisenä tuntemattomana ihmisenä välittäen ja kuuden vuoden kokemuksella alkoholistin kanssa elämisestä oppineena. Sulla on erillinen oma kämppä siellä työpaikkakunnalla, teillä ei ole lapsia ja te olette nuoria. Monta asiaa jotka helpottavat juovan alkoholistin “pohjan” saavuttamista, ja toisaalta sun oman jaksamisen parantamista. Sun tärkein tehtävä on elää omaa elämääsi. :slight_smile:

Kuulostaako kovalta? Alkoholismin kanssa eläessä on parasta lähteä tosiasioista, niin jaksamme kaikki paremmin. Jos faktoja ei tunnusta, sun väsymys vain syvenee ja sairastut itsekin, sen verran pohjaton suo saattaa olla edessä. :slight_smile:

Ensinnäkin; tiedätkö alkoholismista tarpeeksi sairautena? Tässä on mielestäni hyvä johdatus siihen, mitä se noin pähkinänkuoressa on. Se on siis hyvin monitahoinen ja monella elämänalueella oireileva sairaus, joka yleensä pahenee juomisen jatkuessa, jos ihminen kieltää ongelmansa. Tässä linkissä tietoa alkoholismin pääpiirteittäin etenevästä “taudinkuvasta”; varhaisvaiheesta, keskivaiheesta ja siitä surullisimmasta vaiheesta, mikäli muutosta ei tapahdu: http://juhakemppinen.fi/index.php?id=f717cffpv3c65f
Ja niin kauan kuin miehesi ei sitä myönnä, se olet sinä, joka siitä tavallaan kärsii eniten, jos päätät jäädä suhteeseen. Juovan alkoholistin kanssa on aika mahdotonta jakaa ns. tavallista parisuhdetta, valheessa eläminen estää aidon ja rehellisen vuorovaikutuksen.

En sano, että “jätä se”, vaan haluan todella auttaa, ja jakaa meidän kaikkien läheisten ja alkoholistien kanssa terapiatyötätekevien jakamia kokemuksia siitä, mitä on elää ihmisen kanssa joka on alkoholisti. Lähtöpäätöskään ei ole mitenkään tuomittava. Sinä itse päätät mitä haluat elämältäsi. Sen sanon vain, että “pelkkä” rakkaus ei riitä, kun kyseessä on niinkin vakava sairaus kuin alkoholismi. Tarvitaan oikeaa tietoa, vahva päätös ja runsaasti uskoa. Lisäksi paljon kärsivällisyyttä ja myötätuntoa. Ja hyvät tukiverkot Sinulle itsellesi, kuten hyvät ystävät, läheiset ja esim. al-anon. Ne auttavat sinua pysymään terveiden kirjoissa.

Miehesi täytyy puolestaan olla valmis hakemaan myös itselleen apua, olkoon avun muoto sitten Minnesota- tai Myllyhoito, psykologi, AA, A-klinikka tai joku saman kokenut hyvä ystävä. Näistäkään mikään ei auta miestäsi raitistumaan, jos miehesi ei itse tunnusta sairauttaan ja halua toipua.

Voimia sinulle, toivottavasti saat apua ja tukea päätöksen tekemiseen. :slight_smile:

4

Tässä on aika tarkka kuvaus myös minun eksästäni, jota olen kutsunut täällä nimellä Häslääjä tai Häsis. Muutama ero on. Kun olimme yhdessä, en kertonut kavereille niitä kaikista pahimpia älyttömyyksiä. Siksi ne eivät olleet välttämättä kanssani samaa mieltä, kun eivät tienneet mitään. :unamused:

Tuo “ei ole ongelmaa” -osasto meni meillä vähän ees ja taas. Kohti loppua mies aina välillä myönsikin ongelmansa, mutta sitten pääsimme jälleen takaisin siihen kohtaan taistelua, missä minä en ymmärtänyt miten rankkaa hänellä olikaan, ja miten sen takia oli aina väärä aika keskustella asiasta. Ja minä olin täysin yhdentekevä.

No. Olen tässä pariin otteeseen pitkin vuotta kyllästynyt ja lopettanut suhteen.

Sinun tilanteeseesi sanon, että kaveri on ihan täysverinen alkkis. Toi humalassa huutelu kuulostaa ihan kamalalta, meillä nyt korkeintaan tapeltiin siitä, saako aamuviideltä mennä suihkuun… ja mua vitutti kun telkkarit jäi päälle ja avatut bisset juomatta kun oli jo niin humalassa, ettei tajunnut ja sammu vaan. No. Olihan sitä kaikenlaista.

Mäkään en sano, että jätä se, mutta sanon, että 1) eräille meistä on riittänyt vähempikin siihen, että ottaa hatkat ja 2) voit myös kyllä ihan huoletta jättää sen. Et sinä ole sille mitään velkaa.

Voimia pohdintaan! Mun ketju ei ehkä ole se informatiivisin, täällä on niin paljon rankempiakin tarinoita, mutta löytyy nimellä “Onko minulla oikeus olla yksin?”

5

Kiitos kaikille vastanneille mielipiteistä ja neuvoista. En varmaan tiedäkkään mitä alkoholismi ihan täysin on sairautena. Tiedän jotakin, kokemuksia, tapahtumia, mutta en tunne sitä varsinaista sairautta. Tiedän, että sairaus se on. Täytyy opiskella sitä lisää ja tarkkaan miettiä onko minusta tähän. Sen olen jo ymmärtänyt että rakkaus ei tässä tapauksessa yksistään riitä.

Tilanteen tekee itselleni hyvin vaikeaksi sen, että olen itse elämäni parhaimmassa vaiheessa, olen perustanut yrityksen ja teen kahta työtä samaan aikaan. Olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni vaikka tämä nyt onkin minulle rankkaa aikaa kun painan välillä pitkää päivää. On vaikea katsoa vieressä kun toinen on niin täynnä negatiivista energiaa ja ei oikein osaa iloita kanssani. Koen välillä etten saisi olla kovin onnellinen omista saavutuksistani koska hänelle “tulee paha mieli”.

Tutkin tätä palstaa lisää. Ei kai tässä auta kun miettiä mitä teen. Jotenkin miehellä on myös niin monta muuta ongelmaa, että alkaa tuntua liian pitkäkestoiselta työltä ruveta jonkun ongelmia aukomaan kun hän ei halua niitä edes aukoa. Hän on muutenkin hyvin sulkeutunut, ulospäinsuuntautunut kyllä (todella seurallinen ja puhelias sosiaalisissa tilanteissa, mutta syvällinen keskustelu ei ole onnistunut kuin ehkä kerran tai kaksi koko 4-vuoden seurustelumme aikana. Tunteista puhuminen, pettymykset, rakkaus, viha, epäonnistuminen, huonot kokemukset, kaikki nämä…ei onnistu. Keskustelumme liikkuu pinnallisilla alueilla; tv-ohjelmat, uutiset, päivän tapahtumat…en koe olevani hirveän “läheinen” hänen kanssaan että voisin jakaa kaiken.

6

Täällä on ollut aika paljon lukuvinkkejä. Mä tykkäsin sellasesta, jonka nimi on Lähimmäinen ongelmana, kirjoittajina Klatte-Thompson-sisaruspari :slight_smile: koska siinä nimenomaan käsitellään ns. moniongelmaisuutta, josta päihderiippuvuus on yksi osa. Aina on tietysti vaikea tietää, mikä aiheuttaa mitäkin.

Mutta netissäkin on paljon valaisevaa tietoa, jo näillä sivuilla, ja sitten esim. Minnesotan sivuilla ja avominnen sivuilla. Jo niiden lukemisesta on lohtua, se jo auttaa.

En suosittele ollenkaan sitä, että annat toisen sekoilun seistä omien hyvien vibojesi tiellä. Itselläni oli eroon vähän sama syy, on elämän paras noste päällä, tuntui kamalalta, että joku ikään kuin vetää alaspäin ja huonontaa minun mielikuvaa itsestäni, kun olin elämäntavassamme niin kiinni. Toinen vaihtoehto on tietenkin se että irrottautuu ja alkaa elää omaa elämää suhteesta huolimatta, toisen ongelmista huolimatta, mutta se ei sopinut minulle.

7

Tulin tänne päivittämään tilannetta ja purkamaan pahaa oloani. Ensimmäisestä viestistäni on kulunut yli kuukausi. Mies teki töitä monta viikkoa tuon esimerkkikerran jälkeen eikä juonut itseään kovaan humalaan (tosin juo kaljaa aina töiden jälkeen jotta voisi rauhoittua). Kävin (omasta mielestäni) rehellisen ja vakavan keskustelun hänen juomisestaan. Hän lupasi lopettaa täysin kirkkaiden juomisen ja oli itsekkin sitä mieltä. Minusta tämä olisi jo ollut saavutus, vaikka kaljan kittaamista olisikin jatkanut koska kirkkaiden juominen aiheuttaa suurimmat ongelmat.

Sovittiin, että seuraavan kerran hän juo vasta viime viikonloppuna eli 15. ja 16. lokakuuta, kun meille tulee vieraita toisesta kaupungista. Ja sovittiin myöskin ettei hän juo tällöin ollenkaan kirkkaita koska oli suunnitelmana että myöskin minä poikkeuksellisesti lähden tällöin mukaan kaupungille vaikka yleensä en ole ollut mukana missään. Kerroin, että en ole ikinä hänen kanssaan baareissa yms. koska en pidä siitä miten hän käyttäytyy silloin minua kohtaan ja yleisesti. Minusta on lapsellista, että lähes kolmekymppinen mies kaatuilee ja horjuu ja oksentelee kuin 14-vuotias. Kyllähän jokainen joskus vetää överit mutta hänellä se on joka kerta, enkä halua olla todistamassa tuollaista käytöstä. Lisäksi hän on usein tosi välinpitämätön minua kohtaan kun hän on humalassa. Hänestä on vaan niin “siistiä” olla kännissä, että rynnii kavereidensa perässä ja minä kävelen jossakin taustalla yksinään.

No viikonloppu tuli ja vieraat tuli. Kaikki meni TÄYSIN vastoin sitä mitä oltiin sovittu. Eka illan mies ryyppäsi viskiä, kaljaa, skumppaa, viinaa (en tällöin ollut vielä mukana) ja seuraavana päivänä oli krapulassa. Itse olin tässä vaiheessa jotenkin vielä laput silmillä ja ajattelin, että ehkä tänä iltana kun lähden mukaan niin mies muistaa mitä puhuttiin ja “tulee järkiinsä”. Tein lauantai aamun työt ja tulin kotiin valmistautumaan iltaa varten. Aloiteltiin siinä rauhassa minä, avo ja vieraat. Avo alkoi JO ALKUILLASTA OKSENTAA kotona. Minulla meni heti fiilikset lähteä mihinkään, mutta en kehdannut perua. Hän heitteli myös ilkeitä kommentteja (ihan tavallista kun on kännissä) “haittaako jos tuon horoja meille jatkoille” ja “onneks mulla ei oo akkaa heheheh” (nämä siis vitsejä hänen mielestä).

Illan aikana kävelin yksinäni kun hän meni seuraamme liittyneen juomiskaverinsa perässä pitkin baareja ja veti shotteja nenäni edessä vaikka NÄKI, että NÄIN. Mies yritti jossain vaiheessa lähennellä yhtäkkiä vaikka muuten juoksenteli minusta kaukana ja kun kieltäydyin niin hän suuttui. Loppuilta meni katsellessa miehen juomista. Olin erittäin surullinen ja lähdin seurueemme naispuolisen jäsenen kanssa ulos jonne avo seurasi, siinä käytiin eräänlainen keskustelu hänen käytöksestään jonka tuloksena minun piti kuulemma lähteä “hoitoon”. Mies jäi kaupunkiin ja me lähdettiin vieraiden kanssa kotiin. Itkin taksissa vieraillemme miehen juomisesta ja he olivat kanssani samaa mieltä. Menimme kotiin. Mies tuli myöhemmin kotiin. Hän haukkui minua vieraiden kuullen horjahdellen “vitun ämmäksi” ja uhkaili että saattaisi “joskus tappaa minun koiran kun tulee kotiin”.

Käytiin pitkäkeskustelu tämän naispuolisen vieraan kanssa joka on tuntenut avoni lapsesta saakka ja JOPA HÄN oli samaa mieltä kanssani, että miehen käytös on muuttunut ja hänellä on ongelma. Tämä aukaisi omat silmäni lopullisesti. Ystävä joka on tuntenut hänet varmaan jo toista vuosikymmentä sanoo että miehen käytös on muuttunut. En siis ole hullu. Nämä vieraat ovat tärkeitä miehelleni ja nainen yritti puhua miehelle seuraavana aamuna tästä asiasta. Mies oli aikaisemmin heille valitellut, että juomiseen on mennyt niin paljon rahaa ja nyt sitten “ei siihen nyt niin paljoa olekkaan mennyt” jne. kaikki tavalliset selitykset. Olemme kaikki huolissamme ja kaikki samaa mieltä, paitsi asianomainen itse.

Heräsin viime yönä omaan huutooni ja varasin ajan lääkärille, aion mennä myös al-anoniin ensi maanantaina.
Olen alkanut miettimään pois muuttamista. Tuntuu hirveältä haaskaukselta mahdollisesti heittää sellainen ihminen pois VIINAN takia, kun muuten hän on hyvä ihminen. Vain viinan.

Sain myöskin kuulla, että ihan ensimmäisenä päivänä kun avoni oli mennyt vieraitamme vastaan niin hän oli sanonut heille

“Sovittiin Hannan* (*nimeni muutettu) kanssa että en juo kirkkaita” ja ottanut ison hörpyn raakaa viinaa suoraan pullosta perään.

Viime viikonlopusta lähtien (kun vieraat lähtivät) olemme olleet aivan hiljaa. Mies ei ole sanallakaan maininnut viikonlopun tapahtumia enkä minäkään, koska pelkään vastausta ja tiedän kyllä mikä se olisi. Olemme puhuneet toisillemme vain pakolliset lauseet kuten “missä auton avaimet on”. Joka ilta olen itkenyt käydessäni nukkumaan, kerran hysteerisesti. Kotona oleminen tuntuu pahalta. Koti on muuttunut turvapaikasta joksikin muuksi. Yritän olla töissä / poissa kotoa mahdollisimman paljon ja kun en ole kotona, voin paremmin. Olen tehnyt niin paljon töitä että en ole kerennyt kuin nukkua ja hädintuskin siivota. En imuroinut moneen päivään. Mies käveli 2 päivää protestiksi kengät jalassa kotona vaikka oli itse kotona paljon enemmän kuin minä ja olisi hyvin kerennyt siivota. En sanonut mitään. Imuroin lattiat, mies ei ottanut kenkiä pois.

P.S. Kun luin tämän oman viestini läpi niin en voi uskoa, että olen tuo henkilö…

8

^OnTheEdge, ai ai.

Itse kärsin kans hirveästi tuosta, että olin sopinut jotakin juomiseen liittyviä sääntöjä, ja niitä rikottiin uhoten suoraan päin mun naamaa. Sen verran voin sanoa, että tosiasiassa juopon kanssa ei voi sopia mitään. Surullista mutta totta.

9

Hieno juttu, asiat alkavat selvitä, tavalla tai toisella, usko pois. :slight_smile:

Hmm. Kumpi tässä oikeasti on hylkäämässä ja mitä? Kumpi tässä haaskaa, ja mitä? Miehellesi viina on tällä hetkellä tärkeämpää kuin yhteinen elämänne, ja hän näyttää sen avoimesti. Tarkasti ottaen ethän sinä häntä viinan takia hylkää, vaan siksi, että hän ei koe suhdettanne yhtä tärkeäksi kuin mitä alkoholi hänelle tällä hetkellä on, eikö? Tämä voi toki muuttua.

Eihän sun välttämättä tarvitse ihmistä hylätä, jos et halua. Täällä kotikanavalla on monia, jotka ovat jatkaneet suhdetta, vaikka osoitteet on erillään. Se voi joskus toimia ihan hyvin, mutta se edellyttää, että toinen on myöntänyt ongelmansa ja yrittää tehdä sille jotain. Molempia tyydyttävän parisuhteen rakentaminen voi olla aika iso urakka. Tarvitaan aika iso asennemuutos. Se on mahdollista kyllä, mutta yleensä ajatellaan, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi toistaan kunnioittavaa ihmistä. Kolmas pyörä on siinä yleensä liikaa, ja nyt se kolmas pyörä näyttäisi olevan pullo. Susta itsestäsi riippuu, oletko valmis hyväksymään sen elämääsi.

On oikein hyvä, että lähdet sinne al-anoniin. Toivottavasti saat sieltä itsellesi hyvää tukea lempeään irrottautumiseen. :slight_smile:

10

Hyvä pointti. En osannutkaan ajatella asiaa tältä kannalta. Kyllä se juuri noin on.

En usko, että erilleen muuttaminen, mutta seurustelun jatkaminen on vaihtoehto. Erosimme jo kerran ja muutimme erilleen. Se oli iso ja raskas projekti, miehen toiveesta. Mies sanoi että tahtoo tapailla muita ja tuli kolmen kuukauden päästä itkemään minua takaisin, juuri kun olin noussut pohjamudista. Tämän piti olla loppuelämän sitoumus ja jos NYT, TAAS, joudumme muuttamaan erilleen niin kyllä se on siinä…

Minäkin luulen että al-anonista on apua. Katsotaan. Maanantaina ensimmäinen kerta.

11

Hei Ontheedge,
Kerropa millainen on olosi juuri tällä hetkellä. Oletko vihainen, surullinen, pettynyt vai …?

12

Vihainen ehkä ennen kaikkea. Vihainen myöskin itselleni siitä, että palasin takaisin yhteen, vaikka jokin sisälläni hieman varoitti. Vihainen siitä etten osaa lähteä vaikka toisaalta haluan. Vihainen miehelle.

13

Siitä on kauan kun viimeksi kirjoitin. Tulin purkamaan tunteitani tähän ketjuun uudestaan koska tämä on tällä hetkellä ainut paikka. Olen edelleen mieheni kanssa ja asumme yhdessä. Ja hän juo edelleen…ja polttaa pilveä edelleen. Ja edelleenkään hänellä ei ole omasta mielestään mitään ongelmaa.

Jouluaatto meni kännissä vaikka sovittiin ettei hän juo. Mies sammui taksiin ja minä piilouduin vessaan itkemään, kun hän kompuroi kotiimme. Odotin, että hän sammui jolloin tulin vessasta pois ja menin nukkumaan. Olen kertonut hänen läheisilleen hänen ongelmastaan ja he tuntuvat uskovan minua. En halunnut piilotella mieheni juomista joten kerroin kaunistelematta kaikki mitä on tapahtunut. Alkuun sisko jaksoi kysellä ja huolehtia miten jaksan ja onko miehen tila parantunut/huonontunut. Nyt kaikki yhteydenpito on loppunut ja ketään ei enää tunnu kiinnostavan. Minä olen silti edelleen tässä tilanteessa vaikka muiden kiinnostus on lakannut. He kai luulevat “ettei se tilanne nyt niin paha ole”.

Jouluaaton jälkeen sovittiin, että aloitetaan siitä, että vahvat juomat jäävät pois (skumppa, viinit ja viinat). No joo jäihän ne muutamaksi viikoksi kunnes tulivat takaisin. Mies jäi muutama päivä sitten sairaslomalle. Iski flunssa. Lääkäristä kotiintullessaan mies oli käynyt ostamassa skumppapullon ja siemaili maireasti lasista skumppaa kun tulin kotiin. Kysyin, että mitä tuo on; hän sanoi että skumppaa koska jäi saikulle ja sitä hänellä on oikeus vähän juhlistaa. Sitten seuraavana päivänä mieheltä loppui ruokarahat. Otti pikavipin ja kävi ruokakaupassa. Sitten tuli jätkien ilta ja sinne lähdettiin pikavipin siivittämänä ryyppäämään baariin. Edeltävänä iltana minulla oli ollut jääkaapissa karpalolonkero (1 kappale). Mies kysyi saako hän juoda tämän ja sanoin että et saa. Seuraavana päivänä mies ilmoitti, että oli juonut sen ja tarjosi “lohdutukseksi” kahta kaljaansa.

Kävin katsomassa uutta asuntoa itselleni, vuokra kaksiota. Innostuin asunnosta kun kävelin siellä ja katselin niitä seiniä. Näin itseni siellä asumassa yksin koirieni ja kanini ([size=85]niiden jotka avoni on kännissä uhannut tappaa monta kertaa[/size]) kanssa ja olin oikeastaan aika onnellinen ajatuksesta, mutta samalla tiesin etten kuitenkaan muuta pois. En tiedä mikä minulla on. Alan olla sitä mieltä, että olen yhtä sairas kuin mieheni vaikka en ole alkoholisti.

Olen siinä pisteessä etten jaksa enää edes puhua ja selvittää asioita. Olen vaan ja elän ikäänkuin kämppäkaverina.

14

Moikka OntheEdge,
olen tän päivän parkunut tuolla toisessa ketjussa omaa irtipäästämisen vaikeutta vaikka alkkikseni on mut jättänyt ajat sitten. Kun luen kertomaasi, voin hyvin kuvitella että elämäni olisi samanlaista vessassa itkemistä jos olisi vielä eksäni kanssa.
Voi meidän vuotemme kuluvat hukkaan niiden ällöjen päihteiden varjossa. Toivotan sulle voimia nostaa itsesi irti siitä sairaasta kuviosta, siis ainakin henkisesti irti!

15

Minä luin myöskin tuota sinun ketjuasi parveke ja kiitos sanoistasi.

Olen itse jollakin tasolla oman minuuteni kanssa päässyt eteenpäin. Aloitin erään urheiluharrastuksen josta nautin todella paljon ja jossa saan purkaa pahaa oloani treenaamalla. Harrastuksissa myöskin tapasin erään miehen johon en koe olevani mitenkään ihastunut tms. vaan hänen olemuksensa herätti minut todellisuuteen kuinka sairaan ihmisen kanssa elän. Hän on kovin valoisa. Hän saa minut haluamaan paremman puolison itselleni ja on auttanut omalla tavallaan ymmärtämään ja avaamaan silmiäni sille millaisen ihmisen kanssa todella tällä hetkellä elän. On hyvä, että kirjoitan tänne tunteitani sillä ehkä joskus saan rohkeutta ja voimaa irrottaa itseni tästä ja silloin kun ikävä iskee voin palata tänne ja lukea kuinka onneton olin ja kuinka kauan olin onneton. Mutta kuinka saisin sen voiman…

16

Mies kotiutui juuri. Makaa nyt olohuoneen lattialla tiedottomana. Menin vessaan pesemään hampaita. Mies juoksi sinne (olin jättänyt oven auki) ja alkoi oksentaa vieressäni vessan pönttöön. Lopetin harjauksen ja katsoin oksentavaa avopuolisoani.

Tunsin sääliä. Astuin vessasta ulos hänen ylitseen.

Musta tuntuu et taidan lähteä tästä suhteesta. En jaksa enää.

17

Hei, onnea - olet hyvllä alulla! Jatka samaan suuntaan. Urheilu ollisi hyvä harrastus mullekin mutta yritän aloittaa sistamisella. Ajattelin että minuuö vaikuttaisi positiivisesti kulissien :slight_smile: rakentaminen.
Mä olen vertaillut kuvia itsestäni… Olen kyllä vanhentuöut ja ihan liikaa ihonnut, mtta mun hymyni uusimmissa kuvissa on onnellinen - ennen olin aina varautunut, koska eksäni vahti mua puhelimitse kun olin jossakin ja sitäkin hirveämpää oli jos ei vahtinut, silloin olin varma että se on toisen kanssa.
Mutta jatketaan itsemme rakastamista! Jokainen askel on hyvä, jos se tehdään oikeaan suuntaan.

18

Lähetin aamulla viestin miehelle että en jaksa enää. Jotenkin itseeni on nyt iskenyt sellainen varmuus, että minä en koskaan tule tekemään itse hänessä mitään muutosta, minä en voi muuttaa ketään ja pullo tulee aina olemaan hänelle tärkeämpi. Enkä varmasti jää tähän vuosiksi odottelemaan, että EHKÄ kaikki muuttuu.

Silti on paha olla. Silti tahtoisin mennä tuonne toiseen huoneeseen ja sopia kaiken. Tahtoisin, että hän olisi sittenkin se johon rakastuin ja tahtoisin olla hänelle tärkeämpi kuin se pullo. Mutta en mene. En mene koska tiedän ettei se muuta mitään. Minun ei auta kuin hyväksyä tämä kohtalo ja hyväksyä se, että olen hävinnyt alkoholille.

19

Alkoholi on niin koukuttava rakastajatar, että kuka tahansa meistä jää sille toiseksi. Sinun huonouttasi tai kelpaamattomuuttasi se ei ole!

Minulle tuli aiemmista teksteistäsi mieleen (en kyllä ihan kaikkea lukenut), että mies on todennäköisesti ollut sinulle tosi kateellinen menestyksestäsi. Tämä yksinäänkin on aika huono pohja parisuhteelle, saati sitten alkoholismi siihen lisättynä.

Kysyisin vielä, että ethän nyt ihan heti aio ehdottaa tapailua sille kivalle harrastusmiehelle?

20

Tuntuu pahalta ja ennenkaikkea turhalta hävitä alkoholille!
Ehkä tuntuu myös vaikealta jättää toinen sen sairauden takia.
sen takia kai me täällä toisiamme sparraamme. Jos emme mene eteenpäin, meistäkin tulee pullon hengen vankeja. Toisekseen ole iloinen OnTheEdge: kirpaisee varmaan kuitenkin vähemmän hävitä aineille kuin että miehesi ottaisi toisen (juomista paremmin sietävän). Et ole vielä ihan sirpaleina ja tulet varmasti kohta taas voimiisi ja onnelliseksi. Hyvää matkaa sille tielle! Katkerana kumppanina et kuitenkaan auta tilannetta mitenkään.